Miten turvata hyvinvointipalvelut Palvelurakenneuudistus STM:n näkökulmasta

1. Miten turvata hyvinvointipalvelutPalvelurakenneuudistus STM:n näkökulmasta Etelä-Karjalan hyvinvointistrategia 2010 Lopetusseminaari 18.01.2006 Kansliapäällikkö Markku Lehto Sosiaali- ja terveysministeriö

2. Suomalaisia vahvuuksia • Alueellisesti kattava palveluverkosto • Kansainvälisesti katsottuna kustannukset ovat kohtuullisella tasolla • Henkilöstö on hyvin koulutettua • Palvelujen laatu vähintään kohtuullinen • Väestö on tyytyväinen palveluihin

3. Terveydenhuollon kokonaismenot suhteessa BKT:hen OECD -maissa 2002 USA Sveitsi Saksa Islanti Ranska Kanada Kreikka Portugali Ruotsi Belgia Alankomaat Australia* Tanska Norja Italia Uusi Seelanti Japani* Itävalta Iso Britannia Espanja Tsekin tasavalta Suomi Luxemburg % *2001 Lähde: Health at a Glance, OECD indicators 2004 D8 03/2005/TAO/paht

4. EU-maiden kansalaisten näkemys oman maansa terveydenhuollosta v. 2002: vähäiset muutokset riittävät Lähde: Eurobarometer 2003

5. Haasteita • Väestö ikääntyy, palvelujen tarve kasvaa, miten huolehtia rahoituksesta • Kustannus- ja palvelutasojen alueelliset erot • Alueellisesti epätasainen väestökehitys: miten turvata edelleen kattava palveluverkosto • Samaa palveluverkostoa koskeva päätöksenteko hajautuu moneen yksikköön ja sen seurauksena: • Palvelurakenteissa ja –investoinneissa on tehottomuutta ja epätaloudellisuutta • Palveluketjut eivät toimi kitkattomasti • Tiedonsiirtoratkaisut ovat osoittautuneet vaikeiksi • Henkilöstön rekrytointi vaikeutuu

6. 2,2 2 75+ 1,8 1,6 65-74 1,4 55-64 1,2 1 0-14 0,8 15-54 0,6 2000 2005 2010 2015 2020 2025 2030 Ikäryhmien koon muutos nykyiseen verrattuna vuoteen 2030 mennessä (vuosi 2000 = 1) Lähde: Tilastokeskus, PTT

7. Sosiaali- ja terveyspalvelumenot ikäryhmittäin etuusmuodon mukaan vuonna 2004, euroa Lähde: STM

8. Ikäriippuvat sosiaali- ja terveydenhuoltomenot 2003 - 2030

9. Kuntien ja kuntayhtymien vuosikate ja nettoinvestoinnit Käyvin hinnoin, mrd. € Lähde: Suomen Kuntaliitto, vuodet 1985-2001; Kuthanek 2005, vuodet 2002-2009

10. Kuntien perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon netto-kustannukset sairaanhoitopiireittäin v. 2003, euroa per asukas

11. Yli 6 kk jonottavat sairaanhoitopiireittäinJonottaneiden määrä (per 10 000 asukas) ja muutos (%)

12. Ikäryhmät prosentteina koko alueen väestöstä 85+ 80-84 75-79 70-74 65-69 60-64 55-59 50-54 45-49 40-44 35-39 Naiset 30-34 Miehet 25-29 20-24 15-19 10-14 5-9 0-4 10 8 6 4 2 0 2 4 6 8 10 Väestörakenne Kainuussa 2030 Lähde: TK, PTT

13. Muutamia havaintoja mittasuhteista • Kuntien menoista käytetään 4 % sadassa pienimmässä kunnassa ja 80 % sadassa suurimmassa kunnassa • Kuntien menoista vajaa 80 % käytetään hyvinvointipalveluihin • Toisin sanoen lähes 2/3 kuntien menoista on sadan suurimman kunnan hyvinvointipalvelumenoja • Kuntien kustannuksista (omat ja ostetut palvelut) yli 60 % on työvoimakustannuksia, hyvinvointipalveluissa osuus korkeampi • Kansainvälisten vertailujen perusteella on viitteitä, että ainakin terveydenhuollon kustannukset ovat suhteellisesti alemmat kuin henkilöstön määrä • Palvelujen turvaaminen edellyttää rakenteiden ja toimintaprosessien kriittistä arviointia

14. Keskustelun pohjana kolme mallia • Peruskuntamalli • Piirimalli • Aluekuntamalli

15. Peruskuntamalli • Yhdistetään kuntia siten, että väestöpohja (20 000-30 000) riittää ainakin tavanomaisten peruspalvelujen järjestämiseen • Siirtymävaiheessa peruspalvelupiirit mahdollisia • Erikoissairaanhoitoa varten sairaanhoitopiirit • Järjestämis- ja rahoitusvastuu siis edelleen kunnilla • Etuja: puretaan tarpeettomia kuntayhtymiä (lähinnä tk); sosiaali-, perusterveydenhuollon ja perusopetuksen palvelut samalla hallinnollisella tasolla, näiden yhteys kunnan muihin toimintoihin säilyy, kokemuksia kuntaliitoksista on

16. Piirimalli • Sosiaali- ja terveydenhuolto alueorganisaatioon, jonka väestöpohja vähintään 100 000 asukasta, mieluummin enemmän • Piiri toimii tilaajana, mutta myös omaa tuotantoa: poliittinen johto asettaa tulostavoitteet (ehkäisystä hoitoon), ammatillinen johto vastaa toteutuksesta • Rahoitus pääosin etukäteen määriteltynä kapitaatiopohjalla, osa käytön perusteella (kannustaa kuntia parantamaan elinoloja), valtionosuus kunnille • Etuja: perus- ja erikoispalvelut toimivat osana samaa palveluketjua, rationalisoidaan investoinnit, hankinnat ja tiedonsiirto, puretaan tarpeettomat paikalliset, seudulliset ja alueelliset hallintotorakenteet, ylikunnallisuus on tuttua

17. Aluekuntamalli • 20-25 aluekuntaa, nykyiset kunnat lähikuntia • Hyvinvointipalvelujen järjestämisvastuu ja maankäytöstä päättäminen aluekunnilla, joille verot ja valtionosuus • Tehtäviä voidaan delegoida tai määrätä lakisääteisesti lähikunnille, rahoitus aluekunnalta suoraan tai osuutena veroista • Etuja: perus- ja erikoispalvelut osana samaa palveluketjua, hyvinvointipalveluja tarkastellaan kokonaisuutena, konkreettinen aluevastuu, hankintojen sekä tieto- ja palveluverkkojen rationalisointi, hyvien käytäntöjen nopeampi toteuttaminen; tarpeettomien seutu- ja aluerakenteiden purkaminen

18. Aikatauluista • Alueellinen keskusteluvaihe syksy 2005, talvi 2006 • Hallituksen linjaukset keväällä 2006 • Toimeenpanoaikataulu kytkeytyy lainsäädännön käsittelyjärjestykseen • Peruskuntamallin ja/tai piirimallin toteutus mahdollisesti 2009 alusta • Samoin aluevaltuustot mahdollisesti 2009 alusta