1 / 36

Tasapainojen määritys ja siihen liittyvää peruskäsitteistöä

Tasapainojen määritys ja siihen liittyvää peruskäsitteistöä. Ilmiömallinnus prosessimetallurgiassa Syksy 2014 Teema 2 - Luento 1. Tavoite. Kerrata, miten termodynaamisia tasapainoja voidaan laskennallisesti määrittää Muistuttaa mieliin termodynamiikan peruskäsitteistöä

quon-bell
Download Presentation

Tasapainojen määritys ja siihen liittyvää peruskäsitteistöä

An Image/Link below is provided (as is) to download presentation Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author. Content is provided to you AS IS for your information and personal use only. Download presentation by click this link. While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server. During download, if you can't get a presentation, the file might be deleted by the publisher.

E N D

Presentation Transcript


  1. Tasapainojen määritys ja siihen liittyvää peruskäsitteistöä Ilmiömallinnus prosessimetallurgiassa Syksy 2014 Teema 2 - Luento 1

  2. Tavoite • Kerrata, miten termodynaamisia tasapainoja voidaan laskennallisesti määrittää • Muistuttaa mieliin termodynamiikan peruskäsitteistöä • Toimia johdantona metallurgisten liuosmallien käsittelyyn

  3. Teeman 2 sisältö • Liuokset ja niiden koostumuksen esittäminen • Peruskäsitteistöä • Aktiivisuus ja aktiivisuuskerroin • Gibbsin vapaaenergia ja tasapainon määritys • Kemiallinen potentiaali • Eksessi- ja sekoitusfunktiot • Standarditilat • Liuosmallit • Yleistä • Metallien ja kuonien mallinnus (esimerkkinä WLE)

  4. Mutta ihan alkuun... • Määritä oheisten reaktioyhtälöiden kertoimet • Mitä reaktioiden merkinnät kertovat siitä, missä faasissa aineet esiintyvät?

  5. Liuokset ja niiden termodynaaminen mallinnus • Termodynaamikan kannalta faasit jaetaan: • Puhtaisiin aineisiin (Koostumus on vakio) • Seos- eli liuosfaaseihin (Pitoisuudet muuttuvat) • Seosfaaseilla on siis puhtaisiin aineisiin verrattuna laajempi stabiilisuusalue pitoisuuden funktiona  Seosfaaseja mallinnettaessa on tunnettava mallinnettavan termodynaamisen funktion (l. Gibbsin vapaaenergian) pitoisuusriippuvuus (lämpötila- ja paineriippuvuuksien lisäksi)

  6. Liuosten koostumuksen esittäminen

  7. Aineiden reagointiherkkyys liuoksissa • Ideaaliliuoksissa aineen ’reagointiherkkyyttä’ voidaan kuvata pitoisuuden avulla (ai = xi) • Reaaliliuoksissa: • Osaslajien välillä vallitsee erilaisia veto- ja hylkimisvoimia • Aineiden käyttäytymiseen vaikuttavat oman pitoisuuden lisäksi myös seoksen muiden osaslajien pitoisuudet (Huomioitava!) • Pitoisuuden sijasta reagointiherkkyyttä kuvataan aktiivisuudella; ai • ‘Aktiivinen pitoisuus’

  8. Aktiivisuus, a • Mitta liuenneena olevan aineen mahdollisuudesta ottaa osaa kemiallisiin reaktioihin verrattuna puhtaan aineen vastaavaan kykyyn • Puhtaille aineille: ai = 1 • Kun aktiivisuus on 1, aine on ‘kyllin stabiili’ esiintyäkseen puhtaana • Ideaaliliuoksille: ai = xi • Reaaliliuoksille: ai riippuu i:n vuorovaikutuksista liuottimen ja liuoksen muiden aineiden kanssa

  9. A A A A i i A A Aktiivisuus, a Vetovoima i - A Hylkimisvoima i - A ai < aiid ai > aiid

  10. Sulaan rautaan liuenneiden Cu:n, Mn:n ja Si:n aktiivisuudet koostumuksen funktiona

  11. Aktiivisuuskerroin, fi, i • Luku, jolla pitoisuusmuuttuja on kerrottava, jotta saataisiin ‘tehokas mooliosuus’ eli aktiivisuus • ai = xifi • Kuvaa reaaliliuoksen poikkeamaa ideaalitapauksesta (ideaaliliuoksille: fi = 1)

  12. Aktiivisuuskerroin, fi, i • Kun fi > 1  ai > aiid • Liuenneiden aineiden välillä hylkimisvoimia • Aine reagoi ‘herkemmin’ • Kun fi < 1  ai < aiid • Liuenneiden aineiden välillä vetovoimia • Aine ei reagoi ‘niin herkästi’ • Aktiivisuuskerroin ei ole vakio • fi = f(p,T,xi) • Kondensoituneissa faaseissa paineriippuvuus on vähäinen

  13. Raudan ja koboltin aktiivisuudet ja aktiivisuuskertoimet Kuva: Gaskell (1973) Introduction to metallurgical thermodynamics. • Jonkin osaslajin aktiivisuus tietyssä liuoksessa voi poiketa ideaalista sekä positiivisesti (fi > 1) että negatiivisesti (fi > 1), kun liuoksen koostumus muuttuu

  14. Puhtaille aineille Seoksille GR < 0  Spontaani reaktio GR = GR + RTlnK joka on tasapainossa: GR = - RTlnK Tasapainon määritysongelma TDTP-kertaus: Gibbsin energia: GR = 0 GR = GR(tuotteet) - GR(lähtöaineet) Tasapainovakio K = aituotteet/ajlähtöaineet G = H - TS Entalpian lämpötilariippuvuus H =  CP dT Entropian lämpötilariippuvuus S =  CP/T dT Kaasuille: ai = pi Ideaali- seoksille: ai = xi Reaali- seoksille: ai = xifi Lämpökapasiteetti lämpötilan funktiona esim. Kelleyn yhtälö CP = a + bT + cT2 + dT-2

  15. Gibbsin vapaaenergia (G) ja tasapainon laskennallinen määritys • Gibbsin vapaaenergian muutos puhtaiden aineiden tarkastelussa, kun muuttujina on lämpötila ja paine: • entropiatermi (TDII) • tilavuudenmuutostyö

  16. Gibbsin vapaaenergia (G) ja tasapainon laskennallinen määritys • Gibbsin vapaaenergian muutos seoksille, kun muuttujina on lisäksi seoksen komponenttien ainemäärä: • entropiatermi (TDII) • tilavuudenmuutostyö • kemiallinen työ • työ sähkö- ja magneettikenttää vastaan • pintaenergioiden huomiointi

  17. Kemiallinen potentiaali,  • Tasapainon määritys  G:n minimi • Tunnettava G:n käyttäytyminen • paineen • lämpötilan • ja (seosfaaseille) koostumuksen funktiona • Seosfaasissa olevan liuenneen aineen Gibbs’in energia = Aineen kemiallinen potentiaali; 

  18. Kemiallinen potentiaali,  • 1. termi on kem. potentiaalin standardiarvo • ‘Puhdasainearvo’ (ei riipu liuoksesta) • i0 = f(p,T) • 2. termi sisältää liuokselle ominaiset piirteet • ai = aineen i aktiivisuus = f(p,T,xi)

  19. Kemiallinen potentiaali,  • HUOM! Aktiivisuus(kerroin) ei ole yksiselitteinen ilman standarditilan kiinnittämistä/ilmoittamista • Osaslajin kemiallinen potentiaali seoksessa saavuttaa standardiarvonsa (i0) aktiivisuuden arvolla ai = 1 • Jos standarditila on puhdas aine  ai = 1 puhtaille aineille (mutta VAIN tällä standarditilavalinnalla)

  20. Kemiallinen potentiaali ja tasapainotila Kuva: Atkins (1998) Physical chemistry. 6th edition. • Tasapainossa kaikilla osaslajeilla on kaikkialla sama kemiallinen potentiaali • Erot kem. potentiaaleissa toimivat ajavina voimina kemiallisille reaktioille • Gibbs-Duhem-yhtälö • dG = -SdT + VdP + idni • Tasapainossa: • -SdT + VdP + idni = 0 • Isobaarinen ja -terminen tilanne: • idni = 0

  21. Tasapainon määritys laskennallisesti: Vaihtoehto 1 • Tasapainovakiomenetelmä • Yksittäisten, stökiömetristen reaktioiden tarkasteluun • Vakio-T ja vakio-P: • Ainemäärien muutokset esitetään reaktioyhtälön kertoimien ja reaktion etenemisasteen avulla: • Tasapainossa Gibbsin vapaaenergialla on minimi • Jos tarkastellaan vain yhtä reaktiota, niin minimi löytyy kohdasta, jossa vapaaenergian derivaatta reaktion etenemisasteen suhteen on nolla

  22. Tasapainon määritys laskennallisesti: Vaihtoehto 1 Kuva: K. Hack - FactSage -koulutusmateriaali.

  23. Tasapainon määritys laskennallisesti: Vaihtoehto 1 • Tasapainovakiomenetelmä • Yhtä reaktiota tarkasteltaessa tasapainossa: • Kemiallinen potentiaali on muotoa: • jolloin tasapainoehto saadaan muotoon:

  24. Tasapainon määritys laskennallisesti: Vaihtoehto 2 • Minimointi- eli optimointimenetelmä • Useamman reaktion tarkasteluihin • Käytössä termodynaamisissa laskentaohjelmistoissa (CTD) • Laskennan lähtötiedoiksi ei tarvita tietoa (mahdollisista) kemiallisista reaktioista, mutta tarvitaan tieto: • systeemin kokonaiskoostumuksesta • systeemissä mahdollisesti esiintyvistä faaseista (puhtaat aineet ja seosfaasit) ja seosfaasien liuosmalleista • Jaetaan ”käytössä olevat alkuaineet” (määräytyy systeemin kokonaiskoostumuksen pohjalta) ”käytössä oleviin faaseihin” siten, että systeemin Gibbsin vapaaenergia on pienimmillään

  25. Tasapainon määritys laskennallisesti: Vaihtoehto 2 • Minimointi- eli optimointimenetelmä • Jaetaan käytössä olevat alkuaineet käytössä oleviin faaseihin siten, että systeemin Gibbsin vapaaenergia on pienimmillään • Ts. koko systeemin Gibbsin vapaaenergian koostumusriippuvuudelle on voitava kirjoittaa matemaattinen lauseke, jolle sitten etsitään minimiarvo • Palautuu systeemissä olevien faasien vapaaenergioiden (ja faaseissa olevien komponenttien kemiallisten potentiaalien) määritykseen • Eli loppujen lopuksi tarvitaan taas matemaattinen kuvaus systeemin epäideaalisuuden kuvaamiseen (aktiivisuuskertoimet ja liuosmallit)

  26. Ylijäämä- eli eksessifunktiot • Tasapainon määritys heterogeenisessä monikomponenttisysteemissä  Systeemin kokonais-Gibbsin energian minimointi  Integraalinen Gibbsin energia = Summa systeemissä esiintyvien osaslajien Gibbsin energioista eri faaseissa Ts. ylijäämäfunktio kuvaa erotusta ideaaliliuoksesta.

  27. Ylijäämä- eli eksessifunktiot • Ideaaliliuoksen termodynaamiset ominaisuudet voidaan mallintaa • käyttämällä puhdasainefunktioita (i0) ja • tuntemalla liuoksen komponenttien pitoisuudet (xi) • Reaaliliuoksien mallinnus on käytännössä eksessifunktioiden mallinnusta • Liuosmallit: GEx = f(T,p,xi,xj,...) • Käytännössä eksessifunktion liuosominaisuuksia kuvaava termi on aktiivisuuskerroin (fi):

  28. Sekoitusfunktiot • Kuvaavat tarkasteltavan termodynaamisen suureen arvossa tapahtuvaa muutosta, kun seosfaasi muodostuu puhtaista lähtöaineista • Käytännön kannalta tärkein on Gibbsin sekoitusenergia, joka saadaan vähentämällä faasin kokonais-Gibbsin energiasta ”puhdas aine”- eli standardiarvotermi:

  29. Sekoitusfunktiot • Sekoitusentalpia ja -entropia: • HUOM! • Sekoitusfunktio: ero seoksen ja vastaavien puhtaiden aineiden välillä • Eksessifunktio: ero ideaalisen ja reaalisen liuoksen välillä

  30. Teema 2Tehtävä 1Deadline:22.9.2014

More Related