Miten lähisuhdeväkivalta ja katuväkivalta liittyvät toisiinsa?

1. Miten lähisuhdeväkivalta ja katuväkivalta liittyvät toisiinsa? Pahoinpitelemisen, kuten kuritusväkivallan kohteeksi joutuminen lapsena on yhteydessä aggressiiviseen käyttäytymiseen paitsi lapsuudessa myös vanhemmalla iällä. Varhaisten väkivaltakokemusten negatiiviset vaikutukset myöhemmässä elämässä ovat mittavia ja moniulotteisia. Lapsuuden väkivalta alentaa fyysistä terveyttä ja mielenterveyttä sekä sosiaalista ja ammatillista toimintakykyä. Kati Kaarlejärvi ja Pasi Malinen 2013

2. Myös väkivallantekijää voidaan auttaa. Via Vis-Väkivaltatyön hankeKodin ulkopuolista väkivaltaa vähentävä ja ehkäisevä hanke Oulun Seudun Setlementti ry (OSS ry) Kati Kaarlejärvi ja Pasi Malinen 2013 oulunsetlementti.fi/viavis/

3. Kati Kaarlejärvi ja Pasi Malinen 2013

4. Via Vis –hankkeen taustasta Kati Kaarlejärvi ja Pasi Malinen 2013

5. Via Vis - hankkeen kohderyhmä Kati Kaarlejärvi ja Pasi Malinen 2013

6. Pahoinpitelyrikokset Toiselle tehty tahallinen, oikeudeton ruumiillinen väkivalta, kivun aiheuttaminen, terveyden vahingoittaminen tai tiedottomaan tilaan saattaminen on pahoinpitelyä. Pahoinpitelyrikokset jaetaan rikoslaissa vakavuusasteeltaan kolmeen tekomuotoon: pahoinpitelyyn, lievään pahoinpitelyyn ja törkeään pahoinpitelyyn (RL 21:5-7). Lisäksi rikoslaissa on säädetty rangaistavaksi myös tappeluun osallistuminen (RL 21:12). Kansallisen uhritutkimuksen mukaan joka kymmenes aikuinen suomalainen joutuu vuosittain uhkailujen tai väkivallan kohteeksi. Kaksi prosenttia aikuisväestöstä saa vuosittain fyysisen vamman väkivallan seurauksena. Poliisin tietoon tulee vuosittain 30 000–40 000 pahoinpitelyrikosta. Törkeinä pahoinpitelyinä pahoinpitelyrikoksista kirjataan seitsemisen prosenttia, lievinä pahoinpitelyinä vajaat 30 prosenttia. Uhritutkimusten mukaan vähintään lyönnin käsittävistä pahoinpitelyistä ilmoitetaan poliisille nykyisin noin 15 prosenttia. Vuonna 1980 ilmoitusaste oli vain kuusi prosenttia. Tilastojen ulkopuolelle jää sitä suurempi osa teoista, mitä lievemmästä väkivallasta on kyse. Kati Kaarlejärvi ja Pasi Malinen 2013

7. Henkirikokset Henkirikoksessa väkivaltaisella teolla aiheutetaan tahallisesti toisen kuolema. Henkirikoksia ovat murha, tappo, surma ja lapsensurma (RL 21:1-4). Väkivalta voi johtaa kuolemaan myös tuottamuksellisesti tahallisen pahoinpitelyn, raiskauksen, ryöstön tai heitteillejätön seurauksena (RL 8-9). Suomessa tehdään henkirikoksia asukasta kohti huomattavasti enemmän kuin muissa Pohjoismaissa ja pääosassa Euroopan unionin jäsenmaita. EU:n keskiarvo asukasta kohti on puolet pienempi kuin Suomen henkirikostiheys. Henkirikoksen uhrina Suomessa kuolee 100 – 150 henkilöä vuosittain. Henkirikosten yrityksiä on vuosittain 250 – 400. Henkirikollisuuden alueelliset erot ovat Suomessa varsin suuret. Miehiin kohdistuvan henkirikollisuuden ongelma-aluetta ovat Itä- ja Pohjois-Suomi, naisiin kohdistuvia rikoksia tehdään keskimääräistä enemmän myös pääkaupunkiseudulla. Henkirikollisuus jakautuu Suomessa osapuolten taustan ja rikosten ominaispiirteiden perusteella karkeasti kolmeen päätyyppiin. Syrjäytyneiden miesten keskinäiset tapot muodostavat kokonaishenkirikollisuudesta noin puolet, perhe- ja parisuhdeväkivalta noin 35 prosenttia ja nuorten henkirikokset vajaat 10 prosenttia. Henkirikososapuolten taustaa tarkasteltaessa havaitaan, että kaikilla kolmella päätyypillä on tiivis yhteys päihteiden väärinkäyttöön ja sosiaaliseen syrjäytymiseen. Kati Kaarlejärvi ja Pasi Malinen 2013

8. Ryöstöt Ryöstö on omaisuuden anastamista tai käyttöön ottamista väkivalloin tai sillä uhkaamalla. Ryöstö katsotaan pääsääntöisesti törkeäksi, jos ryöstössä käytetään asetta tai uhrille aiheutetaan vaikea ruumiinvamma (RL 31:1-2). Ryöstörikollisuus on Suomessa keskittynyt pääkaupunkiseudulle, jossa tehdään vuosittain lähes puolet kaikista maan tilastoiduista ryöstörikoksista. Alhaisinta ryöstörikollisuus on maaseutumaisissa kunnissa. Ilmi tulevasta ryöstörikollisuudesta 80 % kohdistuu yksityishenkilöihin ja 20 % liikeyrityksiin tai elinkeinonharjoittajiin. Ryöstöistä runsaat 80 % tehdään yleisillä paikoilla. Yksityishenkilöihin kohdistuvissa katuryöstöissä saaliina on tavallisesti lompakko tai kännykkä. Katuryöstöt tapahtuvat pääsääntöisesti iltaisin tai yöllä. Liikeryöstöt, joista lähes kaksi kolmasosaa kohdistuu elintarvikeliikkeisiin tai -kioskeihin, tehdään useimmiten iltaisin hieman ennen liikkeen sulkemisaikaa. Aseellisten ryöstöjen osuus ilmi tulevista ryöstörikoksista on 40 % ja törkeistä ryöstöistä yli 90 %. Yleisin ase on teräase. Ampuma-aseita käytetään noin 3 %:ssa rikoksia. Ryöstöihin liittyy suhteellisen usein fyysistä väkivaltaa. Runsaassa 60 %:ssa poliisin tietoon tulevista tapauksista uhriin on kajottu fyysisesti. Hoitoa vaativia vammoja uhreista saa joka viides. Kuolemaan johtaneet ryöstörikokset ovat harvinaisia; niitä on vuosittain keskimäärin viisi. Kati Kaarlejärvi ja Pasi Malinen 2013

9. Kati Kaarlejärvi ja Pasi Malinen 2013

10. Kati Kaarlejärvi ja Pasi Malinen 2013

11. Kati Kaarlejärvi ja Pasi Malinen 2013

12. Kati Kaarlejärvi ja Pasi Malinen 2013

13. Arviointi-menetelmät Palveluohjaus Rikosten käsittely Perhe ja verkosto Motivoiva haastattelu Ohjaus ja neuvonta Voimavara- ja ratkaisukeskeisyys Toiminnalliset menetelmät Yksilölliset, hoidolliset keskustelut parintyön menetelmin • Mielekkään elämän rakentaminen yhteistyössä asiakkaan kanssa Kati Kaarlejärvi ja Pasi Malinen 2013

14. Kati Kaarlejärvi ja Pasi Malinen 2013

15. Dokumentointi, arviointi ja kehittäminen Väkivaltatyön opaskirjanen yhteistyössä Oulun Ensi- ja turvakodin Jussi-työntekijöiden kanssa Lapin yliopistosta hallintotieteen gradu – aiheena ohjausryhmän asiantuntijuus Oulun yliopisto: postdoc- ja väitöskirjayhteistyötä Via Vis-arviointi yhteistyössä Oulun yliopiston kanssa Mahdollisuus rikosrekisteritutkimukseen Kati Kaarlejärvi ja Pasi Malinen 2013

16. Ohjausryhmä Kati Kaarlejärvi ja Pasi Malinen 2013

17. Erillinen arviointiverkosto: Yhteistyöverkostoon osallistujat: Oulun poliisilaitos Suojelupoliisi (Oulun toimisto) Oulun vastaanottokeskus Oulun Seudun Setlementin Via Vis -hanke OSEKK Oulun yliopisto Oulun kaupunki SIKU HYVE Mielenterveystoimisto Kansainvälinen toimintakeskus Villa Victor Kuntalaisvaikuttaminen ja yhteisötoiminta Konsernipalvelut, henkilöstö SUPO Oulun poliisilaitos Mielenterveystoimisto, Oulun kaupunki Konsernipalvelut, henkilöstö, Oulun kaupunki Väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisyn verkostot Oulussa H. Kemppainen (Oulun pl) & P. Rissanen (Oulun kaupunki)

18. Kaarretie 14 - 90500 OULU - puh. + 358 8 555 4060 - etunimi.sukunimi@oulunsetlementti.fi - www.oulunsetlementti.fi

19. Myös väkivallantekijää voidaan auttaa. Väkivaltaisen ajattelun tai käytöksen puheeksiotto Via Vis-Väkivaltatyön hanke Kati Kaarlejärvi Pasi Malinen Syksy 2013 http://www.oulunsetlementti.fi/viavis/ Kati Kaarlejärvi ja Pasi Malinen 2013

20. Kohtaamisessa väkivaltaista puhetta tai ajattelua tuottavan asiakkaan kanssa Kati Kaarlejärvi ja Pasi Malinen 2013 • Luo rauhallinen ilmapiiri, pyri kuulemaan henkilöä ilman ulkopuolisia • Kohtaa tasavertaisena, kuuntelijan roolissa • Jos asiakas ei itse tuota puhetta, mutta sinulla on tunne, että jokin on pielessä, lähde rohkeasti kartoittamaan tilannetta ja pyri saamaan ihminen avautumaan • Käytä avoimia kysymyksiä, esimerkiksi: • Minusta tuntuu, että mieltäsi painaa joku asia…? • Minulla on huoli, ettei kaikki ole kunnossa….? • Onko jotain, josta haluaisit puhua? • Kerrotko lisää? • Lopuksi voisi kysyä: Mitä sinä toivoisit minun tai muiden tekevän? • Kun saat ihmisen avautumaan, älä säikähdä kuulemaasi, koska väkivaltainen ajatus ei ole yhtä kuin teko • Kuuntele rauhassa koko tarina • Älä tuomitse

21. Onko kyse tuen tarpeesta vai vaatiiko tilanne viranomaisilmoituksen? Väkivaltainen ajatus tai puhe ei ole yhtä kuin teko, eikä välttämättä eteneväkivaltaiseksi teoksi. Meillä kaikilla ihmisillä on joskus väkivaltaisia, kummallisia ajatuksia, ja jopa puheita Arvioi, onkokyseessä pahan mielen purku, huomion hakeminen, vai onko syytä huolestua? Tarkkaile asiakkaan ilmeitä, eleitä, tunteita, vaatetusta ja hygieniaa – tukeeko kertomaa vai onko ristiriitaa? Kysele asiakkaalta teon toteuttamisesta mahdollisesti aiheutuvia seurauksia. Mitä siitä seuraisi ja kenelle? Tarkkaile, onko kokemusta uhriksi joutumisesta, nöyryytyksestä tai alistamisesta (kokemus siitä on tärkein) ja onko kostohalukkuutta. Aikaisempi väkivaltainen käytös - ei voi päätellä ja toisaalta ennustaa… Oma intuitio – Mitä ja mistä se sinulle kertoo? Kati Kaarlejärvi ja Pasi Malinen 2013

22. Arvioinnin tueksi huolen liikennevalot Kati Kaarlejärvi ja Pasi Malinen 2013 1 taso = Oma tuki riittää (tunteenpurkaus ja pahan olo purku, hetkellinen), ei jatkotoimenpiteitä, voi olla provosointia. 2 taso =Ei välitöntä vaaraa itselle tai ympäristölle, mutta ihmisellä on mahdollisesti tarvetta saada tukea ulkopuoliselta (esim. mtt, sos.tt., psykologi, kuraattori, Via Vis, jne.). Pyydä tarvittaessa konsultointiapua – älä jää yksin. 3 taso = Herää suuri huoli siitä, että henkilö voisi käyttää väkivaltaa. Esim. asiakas kuvaa suunnitelmaansa konkreettisesti (aikataulutus, tekotapa ja –väline, tuleva kohde, tekopaikka) ja on tehnyt jonkin konkreettisen teon suunnitelman toteuttamiseksi (hankkinut esim. välineistöä). Ilmoitus viranomaiselle/organisaation yhteyshenkilölle/ arviontiverkostolle!

23. Kati Kaarlejärvi ja Pasi Malinen 2013

24. Projektipäällikkö Kati Kaarlejärvi 044 786 1631 kati.kaarlejarvi@oulunsetlementti.fi Projektityöntekijä Pasi Malinen 044 786 1637 pasi.malinen@oulunsetlementti.fi Kirkkokatu 19 A 9 90100 OULU http://www.oulunsetlementti.fi/viavis/ Yhteystiedot Kati Kaarlejärvi ja Pasi Malinen 2013

25. Kiitos! Kati Kaarlejärvi ja Pasi Malinen 2013