1 / 27

Keskustelutilaisuus Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti / Ohjaus Timo Suutari

Keskustelutilaisuus Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti / Ohjaus Timo Suutari Kuva : ”Raiders of the Lost Ark” http://fi.wikipedia.org/wiki/Kadonneen_aarteen_mets%C3%A4st%C3%A4j%C3%A4t. III. Hyvien käytäntöjen. T ilaisuuden tavoite ja tausta.

nerina
Download Presentation

Keskustelutilaisuus Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti / Ohjaus Timo Suutari

An Image/Link below is provided (as is) to download presentation Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author. Content is provided to you AS IS for your information and personal use only. Download presentation by click this link. While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server. During download, if you can't get a presentation, the file might be deleted by the publisher.

E N D

Presentation Transcript


  1. Keskustelutilaisuus Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti / Ohjaus Timo Suutari Kuva: ”Raiders of the Lost Ark” http://fi.wikipedia.org/wiki/Kadonneen_aarteen_mets%C3%A4st%C3%A4j%C3%A4t III Hyvien käytäntöjen

  2. Tilaisuuden tavoite ja tausta • Priimat – Hyvät hankekäytännöt Etelä-Pohjanmaalla -hankkeessa kartoitetaan eteläpohjalaisten ESR-hankkeiden hyviä käytäntöjä sekä etenkin niitä mekanismeja, joilla hyviä käytäntöjä tunnistetaan ja juurrutetaan. • Hankkeessa järjestetään keskustelutilaisuudet kolmesta teemasta, joihin kutsutaan hanketoimijoita toimintalinjoittain (1 & 4, 2 ja 3): • ”Hyvien käytäntöjen metsästäjät”: Hyvän käytännön käsite, hyvän käytännön tunnistaminen. • ”Hyvien käytäntöjen metsästäjät II”: Hyvät käytännöt oppimisen ja sosiaalisten innovaatioiden näkökulmasta, hyvien käytäntöjen etsiminen ja jalostaminen, vertaisarviointi. • ”Hyvien käytäntöjen metsästäjät III”: Valtavirtaistaminen, levittäminen ja uudet hankeideat, valmistautuminen uuteen kauteen. • Loppuvuonna järjestetään kaikille hanketoimijoille yhteinen seminaari. Selvityksen tulokset raportoidaan sähköisessä muodossa Ruralia-instituutin julkaisusarjassa. • Lisätietoa ESR-toimijoille: http://www.lshelmet.fi/ (oma osio Priimat-ryhmälle)

  3. Iltapäivän ohjelma • 12.00 -13.45 Kertaus toisen kokoontumiskierroksen annista, hyvät käytännöt ja valtavirtaistaminen. • 13.45 -14.00 Kahvitauko. • 14.00 - n. 15.30 Hyvän käytännön levittäminen, tulevaan ohjelmakauteen valmistautuminen. http://fistfuloftalent.com/2012/09/instill-best-practices-youll-go-nowhere-fast.html

  4. 1. Vielä kerran: näkökulmia hyviin käytäntöihin • Hyvä käytäntö on Kontekstuaalinen, se saa alkunsa jossain (paikallisessa) sovelluskontekstissaja on aikaan ja paikkaan sidottua (siis myös se, mitä pidetään hyvänä käytäntönä). • Hyvässä käytännössä on kyseoppimisesta ja toimintatavan levittämisestä. Hyvä käytäntö syntyy ja leviää käytäntöyhteisöissä. • Hyvä käytäntö on luonteeltaan uudistava, parhaimmillaan kyse on sosiaalisista innovaatioista

  5. 2. Vielä kerran: hanketoiminnan ”rinnakkaistodellisuudet”

  6. 3. Hyvä käytäntö- toisen kokoontumiskierroksen antia • Eri tahoilla on erilaisia käsityksiä siitä, mitä hyvät käytännöt ovat. Käsitteellinen epäselvyys tuottaa ongelmia raportoitaessa hyvistä käytännöistä (mm. Eura-järjestelmään) sekä vaikeuttaa käytäntöjen arvioimista. Tähän nähtiin apukeinona se, että keskusteltaisiin riittävästi ja riittävän ajoissa (aloituspalaverissa tai viimeistään ohjausryhmässä) hyvistä käytännöistä. • Projektityöntekijöiden ammatillinen identiteetti ja työsuhteiden kesto puhuttivat edelleen: leviäisivätkö hyvät käytännöt paremmin, mikäli hanketyöntekijät työskentelisivät vakituisesti toteuttajaorganisaatioissaan? Toisaalta määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevien voi olla vaikeaa keskittyä puhtaasti hankkeen toteuttamiseen, sillä emo-organisaatiot asettavat heille myös muita tehtäviä. Kyse on usein tasapainoiluista organisaation ja hankkeen edun välillä. • Hankkeessa mukana olevien monipuolinen koulutus- ja ammattitausta (sosiaaliala, kaupallinen, teknillinen jne.) tarjoaa sekä mahdollisuuden alojen välisten uusien ideoiden syntymiseen että laajentaa hyvien käytäntöjen levittämispintaa useisiin eri käytäntöyhteisöihin. • Toimintaympäristön muutokset (työmarkkinatilanteen muutos, yhteiskuntapolitiikan linjamuutokset, lainsäädännön muutokset jne.) aiheuttavat sen, että hankkeisiin suunnitteluvaiheessa kirjatut tavoitteet tai hyvät käytännöt menettävät merkitystään. Tällöin korostuu suunnitteluvaiheen ja hankekirjoittamisen taito: on kuvattava hankkeen sisältö riittävän tarkasti kuitenkin siten, että se tarjoaa joustovaraa ja mahdollistaa hankkeen viemisen tarvittavaan suuntaan. • Toive joustavoittaa ja nopeuttaa muutoshakemusmenettelyä liittyy edellä kuvattuun toimintaympäristön muutokseen. Usein on myös niin, että hankevetäjä on eri henkilö kuin suunnitelman kirjoittaja, ja heillä voi olla keskenään varsin erilainen tulkinta hankkeen tavoitteista tai hyvistä käytännöistä.

  7. 4. Hyvä käytäntö- toisen kokoontumiskierroksen antia • Julkaiseminen on perinteinen mutta edelleen hyvä tapa jättää muistijälki hankkeesta ja edistää hyvien käytäntöjen leviämistä. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hallinnollisen loppuraportin lisäksi syntyisi toimintamallin kuvaus tai esimerkiksi laatukäsikirja tms. Tähän tosin ei ole resursoitu useissakaan hankkeissa aikaa tai rahaa. • Koulutuskuntayhtymän (Sedu ja SeAMK) hankepaja(t) ja kaavailtu hyvien käytäntöjen systemaattisempi kerääminen (hankepankki) edistävät hyvien käytäntöjen leviämistä ja vertaisoppimista maakunnan suurimman ESR-hanketoimijan eri yksiköiden välillä. Toiveena on, että nämä käytännöt kehittyisivät ja syvenisivät. Pohdintaa tosin aiheuttaa ammattikorkeakoulun liikelaitosmallin vaikutus sisäiseen tiedonvälitykseen ja oppimiseen (keskinäinen kilpailu jne.). • Ylialueelliset ja kansalliset verkostot (mm. Matto-projekti, Puu-Suomi -verkosto jne.) tarjoavat maakunnan hankevetäjille vertaistukea ja mahdollisuuden oppia sekä levittää hyviä käytäntöjä. • Länsi-Suomen Helmien rooli on näihin kansallisiin alakohtaisiin verkostoihin verrattuna toisenlainen: Se tarjoaa toisaalta mahdollisuuden löytää muita ESR-toimijoita mutta toisaalta toimia myös hankkeen yhteydenpitovälineenä. Helmet-portaaliin suhtauduttiin odottavasti eikä se tuntunut vielä löytäneen luontevaa paikkaa hanketoimijoiden työkalupakissa (toiveita mm. selkeämmästä portaalista tai alueellisesta painotuksesta). • ELY-keskuksen rahoittamien hankkeiden hyvien käytäntöjen kokoamista ja esittämistä verrattiin Opetushallituksen hankkeisiin. Opetushallituksen etuna pidetään kehittyneempää hyvien kokemusten ja käytäntöjen esiintuomista.

  8. 5. Hyvä käytäntö- toisen kokoontumiskierroksen antia • Hyvien käytäntöjen jalkautus ja juurruttaminen eri konteksteissa. Pelkona, että todellista juurtumista ei tapahdu hankkeen loputtua eli mahdollisia hyviä käytäntöjä ei omaksuta sen enempää toteuttajaorganisaatiossa kuin edunsaajienkaan keskuudessa. Yritysmaailmassa ei riitä, että kuvataan toimintamalli ja julkaistaan se esimerkiksi jossain portaalissa, vaan vasta jonkin toimintamallin ottaminen käyttöön voi tehdä siitä hyvän käytännön. Asiakkaan hyödyn näkeminen ja avainhenkilöiden sitouttaminen auttaa hyvän käytännön leviämistä ja juurtumista. • Niin sanottu kolme plus yksi -malli nostaa esiin hankkeiden kestoon ja rakenteeseen liittyviä teemoja. Kyse on hankkeiden toimintamallien kehittämisen ja toimintamallien levittämisen välisestä suhteesta: tulisiko hankkeiden pääpaino olla kehittämisessä vai levittämisessä ja juurruttamisessa. Esimerkkejä annettiin siitä, kuinka ensin oli tehty vuosi (esiselvityshankkeella) taustatyötä ja koottu hankkeen yritysryhmää, jolloin päähanke oli päässyt vauhdilla alkuun. Toisaalta myös kuvattiin, kuinka kehitetyn prosessin jalkauttaminen yrityksiin oli kestänyt kolme vuotta. Kaikki nämä vielä peilautuvat rahoitusinstrumentin toimintaan (rahoituksen sidonta eri vaiheessa ohjelmakautta, pitkät hankkeet, ns. hännät jne.) • Käytäntöyhteisöinä kuvataan maakunnan pk-yrityksiä kärkitoimialoilla, elinkeinojen kehittäjiä ja kehittämisverkostoja (alueella ja kansallisesti) sekä eri ammattiryhmiä (erityisesti koulutusala). Oppimistiloina ovat seminaarit ja koulutustilaisuudet, vertaisoppiminen pääosin kasvokkain, mutta lisääntyvässä määrin myös virtuaalisesti (some). • Vastauksia leimaa kokonaisuudessaan hyvin varauksellinen suhtautuminen sosiaalisiin innovaatioihin eteläpohjalaisissa ESR-hankkeissa. Kyse on pikemminkin siitä, että hankkeilla kehitetään jotain olemassa olevaa toimintamallia edelleen tai sovelletaan muualla kehitettyä innovaatiota. Lähinnä kuvattiin hyviä käytäntöjä, joista voisi kehittyä sosiaalinen innovaatio.

  9. 6. Hyvä käytäntö- Valtavirtaistaminen • Kaksi tapaa ymmärtää valtavirtaistaminen: laajassa merkityksessä se tarkoittaa minkä tahansa näkökulman läpileikkaavuutta, erityisessä merkityksessä tasa-arvonäkökulman läpileikkaavuutta. • = Tasa-arvon edistämisen strategia, jossa sukupuolinäkökulma sisällytetään kaikkeen toimintaan. YK:n talous- ja sosiaalineuvosto määrittelee valtavirtaistamisen: • ”…jokaisen toimenpiteen, lainsäädäntö, politiikka ja ohjelmat mukaan lukien, vaikutukset naisten ja miesten kannalta arvioidaan jo suunnitteluvaiheessa kaikilla alueilla ja tasoilla. Se on strategia, jolla naisille ja miehille tärkeät asiat ja heidän kokemuksensa liitetään oleelliseksi osaksi poliittisten toimenpiteiden ja ohjelmien suunnittelua, toimeenpanoa, seurantaa ja arviointia kaikilla poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen elämän aloilla niin, että eriarvoisuutta ei pidetä yllä vaan naiset ja miehet hyötyvät niistä yhtäläisesti. Perimmäisenä tavoitteena on tasavertaisuus.” • Miten hyviä käytäntöjä valtavirtaistetaan, ts. miten hyvät käytännöt leviävät ja ovat omaksuttavissa tasavertaisesti ja siten, että ne lisäävät tasa-arvoa? • Miten tämä on huomioitu hankkeessa (tai yleisesti ESR-hankkeissa)?

  10. 7. Hyvä käytäntö ja hankeprosessi • Oppimisen kumous. Hankkeissa opitun levittäminen oppilaitoksen eri yksiköiden välillä rastimenetelmällä. • Kiertävä ohjausryhmä. Ohjausryhmäkokoukset kaikissa niissä yrityksissä, jotka ovat mukana hankkeessa. • Opiskelijoiden käyttäminen tapahtumien osa-alueiden suunnittelemiseen ja Blueprint -menetelmä, jossa visuaalisen esityksen avulla nähdään tapahtumaprosessin sisältö ja vastuualueet. • Koulutusmoduulien arviointimalli hankkeen aikana (joustavuus ja mukautuminen yrittäjien koulutustarpeisiin). • Julkaiseminen hankkeessa. Hallinnollisen loppuraportin lisäksi myös joku muu dokumentaatio aiheesta. • Korkeakoulujen ja yritysten yhteistyön syventäminen. Yrittäjien ideoiden kartoitus ja parempi huomioiminen koulutussuunnittelussa. • Luottamuksen rakentaminen hyvänä käytäntönä (pitkäaikainen yhteistyö yrittäjien kanssa). • SeAMK:inprojektipaja-konseptin laajentaminen työvoimapoliittisiin koulutuksiin. Projektipaja-konseptissa haetaan yrityksiltä pieniä projekteja opiskelijoiden toteutettavaksi. • SWOT-analyysinkäyttäminen osaamiskartoituksen välineenä. • Kesäjeesi-toiminta, jossa ammattiin valmistuvat pääsevät kesällä tekemään alan töitä koulujen tiloissa. • Työkyvyn kohottaminen liikunnan ja hyvinvoinnin avulla, kuntouttava ja ryhmämuotoinen yksilöohjaus. • Seutufoorumi, EP:n alueellinen työelämän tarvelähtöinen foorumi -malli, jossa työelämä ja kaikki aikuiskoulutuksen järjestäjät kohtaavat. • Hankeblogi, jossa kaikki hanketyöntekijät kirjoittavat vuoroviikoin omasta toiminnastaan. • Tapahtumasta tiedon levittäminen esiintyjien avulla ja sosiaalisen median kautta. • Videotervehdysten tekeminen espanjalaisten sairaanhoitajien kanssa (esittäytyivät suomen kielellä). • Tuulivoima-asentajankoulutuksen valintaprosessin kehittäminen. • Työpaikkakoulutuksen kehittäminen moduulikoulutus-mallilla, jossa sekä yleisiä että alakohtaisia opetusmoduuleja. • Pedagoginen malli eli näytteeseen perustuva hoitotyön malli ja sen kehittäminen laadullisin menetelmin. • Muutoksen vastustamisen huomioiminen kouluissa ja uuden tekniikan omaksumisessa (ns. varhaiset omaksujat). • Työkyvyn ylläpitäminen ja työhyvinvoinninedistäminen eri kokoonpanoilla (yrityksen edustajat ja työhyvinvoinnin tarjoajat).

  11. 8. Hyvä käytäntö ja edunsaajat • Orientoivat opinnot, jotka ryhmäyttävät opiskelijoita. • Tapahtumissa oppimisen toimintamalli kaikkiin kesätapahtumiin. • Erilaisten lakisääteisten asiakirjamallien tekeminen (mm. CE-merkinnät, sertifikaatit). • Tuotehinnoittelun avustaminen, yrityksien stressitestin tekeminen, tuotteen laadunarvioinnin menetelmät. • Ryhmäytyminen, verkostoituminen ja vertaisoppiminen. ”Kahvitunti-käytäntö”. • Koulutuksen kehittäminen siten, että vastattaisiin entistä paremmin työelämän tarpeisiin. • Työssäoppimisen etujen ymmärtäminen yrityksissä (tuulivoima-asentajien koulutus). • Hoitotyön pedagoginen malli edistää hoitajien osaamista ja sitä kautta myös lisää työhyvinvointia. • Käsikirja artisteille, ns. itsemanagerointi-opasja sen läpikäyminen ohjatusti. • Etäkokouskäytäntöjen leviäminen. • Hyvien käytäntöjen siirtäminen raportin ja keskustelujen muodossa. • Opiskelijoiden mahdollisuus testata oppeja käytännössä ja verkottuminen yrityksiin (työllistyminen ja harjoittelupaikat). • Osaamispyramidi-malli (eri tehtävien hallinnan kartoitus; mitä kykenee tekemään yksin, tuetusti tai haaveilee osaavansa). • Hyöty muille hankesuunnittelijoille ja -toteuttajille (elintarvikealalla). • Uudet oppimisympäristöt (opettajat ja opiskelijat edunsaajana). • Työpajojen henkilökunta ja työntekijät (osaamisen kehittäminen, verkostojen luominen, yhteydet yrityksiin).

  12. 9. Hyvä käytäntö ja toteuttajaorganisaatio • Yleisesti huolena todettiin, että toimintamalli saattaisi jäädä elämään toteuttajaorganisaatiossa, mutta usein ei ole henkilöresursseja ylläpitämään toimintaa. Lisäksi mahdolliset organisatoriset esteet (sopiiko toiminta suunnitelmiin), sekä julkisen organisaation rooli uusien palvelutuotteiden kanssa (ei saada tehdä voittoa) aiheuttavat pohdintaa. Toisaalta organisaatiot tuskin ottavat sellaisia hankkeita toteuttavakseen, mihin niillä ei ole minkäänlaista tarttumapintaa. • Opetushenkilöstön palveleminen (opetusmateriaalin osaksi käsikirjat, opintopolku-mallit, orientoivien opintojen kehittäminen). • Opiskelijoiden keskeyttämisriskin vähentäminen. • Tavoite kehitystiimien käytön lisääntymisestä ja oppilaitosyhteistyön lisääntymisestä(opiskelijatiimit). • Tiedonvälittäjänä toimiminen. • Opettajien ja opiskelijoiden sekä työelämän yhteistyö. • Työpaikkaohjaajakoulutus: tarjotaan yrityksille sekä opetushenkilökunnalle. • Pilvipalveluiden kanssa sopimuksia, pedagogiset opettelutavat. • Uusia ja erilaisia työelämäyhteyksiä, tietämystä opettajille. • Rytmi-instituutti saa hankkeiden myötä lisää tietotaitoa, tukee alan kehittämistä. • Oppimateriaalin saaminen organisaation käyttöön, säästää opettajien vaivaa. • Oppilaitoksen näkökulmasta innostavien opettamistapojen kehittäminen (kehittävä opettajuus), oppilaitos-työpaja -yhteistyön lisääminen. • Uusien työtoimintapaikkojen luominen kunnassa, ihmisten siirtyminen kotinurkista työtoimintakeskuksiin. Lisäksi moniammatillisenyhteistyön lisääminen ja tiedonkulun parantaminen. • Yliopiston näkökulmasta julkaisut sekä yhteiskunnallinen vuorovaikutus, jota tehdään yritysten ja kehittäjäorganisaatioiden kanssa.

  13. 10. Hyvä käytäntö ja ESR-ohjelma • Yleisesti ottaen hankkeissa ei ole syntynyt tai syntymässä sellaisia hyviä käytäntöjä, jotka voitaisiin välittömästi omaksua kansalliseen kehittämispolitiikkaan. Hankkeet ovat liian pieniä ja vaatimattomia, ”Tässä vain junnataan näissä ruohonjuuritasolla”, ”ollaan pisara valtameressä”. • Kansallisen kehittämispolitiikan täydentäminen on hankkeen näkökulmasta on varsin etäinen asia. Usein hankevetäjät ovat niin kiinni hankerutiineissa, että kokonaiskuva jää näkemättä. Ja vaikka kokonaiskuva nähtäisiinkin (mm. puualan verkosto, työterveyshuollon painopisteet tulevaisuudessa, ulkomaisen työvoiman rekrytoiminen jne.) mahdollisuudet vaikuttaa yksittäisellä hankkeella ovat varsin rajallisia. Vaikuttavuutta voi hakea toimimalla kansallisissa verkostoissa tai tutkimustiedon levittämisen kautta (tutkimustieto esitettynä oikealla foorumilla saattaa viedä asioita päätöksentekoon asti). • Jotain esimerkkejä kuitenkin mainitaan, joita voitaisiin kehittyessään nostaa kansalliselle tasolle. Esimerkiksi erilaiset kokeilut (testialustat tai ajatus koekaupasta). Myös ns. Kesäjeesi-toimintasekä uraohjaus-käytännöt ja niiden kehittäminen ovat sellaisia, että niistä on kansallisesti oppimista. • Kansallisen ylätason ja hanketason välissä ELY-keskusten rooli välittäjänä puhututtaa: kokoaako ELY-keskus hyviä käytäntöjä tai levittää niitä?

  14. 11. Hyvä käytäntö ja vertaisarviointi • ESR-hankkeiden vertaisarviointi osoittautui vaikeaksi. Hanketoimijat eivät tunne maakunnan ESR-hankekenttää siinä määrin, että he voisivat arvioida, mitä hyviä käytäntöjä muiden hankkeiden kautta syntyy. Ei ole aikaa ja resursseja perehtyä muihin eikä ole ”kokoavaa voimaa”, jonka avulla pääsisi toisten hankkeiden sisään. • Länsi-Suomen Helmet nostetaan esiin hyvänä mahdollisuutena tutustua toisiin hankkeisiin ja niiden hyviin käytäntöihin. Kritiikkiä tosin tulee verkoston laajuudesta (toivotaan maakunnan toimijoiden verkostoa) ja nettisivujen selkeyttä kaivataan lisää. Tuntumaa hankekenttään tulee erilaisissa kokoontumisissa. Saman alan hankkeilla on yhteisiä kokoontumisia (mm. työpajatoimintahankkeet). ”…pakko myöntää, että menee niin omaa napaa tuijottaen. Paha mennä sanomaan, kun ei ole kuullut kuin tämä pöydän hankkeet ja oman organisaation hankkeista.”

  15. 12. Hyvän käytännön levittäminen: TL1 Mihin vaiheeseen hyvien käytäntöjen levittäminen painottuu (mainintojen lkm.) Mihin yhteisöön hyviä käytäntöjä pyritään levittämään ja juurruttamaan (mainintojen lkm.) Mitä väyliä ja kanavia levittämisessä käytetään (mainintojen lkm.)

  16. 12. Hyvän käytännön levittäminen: TL2 Mihin yhteisöön hyviä käytäntöjä pyritään levittämään ja juurruttamaan (mainintojen lkm.) Mihin vaiheeseen hyvien käytäntöjen levittäminen painottuu (mainintojen lkm.) Mitä väyliä ja kanavia levittämisessä käytetään (mainintojen lkm.)

  17. 12. Hyvän käytännön levittäminen: TL3 Mihin yhteisöön hyviä käytäntöjä pyritään levittämään ja juurruttamaan (mainintojen lkm.) Mihin vaiheeseen hyvien käytäntöjen levittäminen painottuu (mainintojen lkm.) Mitä väyliä ja kanavia levittämisessä käytetään (mainintojen lkm.)

  18. 13. Hyvän käytännön levittäminen: TL4 Mitä väyliä ja kanavia levittämisessä käytetään (mainintojen lkm.) Mihin vaiheeseen hyvien käytäntöjen levittäminen painottuu (mainintojen lkm.)

  19. 14. Kuntaliiton Hyväkäs-tietopankki http://www.kunnat.net/fi/tietopankit/hyvakas/hyvakas-tietopankki/Sivut/default.aspx

  20. 15. Innokylä- hyvinvointi- ja terveysalojen avoin innovaatioyhteisö https://www.innokyla.fi/

  21. 16. Opetushallituksen hyvät käytännöt https://hyvatkaytannot.oph.fi/

  22. 17. Esimerkkejä kilpailuista http://www.asiantuntijapaivat.fi/asiantuntijapaivat/ohjelma/vaikuta_2014_ohjelmaan_kerro_hyvasta_kaytannosta http://www.maaseutu.fi/fi/index/hyvatkaytannot.html

  23. 18. Hyvä käytäntö jaLänsi-Suomen ”EAKR-ohjelma” http://www.lansisuomi.fi/fi/tulokset/hyvia_kaytanteita/?id=191

  24. 19. ESR Etelä-Pohjanmaa http://www.ely-keskus.fi/web/ely/euroopan-sosiaalirahasto?p_p_id=122_INSTANCE_aluevalinta&p_p_lifecycle=0&p_p_state=normal&p_p_mode=view&p_r_p_564233524_resetCur=true&p_r_p_564233524_categoryId=14249

  25. 20. Länsi-Suomen Helmet http://www.lshelmet.fi/

  26. 21. Hyvä käytäntö- Tuleva ohjelmakausi ja oppiminen Arvioikaa ja kirjoittakaa omin sanoin. Lisätkää paperiin myös nimenne ja hankkeenne/organisaationne. • OPPIMISKOKEMUS: Mitä nykyiseltä ohjelmakaudelta jää päällimmäisenä käteen ajatellen hyvien käytäntöjen levittämistä ja juurruttamista (omasta hanketoiminnasta tai muiden hankkeista)? • OPPIMISLUPAUS: Minkä lupauksen teemme tulevalle ohjelmakaudelle. Miten otamme hyvät käytännöt huomioon hankkeiden ideoinnissa ja valmistelussa, hankeprosessissa ja tiedottamisessa jne. Mitä levittämisen ja juurruttamisen väyliä tai keinoja aiotaan hyödyntää jne.?

  27. Kiitoksia! Timo Suutari timo.m.suutari@helsinki.fi 050-4151161 Kuva: http://www.telkku.com/program/show/2012042218004

More Related