kuvan ja sanan suhteista n.
Skip this Video
Loading SlideShow in 5 Seconds..
Kuvan ja sanan suhteista PowerPoint Presentation
Download Presentation
Kuvan ja sanan suhteista

Loading in 2 Seconds...

  share
play fullscreen
1 / 24
Download Presentation

Kuvan ja sanan suhteista - PowerPoint PPT Presentation

yael
86 Views
Download Presentation

Kuvan ja sanan suhteista

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - E N D - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Presentation Transcript

  1. Kuvan ja sanan suhteista Oulun yliopisto Lokakuu 2009 Harri Veivo

  2. Kirjallisuutta • Meyer Shapiro: "On Some Problems in the Semiotics of Visual Art: Field and Vehicle in Image-Signs". Semiotica 1/3 (1969): 223-242, myös teoksessa Robert E. Innis (toim.): Semiotics: An Introductory Anthology. Bloomington: Indiana UP, 1984, s. 206-225. • Roland Barthes: ”Kuvan retoriikka”. Teoksessa Martti Lintunen (toim.): Kuvista sanoin 3. Suomen valokuvataiteen museon säätiö, 1986, s. 71-92. • Juri Lotman: Merkkien maailma. SN-kirjat, 1989. • Jan-Kenneth Weckman: Maalaus maailman osana/Seitsemän maalauksen katsominen. Kuvataideakatemia ja Like, 2005. • Altti Kuusamo: Kuvien edessä. Gaudeamus, 1990. • Kai Mikkonen: Kuva ja sana. Gaudeamus, 2005.

  3. Luennon aiheet • Kuvan ehdollisuudesta • Materiaali • Rajaus • Kuvarajauksen tehtävistä • Kuvan ja sanan suhteista I: Barthes • Lingvistinen sanoma ja kuvallinen sanoma • Kytkeminen ja välittäminen • Kuvan ja sanan suhteista II: Lotman • Ikoniset ja ehdolliset merkit • Eroaminen ja sekoittuminen

  4. Kuvan ehdollisuus • Ehdollisuuden käsite: merkki perustuu sääntöihin, tapoihin, käytäntöihin • Ehdollisuus ≈ konventionaalisuus ≠ ”luonnollisuus” • Ehdollisuuden vuoksi merkin ja objektin suhde on aina jossakin määrin ”arbitraarinen” • Kulttuuriset merkin tuottamisen ja näkemisen tavat vaikuttavat, vaikka ”samankaltaisuus” tai ”näköisyys” olisivatkin kuvassa ilmeisiä • Esimerkki: • Perspektiivikuvauksen säännöt sekä kuvan tuottamisessa että kuvan katsomisessa (vs. esim. arvohierarkia) • Liittyy myös maailmankuvaan eli siihen, mitä kuvan ajatellaan tai halutaan esittävän: tilaa vai arvojärjestystä? • Shapiro: Esittämisen säännöt eivät ole arbitraarisia sanan vahvassa merkityksessä: niiden muutos osoittaa todellisuuskäsityksen muutosta • Altti Kuusamo: Havainto on teoriapainotteista – olemme oppineet katsomaan kuvia tiettyjen oletusten varassa (ei ”puhdasta” havaintoa)

  5. Ehdollisuus kuvan materiaalissa ja rajauksessa • Kuvan merkkimateriaali on ehdollista: kulttuuri tarjoaa ne materiaalit, joilla kuvia voi tehdä • Kysymys teknologiasta, mutta ennen kaikkea kulttuurisesta kategorisoinnista: mikä käy, mikä ei käy • Shapiro: ehtoihin kasvaminen alkaa silloin, kun annetaan kynä ja paperi (ja kielletään piirtämästä tapettiin) • Weckman: modernissa taiteessa materiaalin valinnan vapaus on liki rajoittamatonta • Arbitraarisuuden tila (”kaikki käy”), joka lakkaa kun jotakin valitaan (ja jotakin muuta ei) • Rajaus on myös historiallinen ilmiö (Shapiro: nykyinen käytäntö syntynyt 1000-luvun jälkeen)

  6. Kuvarajauksen tehtäviä • Rajauksen tehtäviä: • Erottaa kuva ympäristöstään (kuvan tila vs. katsojan tila) • Paikantaa kohde ja korostaa sitä • Tehtävät ovat historiallisesti muuttuvia, määrittyvät esittämisen sääntöjen kautta • Myös esim. rajauksen ylittäminen ekspressiivisenä keinona sekä rajauksen liudentaminen taiteen statuksen ilmentäjänä (hälventää eroa taiteen ja ympäristön välillä) • Barthes: Kuvaus realistisessa kirjallisuudessa ja ikkunasta katsominen – yhteinen esityksen järjestämisen periaate, intersemioottinen ja –tekstuaalinen suhde

  7. ”Klassinen” rajaus: Rafael, Ateenan koulu

  8. Rajan ylitys ekspressiivisenä keinona: Ranma

  9. Materiaalin ehtojen ja rajauksen kyseenalaistaminen:Christian Dotremontin ”logoneige”

  10. Kuva joka ei tunne rajaa, kuva joka semiotisoi ”kantajaa”

  11. Kuvan ja sanan suhteista I: Barthes • Essee ”Kuvan retoriikka”: metodina kartoittaminen ja suhteiden selvittäminen – ”mitä on” ja ”miten toimii” • ”Lingvistinen” sanoma eli kuvassa olevat tekstit (kuvatekstit ja tuotteiden tekstit): • 1) Denotaation taso: kielellinen perusmerkitys (”sanakirjamerkitys”) • 2) Konnotaation taso: kielessä oleva kulttuurinen ja kontekstuaalinen merkitystaso (esim. ”Panzani” konnotoi italialaisuutta) • Kuvallinen sanoma • 1) Denotaation taso: se mitä kuvassa näkyy (koodauksen kysymys: ei sanastoa) • 2) Konnotaation taso: edellyttää tunnistamisen lisäksi laajempaa kulttuurista tietoa (esim. toimintaketju, kansallisuus, kuvataide…) • Kuvassa denotaatio jatkuvaa, konnotaatio epäjatkuvaa...?

  12. Kuvan ja sanan suhteista I: Barthes • Kuva on polyseeminen ja jäsentymätön: denotaation tasolla ”virtaa”, konnotaation tasolla erilaisia jäsentymisiä • Kuvatekstillä kaksi tärkeää tehtävää juuri kuvan em. luonteen vuoksi • 1) Kytkentä: kiinnittää kuvan polysemian kielellä ilmaistuun selkeään merkitykseen - kontrollia • Nimeäminen: mistä kuvassa on kyse • Tason asettaminen: ”kirjaimellinen” vai symbolinen (esim. kaksi ihmistä vai kaksi valtiota/aikakautta/kulttuuria?) • Hierarkisoi ja kuljettaa katsetta kuvassa: oleellinen vs. epäoleellinen • 2) Välittäminen: kuva ja teksti täydentävät toisiaan • Teksti liittää kuvan kokonaisuuteen, esim. kertomuksen ajalliseen jatkumoon • Kuva täydentää tekstiä (esim. tarinan henkilöille hahmo) • Mikkonen: välittämisessä kuva ja teksti ovat osa laajempaa, kolmatta diskurssia • Ei rajaaminen, vaan yhteistoiminta: kuva täydentää ja laajentaa tekstiä ja päinvastoin • Kyse merkkimateriaalien eroista: ”ylijäämää” (kuva on enemmän kuin sana ja sana enemmän kuin kuva), joka saattaa muuttua merkitykselliseksi

  13. Tupakoiminen on edellen yleistä ikääntyvien miesten keskuudessa.

  14. Roland Barthes, 1915-1980.

  15. Kytkentä ja välittäminen:Ihmisestä henkilöön ja tarinaan

  16. Kuvan ja sanan suhteista II: Lotman • Ikoniset merkit (kuva): ilmaisun ja sisällön suhde motivoitu (samankaltaisuus, esim. koiran kuva) • Ehdolliset merkit (sana): ilmaisun ja sisällön suhde perustuu konventioon (esim. [syyr] – hapan ruots., päällä ransk.) • Ikoniset merkit (kuva) ja ehdolliset merkit (sana) kaksi ”riippumatonta ja tasavertaista kulttuurimerkkiä” • Esiintyvät kautta historian • Omat kehityskulkunsa • Olemassaolo ilmeisen välttämätöntä kulttuurien kehitykselle • Rakenteellisia ja funktionaalisia eroja • Sanat asettuvat helpommin syntagmaksi ja osoittavat paremmin kieliopillisia tehtäviä: sopivat kertomiseen (ja metakieleksi) • Kuvat eivät asetu samalla tavalla helposti syntagmaan: sopivat nimeämiseen, kuvaamiseen, eivät kertomiseen • Kuvalla ei voi kieltää (tai: kieltävät kuvat perustuvat konventioon, joka on jossakin vaiheessa ilmaistu kielellisesti)

  17. Kuvan ja sanan suhteista II: Lotman • Ehdollisten ja ikonisten merkkien rakenteelliset ja funktionaaliset erot heijastuvat epistemologisina ja normatiivisina eroina • Kuvat koetaan ”vähemmässä määrin merkkeinä” eli totuudellisempina • Ehdolliset merkit koetaan ambivalenteiksi (”Words, words, words”) • Asetelmaan vaikuttaa myös teknologian kehitys: valokuva syrjäytti maalauksen ”toden merkin” asemasta, elokuva valokuvan • Teknologia vaikuttaa siis epistemologisiin oletuksiin, jotka kulminoituvat merkkityyppien kulttuurisessa asemassa • Toisaalta rajapintoja ja sekoittumisia • Ikoniset merkit ovat aina jossain määrin ehdollisia (Shapiro) • Ehdolliset merkit välittyvät hahmoina (”kuvina”) • Ikonisilla merkeillä muodostetaan syntagmoja • Ehdollisissa merkeissä pyritään tekemään muodolliset tekijät semanttisiksi: kirjoituksen materiaalin (esim. äänteet, rytmi, kuvallisuus) semiotisoiminen • Kyse vuorovaikutuksesta, vaihtumisesta, rajanylityksistä, konflikteista, poissulkemisesta

  18. Kertova kuva

  19. Kertova kuva

  20. Kuvaksi muuttuva sana

  21. Kuvana toimiva sana One Piecessä