UUDISTETTU MAKSUVIIVÄSTYSDIREKTIIVI JA SEN VAIKUTUKSET SUOMESSA

1. UUDISTETTU MAKSUVIIVÄSTYSDIREKTIIVIJA SEN VAIKUTUKSET SUOMESSA Tuomo Antila Lainsäädäntöneuvos Oikeusministeriö

2. Tausta • Alkuperäinen maksuviivästysdirektiivi (2000/35/EY) annettiin vuonna 2000 • Direktiivin vaikutukset Suomen lainsäädäntöön olivat suhteellisen vähäisiä: joitakin muutoksia korkolakiin ja vähäisiä tarkistuksia eräisiin muihin lakeihin • Muutokset voimaan Suomessa 1.7.2002

3. Syyt direktiivin uudistamiseen • Pitkät maksuviivästykset iso ongelma useissa EU-maissa • Erityisesti viranomaiset monissa EU-maissa hitaita maksajia • Tavoitteena torjua maksuviivästyksiä entistä tehokkaammin ja siten edistää sisämarkkinoiden toimintaa ja yritysten kilpailukykyä

4. Valmisteluvaiheet • Komission ehdotus 8.4.2009 • Euroopan parlamentin IMCO-valiokunnan mietintö 28.4.2010 • Ns. ensimmäisen lukemisen sopu neuvoston ja Euroopan parlamentin välillä alkusyksystä 2010 • EP:n kanta vahvistettiin 20.10.2010 • Neuvosto hyväksyi direktiivin 24.1.2011 • Direktiivi julkaistiin virallisessa lehdessä 23.2.2011 (2011/7/EU)

5. Direktiivin soveltamisala • Koskee ”kaupallisia toimia” eli yritysten välisiä tai yritysten ja viranomaisten välisiä toimia, jotka johtavat tavaroiden toimittamiseen tai palvelujen suorittamiseen korvausta vastaan • Kattaa sekä kotimaiset että rajat ylittävät toimet • Ei koske mm. kuluttajasopimuksia eikä vakuutus- tai vahingonkorvauksia

6. Direktiivin soveltamisala • Palvelun käsitettä ei ole direktiivissä määritelty • EU-oikeudessa ”palvelu” ymmärretään yleensä laajaksi yleiskäsitteeksi • Kattanee myös esim. finanssialan palvelut ja vuokrasopimukset

7. Direktiivin luonne • Direktiivi on luonteeltaan minimiharmonisoiva eli jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai saattaa voimaan säännöksiä, jotka ovat velkojalle edullisempia kuin direktiivi edellyttää

8. Täytäntöönpano • Direktiivi on pantava kansallisesti täytäntöön viimeistään 16.3.2013 • Komissio on vedonnut jäsenvaltioihin, että ne panisivat direktiivin täytäntöön nopeammin

9. Täytäntöönpano • OM:n työryhmä valmistelee säännöksiä, joilla direktiivi pantaisiin täytäntöön • Työryhmän mietintö luovutetaan joulukuussa 2011 • Lausuntokierros -> HE vuonna 2012 • Lait voimaan vuoden 2012 lopulla – maaliskuussa 2013

10. Maksuaika B2B-sopimuksissa • Oikeus viivästyskorkoon alkaa: • sovittua maksupäivää seuraavasta päivästä tai • jos maksupäivää ei ole määrätty sopimuksessa, pääsääntöisesti 30 päivän kuluttua siitä päivästä, jona velallinen on vastaanottanut laskun tai sitä vastaavan maksuvaatimuksen • Ei aiheuttane muutostarpeita korkolain vastaaviin säännöksiin

11. Maksuaika B2B-sopimuksissa • Jos tavaran tai palvelun sopimuksenmukaisuus on varmistettava hyväksymis- tai tarkistusmenettelyssä, menettely saa kestää enintään 30 päivää, jollei nimenomaisesti toisin sovita ja edellyttäen, ettei se ole velkojan kannalta selvästi kohtuutonta. • Sopimuksessa määrätty maksuaika ei saa ylittää 60 päivää, jollei sopimuksessa nimenomaisesti toisin sovita ja edellyttäen, ettei se ole velkojan kannalta selvästi kohtuutonta. • Alustava näkemys Suomen kannalta se, että säännökset ovat käytännössä aika merkityksettömiä (pitemmät määräajat aina mahdollisia, jos siitä nimenomaisesti sovitaan, kunhan ehto ei ole selvästi kohtuuton).

12. Maksuaika B2PA-sopimuksissa • Kun velallinen on viranomainen, maksuaika ei saa ylittää direktiivissä säädettyä määräaikaa, joka on pääsääntöisesti 30 päivää laskun tai sitä vastaavan maksuvaatimuksen vastaanottamispäivästä. • Maksuajaksi voidaan kuitenkin sopia enintään 60 päivää, jos siitä sopimuksessa nimenomaisesti sovitaan ja edellyttäen, että se on objektiivisesti perusteltua sopimuksen erityisluonteen tai -piirteiden vuoksi. • Hyväksymis- tai tarkistusmenettelyn enimmäiskesto kuten B2B-sopimuksissa. • Vaatii Suomessa uutta sääntelyä viranomaisten maksuajoista.

13. Maksuaikataulut • Direktiivi ei rajoita osapuolten mahdollisuutta sopia kansallisen lain mukaisesti maksuaikatauluista, joiden mukaan maksut suoritetaan maksuerissä • Laajentaa huomattavasti sopimusvapautta verrattuna edellä esitettyihin tiukkoihin pääsääntöihin

14. Viivästyskorko • Lakisääteisen viivästyskoron on oltava viitekorko korotettuna vähintään 8 prosenttiyksiköllä (+ 1 %-yksikkö nykyiseen verrattuna) • Sopimusehto tai -käytäntö, jonka mukaan viivästyskorkoa ei voida lainkaan periä, on katsottava selvästi kohtuuttomaksi. • Vaatii Suomessa muutoksia viivästyskorkoa koskeviin säännöksiin. • Huom. Velvoitteet rajoittuvat vain direktiivin soveltamisalaan. Kansallisesti harkittava, rajataanko muutokset vain direktiivin soveltamisalaan.

15. Perintäkulut • Jos maksu viivästyy siten, että velkojalle syntyy oikeus viivästyskorkoon, hänellä on samalla automaattisesti oikeus myös 40 euron vakiokorvaukseen perintäkuluista. • Vakiokorvauksen saaminen ei edellytä mitään perintätoimia.

16. Perintäkulut • Jos saatava erääntyy useissa erissä, kullekin viivästyneelle erälle saa periä 40 euroa. • Jos perinnästä on tosiasiassa aiheutunut kuluja yli 40 euroa, korvataan todelliset kohtuulliset perintäkulut. • Jos vaaditaan korvausta perintäkuluista esim. 100 euroa, kulujen määrä täytyy selvittää ”nollasta lähtien”, ei pelkästään 40 euron ylittävältä osalta.

17. Perintäkulut • Sopimusehdon tai -käytännön, jonka mukaan perintäkuluista ei voi saada korvausta direktiivin mukaisesti, presumoidaan olevan selvästi kohtuuton • Todistustaakka sopimusehdon kohtuullisuudesta siis ehtoon vetoavalla • Direktiivin perintäkulusäännökset edellyttävät muutoksia perintälakiin.

18. Perintäkulut • Oikeus 40 euron korvaukseen maksun vähänkin myöhästyessä saattaa periaatteessa johtaa siihen, että nykyistä useammin on olennaista tietää, onko maksu tullut velkojalle ajoissa vai ei • Korostaa oikea-aikaisuuden merkitystä paitsi maksajalle myös maksunvälittäjänä toimivalle pankille • jos pankki laiminlyö noudattaa maksupalvelulain mukaisia toteuttamisaikoja ja maksu tämän vuoksi viivästyy, pankki voi joutua vastuuseen viivästysseuraamuksista • Mutta kuinka moni velkoja on kiinnostunut päivän tai parin viiveestä?

19. Direktiivin käytännön vaikutuksista • Tosiasiallisia vaikutuksia vaikea ennakoida • Suomessa maksukulttuuri on jo ennestään niin täsmällistä, että lainsäädännön muutoksilla tuskin on siihen suurta vaikutusta • Nähtäväksi jää, riittääkö direktiivi muuttamaan eteläeurooppalaista maksukulttuuria täsmällisemmäksi