Psykologit käräjäoikeuksien avuksi – tavoitteena lasten etu ja sovintoratkaisu

1. 28.4. Helsingin yliopiston pieni juhlasali Psykologit käräjäoikeuksien avuksi – tavoitteena lasten etu ja sovintoratkaisu Psykoterapian erikoispsykologi, PsL Päivi Mäntylä-Karppinen

2. Vapaaehtoinen avustettu kohtaaminen ja keskustelu, joka aikaansaa yhteistyötä, jonka tuloksena syntyy sopimus, jossa molemmat irtautuvat omista henkilökohtaisista pyyteistään saavuttaakseen isompaa etua eli sovinnollisuutta • Neuvottelu- ja sopimuskulttuuri voimistunut • Sovittelun eri sovellusalueet SOVITTELU

3. Käräjäoikeuksissa vaihtoehtona oikeudenkäynnille, vanhempien vapaaehtoisesti valittavissa • Sovittelija (tuomari) ja asiatuntija-avustaja (psykologi/sosiaalityöntekijä) avustavat vanhempia saavuttamaan lapsen etua toteuttavan sopimuksen lapsen huoltoa, asumista, tapaamista ja elatusta koskevissa erimielisyyksissä • Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen, se vahvistetaan, jos taas eivät, asia siirtyy oikeudenkäynnissä ratkaistavaksi • Sovittelijatyöparin lisäksi sovitteluun osallistuvat vanhempien asianajajat • Kaikki ammattilaiset toimivat yhteistyössä sovittelun päämäärän saavuttamiseksi • Vanhemmat päättävät, viranomaiset mahdollistavat (fasilitoiva ote) ASIANTUNTIJA-AVUSTEINEN HUOLTORIITASOVITTELU

4. Sovittelu toteutetaan yhteisistuntoina (kesto max 1 työpäivä) lisäksi mahdollisia lyhyet erilliskeskustelut kummankin vanhemman kanssa erikseen • Sovitteluistuntoja tarvittaessa 1-3 muutaman kuukauden välein, väliajalle tehdään kokeilusopimus (tavoitteena hankkia arjessa kokemusta sopimuksen toimivuudesta) • Sovitteluistunnot järjestetään joutuisasti, 6 viikon kuluessa • Asiantuntija-avustajat tulevat sosiaalitoimesta, pääosin perheneuvoloista, heidän työpanoksensa kustantaa valtio • sovittelun päämääränä on saada aikaan lapsen etua palveleva sopimus • Lapsen näkökulma tulee kuulluksi vanhempien kautta, koska menettelyn ydin on vanhempien vastuunotto sopimukseen pääsystä (ja lapsen suojeleminen ratkaisuntekijäksi joutumisesta)

5. Kokeilun tuloksia • Seuranta ensimmäisen kahden vuoden ajalta silloin kokeilussa mukana olleista neljästä käräjäoikeudesta (Espoo, Helsinki, Oulu ja Pohjois-Karjala) • Sovitteluistuntoon johtaneita juttuja oli 367 (suurin osa syviä ja vaikeita konflikteja) • Sovittelu päättyi 62 % kokonaissovintoon ja 15 % osasovintoon, 28 % jäi vaille sopimuksia • Käsittelyaika sovittelussa 1½ kk • Vanhemmat olivat 84 % tyytyväisiä (Oikeusministeriön lausuntoja ja raportteja 25/2013)

6. Määrällisten saavutusten lisäksi vaikuttavuus toteutuu • Lasten hyvinvoinnin lisääntymisenä ja vanhempien toimintakyvyn kasvuna • Oikeuslaitoksen ja sosiaali- ja terveystoimen palvelujen tarpeen vähentymisenä (kustannustehokkuus) • Psykologisen työn uutena käyttöalueena, osallistujien oppimis- ja osaamispääomana

7. Nykytilanne • Nyt sovitteluja tehty n. 1 000 koko maassa kokeilussa mukana olleissa 11 käräjäoikeudessa • Mukana 16 psykologia, 26 sosiaalityöntekijää, 44 tuomaria • Kaikista huoltoriidoista sovitteluun ohjautuu 33 % Helsingissä ja 70 % Oulussa Vakinaistuminen tuo mukaan 15 uutta käräjäoikeutta, lähtövalmiina eli koulutettuina ja organisoituneina on yhteensä noin 160 sovittelijatuomaria ja asiantuntija-avustajaa

8. Ero lapsen kannalta • Ei ole yksiselitteistä ennustetta, miten vanhempien ero vaikuttaa lapseen, mutta vanhemmat voivat tehdä paljon lapsen hyvinvoinnin eteen • Ero vaikuttaa yksilöllisesti (resurssit kestää ja käsitellä vaihtelevat) • Suurin osa lapsista sopeutuu eroon saatuaan tehostettua tukea vanhemmilta ja tarvittaessa lyhytmuotoista ammattiapua

9. Perheasiainsovittelu perheneuvolassa auttaa • lisäämään sekä vanhempien herkkyyttä havaita lapsen tarpeita että taitoja vastata niihin • lasta ilmaisemaan omia huoliaan ja toiveitaan vanhempien vastattaviksi • Perheasiansovittelu tarjoaa vanhemmille foorumin työstää yhteistyövanhemmuuttaan lapsen tilanteen helpottamiseksi

10. Vuorovaikutuksen rakentaminen • Kannustava keskusteluilmapiiri (motivointi) • Luottamuksen kasvattaminen • Neuvotteleva ote (vaihtoehtojen etsiminen) • Aktiivinen kuuntelu (kiinnostus, arvostus, empatia) • Vuoropuhelun lisääminen (dialogisuus) SOVITTELUN KEINOT

11. Keskustelun suuntaaminen • Menneestä tulevaisuuteen • Syytöksistä toiveisiin • Yleisestä yksilölliseen • Väittämistä kysymyksiin • Vaatimuksista ehdotuksiin • Abstraktista konkreettiseen • Vaatimuksista intresseihin • Epäonnistumisiin keskittymisestä positiivisiin poikkeuksiin Tunteiden kohtaaminen • Konfliktien hillintä • Kokemusten kuuleminen ja tunteiden nimeäminen • Konfliktia ylläpitävien taustamotiivien avaaminen

12. Onnistunut tilanne • Kumpikin kykenee näkemään oman osuutensa ja oman vaikutusvaltansa • Vanhemmuuden näkeminen ensisijaisena • Lapsen tarpeitten huomioiminen yli oman kriisin • Tunnustuksen antaminen toiselle vanhemmalle • Suree ja pystyy käsittelemään omia tunteitaan Kun sovintoa ei synny • Sovittelu on hyvä mahdollisuus, ei ylivertainen taikakalu • Sovinto voi syntyä myöhemmin • Monen tekijän summa ei kenenkään ansio tai tappio • Huoltoriidalle on olemassa vaihtoehtoinen käsittelytapa: oikeudenkäynti - auktoriteettiratkaisua - tarvittaessa täydennettynä olosuhdeselvityksellä, jossa lapsen kuuleminen ja (vakaan) mielipiteen selvittäminen

13. Sovittelijatyöparin toimintatapa • Asennoituu ja toimii tasapuolisesti ja puolueettomasti (mutta ei välinpitämättömästi) • Toimii suunnannäyttäjänä mutta ei ratkaisijana • Pyrkii luomaan edellytyksiä (fasilitoimaan) • Kiinnostuu, kuuntelee ja kunnioittaa • Kyseenalaistaa, keksii ja kannustaa