Kuinka pitkälle jo suunnitellut sääntelymuutokset riittävät?

1. Kuinka pitkälle jo suunnitellut sääntelymuutokset riittävät? Jukka Vesala, apulaisjohtaja 29.4.2010 Jukka Vesala

2. Finanssialan ”valvontajärjestelmässä” kolme tasoa • Yritysten oma riskienhallinta ja sisäinen valvonta sekä kannustinjärjestelmät. • Markkinakuri (omistajien ja ennen muuta velkojien harjoittama yrityksen riskinoton kontrolli). • Viranomaisvalvonta. • Finanssikriisi osoitti, että valvontajärjestelmä petti kaikilla tasoilla. • Sääntelyn kehittämisessä huomioitava kaikki kolme tasoa, ei pelkästään viranomaisvalvonta. Jukka Vesala

3. Yritysten oma riskien hallinta / markkinakuri • Riskien hallinnan ja sisäisen valvonnan kehittäminen: • Sääntelyssä määritettävä tiukemmin keskeiset hyvän riskien hallinnan ja sisäisen valvonnan periaatteet. • Kesteistä oikeat kannustimet: Palkkausjärjestelmien tulee perustua pitkäaikaiseen onnistumiseen ja ottaa huomioon kaikki riskit. • Valvonnan tiivistäminen myös tarpeen. • Markkinakurin toimivuus ja moraalikadon pienentäminen edellyttää erityisesti joidenkin suurten velkojien todellista tappioriskiä: • Velkojien riskiä voitaisiin korostaa esim. edellyttämällä pääomalainojen osittaista konvertointia omaksi pääomaksi tai määräämällä pääomalainojen sijoittajille velvollisuus osallistua tappioiden kattamiseen ennen konkurssitilannetta. • Viranomaisten ”ennakoivan puuttumisen” ja kriisien hallinnan valtuuksia tulee kehittää. • Kriisivarautuminen etukäteen esim. rahastoja luomalla alentaisi myös moraalikadon ongelmaa. Jukka Vesala

4. ”Varjopankkitoiminnan” kasvu oli moninkertaista perinteiseen pankkitoimintaan nähden (USA:n tilanne) Lähde: Glyftason T, Holmström B, Korkman S, Söderström HT, Vihriälä V (2010): Nordics in Global Crisis; Vulnerability and resilience, ETLA B 242 Jukka Vesala

5. Viranomaisvalvonta • ”Varjopankkitoiminnan” voimakas kasvu siirsi riskejä valvonnan ulottumattomiin ja kannusti riskinottoon. • Liiketoiminnan rajoitteet (”Volker-esitykset”, Tobinin transaktiovero…), johtaisivat herkästi sääntelyn kiertämiseen ja ”varjopankkitoiminnan” laajenemiseen. • Sääntelyn piirin laajentaminen on tarpeen sikäli kuin nyt sääntelyn ulkopuolella olevat toimijat aiheuttavat riskejä finanssijärjestelmän vakaudelle. • Finanssikriisi osoitti katvealueita vakavaraisuuden ja likviditeetin sääntelyssä ja sääntelyjärjestelmän merkittävän ”myötäsyklisyyden”. • Laajat esitykset vakavaraisuus- ja likviditeettisääntelyn kiristämiseksi ovat oikeasuuntaisia. Kokonaisuutena varsin voimakas tiukennus nykysääntelyyn. • Kaikkien muutosten yhteisvaikutus tulee arvioida, myös sääntelyn vaikutukset luotonantoon ja makrotaloudelliseen kehitykseen. • Uudella järjestelmäriskikomitealla on keskeinen rooli kehittää mikro- ja makro-valvonnan yhteistyötä ja ennakoivia toimia järjestelmäkriisien lieventämiseksi tai välttämiseksi. Jukka Vesala

6. Lopuksi • Sääntelyn pitäisi varmistaa, että kaikki kolme kontrollimekanismia (yrityksen omat kontrollit, markkinakuri ja viranomaisvalvonta) toimivat. • Sääntelyn tulisi olla riskiperusteista ja neutraalia, jolloin ei olisi kannustimia sen kiertämiseen. • Sääntelyn ja valvonnan tulisi olla laajapohjaista; liiketoimintarajoitteet johtavat herkästi ”varjopankkitoimintaan” ja riskien piiloutumiseen. • Kriisin opetuksena on syytä tiukentaa otetta, mutta ei saisi sortua ylilyönteihin sääntelyssäkään. Jukka Vesala