Yleisen kielitieteen peruskurssi

1. Yleisen kielitieteen peruskurssi Luento 3 Sl06 Laury

2. Viimeksi • Konsonanttien artikulaatiotavat • Vokaalit • Kuvaus • Eri kielten vokaalisysteemejä

3. Tällä kertaa • Kotitehtävät • Kysymyksiä? • Vokaaliesimerkkejä • Suprasegmentaaliset (prosodiset) ominaisuudet • Kvantiteetti • Painotus • Intonaatio • Fonologiaa • Foneemin ja allofonin käsite

4. Vokaaliesimerkkejä [i] lavea, suppea etuvokaali su. [tili] engl [ɹid] [y] pyöreä, suppea etuvokaali su. [tyly] ra. [lyn] [ɪ] lavea, suppea etuvokaali eng. [bɪt] ru. [vɪl:] [e] lavea, puolisuppea etuvokaali su. [teko] ru. [se:d] engl. [ed] ’raid’ [ø] pyöreä, puolisuppea etuvokaali su. [tyø] ra. [pø] [ɛ] lavea puoliväljä etuvokaali eng. [bɛt] ra. [mɛtʀə] [æ] lavea, väljä etuvokaali su. [tæmæ] eng. [bæd] [ɶ] pyöreä, puoliväljä etuvokaali su.ru.[hɶrɑ]

5. [a] lavea, väljä etu/keskivokaali am.eng. [ka] [ʉ] pyöreä, suppea keskivokaali su.ru. [hʉnd] [ə] lavea, välinen keskivokaali eng. [əbʌv] [u] pyöreä, suppea takavokaali eng. [pʰul] [ɯ] lavea, suppea takavokaali japan. [ɸɯne] [ʊ] pyöreä, suppea, höllä takavokaali eng. [bʊk] [o] pyöreä puolisuppea takavokaali su. [tosi], ra. [bo] [ɔ] pyöreä puoliväljä höllä takavokaali eng. [bɔl] [ʌ] lavea, puoliväljä takavokaali Engl [kʰʌt] [ɑ] lavea väljä takavokaali su. [kɑlɑ], eng. [pʰɑƟ]

6. Höllä/tiukka • Relevantti joidenkin kielten systeemin kannalta, esim. englannin • Tiukkoja vokaaleja ovat [i, y, e, u, o, ɑ] • Englannin kielessä sekä tiukat että höllät vokaalit voivat esiintyä konsonanttiloppuisissa (suljetuissa) painollisissa tavuissa, mutta vain tiukat avoimissa (joitakin poikkeuksia on)

7. Kvantiteetti • Äänteen ajallinen kesto • suomen lyhyet ja pitkät äänteet • tuli, tu:li, tul:i • distinktiivisiä, erottelevat merkitystä • vrt. englanti, jossa myös tiukat äänteet [i e u o] pidempiä kuin höllät [ɪ ɛ ʊ ɔ], mutta relevantti dimensio ei ole pituus; vokaalin kesto riippuu myös seuraavan konsonantin laadusta [bɪd] vs. [bɪt] vs. [bit]

8. Painotus • Ilmavirtamekanismin osa; painolliset tavut tuotetaan työntämällä enemmän ilmaa keuhkoista • liikkuva (distinktiivinen) tai säännöllinen (kiinteä) • kr. [ ̍xoros] ’huone’ [xo ̍ros] ’tanssiaiset’ • myös lausumatasolla, uusi (remaattinen) informaatio lausumassa saa voimakkaimman painon

9. Intonaatio • Sävelkorkeuden vaihtelu (pitch) • frekvenssi, värähtelyn taajuus; yhteydessä äänihuulten jännitykseen, fonaatiotyyppiin • Sanan tasolla tooni • Joissakin kielissä tooni distinktiivinen, erottelee merkitystä • kiina, vietnam (toonikieliä) • [ í ] ‘oikea, sopiva’ [ ì ] ‘ajatus’ [ ĭ ] ‘jo’ [ ī ] ‘yksi’ • Sävelaksenttikielissä tooni riippuu sanan painotuksesta, tavuluvusta tai muista tekijöistä • ruotsi, norja, serbokroaatti, latvia

10. Lausuman tasolla intonaatiolla tärkeitä tehtäviä puheen jaksottelussa (syntaktisia, pragmaattisia) • intonaatioryhmä • intonaatiokontuuri

11. Foneettinen vaihtelu • Redusoituminen • [dɪd yu it] > [ʤit] • Koartikulaatio • Äänteet mukautuvat ympäristöönsä - assimilaatio • pituus: engl. [bid] bead, [bit] beat • su. tikkitakki, engl. cut, key • Vapaa vaihtelu • esim. su. [s/z, h/x]; murteittainen vaihtelu, ru. [r/ ɹ / ʀ / ʁ]

12. Fonologia • Äänteet eri tasoilla; foneemin käsite • Foonien taso: IPA-kuvaus [ t̪ikːitakːi] • [tʰæn, stæn, bæɾl, oʔmil, bæt ̚ ] • Foneemien taso: äännetyyppi • suomessa ja englannissa äänne / t / lausutaan eri tavoin ympäristöstä (seuraavasta äänteestä) riippuen • Eri tavat ääntää / t / ovat äänteen allofoneja; ääntämys perustuu distribuutioon, mielletään samaksi äänteeksi • Eri ääntämistapojen vaihtelu ei saa aikaan merkityksen muutosta: [tæn] ei merkitse eri asiaa kuin [tʰæn], [tikːit̪akːí] ei eri asiaa kuin [ t̪ikːitakːi]

13. Foneemi • Äännetyyppi • Foonien vaihtelu, joka kantaa merkitystä • [tæit] on eri sana kuin [teit], koska suomessa /æ/ kuuluu eri foneemiin kuin /e/ • /æ/ ja /e/ ovat distinktiivisiä suomen kielessä, puhujille ne ovat eri äänne • minimipari on todiste, että kaksi eri äännettä kuuluvat eri foneemeihin (ovat eri foneemien allofoneja) • Minimipari: kaksi sanaa, jotka eroavat toisistaan vain yhden äänteen suhteen ja tarkoittavat eri asiaa; eri äänteet ovat tällöin eri foneemeja (kuuluvat eri foneemeihin)

14. Eri kielissä on eri foneemit (ja allofonit!) /s/š/ engl. /sɪp/ /šɪp/ [s/š] japan. [šimasɯ] [sɯši] [ɶ/ø] ru. [hɶra] [snø] [ø] su. [mørkø]

15. Ongelma kielen oppijalle • i/ɪ /šip/ /šɪp/ /biʧ/ /bɪʧ/ • p/b /brɛst/ /pʰrɛst/ /baɹkɪŋ/ / pʰaɹkɪŋ/ [mɶrkø]

16. Täydennysjakauma (komplementaarinen distr.) ja oppositio (distinktiivisyys) • englannissa: [pʰ] [p] ovat saman foneemin allofoneja • hindissä: /pʰ/ /p/ kuuluvat eri foneemeihin /pʰəl/ ‘hedelmä’ /pəl/ ‘hetki’ /kapi/ ‘kopio’ /kapʰi/ ‘suuri’ • englannissa [pʰ] esiintyy painollisen tavun alussa, [p] taas ei koskaan • Äänteet ovat täydennysjakaumassa • missä toinen esiintyy, toinen ei koskaan esiinny • distribuutio on ennustettavissa • äänteet ovat saman foneemin allofoneja • vaihtelemalla ei saa aikaan eri sanoja

17. Hindissä samat äänteet kuuluvat eri foneemeihin • niiden distribuutio on päällekkäinen, kontrastiivinen • kumpikin voi esiintyä samassa ympäristössä kuin toinen • esiintymät eivät ole ennustettavissa • löytyy minimipareja