VUOROVAIKUTUS

1. VUOROVAIKUTUS • Vuorovaikutusprosessi (tietoisuuden kehällä Miller&Miller&Nunnally&Wackman, 1991): • Viestien vastaanotto tapahtuu aistihavaintojen ja ”vaistohavaintojen” avulla • Viestien merkitykset syntyvät ajatusten avulla (uskomukset, tulkinnat, ennakkoasenteet) • Tahto motivoi (mitä tahdot itsellesi, toisille; olla jotakin, tehdä jotakin, saada jotakin) • Tunteet sovittavat yhteen tilanteeseen kuuluvat aistihavainnot, ajatukset ja tahdon • Toiminta =käytös, seurausta aistihavainnoista, ajatuksista, tahdosta ja tunteista, tulos omista valinnoista • Keskusteluaiheiden ryhmittely: • Asiataso • Henkilötaso • Suhdetaso maarit.ylonen@sport.jyu.fi

2. Puhu itsestäsi Kuvaile havaintosi Kerro ajatuksesi Ilmaise tunteesi Sano, mitä tahdot Kuvaa toimintaasi Ylivastuullinen kieli = ”sinä” –kieli puhuu toisen puolesta Alivastuullinen =”ei kukaan” –kieli, viestit epäsuoria ja vastuuta välttäviä, puhuja korvaa ”minän” sanoilla ”ei kukaan”, ”eräs”, ”joku” PUHUMISEN TAIDOT maarit.ylonen@sport.jyu.fi

3. KUUNTELEMISEN TAIDOT • Ole tarkkaavainen = katsele, kuuntele, tunnista, havainnoi • Ilmaise kuulleesi = virittäydy samalle energiatasolle kumppanisi kanssa, huomioi myös tunteet ja tahto • Rohkaise kertomaan lisää • Tee yhteenveto = voit tarkistaa näin, oletko ymmärtänyt oikein; kertaus omin sanoin, älä lisää mitään, älä poista mitään • Kysy lisää = käytä mahdollisimman paljon avoimia kysymyksiä, vältä ”miksi” –kysymyksiä, sillä niissä piilee epäsuoria viestejä, ne voivat myös välittää negatiivisia tunnetta; muista, että liika kysely voi viedä tilanteen hallinnan kertojalta kuulijalle maarit.ylonen@sport.jyu.fi

4. VIESTINTÄTYYLIT JUTTELUPUHE/TIEDONANTOPUHE TAVALLINEN KUUNTELU -jännityksen laukaiseminen, sosiaalinen -vältetään kolnflikteja ”välittäminen” HALLINTAPUHE REAKTIIVINEN KUUNTELU -toisen suostuminen, vallankäyttö, tehokas esim. ohjeiden antamisessa RIITELYPUHE/ ÄRSYTYSPUHE -agressiivista, loukkaavaa -suoraa tai epäsuoraa ”taivuttelu/taistelu/antautuminen POHTIVA PUHE TUTKIVA KUUNTELU -paineita vähentävä, tietoa lisäävä -voi jäädä pinnalliseksi Jättämällä ratkaisut avoimiksi, ”kelluntaa” AVOINPUHE TARKKAAVAINEN KUUNTELU -alkaa siitä, mihin muut päättyvät -kerrotaan myös tunteista ja tahdosta -tavoitteena luoda yhteys, ei syytöksiä, vaatimuksia, manipulointia, ei kuitenkaan aina ratkaise ristiriitoja ”yhteistyö” maarit.ylonen@sport.jyu.fi

5. KOHTI AITOA VUOROVAIKUTUSTALähde: Raittila, P. (2002) • Puhujat keskustelevat eri asioista ja toisistaan erillään • toimijat eivät kohtaa • asiat eivät kohtaa • Puhujat kommentoivat samaa asiaa, mutta eivät käy dialogiaa • vaan esittävät monologeja • asiat kohtaavat mutta puhujat eivät • Puhujat kommentoivat toistensa näkemyksiä mutta keskustelu jää kesken • puhujat ja asiat kohtaavat ja ovat vuorovaikutuksessa, • mutta dialogi ei johda mihinkään • Puhujat kommentoivat toistensa näkemyksiä, puhujat ja asiat kohtaavat toisensa • dialogi johtaa osapuolten keskinäisen ymmärryksen kasvuun • on mahdollista luoda uudenlaisia näkemyksiä, uutta tietoa maarit.ylonen@sport.jyu.fi

6. RISTIRIITATILANTEET • Ristiriitatilanteeseen liittyvän aiheen tunnistaminen ja määrittäminen (Mikä aihe? Kenen aihe?) • Ristiriitatilanteen käsittelytavasta sopiminen sekä voimien arviointi (Ketkä, missä, milloin ja kuinka kauan käsittelevät? Tarvitaanko aikalisää?) • Aiheen täydellinen ymmärtäminen, jolloin kaikki osapuolet vastaavat henkilökohtaisesti seuraaviin kysymyksiin: • Mitä sellaista olen tehnyt tai teen parasta aikaa, joka toimii tai ei toimi? • Mitä olen nähnyt tai kuullut? • Mitä minun mielestäni on tapahtumassa? • Mitä tunnen? • Tahto-pyrkimysten tunnistaminen • Mitä haluan itselleni tässä asiassa? • Mitä myönteistä haluan toiselle osapuolelle? • Mitä tahdon meilleyhdessä? • Vaihtoehtojen tuottaminen (mitä voidaan tehdä?) • Toiminnan valitseminen ja vaihtoehtojen toimivuuden arviointi • Mitä kunkin vaihtoehdon kohdalla pahin ja paras tilanne, mitä voi tapahtua? • Mitä sitoudun tekemään? • Toimintasuunnitelman testaaminen eli esteiden löytäminen ja purkaminen maarit.ylonen@sport.jyu.fi

7. Aho, S & Laine, K. 1997. Minä ja muut. Kasvaminen sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Keuruu: Otava Ahola, T. & Hirvihuhta, H. 2000. Vääryydestä vastuuseen. Miten ohjata lapset ja nuoret ottamaan vastuu teoistaan. Opetushallitus: Painorauma Goleman, D. 2000. Tunneäly työelämässä. Keuruu: Otava Goleman, D.1997. Tunneäly, lahjakkuuden koko kuva. Keuruu: Otava Gordon, T. 1979. Viisas opettaja. Helsinki: Tammi Himberg, L. & Jauhiainen, R. 2000. Suhteita; minä, me ja muut. Porvoo: WSOY Isokorpi, T.2004.Tunneoppia. Parempaan vuorovaikutukseen. Jyväskylä: PS-kustannus Jauhiainen,R & Eskola, M. 1994.Ryhmäilmiö. Perustietoa ryhmän käytöstä ja ryhmätyöstä sosiaalityöhön sovellettuna. Helsinki: WSOY Launonen, L. & Pulkkinen, L.2004. Koulu kasvuyhteisönä. Opetus 2000. Juva: PS-kustannus Niemistö, R. 1999. Ryhmän luovuus ja kehitysehdot. Helsingin yliopisto, Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. Oppimateriaaleja 80. Tampere: Tammer-Paino Olweus, D. 1992. Kiusaaminen koulussa. Helsinki: Otava Salmivalli, C. 2003. Koulukiusaamiseen puuttuminen- kohti tehokkaita toimintamalleja. Jyväskylä : PS-kustannus Kirjallisuutta: maarit.ylonen@sport.jyu.fi