teknillinen piirustus n.
Download
Skip this Video
Loading SlideShow in 5 Seconds..
TEKNILLINEN PIIRUSTUS PowerPoint Presentation
Download Presentation
TEKNILLINEN PIIRUSTUS

Loading in 2 Seconds...

play fullscreen
1 / 273

TEKNILLINEN PIIRUSTUS - PowerPoint PPT Presentation


  • 425 Views
  • Uploaded on

OULUN SEUDUN AMMATTIKORKEAKOULU Raahen tekniikan ja talouden yksikkö. TEKNILLINEN PIIRUSTUS. (RKTP701). Heikki Hyväri Syksy 2005. Kurssin laajuus 2 ov. (3h viikossa ennen syyslomaa ja 3h viikossa syysloman jälkeen) Suoritusvaatimukset: tenttejä 1 kpl ja harjoitustyöt

loader
I am the owner, or an agent authorized to act on behalf of the owner, of the copyrighted work described.
capcha
Download Presentation

PowerPoint Slideshow about 'TEKNILLINEN PIIRUSTUS' - zelda-wallace


An Image/Link below is provided (as is) to download presentation

Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author.While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server.


- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - E N D - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Presentation Transcript
teknillinen piirustus

OULUN SEUDUN AMMATTIKORKEAKOULU

Raahen tekniikan ja talouden yksikkö

TEKNILLINEN PIIRUSTUS

(RKTP701)

Heikki Hyväri

Syksy 2005

slide2

Kurssin laajuus 2 ov. (3h viikossa ennen syyslomaa ja 3h viikossa syysloman jälkeen)

Suoritusvaatimukset: tenttejä 1 kpl ja harjoitustyöt

Oppikirja: Autio A. & Hasari H. 1991. Koneenpiirustus ammattikorkeakouluille ja teknillisille oppilaitoksille. Helsinki. Otava

sis llysluettelo alustava
SISÄLLYSLUETTELO: (alustava)
  • Tekniset piirustukset ja standardit
  • Piirtämisvälineet ja piirustuspohjat
  • Viivat ja tekstit
  • Mittakaavat
  • Projektiot
  • Leikkaukset
  • Mitoitus ja merkinnät
  • Standardiosat
slide4
Kokoonpanopiirustukset

Pinnankarheus ja pintamerkit

Toleranssit ja sovitteet

Hitsausmerkinnät

Deskriptiivinen geometria

Putkisto-, prosessi- ja sähkökaaviot

tekniset piirustukset ja standardit
1.1 Piirustuksien merkitys

- tuotteiden teollinen valmistus ei ole mahdollista ilman teknisiä piirustuksia

Tekniset piirustukset ja standardit

Kuva 1.1

slide6

Kuvan 1.1 esittämän kappaleen esittäminen yksikäsitteisesti ja selvästi puhuen tai kirjoittaen on mahdotonta. Kun kappaleesta on piirustus on sen esittäminen helppoa.

Tekninen piirustus on teknisten asioiden perusteellinen ilmaisutapa

Koneenrakennuksen teknisiä piirustuksia kutsutaan koneenpiirustuksiksi

Kun kappaleesta on laadittu koneenpiirustus se voidaan valmistaa samanlaiseksi Suomessa tai jossain muussa maassa.

slide7

1.2 Piirustuksille asetettavat vaatimukset

- yksikäsitteisyys

- selvyys

Jotta nämä kaksi perusvaatimusta täyttyvät on piirustukset laadittava sääntöjen mukaisesti ja kaikki merkinnät on tehtävä selvästi.

slide8

1.3 Piirustusten ryhmittely

  • Piirustukset jaetaan seuraaviin pääryhmiin:

- rakennepiirustukset, sähköpiirustukset,

LVI-piirustukset, konepiirustukset,

prosessikaaviopiirustukset

slide9

b) Sisällön mukainen jako

- osapiirustukset

- kokoonpanopiirustukset

* pääkokoonpanopiirustukset

* osakokoonpanopiirustukset

- toimintakaaviot

slide10

b) Laatimistavan mukainen jako

- idealuonnospiirustukset

- luonnospiirustukset

- työpiirustukset

c) Käyttötarkoituksen mukainen jako

- työpiirustukset

- työvaihepiirustukset

- tarjouspiirustukset

slide11

- pakkaus- ja kuljetuspiirustukset

  • käyttö- ja huolto-ohjepiirustukset
  • varastoluettelot

1.4 Standardointi

  • Standardoinnilla pyritään vähentämään teknisesti ja kaupallisesti merkityksettömiä erilaisuuksia tuotteissa
slide12

1.4.1 Standardoimisjärjestöt

  • Standardisointia suoritetaan kansainvälisellä, kansallisella, toimialakohtaisella ja yritystasolla
  • ISO on kansainvälinen standardisoinnin keskusjärjestö, toimii lähinnä yleisellä ja mekaanisella alalla (mm. koneenpiirustukset)
  • IEC toimii sähköteknisellä alalla ja on myös kansainvälinen standardoimisjärjestö
slide13

- Eurooppalaisia standardoimisjärjestöjä ovat CEN, CENELEC ja ETSI. Eurooppalaiset standardit (EN-standardit) käännetään suomeksi ja ne vahvistetaan SFS-standardeiksi, tällöin niille annetaan tunnus SFS-EN.

- Suomen standardoimisliitto SFS on suomessa standardoimisalan keskuselin. Ruotsissa vastaava elin on SS ja Saksassa DIN.

slide14

- Toimialakohtaisia standardoimisyhdistyksiä ovat Suomessa mm. TES-Metalliteollisuuden standardoimiskeskus ja SESKO-Suomen Sähköteknillinen Standardoimisyhdistys

- Monet yritykset laativat omaan tuotantoonsa liittyviä standardeja

- Standardoinnin tavoitteena on, että tuote tai säännös soveltuisi mahdollisimman laaja-alaiseen käyttöön

2 piirt misv lineet ja piirustuspohjat
Opiskelijan tärkeimmät piirtämisvälineet:

lyijytäytekynät - pyyhekumi

harppi - ympyrämallinne

hakaviivain - kolmioviivain

A4- ja A3-paperia

Suunnittelutoimistoissa käytetään lähes yksinomaan CAD-laitteita piirustusten laatimiseen.

2. Piirtämisvälineet ja piirustuspohjat
slide16

Piirustuspohjat:

  • Käytetään sekä paperia ja muoveja
  • Suomessa käytetään A-sarjan kokoja

Taulukko 1.1

SFS 4415 ISO 5457-

standardien mukaisia

A-sarjan piirustus-

lomakkeiden mittoja

slide17

Otsikkoalue:

  • Teknisissä piirustuksissa tulee olla otsikkoalue, jossa on seuraavat kentät:

- tunnistekenttä

- lisätietokenttä

- luettelokenttä

Muutoskenttä:

- Muutoskenttään kirjataan piirustukseen tehdyt muutokset.

3 viivat ja tekstit
3. Viivat ja tekstit

- Käyttämällä erilevyisiä ja erirakenteisia viivoja, voidaan piirustuksen luettavuutta ja tulkintaa helpottaa.

- Teknisen piirustuksen viivoista on standardi SFS 3703.

3.1 Viivalajit

Koneenpiirustuksissa käytetään kahta viivanleveyttä. Leveän ja kapean viivan suhde ei saa olla pienempi kuin 2:1.

Suositellut viivanleveydet: 0,18; 0,25; 0,35; 0,5; 0,7; 1; 1,4 ja 2 mm.

slide19

3.2 Viivatyypit

  • Leveä ehyt viiva:
    • Esineiden näkyvät muodot piirretään leveällä ehyellä viivalla, jota kutsutaan muotoviivaksi. Viivan leveys 0,5 mm (tai 0,7 mm).
  • Kapea ehyt viiva
    • Kapeilla ehyillä viivoilla piirretään mm. mittaviivat ja leikkausviivoitukset.
  • Katkoviivat
    • Katkoviivoilla kuvataan näkymättömissä olevia muotoja.
slide20

Katkoviivoja piirretään ainoastaan silloin, kun kappaleen muodon esittäminen niin vaatii. Katkoviivojen liian runsas käyttö tekee piirustuksen epäselväksi.

  • Pistekatkoviivat
    • Pistekatkoviivoilla esitetään mm. kappaleiden keskiviivat (symmetria-akselit).
  • Ehyt kapea käsivaraisviiva
    • Käsivaraisviivaa käytetään osaprojektioiden ja osaleikkausten rajaviivana.
slide21

Leveä pistekatkoviivat

    • Leveällä pistekatkoviivalla esitetään mm. silloin kun kappaleen pinnan osalle halutaan jokin pintakäsittely.

Kuvassa 3.1 on esitetty koneenpiirustuksessa esiintyvien viivojen nimityksiä.

Taulukossa 3.1 esitetty viivatyypit, joita voidaan käyttää ja kuvassa 3.2 on taulukkoon liittyviä kuvia.

slide23

3.3 Tekstit

Teknisissä piirustuksissa käytetään standardisoitua tekstiä.

Tekstien tulee olla selviä ja helposti luettavia, yhdenmukaisia, yksikäsitteisiä ja helppoja tekstata.

Tekstin mitoituksen perustana on isonkirjaimen korkeus. Korkeudet ovat: 2,5; 3,5; 5; 7; 10; 14 ja 20.

4 mittakaavat
4. Mittakaavat

Koneenpiirustukset laaditaan aina tietyssä selvyyden vaatimassa mittakaavassa.

  • Luonnolliseen kokoon (mittakaava 1:1) laaditusta piirustuksesta saadaan todenmukaisin käsitys kappaleen ulottuvuussuhteista, ainepaksuuksista jne.
  • Pienennöksiä käytetään, kun piirrettävät kappaleet ovat niin suuria etteivät ne mahdu piirustusarkeille. Myös yksinkertaisista kappaleista piirretään pienennöksiä.
slide25

Suurennoksia piirretään pienistä kappaleista esim. hienomekaanisista osista.

Kun kappaleen jokin yksityiskohta on niin pieni, ettei siitä saa selvää valitussa mittakaavassa, voidaan kappaleesta ottaa osasuurennos (Kuva 4.1).

5 projektiot
5. Projektiot

Teknisessä piirustuksessa eräänä keskeisenä tehtävänä on kolmiulotteisten kappaleiden kuvaaminen tasokuvien eli kappaleesta muodostettujen projektioiden avulla.

Projektiot ryhmitellään a) Keskusprojektioihin ja b) Yhdensuuntaisprojektioihin.

a) Keskusprojektiot

Perspektiivikuva on keskusprojektio. Vaikka se on havainnollinen siinä on monia negatiivisia puolia koneenpiirustusta ajatellen. Ei käytetä koneenpiirustuksessa.

slide29

b) Yhdensuuntaisprojektiot

Yhdensuuntaisprojektioita käytetään koneenpiirtämiseen ja aksonometristen kuvien piirtämiseen. Yhdensuuntaisprojektiot voidaan jakaa kahteen pääryhmään:

- Kohtisuorat yhdensuuntaisprojektiot

- Vinot yhdensuuntaisprojektiot

Koneenpiirustuksessa käytetään kohtisuoria yhdensuuntaisprojektioita.

slide30

5.1 Projektioiden muodostaminen

Projektioiden luomisessa käytetään Suomessa yhden käännön menetelmää. On olemassa myös kolmen käännön menetelmä.

Kuva 5.1 Yhden käännön menetelmän tunnus

Kuva 5.2 Kolmen käännön menetelmän tunnus

slide31

Yhden käännön menetelmässä muut projektiot sijoitetaan pääprojektioon edestä (a) nähden seuraavalla tavalla (kuva 5.3):

- projektio ylhäältä (b) sijoitetaan alapuolelle

- projektio alhaalta (e) sijoitetaan yläpuolelle

- projektio vasemmalta (c) sijoitetaan oikealle puolelle

- projektio oikealta (d) sijoitetaan vasemmalle puolelle

- projektio takaa (f) voidaan sijoittaa joko oikealle tai vasemmalle puolelle

slide33

Piirrettävän kappaleen pääsuunnat (päämuotoviivat tai keskiviivat) ovat piirustusarkin reunojen suuntaiset.

Pääprojektioksi valitaan se projektio, josta kappaleen rakenne ja muoto parhaiten selviävät.

Kappaleen muut projektiot saadaan niin, että kappale ajatellaan käännetyksi alkuperäisestä asennosta 90° päämuotoviivansa tai –akselinsa ympäri (kuvatasosta ylöspäin nousten): oikealle, jolloin saadaan vasemmalta projektio; vasemmalle, jolloin saadaan oikealle projektio jne. kuvan 5.3 mukaisesti.

slide34

Silloin kun ei voida noudattaa yhdenkäännön menetelmää, voidaan projektiot sijoittaa suuntanuolia käyttäen.

Kuva 5.4

slide35

5.2 Projektioiden valinta

Projektioiden lukumäärä on rajoitettava niin pieneksi kuin mahdollista kappaleen riittävän ja yksikäsitteiden esittämisen kannalta

Näkymättömissä olevien muotoviivojen ja reunojen esittämistarvetta on vältettävä

Pääprojektio:

- osan työpiirustuksessa pääprojektio piirretään sellaiseen asentoon, että kappale on siinä tärkeimmän valmistustavan mukaisessa asennossa (esim. Kuva 4.1).

slide36

- kokoonpanopiirustus piirretään siten, että sen pääprojektio on toiminta- tai kokoonpanoasennossa.

5.3 Erityisprojektiot

Joskus yhdenkäännön menetelmän noudattaminen johtaa epätarkoituksenmukaiseen tulokseen. Tällöin käytetään seuraavia erityisprojektioita:

Osaprojektio:

- Osaprojektioita käytetään mm. silloin, kun kappaleen muodot eivät ole kuvatason

slide37

suuntaisia ja näkyvät tästä syystä lyhentyneinä sekä ovat hankalia piirtää ja mitoittaa (kuva 5.5).

Kuva 5.5

slide38

- kun halutaan suurentaa kappaleesta tietty kohta niin voidaan siitä piirtää osaprojektio (osasuurennos), kuten kuvassa 4.1.

Oikaisuprojektio:

Oikaisuprojektioita käytetään osien piirustuksissa. Siinä kappaleen osa tai osat kuvitellaan käännetyiksi ensin kuvatason suuntaisiksi ja vasta sitten suoritetaan projektion piirtäminen.

Oikaisuprojektioilla vältetään epäselviä, piirustusteknisesti hankalia sekä mitoitusta ajatellen epätarkoituksenmukaisia projektioita,

slide40

Symmetrinen projektio:

Koneenpiirustuksessa nimitetään kuviota tai sen osaa symmetriseksi, jos kuviosta voidaan erottaa peilikuvan mukainen puolikas. Puolittavaa viivaa kutsutaan keskiviivaksi.

Symmetrian avulla voidaan piirustustyötä helpottaa piirtämällä esineestä vain toinen puoli käyttäen jakokohtana keskiviivaa. Keskiviivan molempiin päihin täytyy tällöin piirtää kaksi lyhyttä yhdensuuntaista viivaa (Kuva 5.7).

slide41

Kuva 5.7

Toinen tapa piirtää kappaleen viivat pidennettyinä hieman yli symmetriaviivan (Kuva5.8).

slide42

Kuva 5.8

Käytettäessä yksinkertaistettua tapaa piirtää symmetrisiä kappaleita on tärkeää kiinnittää huomiota siihen ettei piirustusta voida ymmärtää väärin.

slide43

Paikallisprojektiot:

Jos esitystapa on yksikäsitteinen voidaan symmetriset kohteet esittää paikallisprojektioina täydellisten projektioiden asemasta.

Paikallisprojektio esitetään kolmen käännön menetelmällä, vaikka piirustuksessa olisi käytetty yhden käännön menetelmää.

Paikallisprojektio piirretään leveällä ehyellä viivalla ja yhdistetään pääprojektioon keskiviivalla (Kuva 5.9).

slide45

Toistuvia muotoja esittävä projektio:

Jos ei ole piirustuksen väärinymmärtämisen vaaraa voidaan toistuvat muodot esittää yksinkertaistettuina jättämällä osa muotoviivoista piirtämättä (Kuva 5.10).

Kuva 5.10

slide46

Näennäiset muotoviivat:

Kappaleen muotoja voidaan usein havainnollistaa käyttämällä pyöristyskohdilla ns. näennäisiä muotoviivoja.

Peilikuvat:

Koneissa ja laitteissa on osia, jotka ovat muuten samanlaisia, mutta ovat toistensa peilikuvia. Tällaisista kappaleista voidaan tehdä yksi piirustus, jossa ilmoitetaan tekstillä, että kappaleet ovat peilikuvia. Peilikuvien käyttöä on harkittava väärinymmärtämisvaaran takia.

slide47

Eräiden muotojen yksinkertaistettu esitys:

Piirustuksissa esitettyjä projektioita on ensisijaisesti pidettävä osana kappaleen valmistus- tai asennusohjeita eikä niinkään kappaleen ehdottomasti oikeana geometrisenä kuvana. Näin ollen projektioita ei kaikissa pienissä yksityiskohdissaan kannata ryhtyä piirtämään tarkkaa geometriaa noudattaen, vaan joissakin kohdissa sallitaan tietynlaista yksinkertaistamista. Kuvassa 5.11 esimerkkejä yksinkertaistamisesta.

slide49

5.4 Yhteenveto projektioiden valinnasta ja piirtämisestä.

1. Projektioita piirretään vain niin monta kuin kappaleen yksikäsitteinen esittäminen vaatii. Turhia projektioita ei tule piirtää. Katkoviivojen käyttöä tulee välttää.

2. Pääprojektio on tärkein projektio ja siksi valitaan se projektio, josta ilmenee selvimmin kappaleen muoto ja rakenne. Pääprojektion asento: osan työpiirustuksessa pääasiallisimman tai tärkeimmän valmistustavan mukainen

slide50

asento ja kokoonpanopiirustuksessa toiminta- tai kokoonpanoasento.

3. Muiksi projektioiksi valitaan ne, jotka parhaiten selvittävät kappaleen/laitteen toiminnan tai rakenteen ja soveltuvat mitoitukseen.

4. Mittakaava valitaan niin suureksi kuin mahdollista. Mittakaava 1:1 antaa selvimmän kuvan kappaleesta.

5. Hahmottele projektioiden vaatima tila piirustusarkille ja varaa riittävästi tilaa mitoitusta ym. merkintöjä varten.

slide51

6. Yleensä piirustusarkille piirretään vain yhden kappaleen projektiot. Jos samalla arkilla on usean kappaleen projektiot on ne sijoitettava selkeästi omiin ryhmiinsä.

6 leikkaukset
6. Leikkaukset

Koneenrakennuksen kappaleet ovat usein sellaisia, että niiden sisällä on muotoja, jotka näkymättömissä olevina muotoviivoina olisi piirrettävä katkoviivalla. Monimutkaisissa kappaleissa piirustusten luettavuus vaikeutuu, jos siinä on paljon katkoviivoja (Kuva 6.1). Katkoviivojen käyttöä on tästä syystä pyrittävä välttämään. Kappaleiden muodot ja ainepaksuudet tulevat parhaiten esiin piirustuksissa, jos käytetään pintaprojektioiden lisäksi leikkauksia eli leikkausprojektioita.

slide54

Leikkausprojektion kuvitellaan syntyvän siten, että kappaleesta tai sen osasta poistetaan kuvattavaa muotoa peittävä osa ja jäljelle jäänyt osa piirretään konepiirustuksen projektio-sääntöjen mukaisesti. Näin saadaan kappaleen sisältä muotoviivat näkyviin ja ne piirretään levein ehyin muotoviivoin. Leikatut pinnat viivoitetaan kapeilla, ehyillä viivoilla, joiden kaltevuus on 45°. Leikkaus suoritetaan tasolla, leikkaustasolla. Kuvassa 8.1 on esitetty leikkausprojektion piirtämisen periaate.

slide55

6.1 Leikkausten lajit

Leikkaukset jaetaan kolmeen ryhmään:

- kokoleikkaukset (kuva 6.2)

- puolileikkaukset (kuva 6.1 ja 6.3)

- osaleikkaukset (kuva 6.4)

slide57

Puolileikkauksessa toinen puoli kappaleesta tai kohdasta leikataan. Ne soveltuvat hyvin käytettäviksi symmetristen, erityisesti pyörähdyskappaleiden yhteydessä. Kuva 6.3

slide58

Osaleikkauksessa vain osa kappaleesta leikataan. Osaleikkaus ei saa päättyä muotoviivaan, jos kappale jatkuu muotoviivasta. Usein on paikallaan ottaa osaleikkaus, kun halutaan muuten leikkaamattomasta projektiosta selvittää yksityiskohtia. Osaleikkauksia voidaan ottaa myös kokoonpanoista.

slide60

6.2 Leikkauspinnan merkinnät

Osoitukseksi siitä, että kappale on leikattu, sen ainekohdat viivoitetaan leikkausprojektiossa yleensä kapein viivoin. Leikkausviivoitus pyritään piirtämään ensisijaisesti 45° kulmaan projektion päämuotoviivoihin tai –akseliin nähden.

Kuva 6.5

slide61

Saman kappaleen eri kohdat on viivoitettava samaan suuntaan samaa viivaetäisyyttä käyttäen kaikissa projektioissa. Kokoonpanopiirustuksissa eri kappaleiden leikkaukset viivoitetaan eri suuntiin (Kuva 6.6). Lisäksi käytetään eri viivaetäisyyttä. Kapeissa leikkauspinnoissa käytetään tiheää ja leveissä harvaa viivoitusta.

slide62

Kuva 6.5

Kapeat leikkauspinnat voidaan esittää mustattuina. Vierekkäisten leikkausten väliin tällöin on jätettävä vähintään 0,7 mm väli.

slide63

Leikkauspintojen aineen merkinnät koneenpiirustuksissa on annettu standardissa SFS 4793.

6.3 Leikkausten sijainnin merkitseminen

Ellei leikkaustaso selviä piirustuksesta ilman muuta, on sen kulku merkittävä kapealla pistekatkoviivalla, jonka päissä on muotoviivojen levyiset janat. Leikkaustaso merkitään isoilla kirjaimilla ja projisointisuuntaa esitetään nuolien avulla.

slide64

Leikkauksen suunta voi muuttua. Silloin myös leikkauksen taitekohdat merkitään leveällä viivalla (Kuva 6.6).

slide65

6.4 Leikkausten ottamisen yleiset periaatteet

Leikkausten yhteydessä on otettava huomioon seuraavat näkökohdat:

  • Osasta on leikattuna käytävä ilmi enemmän kuin leikkaamattomana.
  • Yhdellä leikkauksella pyritään selvittämään mahdollisimman paljon yksityiskohtia. Erityisen mutkikkaita leikkauksia ei kuitenkaan pidä ottaa.
slide66

Leikkausprojektiossa esitetään aina kaikki leikkaustasossa olevat muodot. Leikkaustason takana olevia näkymättömiä muotoja pyritään välttämään.

6.5 Leikkausprojektioiden sijoittaminen

Projektioiden sijoittelun yleiset ohjeet koskevat myös leikkauksia. Aina ei kuitenkaan pystytä noudattamaan yleisiä ohjeita.

slide68

Projektioiden poikkeavassa sijoittelussa noudatetaan seuraavia tapoja:

1. Leikkaus voidaan kääntää paikalleen piirustustasoon. Paikalleen käännetyn leikkauksen muotoviivat piirretään kapeilla ehyillä viivoilla. Käytetään poikkileikkaukseltaan muuttumattomille, yksinkertaisia muotoja sisältäville kohdille, joita ei yleensä mitoiteta (Kuva 6.8).

slide69

Kuva 6.8

2. Leikkaus voidaan siirtää projektion ulkopuolelle. Siirretyn leikkauksen muotoviivat piirretään ehyellä leveällä viivalla.

slide70

Siirretty leikkaus voidaan sijoittaa:

a) Lähelle projektiota ja yhdistää se projektioon pistekatkoviivalla. Pistekatkoviiva osoittaa leikkauskohdan projektiossa (Kuva 6.9).

Kuva 6.9

slide71

b) Muuhun paikkaan ja merkitä leikkauskohta tavanomaisin merkinnöin (Kuva 6.10).

Kuva 6.10

Leikkauskohdan saa siis siirtää, mutta ei kiertää ellei samalla anneta kiertosuuntaa ja –kulmaa.

slide72

Pitkien kappaleiden yhteydessä käytetään usein Kuvan 6.11 mukaista leikkausprojektioiden sijoittelua.

Kuva 6.11

slide73

6.6 Ripa- ja varsisäännön soveltaminen

Monista kone-elimistä ei leikattuna käy ilmi sen enempää kuin leikkaamattomanakaan. Akseleita, tappeja, ruuveja, muttereita, yms. ei leikkausprojektiossa esitetä leikattuna. Saman säännön alaisia ovat myös pallot, vahvistus- ja ohjausrivat sekä muut vastaavantyyppiset osat. Kuvassa 6.12 on esimerkkejä ripa- ja varsisäännön soveltamisesta.

slide75

6.7 Kohdan kiertäminen leikkaustasoon

Pyörähdyskappaleiden säännöllisiä yksityiskohtia, jotka eivät sijaitse leikkaustasossa, voidaan esittää kierrettyinä leikkaustasoon, jos väärinymmärtämisen vaaraa ole.

Kuva 6.13

slide76

6.8 Katkaistut projektiot

Jos ei ole väärinymmärtämisen vaaraa, voidaan tilan säästämiseksi esittää pitkän kappaleen projektiossa vain ne osat, jotka riittävät kappaleen kuvaamiseen.

Kuva 6.14

slide77

6.9 Yhteenveto leikkausten ottamisesta ja piirtämisestä

  • Leikkaus otetaan vain silloin, kun sen avulla voidaan esittää kappaleesta enemmän tai selvemmin kuin ilman leikkausta.
  • Leikkaustyypit

- kokoleikkaus

- puolileikkaus (huom. keskiviivan kohdalle ei muotoviivaa)

- osaleikkaus

slide78

3. Leikkaustaso tulee asettaa siten, että leikkauksessa voidaan esittää mahdollisimman monta yksityiskohtaa.

4. Leikkaustason kulku esitetään silloin, kun sen esittämättä jättäminen voi johtaa tulkinnanvaraisuuteen leikkauksessa.

5. Leikkausprojektiot sijoitetaan yleensä projektioiden yleisten sijoittamissääntöjen mukaan. Poikkeavia tapoja ovat mm:

- poikkileikkauksen kääntäminen paikalleen

slide79

- leikkauksen sijoittaminen asentonsa säilyttäen muuhun sopivaan kohtaan

6. Ripa ja varsisääntö

7. Leikkausviivoitus yleensä 45° kulmassa päämuotoviivoihin tai keskiviivoihin nähden.

7 mitoitus ja merkinn t
7. Mitoitus ja merkinnät

Kappaleen muoto ja koko määritellään konepiirustuksessa projektioiden sekä mittalukujen ja tunnusten avulla.

Itse projektiosta ei oteta mittoja mittaamalla vaan projektiot ovat apuna kappaleen mitoituksessa.

Piirustusta tulkitaan sen muotojen ja mittalukujen avulla.

Piirustuksessa olevat mitat ovat valmiin kappaleen lopullisia mittoja, ellei ole toisin mainittu.

slide81

Mitat on annettava siten, että osan tai laitteen toiminnan, valmistuksen ja tarkastuksen asettamat vaatimukset tulevat otetuiksi huomioon.

Piirustuksen mitoitustavalla, mitoituslähtökohtien valinnalla ja mitoituksen ryhmittelyllä on merkittävä vaikutus piirustuksen luettavuuteen ja saavutettavaan lopputulokseen.

Mitoituksesta on laadittu standardi SFS-ISO 129, jota sovelletaan Suomessa.

slide82

7.1 Mitoitusalkiot

Mitoitusalkiot sisältävät mitta-apuviivan, mittaviivan, viiteviivan, mittaviivan päätteen, 0-pisteen ja itse mittaluvun.

Kuva 7.1

slide83

Mittaviivat, mitta-apuviivat ja viiteviivat esitetään kapeilla ehyillä viivoilla.

Mittaviivoja ei aina voida sijoittaa asianomaiseen kohtaan, muotoviivojen väliin, vaan ne joudutaan siirtämään paikaltaan, usein projektioiden ulkopuolelle. Tämä tapahtuu mitta-apuviivojen avulla.

Mitta-apuviivat piirretään yleensä kohtisuoraan mittaviivoja vastaan. Muoto-, ääri- ja keskiviivoja saa käyttää mitta-apuviivoina, mutta ei mittaviivoina.

slide85

Mittaviivat piirretään yhdensuuntaisina kyseisen ulottuvuuden kanssa. Kulmia ja kaaria mitoitettaessa mittaviivana on ympyränkaari.

Viiteviivoja käytetään joissain mitoituksissa ja selventävien tekstien yhteydessä. Viiteviivat piirretään aina vinosti ao. kohdasta projektion ulkopuolelle. Viiteviiva varustetaan:

- nuolenpäällä, jos se päättyy muoto- tai keskiviivaan

- pisteellä, jos se päättyy muotoviivojen sisälle

slide86

Kun esitetään osittain piirrettyjä symmetrisiä projektioita, puolileikkauksia tai vastaavia, mittaviivat piirretään jonkin verran yli keskiviivan. Mittaviivoihin piirretään tällöin vain yksi nuolenpää.

Kuva 7.3

slide87

Mitta-apuviivojen ja mittaviivojen ei tulisi leikata toisiaan. Jos tämä ei ole vältettävissä kumpaakaan viiva ei kuitenkaan katkaista.

Mittaviivan päätteet ja 0-piste. Mittaviivat päättyvät joko nuolenpäähän tai vinoviivaan taikka 0-pisteeseen. Seuraavassa esitetään mittaviivojen päättämistavat:

a) Nuolenpää esitetään lyhyin viivoin, jotka muodostavat sopivan kulman 15° ja 90° välillä. Nuolenpää voi olla avoin, suljettu tai suljettu ja täytetty (yleensä koneenpiirustuksessa).

slide88

b) Vinoviiva esitetään lyhyenä 45° kulmassa myötäpäivään mitta-apuviivan suhteen.

c) 0-piste esitetään pienellä ympyrällä, jonka halkaisija on n. 3 mm.

Kuva 7.4

slide89

7.2 Piirustusten mittalajit

Piirustuksissa on merkitykseltään eriarvoisia mittoja. Jotkut mitat ovat koneen toiminnan ja/tai asennuksen kannalta ratkaisevan tärkeitä, kun taas toiset mitat ovat lähinnä apumittoja.

Mitat luokitellaan seuraavasti:

- Toimintamitta: Mitta, joka on oleellinen kappaleen toiminnan tai tilan kannalta. Toimintamitalle annetaan usein toleranssi, eli sallitti vaihteluväli (Kuva 7.5 F1, F3 ja F).

slide90

- Ei-toimintamitta: Mitta, joka ei ole tärkeä kappaleen toiminnan tai tilan kannalta (Kuva 7.5 NF).

- Apumitta: Mitta, joka on tarkoitettu vain informaation antamiseksi. Apumitta annetaan sulkeissa eikä sitä toleroida (Kuva 7.5 AUX).

- Elementti: Kappaleen yksittäinen ominaisuus, kuten tasopinta, lieriöpinta, olake, kierre, jne.

slide92

Kuvassa 7.5 olevat toimintamitat (F1-F3, F) havainnollistavat toimintamittakäsitettä.

Ei-toimintamitta tulisi asettaa tavalla, joka soveltuu parhaiten tuotteen valmistukseen ja tarkastukseen.

Apumitat määräytyvät toisista mitoista, eli ne eivät ole välttämättömiä määritettäessä kappaleen geometrista muotoa.

Tanko- ja levyosien piirustuksissa kappaleiden päämitat tulee ilmoittaa vähintään apumittoina ainesmenekin laskennan nopeuttamiseksi.

slide93

7.3 Mittaluvut, valinta, esittäminen ja sijoittaminen

Mittaluvut ovat piirustusten tärkeimpiä merkintöjä, joten ne tulee kirjoittaa erittäin selvästi ja riittävän suurilla tekstimerkeillä.

Sopiva mittalukujen korkeus on 3,5 mm, suurissa piirustuksissa jopa 5mm.

Kaikki mitat annetaan millimetreinä, joten mittayksikköä ei merkitä luvun perään. Jos käytetään muita mittayksiköitä, on käytetty mittayksikkö kirjoitettava luvun perään.

slide94

Kulman mittaluvun perään merkitään asteen tunnus (°).

Millimetrin osat kirjoitetaan desimaalilukuna.

7.3.1 Esittäminen

Mittaluvut on asetettava niin, että piirustuksen mikään muu viiva ei ylitä tai erota niitä.

Mittalukujen kirjoittamista leikkausviivoitettuihin pintoihin tulee välttää. Jos mitoitus joudutaan sijoittamaan tällaiseen kohtaa, katkaistaan leikkausviivoitus mittaluvun kohdalta.

slide96

Mittaluvut on esitettävä piirustuksessa jommalla kummalla seuraavista menetelmistä. Samassa piirustuksessa käytetään yhtä menetelmää.

Menetelmä 1

Mittaluvut on asetettava vastaavien mittaviivojen kanssa yhdensuuntaisesti ja mahdollisuuksien mukaan mittaviivan keskelle ja selvästi mittaviivan yläpuolelle.

slide97

Kuva 7.7

Mittaluvut on kuitenkin asetettava siten, että lukusuunta on piirustuksen ala- tai oikealta sivulta. Mittaviivojen ollessa vinossa asennossa mitat esitetään kuvan 7.7 mukaisesti.

slide98

Kulmamitat esitetään kuvan 7.8 mukaisesti.

Kuva 7.8

Koneenpiirustuksessa käytetään tämän menetelmän mukaista esitystapaa.

slide99

Menetelmä 2

Mittaluvut on asetettava siten, että sen lukusuunta on piirustuksen alasivulta.

Kuva 7.9

slide100

7.3.2 Sijoittaminen

Mittaluvut sijoitetaan yleensä mittaviivan keskelle. Mikäli kyseessä on useita päällekkäin tai vierekkäin olevia mittaviivoja, mittaluvut voidaan esittää porrastettuna.

Mittalukujen sijoittaminen vaatii usein sopeutumista erilaisiin tilanteisiin. Siksi mittaluvut voidaan sijoittaa:

a) Lähemmäs mittaviivan päätettä, jolloin vältetään pitkän mittaviivan seuraaminen, kun mittaviivasta tarvitsee esittää vain osa.

slide101

b) Mittaviivan jatkeen yläpuolelle, lähelle mittaviivan päätettä tilan ollessa rajoitettu.

c) Mittaviivaan päättyvän viiteviivan päässä, kun mittaviiva on liian lyhyt asetettavaksi normaalilla tavalla.

d) Katkaistun mittaviivan päähän, kun mittaviivasta esitetään vain osa, ns. halkaisijoiden yksinkertaistettu mitoitus.

e) Mittaviivan jatkeelle tai mittaviivan nuolenpään viereen jatkuvassa perusviivamitoituksessa.

slide102

7.4 Mittaviivojen etäisyydet muotoviivoista ja toisistaan

Projektion ympärille tulee jättää avoin vyöhyke pintamerkkejä, toleransseja, pintaan tulevia viitteitä yms. varten. Mitoitusta ei saa suorittaa liian lähelle muotoviivoja, koska em. merkkejä saatetaan lisätä myöhemminkin piirustukseen. Ensimmäisen mittaviivan etäisyys muotoviivoista tulee olla suurempi kuin seuraavien mittaviivojen keskinäinen etäisyys.

slide103

Kuva 7.10

a~12-15mm

b~8-10mm

Kun etäisyydet a ja b on valittu, pidetään se samana samassa piirustuksessa, jos mahdollista.

slide104

7.5 Yleiset mitoitusperiaatteet

Kappaleen kuvaamiseksi piirustuksessa ei pidä käyttää enempää mittoja kuin on tarpeellista. Mitoitus tulee sijoittaa piirustukseen siten, että se selvästi määrittää rakenteen.

Kukin mitta esitetään samassa piirustuksessa vain kerran ja siinä projektiossa, jossa mitan tarkoittama ulottuvuus ja muoto käyvät parhaiten ilmi.

Mitoitus pyritään siirtämään projektion ulko-puolelle, jotta itse projektio jäisi selvemmäksi.

slide105

7.5.1 Ketjumitoitus

Kuva 7.11 esittää avoimen ketjumitoituksen periaatteen. Tällainen mitoitustapa on suositeltava, koska siitä käy ilmi, mihin kohtaan kappaleessa valmistusepätarkkuudet saavat kasaantua.

Kuva 7.12 esittää suljettua ketjumitoitusta. Tätä tapaa on vältettävä, koska siinä valmistus-epätarkkuudet kasaantuvat epämääräisesti.

slide108

7.5.2 Perusviivamitoitus

Jos useilla mitoilla on yhteinen tärkeä perusviiva tai perustaso käytetään perusviivamitoitusta.

Perusviivamitoitus voidaan tehdä joko yhdensuuntaisena tai jatkuvana.

Yhdensuuntaisella perusviivamitoituksella tarkoitetaan, että useat yksittäiset mittaviivat sijoitetaan keskenään yhdensuuntaisesti ja sellaiselle etäisyydelle toisistaan, että mittaluvut voidaan helposti sijoittaa.

slide109

Kuva 7.13

Jatkuva perusviivamitoitus yksinkertaistus yhdensuuntaisesta perusviivamitoituksesta ja

slide110

sitä voidaan käyttää kun tilaa on vähän eikä mitoituksen väärinlukemisen vaaraa ole.

Kuva 7.14

Mittaluvut voidaan kirjoittaa myös lähelle nuolenpäätä mitta-apuviivan suuntaisesti.

slide111

Jatkuvaa perusviivamitoitusta voidaan käyttää myös kahdessa suunnassa, kuten kuvassa 7.15.

Kuva 7.15

slide112

7.5.3 Yhdistetty mitoitus

Yksittäiset mitat, ketjumitoitus ja perusviivamitoitus voidaan tarvittaessa yhdistää piirustuksessa.

Kuva 7.16

slide113

7.5.4 Koordinaattimitoitus

Mittalukujen esittäminen taulukossa voi olla selkeämpää kuin jatkuva perusviivamitoitus.

Kuva 7.17

slide114

7.5.5 Mitoitusprojektion valinta

Mitoitus on suoritettava siinä projektiossa, jossa ao. kohta esiintyy selvimmin.

Sellaiseen projektioon, jossa ulottuvuus näkyy lyhentyneenä ei tule sijoittaa mittoja.

7.5.6 Mitoituslähtökohtien valinta

Ennen kappaleen mitoitusta on selvitettävä oikeat mitoituslähtökohdat. Mitoituslähtökohdaksi tulee valita toiminnallisesti tärkeä pinta, piste tai viiva.

slide115

Mitoituslähtökohdiksi on lisäksi pyrittävä valitsemaan tarkasti valmistettuja pintoja tai kohtia.

Mitoituslähtökohdiksi eivät sovi kappaleessa olevat toiminnallisesti toisarvoiset ja valmistusteknisesti epätarkat kohdat. Esim. tappien käsittelemättömät päät eivät sovi mitoituslähtökohdiksi, koska ne on usein valmistettu epätarkasti sahaamalla tai leikkaamalla.

slide116

Yhteen liitettävien kappaleiden mitoituslähtökohdiksi tulee valita kappaleessa toisiaan vastaavat kohdat.

Riippuen mikä tai mitkä kappaleen pisteet valitaan mitoituslähtökohdiksi, saman kappaleen mitoitus muodostuu erilaiseksi.

slide119

7.5.7 Symmetrian hyväksikäyttö mitoituksessa

Kappaleissa, joiden piirustuksiin on piirretty symmetriaviivat, suoritetaan symmetristen kohtien mitoitus puolelta toiselle, eikä itse symmetriaviivaan. Kun on kyseessä symmetrisesti sijaitsevat reiät, kaarevuus-säteet, lovet, viisteet yms. riittää, kun yksi niistä mitoitetaan.

slide120

Kuva 7.20 Symmetrisen kappaleen mitoitus. Oikealla olevassa kappaleessa reikien symmetristä sijaintia korostettu.

slide121

7.5.8 Mittojen yhteenkuuluvuus

Saman kappaleen tai kohdan yhteenkuuluvat mitat on pyrittävä keräämään omaksi ryhmäksi. Esim. kappaleen pituus ja leveys, kappaleen tai kohdan poikkileikkauksen mitat, reiän syvyys ja halkaisija sekä reiän sijainti.

7.5.9 Mittojen ryhmittely

Piirustuksen mittoja ei saa sijoittaa umpimähkäisesti.

Ryhmittelyn perusteena voi olla useitakin näkökohtia.

slide122

Esim. onton kappaleen sisämuodon mitat on syytä ryhmittää projektion leikatulle puolelle ja ulkomuodon mitat leikkaamattomalle puolelle.

Työstötapa on erittäin hyvä ryhmittelyperuste. Työstötavan mukainen ryhmittely perustuu siihen, että kullakin työstötavalla on omat koneensa ja käyttäjänsä, joille on tärkeä löytää piirustuksesta oman työvaiheensa mitat.

slide123

7.6 Piirustuksissa esiintyviä tunnuksia ja merkintöjä

7.6.1 Halkaisijat

Ympyrän halkaisijan tunnus Ø kirjoitetaan mittaluvun eteen. Tunnus Ø on kirjoitettava aina silloin, kun ei käy selvästi ilmi, että kyseessä on halkaisijan mitta.

Lieriömäisten elementtien halkaisijoiden mitoitus tulee yleensä esittää sivuprojektiossa.

Kuvissa 7.121 … 7.139 on erilaisia tapoja mitoittaa halkaisijoita.

slide124

7.6.2 Säteet ja kaaret

Ympyrän säteen tunnus R kirjoitetaan mittaluvun eteen. Mitoitettaessa sädettä saa käyttää ainoastaan yhtä nuolenpäätä, joka asetetaan mittaviivan kaarenpuoleiseen päähän. Nuolenpää sijoitetaan joko elementin ääriviivaan tai sen jatkeena olevan kaarevan apuviivan ulko- tai sisäpuolelle.

Keskipiste merkitään tarvittaessa ristikolla (ei mitoitettaessa pieniä säteitä).

Säteiden mitoituksia kuvissa 7.140 … 7.150

slide125

7.6.3 Pallot

Pallon mitoituksessa käytettävät tunnukset ovat:

SØ Pallon halkaisija

SR Pallo säde

Ruuvien, tappien yms. pallopintaisiin päihin riittää pelkkä R-merkintä. Kuvat 7.153 ja 7.154.

7.6.4 Tasopinna merkintä

Eräissä tapauksissa on tarpeellista korostaa kappaleessa olevia tasopintoja. Tällöin taso merkitään kapeilla lävistäjillä.

slide126

7.6.5 Suorakulmiot

Neliön tunnus , joka kirjoitetaan sivun pituutta ilmoittavan mittaluvun eteen. Muiden suorakulmioiden tunnus on , joka kirjoitetaan sivujen pituuksia ilmoittavan mittaluvun eteen. Suorakulmionmittalukujen merkintäjärjestys on leveys x paksuus.

7.6.6 Tasasivuisten monikulmioiden avainväli

Monikulmion muotoa osoittava tunnus kirjoitetaan avainväin mittaluvun eteen, josta se erotetaan viivalla. Esim. 6k-12.

slide127

7.6.7 Tankojen, levyjen ja putkien tunnukset

Tankojen yms. poikkileikkauksien muodot voidaan esittää käyttämällä standardisoituja tunnuksia.

Poikkileikkauksen muoto Tunnus piirrettäessä

Kulma L

I-muoto I

T-muoto T

Levy Pl

Putki P

slide128

7.6.8 Reikien, upotusten ja viisteiden mitoitus

Reikien mitoitukseen tarvitaan halkaisijan, syvyyden ja paikan mitat.

Reiän syvyydeksi annetaan täysimittaisen reiän syvyys. Pohjakartiota ei mitoiteta, se piirretään 120° kulmaan.

Reiän paikka mitoitetaan sen keskiöön. Reiän keskiön ollessa keskiviivalla riittää kun mitoitetaan sen paikka vain keskiviivan suunnassa.

slide130

Lieriöupotukset mitoitetaan kuvien 7.172 ja 7.173 mukaisesti.

Kun upotus tehdään upotettavaa ruuviliitosta varten, tulee upotuksen mitoituksessa ottaa huomioon ruuvin kanta, aluslaatta ja avaintila.

Kartioupotus mitoitetaan joko kuvan 7.176 tai 7.177 mukaisesti työkaluista ja valmistustavasta riippuen.

slide131

Ulkopuoliset viisteet voidaan mitoittaa kuvien 7.167 ja 7.165 mukaisesti. Kun viistekulma on 45°, voidaan viisteet mitoittaa kuvien 7.166 - 7.169 mukaisesti. Levymäisten kappaleiden viisteet mitoitetaan kuvan 7.22 mukaisesti.

Kuva 7.22

slide132

7.6.9 Jakovälien ja toistuvien elementtien mitoitus

Jakovälejä ovat useat yhtäsuuret ja peräkkäiset suoralla tai ympyrän kaarella olevat etäisyydet.

Suoralla oleva jakoväli mitoitetaan kuvan 7.22 mukaisesti, jolloin ensimmäinen luku tarkoittaa jakovälien lukumäärää ja toinen luku jakoväliä.

Kuva 7.23

slide133

Reikien ja muiden elementtien välisten kulmien jaot mitoitetaan kuvan 7.23 mukaisesti. Kuvan merkintä tarkoittaa jakovälien lukumäärä x jakoväli asteina.

Kuva 7.24

slide135

7.6.10 Kiilaurien mitoitus

Lieriömäisten akselien ja reikien kiilaurien mitoitusta esittävät kuvat 7.135 – 7.141. Kiilaurien leveyden mitoitus siinä projektiossa, jossa mitan ulottuvuus parhaiten tulee esille.

Kartioiden kiilaliitosten mitoituksia on esitetty kuvissa 7.187 – 7.190.

slide136

7.6.11 Yhdistelmä yleisistä mitoitusohjeista

Aluksi on selvitettävä mihin tarkoitukseen piirustus laaditaan (osan työpiirustus, työvaihepiirustus, jne.). Tämän jälkeen voidaan ryhtyä suunnittelemaan mitoitusta seuraavien yleisohjeiden pohjalta:

1. Todetaan, mitkä mitat ovat toimintamittoja. Toimintamitat kirjoitetaan sellaisinaan tarpeellisin toleranssimerkinnöin. Toimintamittatarkastelu osoittaa myös, mitkä ovat mitoituslähtökohdat.

slide137

2. Selvitetään, mitkä mitat ovat valmistuksen ja tarkistuksen kannalta välttämättömiä ja mitä apumittoja tarvitaan. Tavoitteena on, että ei käytetä enempää mittoja kuin on tarpeen ja että kaikki tarvittavat mitat tuotannon eri vaiheissa saadaan ilman laskutoimituksia suoraan piirustuksesta.

3. Käytetään kuhunkin tapaukseen parhaiten soveltuvaa mitoitusperiaatetta, ottaen huomioon, että vältetään suljettuja mittaketjuja.

slide138

4. Jokainen mitta esitetään piirustuksessa vain kerran. Mitta kirjoitetaan siihen projektioon, jossa mitan tarkoittama elementti käy parhaiten ilmi. Sellaiseen projektioon, jossa mitta esiintyy lyhentyneenä, mittalukua ei saa kirjoittaa.

5. Mitat tulee ryhmitellä kussakin tapauksessa tarkoituksenmukaisella tavalla. Osien työpiirustuksissa se on usein valmistustekniikan edellyttämä ryhmittely. Yhteenkuuluvat mitat on pyrittävä sijoittamaan samaan projektioon.

slide139

6. Mitoitus pyritään siirtämään projektion ulkopuolelle. Pitkiä mitoituksen siirtoja ei kuitenkaan pidä suorittaa. Yhdensuuntaisista mittaviivoista piirretään pisimmät ulommaisiksi, jotta vältytään mittaviivojen ja mitta-apuviivojen risteämisiltä. Ensimmäisen mittaviivan ja projektion muotoviivan väliin tulee jättää riittävä tila pintamerkkejä varten.

7. Mittaluvut on kirjoitettava riittävän suurina ja erittäin selvästi.

slide140

8. Kokoonpanopiirustuksia ei yleensä mitoiteta. Poikkeuksena ovat esim. kokeilukappaleet ja yksittäisvalmisteiset laitteet. Joskus on tarpeen ilmoittaa kokoonpanopiirustuksessa pääulottuvuudet ja liityntämitat.

9. Mitoitusta katkoviivaan tulee välttää. Mittaviiva ei saa olla muotoviivan jatkeena eikä keskiviivaa saa käyttää mittaviivana. Saman keskipisteen kautta ei saa piirtää useita halkaisijan mittaviivoja.

slide141

10. Mittalukujen, pintamerkkien, tunnusten, jne. kirjoittamista viivoitettuihin pintoihin vältetään. Jos niin kuitenkin tehdään, leikkausviivoitus on katkaistava mittaluvun, merkin tms. kohdalta.

8 standardiosat
8. Standardiosat

Koneenrakennuksessa käytetään monenlaisia standardien mukaisia koe-elimiä, mm. ruuveja, muttereita, jousia, laakereita, ym. Niiden geometristä muotoa ei piirretä yksityiskohtaisesti, vaan ne esitetään yksinkertaistettuna.

8.1 Kierteet, ruuvit ja mutterit

Kierteen yleisnimitykset ovat sen poikkileikkauksen muodon, kierreprofiilin mukaiset. Tämän mukaan tavallisimmat kierteet ovat: kolmio-, trapetsi-, saha-, latta- ja pyörökierre.

slide144

8.1.1 Kierrejärjestelmät

Kierrejärjestelmien voimakkaasta standardisoimistyöstä huolimatta on eri puolilla maailmaa käytössä suuri joukko erilaisia kierrejärjestelmiä.

Kierteen profiili, halkaisija ja kierteen nousu ovat kunkin järjestelmän päätunnukset.

Suomessa yleisimmin käytössä ovat seuraavat kierrejärjestelmät:

slide145

metriset ISO-vakiokierteet (esim. M10)

  • metriset ISO-taajakierteet (esim. M16x1,5)
  • metriset ISO-trapetsikierteet (esim. Tr 30x8)
  • tiivistymättömät putkikierteet (esim. G1 ½)
  • itsetiivistyvät putkikierteet (esim. R1 ¼)

Edellä mainittujen lisäksi Suomessa on käytössä myös:

  • tuumaiset ISO-vakiokierteet UNC
  • tuumaiset ISO-taajakierteet UNF
slide146

Kierteiden ollessa kappaleen ulkopinnalla puhutaan ruuvikierteestä. Jos kierteet ovat kappaleen sisäpinnalla on kyseessä mutterikierre.

Kierteitä on yksi- tai monipäisiä. Monipäisiä kierteitä käytetään, kun tarvitaan suurta kierteen nousua eikä tarvita kierteen ns. itsepidätyskykyä. Monipäisistä kierteistä on tärkeä tietää käsitteet jako ja nousu.

slide147

Kuva 8.2 Monipäisen trapetsikierteen nousu ja jako.

L = nousu (akselinsuuntainen etenemä yhtä kierrosta kohti)

p = jako (kahden vierekkäisen samansuuntaisen kyljen välinen akselinsuuntainen etäisyys

slide148

8.12 Kierteiden esittäminen

Ruuvikierteessä kierteen ulkohalkaisija piirretään leveänä muotoviivana ja kierteen sisähalkaisija kapeana, ehyenä viivana. Kierteen päättyminen esitetään leveänä viivana. Kierteen pituudella tarkoitetaan täysimittaisen kierteen pituutta.

Kuva 8.3

slide149

Kierteen päätyprojektiossa kierteen pohja esitetään ympyrän osana ehyellä kapealla viivalla siten, että ympyrän kaaren pituus on noin ¾ koko kehästä.

Mutterikierteen keskiviivaa vastaan kohtisuoraan projektioon piirretään mutterikierteen ulkohalkaisija n. ¾ ympyränä. Rakenteissa, joissa reikä ei mene läpi, kierrettä ei yleensä tehdä reiän pohjaan saakka, vaan se loppuu jonkin verran ennen pohjaa.

slide151

8.13 Ruuvien ja muttereiden piirtäminen ja esittäminen

Ruuvinkantoja ja muttereita ei yleensä piirrettä täydellisinä vaan käytetään yksinkertaistettua piirtämistapaa.

8.14 Kierteiden mitoitus ja merkintä

Kierteen mitoitus voi koostua seuraavista merkinnöistä:

- kierretyyppiä kuvaava lyhenne (standardisoitu tunnus esim. M, G, Tr)

slide152

nimellishalkaisija tai –koko (esim. 20; 1 ½ jne.) ja tarvittaessa

  • nousu (L), millimetrinä
  • jako (p), millimetreinä
  • kierteen kätisyys (oikeankätinen tai vasenkätinen, oikeakätisyyttä ei yleensä merkitä)

sekä lisämerkinnät kuten

  • toleranssiluokka
  • kosketuspituus (S=lyhyt, L=pitkä, N=normaali)
  • kierteen monipäisyys
slide153

Kierteen kätisyyden merkintä

Oikeankätisiä kierteitä ei tarvitse merkitä. Vasenkätiset kierteet merkitään lisäämällä kierteen nimikkeeseen lyhenne LH, joka kirjoitetaan muun merkinnän jälkeen (esim. M30-LH). Oikeakätinen kierre merkitään RH.

Kierteen pituus ja pohjareiän syvyys

Kierteen pituus mitoitetaan, mutta pohjareiän syvyys voidaan jättää mitoittamatta. Pohjareiän syvyyden merkintä- ja mitoitustarve riippuu pääasiassa itse kappaleesta ja kierteytyksessä käytettävästä työkalusta.

slide154

Metrinen kierre (metrinen vakiokierre) merkitään: tunnus M ja kierteen ulkohalkaisija (mm), esim. M16.

Metrinen taajakierre merkitään: tunnus M, kierteen ulkohalkaisija (mm) ja kierteen nousu (mm), esim. M20x1,5. Ruuvi- ja mutterikierre merkitään samalla tavalla.

slide155

Putkikierteitä on itsetiivistyviä ja tiivistymättömiä.

Itsetiivistyvät putkikierteet on tarkoitettu paineenkestäviin putkiliitoksiin, hanoihin, venttiileihin sekä liittimiin, jotka liitetään kierteitettyihin putkiin.

Tiivistymättömät putkikierteet on tarkoitettu osien, hanojen, venttiilien yms. lisälaitteiden kokoonpanoihin, joiden ei tarvitse olla painetiiviitä.

slide156

8.15 Kierteen päätteet ja pääteurat

Valmistusteknisten ja toiminnallisten syiden vuoksi tarvitaan kierteen lopussa pääte tai pääteura. Valmistustekniikan johdosta kierteen loppuun jää lyhyt loppuosa, joka ei ole täysimittainen. Tätä kierreosaa nimitetään kierteen päätteeksi. Jos halutaan, että kierteellä varustetun osan kiertyvän tarkasti johonkin olakkeeseen asti, valmistetaan kierteen loppuun pääteura. Metristen kierteiden pääteurat on standardisoitu standardissa SFS 2013.

slide157

Tiivistelmä kierteistä:

  • Tärkein ja yleisimmin käytetty kierre koneenrakennuksessa on metrinen kierre, jota on kahta tyyppiä: vakiokierre ja taajakierre.
  • Putkistoihin liittyvässä tekniikassa käytetään pääosaltaan putkikierteitä. Niitä on kahta tyyppiä: itsetiivistyvät ja tiivistymättömät putkikierteet.
  • Kun laitteessa on standardiruuveja ja –muttereita, käytä ensisijaisesti kaaviomaista esitystapaa.
slide158

4. Jos kyseessä on ei-läpimenevään reikään valmistettava mutterikierre, jätä reiän pohjaan kierteeseen riittävästi valmistusvaraa kierteen päätettä varten. Päätteiden mitat ovat standardisoitu. Kierteen valmistus pohjaan saakka on kallis ja hankala.

5. Ruuvien ja muttereiden halkaisija, pituudet, nousut, jaot, ym. mitat on standardoitu. Käytä niitä hyväksi suunnitellessasi ruuviliitoksia.

slide159

8.2 Jouset

Jouset ryhmitellään toiminnallisten (puristus-, veto-, taivutus- ja vääntöjouset) tai rakennemuotojen (esim. kierre-, spiraali-, lehti-, lautas- ja rengasjouset) perusteella.

Koneenrakennuksessa kierrejousi on yleisimmin käytetty jousi.

Jousista ei yleensä piirretä työpiirustuksia, vaan jouset piirretään yksinkertaistettuina ja ne valitaan jousivalmistajien valikoimista.

9 kokoonpanopiirustukset
9. Kokoonpanopiirustukset

Konetta kasattaessa tai purettaessa tarvitaan kokoonpanopiirustus, jossa laitteen kaikki osat esiintyvät.

Kokoonpanopiirustusten yhteydessä puhutaan pääkokoonpano-, kokoonpano- ja osakokoonpanopiirustuksista.

Pääkokoonpanopiirustus tehdään tuotteesta, joka käsittää sekä osakokoonpanoja että erillisiä osia.

slide161

Kun tuotteeseen kuuluu vain yksi kokoonpanoryhmä, puhutaan kokoonpanopiirustuksesta. Osia on sen vain verran, että ne voidaan riittävän selvästi esittää yhdessä kokoonpanopiirustuksessa.

Osakokoonpanopiirustus määrittelee tietyn kokoonpanoryhmän osat ja siihen mahdollisesti kuuluvat alemman asteen kokoonpanoryhmät.

slide162

9.1 Piirustuslomakkeiden kentät ja otsikkoalue

Otsikkoalue:

Otsikkoalueeseen sisältyy kolme kenttää:

- tunnistekenttä

- lisätietokenttä

- luettelokenttä

Muutoskenttä:

Muutoskenttää käytetään piirustukseen tehtyjen muutosten kirjaamiseen. Muutoskenttään merkitään muutoksen merkki (esim. A),

slide163

piirustukseen tehty muutos ja yleensä päivämäärä sekä muutoksen tekijä.

9.2 Osaluettelot

Osaluettelo tehdään joko erillisenä tai kokoonpanopiirustuksen luettelokenttään.

Erillinen osaluettelo tehdään kun kokoonpantavia osia on paljon. Kokoonpanopiirustuksessa olevat osien numerot viittaavat erillisessä osaluettelossa oleviin viitenumeroihin, joiden kohdalla ovat ovat aines yms. tiedot.

slide164

Erillisen osaluettelon tehtävänä on olla tuotteen koontiluettelo ja määritellä tuotteeseen kuuluva jokainen osa.

9.3 Osien numerointi

Jos piirustuksessa on useampi kuin yksi osa, osat on merkittävä osanumeroilla. Samassa piirustuksessa esiintyvillä samanlaisilla osilla tulee olla sama osanumero. Jokainen täydellinen osakokoonpano, joka liitetään piirustuksessa esitettyyn kokoonpanoon, merkitään yhdellä osanumerolla.

slide165

Osien numerointijärjestyksen tulee olla johdonmukaista ja järjestelmällistä. Se voidaan suorittaa esim. kokoonpanojärjestyksen mukaan tai osan tärkeyden mukaan.

CADilla piirrettäessä osanumeroiden taakse liitty paljon tietoa ko. osasta. Tämä tietoa voidaan viedä myös muihin ohjelmiin (esim. taulukkolaskentaohjelmiin tai tietokantaohjelmiin).

10 pinnakarheus ja pintamerkit
10. Pinnakarheus ja pintamerkit

Pinnakarheudesta on standardi FSF-ISO 468.

Vaikka piirustuksiin pinta piirretään ideaalisena geometrisenä pintana, niin valmistustekniikka ei kuitenkaan pysty tuottamaan tällaista ideaalista pintaa.

10.1 Peruskäsitteitä ja –määritelmiä

Todellinen pinta on kappaleen rajapinta, joka erottaa kappaleen sen ulkopuolisesta tilasta (Kuva 17.3).

Geometrinen pinta on oikeanmuotoinen piirustuksen määrittelemä pinta.

slide167

Peruspinta on pinta, josta lähtien pinnakarheussuureet määritellään (Kuva 17.3).

Kuva 17.3

slide168

Todellinen profiili on todellisen pinnan ja tason leikkaus (Kuva 17.3).

Geometrinen profiili on geometrisen pinnan ja tason leikkaus (Kuva 17.3).

Perusviiva on se viiva, josta lähtien profiilin parametrien mittaus suoritetaan.

Mittausjakso on perusviivan pituus, jota käytetään pinnankarheutta kuvaavien epätasaisuuksien määrittämiseen.

Mittauspituus on pituus, jolta pinnakarheussuureiden arvoja mitataan.

slide169

10.2 Pinnankarheuden suureita

Pinnakarheuden suureina käytetään keskipoikkeamaa Ra ja profiilinsyvyyttä Rz. Keskipoikkeaman Ra:n etuja ovat mm.:

- käyttö hyvin laajaa teollisuusmaissa

- helppo mitattavuus

- Ra kuvaa hyvin pinnan keskimääräistä karheutta

Vanhat ns. kolmiomerkit perustuivat profiilinsyvyyteen Rz, kun taas uudemmat pintamerkit keskipoikkeamaan eli Ra arvoihin.

slide172

10.3 Pinnan karheuden valinta

Pinnankarheus riippuu merkittävästi valmistusmenetelmästä.

Taulukossa 17.2 on joitakin pinnankarheussuosituksia. Vaativissa tapauksissa pelkkä keskipoikkeama ei anna riittävää ohjetta pinnakarheuteen, kun arvostellaan pinnan toiminnallisia ominaisuuksia.

slide174

10.4 Pintamerkit

Pintamerkillä tarkoitetaan perusmerkin ja siihen liitettyjen lisämerkintöjen muodostamaa kokonaisuutta, jolla ilmoitetaan vaaditun pinnan laatu.

10.4.1 Pinnan laadun ilmoittamiseen käytettävät merkit

Pintamerkki koostuu perusmerkistä, sen täydennysosista ja lisämerkinnöistä.

Perusmerkki yksinään ei aseta vaatimuksia pinnankarheudelle.

slide175

Lieriömäiset ja särmiömäiset pinnat merkitään vain yhdellä pintamerkillä, jos keskiviiva on merkitty (Kuva 17.33). Kuitenkin kunkin särmiöpinnan karheus merkitään erikseen, jos pinnankarheudet ovat erilaiset.

Pintamerkkien sijoittamista leikkausviivoitettuun pintaan pyritään välttämään. Jos näin joudutaan tekemään on leikkausviivoitus katkaistava pintamerkin kohdalta.

slide176

Kun tarkasteltava pinta määrätään valmistettavaksi lastuamalla, perusmerkki suljetaan poikkiviivalla (Kuva 10.1 b).

Kun aineen poistoa ei sallita, perusmerkkiin lisätään ympyrä (Kuva 10.1 c).

kun pinnalle on tarpeen ilmoittaa erityisiä lisävaatimuksia, täydennetään edellä esitetyt merkit viiteviivalla (Kuva 10.1 d).

Kun em. merkkiin lisätään ympyrä (Kuva 10.1 e), niin lisävaatimus koskee kappaleen kaikkia pintoja.

slide177

Kuva 10.1. Perusmerkin muodostavat kaksi eripituista viivaa, jotka ovat noin 60° kulmassa tarkasteltavaa pintaaesittävään viivaan nähden.

slide178

10.4.2 Lisämerkinnät

Pinnankarheuden ilmoittaminen

Pinnankarheuden ensisijaisena suureena käytetty keskiarvopoikkeama Ra –arvo liitetään kuvassa 10.1 oleviin merkkeihin kuvan 10.2 esittämällä tavalla.

Kun pinnan karheus on määritelty:

  • kuvan 10.2 a mukaisesti on sen aikaansaamiseksi sallittu mikä tahansa valmistusmenetelmä.
slide179

kuvan 10.2 b mukaisesti se täytyy aikaansaada lastuamalla

kuvan 10.2 c se täytyy aikaansaada ainetta poistamatta

Kuva 10.2

slide180

Kun ainoastaan yksi arvo on määrätty, ilmaisee tämä pinnankarheuden suurimman sallitun arvon. Jos on tarpeen ilmoittaa suurin ja pienin arvo, molemmat arvot ilmoitetaan kuvan 10.3 a mukaisesti. Alempi arvo ilmoittaa vähimmäis- ja ylempi arvo enimmäisarvon.

Jos on tarpeen ilmoittaa pinnan aaltomaisuuden korkeus, ilmoitetaan tämä arvo kuvan 10.3 b esittämällä tavalla.

slide181

Kuva 10.3

Kun halutaan ilmoittaa pinnankarheus sekä ennen, että jälkeen pintakäsittelyn, tämä on ilmoitettava selvästi erikseen, kuten kuvassa 10.4.

slide183

Työvara on poistettavan ainekerroksen paksuus leikkaussyvyyden suunnassa mitattuna. Jos on tarpeellista ilmoittaa työvara, se ilmoitetaan millimetreinä pintamerkin vasemmalla puolella (kuva 10.4).

Mittausjakson pituus

Jos pintamerkin yhteydessä on tarpeellista ilmoittaa mittausjakson pituus, se valitaan seuraavista arvoista:

0,08; 0,25, 0,8; 2,5; 8 tai 25mm.

Mittausjakson pituus merkitään juurimerkin viiteviivan alle, kuten kuvassa 10.4.

slide184

Taulukossa 10.1 on keskipoikkeama-arvot Ra mikrometreinä. Suositellut arvot on esitetty lihavoituna.

slide185

Pintakuvioiden tunnukset

Jos on tarpeellista ilmoittaa työstön seurauksen asyntyvä pintakuviointi (esim. teränaarmut) ja erityisesti työstönaarmujen suunta, se ilmoitetaan pintamerkkiin liitetyllä taulukon 17.5 mukaisella tunnuksella kuvien 17.24-17.27 mukaisesti.

slide186

Pintamerkissä ilmoitettavien merkintöjen sijoitus

Tiivistelmänä nähdään kuvassa 10.5 ne paikat, mihin kohtaan mikin asia pintamerkissä sijoitetaan.

slide187

Karheuden Ra-arvo, jonka eteen merkitään suureen tunnus Ra tai jokin muu pinnankarheussuureen tunnus yhdessä sen arvon kanssa.

  • Valmistus, käsittely, pinnoitus menetelmä tai muu valmistusprosessia koskeva vaatimus.
  • Pinnan aaltomaisuuden korkeus (mm), jota edeltää vastaavan suureen tunnus, tai mittausjakson pituus (mm).
  • pintakuvio
  • työvara
slide188

10.4.3 Pintamerkkien merkitseminen ja sijoittaminen

Pintamerkki merkitään piirustuksiin siten, että se on luettavissa vain alhaalta tai oikealta.

Pintamerkki pyritään sijoittamaan kyseiselle muotoviivalle, mutta tilanpuutteessa tai selvyysen vaatiessa pintamerkki voidaan sijoittaa muotoviiva jatkeelle tai mitta-apuviivalle. Tarvittaessa se voidaan liittää pintaan viiteviivalla (Kuva 17.29).

slide189

Yleissääntönä on, että pintamerkin tai sen nuoleen päättyvän viiteviivan on liityttävä pintaan aineen ulkopuolelta, joko pintaa esittävälle muotoviivalle tai sen jatkeelle (Kuva 17.29).

Pintamerkki pyritään sijoittamaan siihen projektioon, jossa ovat kyseisen pinnan mittaa ja sijaintia koskevat tiedot (Kuva 17.32).

slide190

Lieriömäiset ja särmiömäiset pinnat merkitään vain yhdellä pintamerkillä, jos keskiviiva on merkitty (Kuva 17.33). Kuitenkin kunkin särmiöpinnan karheus merkitään erikseen, jos pinnankarheudet ovat erilaiset.

Pintamerkkien sijoittamista leikkausviivoitettuun pintaan pyritään välttämään. Jos näin joudutaan tekemään on leikkausviivoitus katkaistava pintamerkin kohdalta.

slide191

Saman pinnan eri kohtien pintamerkit

Siinä tapauksessa, että saman pinnan eri kohtiin vaaditaan erilainen pinnan laatu, erotetaan erilaiset pintamerkkialueet toisistaan mitoituksella (Kuva 10.5).

Kuva 10.6

slide192

Yleispintamerkki

Jos kappaleen useimmilla pinnoilla tarvitaan sama pintamerkki,on tätä pinnakarheutta vastaavan yleispintamerkin jälkeen merkittävä:

  • joko peruspintamerkki sulkeissa ilman muita merkintöjä (Kuva 17.44)
  • tai poikkeavien pintojen pintamerkki tai –merkit sulkeissa (Kuva 17.45).

Piirustuksen asianomaisiin pintoihin on merkittävä vain yleismerkistä poikkeavat pintamerkit.

slide193

Monimutkaiset ja toistuvat pintamerkit

Jotta vältettäisiin monimutkaisten merkintöjen useaan kertaan toistamista tai kun piirustustila on ahdas, voidaan käyttää kuvan 10.7 mukaisia yksinkertaistettuja merkintöjä, joiden merkitys selitetään osan projektion tai otsikkotaulun läheisyydessä tai yleisille huomautuksille varatussa tilassa.

Kuva 10.7

slide194

Yleishuomautus pintamerkeistä

Pintamerkkien käyttöä on harkittava perusteellisesti, sillä mitä suuremmat ovat vaatimukset pinnankarheuden suhteen, sitä kalliimmaksi kappaleiden valmistaminen tulee. Valmistus kasvavat jyrkän progressiivisesti, kun Ra-arvot pienenevät (Kuva 17.61).

Pinnakarheusvaatimukset, valmistusmenetelmä ja varsinkin työstönaarmujen suunta merkitään vain niille pinnoille, jotka nimenomaan tällaiset vaativat.

slide195

Pinnan laatuvaatimuksien esittäminen on tarpeetonta kun tavanomaiset valmistusmenetelmät sellaisenaan takaavat hyväksyttävän tuloksen.

Yleisenä käytäntönä on, että pintamerkkejä ei merkitä seuraavissa tapauksissa:

  • poratut ja lävistetyt reiät
  • pienet viisteet
  • väisteet ja pääteurat
  • kulmapyöristykset, joiden pinnanlaadulla ei ole merkitystä kappaleen väsymislujuuteen
slide196

kierteet

ruuvien ja tappien päät

ruuvien urat

kiilaurat

meistetyt, leikatut ja valssatut pinnat

kun pinna laatu käy selville jo ainesmerkinnästä, esim. vedetty akseli, hopeateräs.

11 toleranssit ja sovitteet
11. Toleranssit ja sovitteet

Koneiden osille asetetaan kolme päävaatimusta: osien tulee toimia tarkoitetulla tavalla, osien tulee sopia yhteen, että ne voidaan kokoonpanna ja että myöhempää huoltoa varten osien tulee olla vaihtokelpoisia. Nämä vaatimukset täytetään mittojen osalta käyttämällä mitoissa sallittua vaihteluväliä eli toleranssia ja osien yhteensovittamisessa toleranssien yhdistelmiä eli sovitteita.

slide198

Saavutettu mittatarkkuus riippuu useista osatekijöistä. Esim. tarkasti valmistetun reiän valmistustarkkuus on riippuvainen (Kuvat 16.1 a … 16.1 f):

  • mittatarkkuudesta; eli halkaisijan poikkeamista piirustuksessa annetusta perusmitasta
  • muototarkkuudesta; reikä ei ole aivan pyöreä, vaan saattaa olla muodoltaan esim. soikea, kartiomainen jne.
slide199

sijainnin tarkkuudesta; reiän keskipiste ei ole piirustuksen mittojen määräämässä paikassa

suunnan tarkkuudesta; reiän todellisen akselin suunta poikkeaa piirustuksessa annetusta akselin suunnasta

pinnankarheudesta; pinnankarheudella ja toleranssilla on tietty yhteys, esim. tarkasti mittatoleroitu pinta ei saa olla miten karhea tahansa. Yleensä mittatoleranssien suhteen tarkka valmistusmenetelmä tuottaa myös pienen karheuden omaavan pinnan.

slide200

Edellä esitetyt tekijät on otettava huomioon sekä kappaleiden suunnittelussa, että valmistuksessa. Tämä merkitsee, että valmistuksessa ei vaadita noudattamaan ehdottomasti mittoja, vaan piirustuksessa määritellään se alue, jonka sisäpuolella kappaleen pinnan tai jonkin muun kohdan on oltava valmistuksen jälkeen. Tätä aluetta nimitetään toleranssiksi.

Toleranssi on mitan, muodon, suunnan ja/tai sijainnin sallittu vaihtelu.

slide201

11.1 Yleiset mittatoleranssit

Suomessa on käytössä ISO-toleranssijärjestelmä, joka muodostuu toleranssi-, sovite- ja mittausvälinejärjestelmästä.

Käsitteitä ja määritelmiä

Akseli: Termi, jota käytetään kuvaamaan työkappaleen ulkopuolista, myös ei-lieriömäistä elementtiä.

Kanta-akseli: Kanta-akseli on akseli, joka on valittu akselikantajärjestelmän perustaksi. ISO-toleranssi ja –sovitejärjestelmässä akseli, jonka yläeromitta on nolla (Kuva 16.7).

slide202

Reikä: Termi, jota käytetään kuvaamaan työkappaleen sisäpuolista, myös ei-lieriömäistä elementtiä.

Kanta-reikä: Kanta-reikä on reikä, joka on valittu reikäkantajärjestelmän perustaksi. ISO-toleranssi ja –sovitejärjestelmässä reikä, jonka alaeromitta on nolla (Kuva 16.6) .

Mitta: Luku, joka ilmaisee pituusmitan tiettynä yksikkönä.

Perusmitta, nimellismitta: Mitta, josta rajamitat lasketaan käytettäessä ylä- ja alaeromittoja (Kuva 16.1).

Tosimitta: Mittaamalla todettu elementin mitta.

slide203

Paikallinen tosimitta: Yksittäinen etäisyys elementin mielivaltaisessa poikkileikkauksessa.

Vastakkain suunnatut pinnat ovat toisiaan päin osoittavat pinnat (sisäpuoliset pinnat).

Poissuunnatut pinnat ovat toisistaan poispäin osoittavat pinnat (ulkopuoliset pinnat).

Yhtäälle suunnatut pinnat ovat samallepäin osoittavat pinnat.

Rajamitat: Suurin ja pienin sallittu mitta, kyseiset arvot mukaan lukien, joiden välillä tosimitan tulee olla (Kuva 16.1).

Ylärajamitta: Suurin sallittu mitta.

slide204

Alarajamitta: Pienin sallittu mitta.

Nollaviiva: Toleranssien ja sovitteiden graafisessa esityksessä suora viiva, joka kuvaa sitä perusmittaa, johon eromitat ja toleranssit liittyvät (Kuva 16.1).

Eromitta: Tietyn mitan ja vastaavan perusmitan algebrallinen erotus.

Yläeromitta: Ylärajamitan ja vastaavan perusmitan algebrallinen erotus (Kuvat 16.1 ja 16.2).

Alaeromitta: Alarajamitan ja vastaavan perusmitan algebrallinen erotus.

slide205

Peruseromitta: ISO-toleranssi – ja sovitejärjestelmässä se eromitta, joka määrää toleranssialueen sijainnin nollaviivaan nähden.

Mittatoleranssi: Ylä- ja alarajamitan erotus.

Toleranssialue: Toleranssien graafisessa esityksessä ylä- ja alarajamittaa kuvaavien viivojen välinen alue. Toleranssialueen määräävät toleranssien suuruus ja asema nollaviivaan nähden (Kuva 16.1).

slide206

Toleranssi –käsite:

  • Toleranssin suuruus on ylä- ja alarajamitan algebrallinen erotus ts. sallitun vaihteluvälin suuruus. Se on samalla ylä- ja alaeromitan erotus. Toleranssin suuruus on absoluuttinen arvo jolla ei ole etumerkkiä.
  • Toleranssialue on sijainniltaan määrätty toleranssin suuruus.
slide207

11.2 ISO-toleranssijärjestelmän pääperiaatteet

1. ISO-toleranssijärjestelmän on epäsymmetrinen (Kuva 16.8) käsittäen kantareiän ja kanta-akselin. Nämä on valittu siten, että valmistuspuolen toleranssiraja yhtyy nollaviivaan.

2. ISO-toleransseihin liittyvät käsitteet ja tunnukset on standardisoitu.

3. Toleranssien merkintätavat on standardisoitu.

4. Mitat on ryhmitelty nimellismittaryhmiksi.

5. Toleranssien suuruudet, perustoleranssit, on standardisoitu

slide208

6. Toleranssiasteet ja –asemat on standardisoitu.

7. Järjestelmä käsittää valikoiman sovitteita; sekä reikä- että akselikantajärjestelmien käyttö on mahdollista.

8. Mittausvälineiden rakenne ja käyttöperiaatteet on standardisoitu.

9. Mittauslämpötila on 20 ºC.

slide209

11.3 Perusmittaryhmät

Perusmittaryhmä on joukko perusmittoja, joilla on sama perustoleranssi ja samat peruseromitat.

ISO-järjestelmässä perusmitat on ryhmitelty perusryhmiin, jotka jaetaan edelleen pää- ja väliryhmiin (Taulukko 16.1).

Kaikille mitoille toleranssi on sama samassa toleranssiasteessa. Toleranssin suuruus riippuu perusmittaryhmästä ja se kasvaa perusmittaryhmän suurentuessa (Kuva 16.9).

slide210

11.4 Perustoleranssiasteet

ISO-toleranssijärjestelmässä on 20 perustoleranssiastetta, jotka merkitään IT01, IT0, IT1, … IT18 mitta-alueella 0…500 mm ja 18 perustoleranssiastetta mitta-alueella 500…3150 mm, jotka merkitään IT1 … IT18.

Perustoleranssiasteet merkitään kirjainyhdistelmällä IT, jota seuraa numero, esim. IT7. Kun toleranssiaste yhdistetään peruseromittaa kuvaavaan kirjaimeen, toleranssiluokan muodostamiseksi, jätetään kirjaimet IT pois. Esim h7.

slide211

Perustoleransseista käytetään yleisesti asteita IT1…IT18.

11.5 Toleranssialueen asemat

Toleranssialueen asema nollaviivaan nähden merkitään rei’ille isoilla kirjaimilla (A…ZC) ja akseleille pienillä kirjaimilla (a…zc) (Kuvat 16.12 ja 16.13). Väärinkäsitysten välttämiseksi ei käytetä kirjaimia I, i, L, l, O, o, Q, q, W, w.

slide212

11.6 Toleranssitaulukoiden käyttö

ISO-järjestelmän puitteissa olevalle mille tahansa mitalle voidaan toleranssitaulukoiden avulla määrittää sen ero- ja rajamitat. Lähtökohtana on, että tiedetään:

  • perusmitta
  • ISO-toleranssiaste ja –asema

Näiden perusteella määritellään taulukoiden avulla:

  • Peruseromitta (taulukot 16.7 ja 16.8)
  • Perustoleranssi (taulukko 16.2)
slide213

Näiden tietojen perusteella voidaan määrittää ko. perusmitan ISO-toleranssit sekä ero- ja rajamitat toleranssitaulukoiden avulla.

11.7 Sovitejärjestelmät

Käsitteitä sovitejärjestelmästä:

Välys: Reiän ja akselin mittojen erotus (positiivinen) ennen asentamista akselin halkaisijan ollessa pienempi kuin reiän halkaisijan (Kuva 16.16).

slide214

Maksimivälys: Välys tai välisovitteessa reiän ylärajamitan ja akselin alarajamitan erotus (positiivinen) (Kuva 16.16).

Ahdistus: Reiän ja akselin mittojen erotus (negatiivinen) ennen asentamista akselin halkaisijan ollessa suurempi kuin reiän halkaisija (Kuva 16.16).

Minimiahdistus: Ahdistussovitteessa reiänylärajamitan ja akselin alarajamitan erotus (negatiivinen) ennen asentamista.

Maksimiahdistus: Ahdistus- tai välisovitteessa reiän alarajamitan ja akselin ylärajamitan erotus (negatiivinen) ennen asentamista.

slide215

Sovite: Kahden toisiinsa liitettävän elementin (reiän ja akselin) mittojen erosta, ennen asentamista, riippuva ominaisuus.

Huom. Sovitteen kummankin osan perusmitta on sama.

Sovite voidaan määritellämyös seuraavasti:

  • Kahden yhteen liittyvän elementin luonne (Esim. liikuntamahdollisuus), joka aiheutuu niiden mittaerosta ennen asennusta.
  • ISO-sovitejärjestelmässä sovite on reikä- ja akselitoleranssien yhdistelmä (Esim. H7/g6).

Sovitteet voivat olla: välyssovitteita, ahdistussovitteita tai välisovitteita.

slide216

Välyssovite: Sovite, jossa on aina välys reiän ja akselin asentamisen jälkeen eli reiän minimimitta on suurempi tai yhtä suuri kuin akselin maksimimitta (Kuva 16.19 ja 16.20).

Ahdistussovite: Sovite, jossa on aina ahdistus reiän ja akselin asentamisen jälkeen, eli reiän maksimimitta on joko pienempi tai yhtä suuri kuin akselin minimimitta (Kuva 16.20).

Välisovite: Sovite, jossa on joko ahdistus tai välys reiän ja akselin asentamisen jälkeen eli reiän ja akselin toleranssialueet peittävät toisensa (Kuva 16.16).

slide217

Akselikantajärjestelmä: Vaaditut välykset tai ahdistukset saadaan aikaan valitsemalla reiälle sopiva toleranssiasema akselin toleranssiaseman pysyessä muuttumattomana. Akselin toleranssiasema on h eli kanta-akselin yläeromitta on nolla (Kuva 16.20 ja 16.22).

Reikäkantajärjestelmä: Vaaditut välykset ja ahdistukset saadaan aikaan akselille sopiva toleranssin asema reiän toleranssiaseman pysyessä muuttumattomana. Reiän toleranssiasema on H eli kantareiän alaeromitta on nolla (Kuva 16.19 ja 16.21).

Sovitejärjestelmän valinta riippuu sekä teknisistä, että taloudellisista näkökohdista.

slide218

11.8 Työtapakohtaiset toleranssit

Kaikkia piirustusten mittoja ei ole tarkoituksenmukaista varustaa ISO-järjestelmän mukaisin toleranssein. Niiden mittojen toleranssit merkitään ns. vapailla toleransseilla tai ne ilmaistaan yleistoleransseilla.

Yleistoleransseja on laadittu valmiiksi erilaisille työtavoille. Tällaiset työtapakohtaiset toleranssit ovat sallittuja eromittoja niille piirustuksessa oleville mitoille, jotka ovat ilman toleranssimerkintää.

slide219

Eri työtavoille on laadittu seuraavat yleistoleranssit SFS-standardeina:

  • pituus- ja kulmamittojen yleistoleranssit
  • hitsattujen rakenteiden työtapakohtaiset toler.
  • polttoleikattujen kappaleiden työtapakohtaiset toleranssit ja leikatun pinnan laatuluokat
  • valukappaleiden työtapakohtaiset toleranssit ja tyävarat
  • takeiden yleistoleranssit ja työvarat
  • meistotekniikan työtapakohtaiset toleranssit
slide220

11.8.1 Pituus- ja kulmamittojen yleistoleranssit

Pituus- ja kulmamittojen yleistoleransseista on standardi SFS-EN 22768-1.

Tätä standardia käytetään koneistettujen ja metallilevystä valmistettujen kappaleiden pituus- ja kulmamitoille, joilla ei ole muita toleransseja eikä erityisiä tarkkuusvaatimuksia.

Standardi käsittää neljä toleranssiluokkaa:

  • f hieno (fine)
  • m keskikarkea (medium)
  • c karkea (coarse)
  • v erittäin karkea (very coarse)
slide221

Pituus- ja kulmamittojen yleistoleranssit merkitään otsikkoalueen lisätietokenttään. Esim. seuraavasti: ISO 2768 m

Merkintä tarkoittaa, että toleranssiluokka on m ja eromitat saa standardista SFS-EN 22768-1.

11.8.2 Hitsattujen rakenteiden työtapakohtaiset toleranssit

Hitsattujen rakenteiden työtapakohtaisista toleransseista on standardi SFS-EN ISO 13920. Tarkkuusluokkia on neljä(A, B, C ja D).

slide222

Kun piirustuksessa viitataan em. standardiin, sallitut mittapoikkeamat koskevat hitsattujen osien ja rakenteiden:

  • pituusmittoja, kuten ulkomittoja, sisämittoja, leveyksiä, korkeuksia, syvyyksiä
  • kulmamittoja

Sallitut mittapoikkeamat:

  • Pituusmitoissa sallitut mittapoikkeamat (Taulukko 16.17)
  • Kulmamitoissa sallitut poikkeamat (Taulukko 16.16)
  • Suoruus-, tasomaisuus- ja yhdensuuntaistoleranssit (Taulukko 16.18)
slide223

Pituus- ja kulmamittojen yleistoleranssit merkitään otsikkoalueen lisätietokenttään. Esim. seuraavasti: EN ISO 13920-B.

Tarkkuusluokkien käyttö:

Tarkkuusluokka A soveltuu tarkkaan konepajatuotantoon. Se tulee kyseeseen silloin, kun suuri osa hitsatuista kappaleista lastutaan ja/tai pyritään pyritään pieniin työvaroihin.

Tarkkuusluokka B soveltuu tavanomaiseen, yleiseen koneenrakennukseen. Sitä käytetään, kun kappaletta lastutaan vähemmän, kuin tarkkuusluokan A kappaleita.

slide224

Tarkkuusluokka C soveltuu käytettäväksi rakenteissa, joita lastutaan vähän tai ei lainkaan.

Tarkkuusluokka D on rinnastettavissa luokkaan C, mutta toleranssit ovat suurempia.

slide225

11.9 Toleranssien merkintä piirustuksiin

Perusmitta, toleranssimerkintä ja alaeromitta kirjoitetaan samalle riville. Ylärajamitta ja yläeromitta kirjoitetaan aina yläpuolelle, riippumatta onko kyseessä reikä tai akseli. Symmetristen toleranssien eromittojen arvo kirjoitetaan vain kerran ja se varustetaan edessä olevalla merkillä ±. Molemmat eromitat kirjoitetaan yhtä monen desimaalin tarkkuudella. Eromitat ilmoitetaan samana mittayksikkönä kuin perusmitta.

slide226

Eri toleranssimerkintöjen käyttö

Yleisluontoisiin piirustuksiin, joita ei käytetä työpiirustuksina, voidaan toleranssit merkitä käyttämällä perusmitta ja toleranssiluokkaa. Esim. Ø40 H8.

Työpiirustuksissa sen sijaan ilmoitetaan perusmitan ja toleranssiluokan lisäksi myös eromitat.

11.9.1 Pituusmittojen toleranssit

a) ISO-toleranssit merkitään perusmitan yhteyteen, joko kuvien 16.43…16.46 mukaisesti toleranssiluokalla tai kuvien 16.47…16.49 mukaisesti toleranssiluokalla ja eromitoilla.

slide227

b) Numeroin ilmaistavat toleranssit merkitään joko kuvien 16.50…16.52 osoittamalla tavalla perusmitan yhteyteen kirjoitettavilla eromitoilla tai kuvan 16.53 mukaisesti, mikäli kyseessä on symmetrinen toleranssi tai rajamitoin kuten kuvissa 16.54 ja 16.55.

11.9.2 Yhteenliitettävien osien (sovitteiden) toleranssien merkitseminen

a) ISO-toleranssit merkitään joko kuvan 16.57 tai 16.58 mukaisesti kirjoittamalla perusmitta ja toleranssiluokka. Perusmitta kirjoitetaan vain kerran ja reiän toleranssimerkintä merkitään ennen akselin toleranssimerkintää tai sen yläpuolelle.

slide228

ISO-toleranssit voidaan merkitä myös kuten kuvassa 16.59 ilmoittamalla perusmitat, toleranssimitat ja eromitat. Reikää koskevat mitat kirjoitetaan akselin mittojen yläpuolelle. Työpiirustuksissa tulisi käyttää kuvan 16.59 mukaista tapaa.

b) Numeroin ilmaistavat toleranssit merkitään kirjoittamalla perusmitan yhteyteen eromitat joko kuvan 16.60 tai 16.61 mukaisella tavalla. Reiän mitat kirjoitetaan akselin mittojen yläpuolelle

slide229

11.9.3 Kulmamittojen toleranssit

Kulmamittojen toleranssien merkitsemiseen sovelletaan samoja sääntöjä kuin pituusmittojen toleransseihin. Kuvissa 16.62…16.65 esimerkkejä kulmamittojen toleranssien merkitsemisestä.

slide230

11.10 Geometriset toleranssit

Geometrisillä toleransseilla määritellään ne rajat, joiden sisällä muodon suunnan ja sijainnin poikkeamien tulee olla.

Geometrisista toleransseista on standardi SFS 2102.

Jos on annettu vain mittatoleranssi, saavat kappaleen pinnat poiketa annetusta geometrisesta muodosta edellytyksenä, että pinta on mittatoleranssin määräämällä alueella. Jos muotopoikkeamien on sisällyttävä toisiin rajoihin, muototoleranssi on ilmoitettava.

slide231

11.10.1 Toleroitavat ominaisuudet

Muototoleranssit käsittelevät seuraavien ominaisuuksien toleransseja:

Suoruus Lieriömäisyys

Tasomaisuus Tasoviivan muoto

Ympyrämäisyys Pinnan muoto

Suuntatoleranssit käsittelevät seuraavien ominaisuuksien toleransseja:

Yhdensuuntaisuus

Kohtisuoruus

Kulma-asento

slide232

Sijaintitoleranssit käsittelevät seuraavien ominaisuuksien toleransseja:

Samankeskisyys ja sama-akselisuus

Symmetrisyys

Heittotoleranssit voivat tarkoittaa joko muoto- tai sijaintitoleransseja taikka molempia yhdessä, ja ne käsittelevät seuraavien ominaisuuksien toleransseja:

Kartioheitto Aksiaaliheitto

Säteisheitto Kokonaisheitto

slide233

11.10.2 Peruskäsitteitä ja määritelmiä

Elementeiksi nimitetään kutakin erillistä pistettä, viivaa, pintaa tai keskitasoa.

Toleroitu elementti on piste, viiva tai pinta, jonka muoto, suunta tai ulottuvuus halutaan määritellä.

Peruselementti on teoreettisesti oikeanmuotoinen peruslähtökohta (kuten akselit, tasot, suorat, viivat jne.), johon toleroituja elementtejä verrataan.

Todellinen peruselementti on kappaleen todellinen elementti, jonka avulla peruselemntin sijainti on määrätty.

slide234

11.10.3 Geometristen toleranssien esittäminen

Toleranssivaatimukset merkitään suorakulmion muotoiseen alueeseen, jota kutsutaan toleranssikehykseksi. Kehyksessä voi olla kaksi tai useampia ruutuja.

Toleranssikehykseen tulevat tiedot merkitään vasemmalta alkaen seuraavassa järjestyksessä:

1) Toleroidun ominaisuuden tunnus

2) Toleranssin suuruus (kokonaissuuruus) samassa yksikössä kuin piirustuksen muut pituusmitat.

slide235

3) Tarvittaessa kirjain tai kirjaimet, jotka ilmoittavat peruselementin.

Toleranssikehys yhdistetään toleroituun elementtiin viiteviivalla, joka päättyy nuolenpäähän seuraavien sääntöjen mukaisesti:

1) Kun toleranssi koskee viivaa tai pintaa, nuolenkärki päättyy elementin muotoviivalle tai sen jatkeelle, mutta ei mittaviivan kohdalle (Kuva 16.85).

2) Kun toleranssi koskee mittaviivalla mitoitetun elementin keskitasoa tai keskiviivaa, nuolenkärki sijoitetaan mittaviivan jatkeelle (Kuva 16.86).

slide236

3) Kun toleranssi koskee keskiviivan tai -tason kaikkia elementtejä, nuolenkärki päättyy keskiviivalle (Kuva 16.91 ja 16.92).

4) Viitenuolen suunta ilmoittaa toleranssin suunnan, ellei toleranssin vieressä ole tunnusta Ø (Kuva 16.94).

5) Useille erillisille elementeille sovelletut yhtäsuuret erilliset toleranssialueet voidaan esittää kuvan 16.95 esittämällä tavalla.

11.10.4 Toleranssikehyksen liittäminen peruselementtiin

Riippumattomien eli itsenäisten elementtien toleranssit liitetään kohteeseen nuolenkärjellä.

slide237

Sen sijaan yhteenkuuluvat eli toisistaan riippuvien elementtien toleranssit liitetään toleroitavaan elementtiin nuolenkärjellä ja sen lisäksi peruselementtiin.

Toleranssikehys liitetään peruselementtiin viiteviivalla. Viiteviiva päättyy täytettyyn tai avoinaiseen kolmioon, jonka kanta lepää peruselementillä.

slide238

1) Kun peruselementtinä on viiva tai pinta, kolmio sijoitetaan elementin muotoviivalle tai sen jatkeelle, mutta ei mittaviivan kohdalle (Kuvat 16.96 ja 16.97).

2) Kun peruselementtinä on mittaviivalle mitoitetun elementin keskitaso tai keskiviiva, kolmio sijoitetaan mittaviivan jatkeelle mittaviivan kohdalle (Kuvat 16.98…16.100).

3) Peruselementtinä on keskiviivan tai –tason kaikkien elementtien yhteinen keskiviiva tai –taso, kolmio sijoitetaan keskiviivalle (Kuvat 16.101...16.103).

slide239

Jos toleranssikehystä ei voida suoraan yhdistää selvällä tavalla, käytetään isoa viitekirjainta esittämään peruselementtiä. Jokaiselle peruselementille valitaan eri kirjain. Tämä kirjain merkitään neliöön, ja neliö yhdistetään viiteviivalla vastaavaan elementtiin, viiteviiva päättyy kolmioon. Viitekirjain on merkittävä myös toleranssikehykseen (Kuvat 16.94 ja 16.104).

slide240

11.10.5 Toleranssin rajoittaminen

Jos toleranssia tarkoitetaan noudatettavaksi rajoitetulla pituudella, joka saa olla missä tahansa toleroidun elementin koko pituudella, rajoitettu pituus merkitään toelranssikehykseen toleranssin suuruutta ilmoittavan luvun jälkeen kauttaviivalla erotettuna (Kuva 16.105).

Silloin kun toleranssivaatimus koskee vain määrättyä pituutta, pinnan osaa jne. suoritetaan kohdan rajaaminen leveällä pistekatkoviivalla, johon nuolenkärki päätetään (Kuva 16.106).

slide241

11.10.6 Teoreettiset oikeat mitat

Jos elementille on annettu esim. paikantoleranssi, niin paikan määritteleviä teoreettisesti oikeita perusmittoja ei toleroida. Nämä vastaavat perusmitat kehystetään suorakaiteella. Vastaavien tosimittojen sallitaan vaihdella vain paikalle annettujen toleranssialueiden rajoissa (Kuva 16.114). Sama koskee myös kulma-asennon, tasoviivan muodon tai pinnan muodon toleransseja.

12 hitsausmerkinn t
12. Hitsausmerkinnät

12.1 Hitsien esittäminen piirustuksissa

Hitsien esittäminen piirustuksissa tapahtuu standardissa SFS-EN 22553 olevia merkkejä ja merkintöjä käyttäen.

Hitsausmerkintöjä käyttämällä monimutkaisissakaan liitoksissa ei yleensä tarvita lisäprojektioita eikä selventäviä tekstejä.

slide243

Hitsausmerkintä, peruskäsitteitä

Piirustuksessa tulee hitsausliitoksesta olla kaikki ne tiedot, jotka tarvitaan hitsaustyötä suoritettaessa.

Hitsausmerkintä sisältää:

- perusmerkin, joka voidaan täydentää lisämerkeillä

- mitoituksen

- lisämerkintöjä

Hitsausmerkkien muodot ja nimitykset muistuttavat hitsien railojen muotoja ja nimityksiä. Kuvassa ja taulukossa 9.1 on esitetty yleisimmät railoon ja hitsausmerkintään liittyvät nimitykset.

slide244

Hitsin muodon esittäminen

Tavanomaisten hitsien muotoa, kuten pienahitsejä ei yleensä ole tarpeen esittää piirustuksen projektioissa. Hitsin muoto on sen sijaan syytä piirtää esim. silloin, kun muodon esittäminen auttaa hitsausmerkintöjen tulkintaa ja poistaa niiden epäselvyyksiä.

Kuva 12.2

hitsin muodon esittäminen

slide245

12.2 Hitsausmerkit

Perusmerkit

Hitsin tunnuksena on merkki, joka yleensä kuvaa hitsattavaa railoa tai hitsin poikkileikkausta riippumatta hitsausmenetelmästä. Taulukossa 9.1 on esitetty käytettävät perusmerkit.

Hitsausmerkkien yhdistelmiä

Tarvittaessa voidaan käyttää yhdistelminä:

  • perusmerkkejä keskenään (Taulukko 9.5)
  • perus- ja lisämerkkejä (Taulukko 9.6)

Lisämerkit

Perusmerkit ja perusmerkkien yhdistelmät voidaan täydentää lisämerkillä, joka kuvaa hitsin pinnan muotoa (Taulukko 9.2).

slide246

Kun hitsin pinnalle ei aseteta muotovaatimusta, lisämerkkiä ei käytetä.

12.3 Hitsausmerkinnät ja niiden esittäminen

Hitsausmerkintöjen esittäminen

Merkinnän perusrakenne sisältää:

- Viitenuolen (1).

- Merkintäviivan, joka muodostuu kahdesta yhdensuuntaisesta viivasta, ehyt viiva (2a) ja katkoviiva (2b).

- Hitsausmerkin (3).

- Mittoja ja merkkejä

tarvittava määrä

Kuva 12.3

slide247

12.4 Viitenuoli

Viitenuolen suunnalla hitsiin nähden ei ole merkitystä, paitsi jos kyseessä on hitsi n:o 4, 6, 8 tai 15 (Taulukko 9.1), jolloin viitenuoli on suunnattava kohti viistettävää levyä (Kuva 12.4).

Kuva 12.4 Viitenuolen liittäminen hitsausliitokseen

slide248

12.5 Liitoksen nuolen puoli ja vastapuoli

Kuvassa 12.5 on määritelty käsitteet liitoksen nuolen puoli ja liitoksen vastapuoli.

Kuva 12.5

12.6 Merkintäviiva

Merkintäviiva muodostuu yleensä kahdesta yhdensuuntaisesta viivasta, ehytviivasta ja katkoviivasta. Merkintäviivan ehytviiva edustaa liitoksen nuolen puolta ja katkoviiva liitoksen vastapuolta. Symmetrisillä hitseillä ei käytetä katkoviivaa.

slide249

12.7 Hitsausmerkin sijainti merkintäviivaan nähden

Hitsausmerkin sijoituksella merkintäviivaan nähden on tärkeä merkitys. Merkinnät sijoitetaan merkintäviivan ehyen ja katkoviivan puolelle seuraavien sääntöjen mukaisesti:

  • Hitsausmerkki sijoitetaan ehyen merkintäviivan puolelle, kun hitsi on liitoksen nuolen puolella (Kuva 12.6 a).
  • Hitsausmerkki sijoitetaan katkoviivalla esitetyn merkintäviivan puolelle, kun hitsi on liitoksen vastapuolella (Kuva 12.6 b).
  • Hitsausmerkki sijoitetaan merkintäviivan kohdalle, kun hitsi sijaitsee kappaleiden yhteisessä rajapinnassa (Kuva 12.6 d).
slide253

12.8 Hitsien mitoitus

Hitsausliitos mitoitetaan ottaen huomioon rakenteen valmistustekniset vaatimukset ja lujuusnäkökohdat. Mitat kirjoitetaan hitsimerkkiin seuraavassa järjestyksessä:

  • Hitsin poikkileikkauksen mitat merkitään hitsimerkin vasemmalle puolelle.
  • Hitsin pituussuuntaiset mitat kirjoitetaan hitsimerkin oikealle puolelle.

Hitsien mitoitusmerkinnällä ei ilmaista hitsin sijaintia levyn reunan suhteen, vaan tämä on mitoitettava piirustukseen erikseen.

Mittojen puuttuminen merkin oikealta puolelta tarkoittaa, että hitsi on jatkuva liitoksen koko pituudella.

slide254

Pienahitsit

Pienahitsien mitat voidaan ilmoittaa kahdella tavalla:

  • kirjain a sijoitetaan ennen mitan lukuarvoa
  • kirjain z sijoitetaan ennen mitan lukuarvoa

Kuvassa 12.9 Pienahitsin paksuuden mitoitus

slide255

Hitsausmerkkien yhdistäminen

Kun samanlaisia hitsejä on lähellä toisiaan, voidaan hitsimerkkejä yhdistää viiteviivojen avulla.

Kuva 12.10

Tässä hitsin pituus tarkoittaa, että molempien hitsien pituus on 50 mm.

slide256

12.9 Täydentävät merkinnät

Täydentävät merkit voivat olla tarpeen, jotta voidaan esittää muita hitsien ominaisuuksia.

Kehä- ja asennushitsit

Kun kappale tai sen kohta ympärihitsataan, varustetaan merkintä kuvan 12.11 a mukaisesti.

Kun hitsaus suoritetaan asennuspaikalla, varustetaan merkintä kuvan 12.11 b mukaisesti.

Kuva 12.11

slide257

Hitsausmenetelmän merkitseminen

Hitsausmenetelmä merkitään tarvittaessa. Silloin, kun piirustuksessa on tarpeellista ilmoittaa hitsaus- ja juottomenetelmä, se ilmoitetaan standardissa SFS-EN 24063 esitetyillä numerotunnuksilla (Taulukko 9.8). Numerotunnus kirjoitetaan merkintäviivan päässä olevaan pyrstöosaan (Kuva 12.12).

Kuva 12.12 Hitsausmenetelmän merkitseminen.

slide258

Hitsattavien kappaleiden ja hitsien lämpökäsittelyt

Hitsattavat kappaleet tai niiden liitoskohdat esikuumennetaan tarvittaessa sopivaan hitsauslämpötilaan. Lämpökäsittelyohjeet merkitään piirustukseen esim. otsikkoalueen läheisyyteen selväkielisesti.

Ilmaraon ja juuren avauksen ilmoittaminen

Jos hitsattavasta liitoksesta esitetään ilmarako, eikä piirustuksessa ole mainintaa hitsausmenetelmästä, tulee valmistuksen valita sellainen hitsausmenetelmä, että saadaan aikaan luotettava läpihitsautuminen.

slide259

Jos hitsausmenetelmä on esitetty piirustuksessa, tulee valmistuksen valita sellainen ilmarako, että saadaan aikaan luotettava läpihitsautuminen.

Juuren avaus

Juuren avaus merkitään tekstillä, kuten kuvassa 12.13.

Hitsien luokittelu ja muut tiedot hitsimerkin pyrstöosassa

Jos hitsausliitokselta vaaditaan normaalista konepajakäytännöstä poikkeavia vaatimuksia, ne on piirustuksessa ilmoitettava. Tähän käytetään standardin SFS-EN 25817 mukaista hitsien luokittelua .

slide260

Standardissa hitsit on jaettu kolmeen hitsiluokkaan (B, C, D) ja siinä on määritelty niille hyväksymisrajat. Hitsausluokka ilmoitetaan joko hitsimerkinpyrstöosassa (Kuva 12.14 tai selväkielisellä tekstillä piirustuksessa.

Hitsimerkin pyrstöosaan voidaan merkitä:

- hitsausprosessi

- hitsiluokka

- hitsausasento

- käytetyt lisäaineet

Hitsimerkin pyrstöosaan voidaan piirtää suorakaide, jossa viitataan erilliseen hitsausohjeeseen tai muuhun erityisohjeeseen (Kuva 12.14) .

slide261

Kuva 12.14 Esimerkkejä hitsimerkin pyrstöosasta

Ylemmässä kuvassa pyrstöosassa ilmoitettu hitsausprosessi (SFS-EN 24063),

hitsiluokka (SFS-EN 25817) ja hitsausasento (ISO 10042).

Alemmassa merkissä viitataan erityisohjeeseen.

13 deskriptiivinen geometria
13. Deskriptiivinen geometria

Deskriptiivinen geometria (DG) on matematiikan osa-alue, joka käsittelee avaruuskuvioiden esittämistä tasopiirroksina.

Koneenrakennuksen taholta deskriptiiviselle geometrialle asetetaan kaksi perusvaatimusta:

  • 3-ulotteiset kappaleet tulee voida esittää yksikäsitteisesti tasossa 2-ulotteisina kuvina
  • kuvista tulee käydä tarkasti ilmi kappaleiden kaikki mitat.
slide264

Levyrakenteisten kappaleiden valmistuksessa tarvitaan muotojen ja niissä olevien porausten yms. mitoitus levyaihioiden ollessa tasopintoina, eli tarvitaan levityspiirustuksia. Levitysten tekemiseen tarvitaan DG:n tietoja.

13.1 Levitykset

Kuva 18.30 esittää erilaisia levystä valmistettuja hitsattuja levyrakenteita. Kuvista huomataan, että laatimalla tavanomaiset projektiot koneenpiirustusten sääntöjen mukaan, ei prjektioista saada suoraan kaikkia levyaihioiden mittoja levyjen ollessa tasopintoina.

slide265

Kappaleen valmistaja kuitenkin tarvitsee levyjen tarkat mitat ennen levyjen taivutuksia. Levyjen koneistukset tehdään myös yleensä levyn ollessa tasopintana. Tämän takia tarvitaan sellainen piirustus, jossa mitat esiintyvät siinä levyjen ollessa tasopintoina.

slide266

13.2 Levitysmenetelmät

Levityksen laatiminen on yleensä 4-vaiheinen ja sen suoritetaan seuraavassa järjestyksessä:

1. Vaippaviivojen konstruointi.

2. Vaippaviivojen todellisten pituuksien määrittäminen ja piirtäminen.

3. Levityskuvioiden laatiminen näiden perusteella.

4. Levityspiirustusten mitoittaminen.

Levitysmenetelmiä on neljä:

- alaskääntäminen - vaippaviivamenetelmä

- laskeminen - kolmiomenetelmä

Tässä kurssissa käsitellään vaippaviivamenetelmää.

slide267

13.21 Vaippaviivamenetelmä

Vaippaviivamenetelmä tarkoittaa sitä, että levitettävän levyn vaippapinnalle kuvitellaan piirrettäväksi janoja, vaippaviivoja, joiden todellinen pituus määritellään ja näitä hyväksikäyttäen laaditaan levityspiirustus.

Seuraavassa esitetään useiden eri tyyppisten kappaleiden vaippapintojen levityksiä.

Kuva 18.34 esittää suoran lieriön vaipan levitystä. Vaipan levityskuvio on suorakulmio, jonka korkeus = lieriön korkeus ja pituus = lieriön pituus = πd. Kehä on jaettu 12 yhtä suureen osaan jakovälin ollessa = πd/12 ja levitykseen on piirretty jakopisteisiin vaippaviivat.

slide270

Kuvassa 18.35 on esitetty vinon lieriön vaipan levitys.

1.Piirretään lieriön projektiot edestä ja ylhäältä.

2. Lieriön kehä jaetaan 12 yhtä suureen osaan ja jakopisteet merkitään kehälle perusprojektioon, jakopisteiden kohdalle piirretään pystyprojektioon vaippaviivat.

3. Lasketaan lieriön kehän pituus = πd ja piirretään pystyprojektion viereen kuvan osoittamaan paikkaan suorakulmio, jonka korkeus = h. Suorakulmion vaakasuoralle sivulle merkitään jakopisteet πd/12 ja niiden kohdalle piirretään pystysuorat vaippaviivat.

slide271

4. Kunkin vaippaviivan pituus viedään projektiosta levityskuvioon ja vaippaviivojen päiden kautta piirretään käyrä, jonka jälkeen levityskuvio on valmis.

slide272

Kuva 18.38 esittää kahden halkaisijaltaan yhtä suuren lieriön 90° liitoksen ja toisen putken vaipan levityksen (A).

1. Piirretään polviputki ja putken päähän puoliympyrä, joka jaetaan harpilla 6 yhtä suureen osaan; jakopisteet merkitään 1…7.

2. Piirretään jakopisteistä 2…6 putken keskiviivan suuntaiset apuviivat.

slide273

3. Levityskuviota varten piirretään pystysuora jana, jonka pituus on lieriön vaipan kehän pituus = πd. Pystysuoralle janalle merkitään vaippaviivojen jakopisteet, joihin piirretään vaakasuorat vaippaviivat. Jakopisteet numeroidaan.

4. Kunkin jakopisteen kohdalta 1-I” ja 2-II” jne. siirretään jokaisen vaippaviivan pituus levityskuvioon kuvan osoittamalla tavalla. Lopuksi päätepisteet yhdistetään, jonka jälkeen levityskuvio on valmis.