1 / 25

Mitä tiede on? Tieteen päämääristä ja tieteellisen menetelmän tunnusmerkeistä

Mitä tiede on? Tieteen päämääristä ja tieteellisen menetelmän tunnusmerkeistä. Sami Pihlström Tampereen yliopisto & Jyväskylän yliopisto. Mitä tiede on?. ”Tiede”: (1) tiedeyhteisö (2) tiedeyhteisön harjoittama tutkimustoiminta (3) tutkimustoiminnan tulokset.

tien
Download Presentation

Mitä tiede on? Tieteen päämääristä ja tieteellisen menetelmän tunnusmerkeistä

An Image/Link below is provided (as is) to download presentation Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author. Content is provided to you AS IS for your information and personal use only. Download presentation by click this link. While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server. During download, if you can't get a presentation, the file might be deleted by the publisher.

E N D

Presentation Transcript


  1. Mitä tiede on?Tieteen päämääristä ja tieteellisen menetelmän tunnusmerkeistä Sami Pihlström Tampereen yliopisto & Jyväskylän yliopisto

  2. Mitä tiede on? • ”Tiede”: (1) tiedeyhteisö (2) tiedeyhteisön harjoittama tutkimustoiminta (3) tutkimustoiminnan tulokset. • ”Tiede on järjestelmällistä ja järkiperäistä uuden tiedon hankintaa.” (Haaparanta & Niiniluoto 1986.) • mitä on uusi tieto? (mitä on tieto? – vrt. klassinen tiedon määritelmä) • mitä on järjestelmällisyys (systemaattisuus)? • mitä on järkiperäisyys (rationaalisuus)?

  3. Miten tiedettä tutkitaan? • Tieteentutkimus (monitieteinen ala, sisältää tieteenfilosofian ja muita tiedettä tutkivia tieteitä) • Empiirisiä tiedettä tutkivia aloja: tieteen historia, tieteen sosiologia jne. – tieteen ja sen käytäntöjen kuvaaminen ja selittäminen. • Tieteenfilosofia: normatiivinen tehtävä – ei ainoastaan kerro, mitä tiede tosiasiassa on (tai on ollut), vaan esittää normeja ja kriteerejä sille, millaista tieteen pitäisi olla.

  4. Tieteenfilosofia ja filosofian muut osa-alueet • Tieteenfilosofian ongelmien yhteyksiä muuhun filosofiaan (esim.): • metafysiikka: ovatko tieteen tutkimuskohteet olemassa? onko todellisuus mielestä, teorioista (jne.) riippumaton (tieteellinen realismi)? • kielifilosofia: miten tieteellinen kieli viittaa maailmaan? teorioiden totuus? • epistemologia: mitä on tieteellinen tieto? (tieteenfilosofia yleisen tietoteorian sovelluksena) • etiikka ja yhteiskuntafilosofia: onko tiede arvovapaata? millaisia eettisiä ongelmia tieteessä esiintyy? tiede ja yhteiskunta?

  5. Yleinen ja erityinentieteenfilosofia • Yleisen tieteenfilosofian ongelmat ovat periaatteessa kaikille tieteille yhteisiä (ei esim. luonnon- vs. ihmistieteet -erottelua): totuus, päättely, selittäminen jne. • Eri tieteenaloilla nousee esiin erityisiä tieteenfilosofisia ongelmia, esim.: • matematiikan filosofia: matemaattisen totuuden luonne? • fysiikan filosofia: aika ja avaruus? kvanttiteorian tulkintaongelmat? • historian filosofia: menneisyyttä koskevien totuuksien luonne? historiallinen selittäminen? • kasvatustieteen filosofia: ...?

  6. Tieteen tavoitteet/päämäärät • Mihin tieteellisellä tutkimustoiminnalla pyritään? • Kognitivismi (vrt. tieteellinen realismi): tiede etsii totuutta (uutta tietoa, aiemmin tuntemattomia maailmaa koskevia totuuksia). • Instrumentalismi (behavioralismi): tiedolla vain välinearvo; tiede etsii käytännöllisiä toimintasuosituksia ja ratkaisuja ongelmiin. • Maltillinen kognitivismi ja instrumentalismi sopivat yhteen, kun erotetaan perustutkimus ja soveltava tutkimus: totuuden etsintä & sovellukset.

  7. Vrt. ”tiedon intressit”(Jürgen Habermas) • tekninen tiedonintressi (luonnontieteet) • hermeneuttinen tiedonintressi (ymmärtävät ihmistieteet) • emansipatorinen tiedonintressi (kriittinen yhteiskuntatiede) • Eikö puhdas, pelkästä ”totuuden rakastamisesta” motivoituva luonnontieteellinen tutkimus ole mahdollista?

  8. Perus- ja soveltava tutkimus • Perustutkimus: tavoitteena tieto/totuus • ”lopputuotteena” teoriat eli todellisuutta koskevien (tosien/epätosien) väitelauseiden kokoelmat • Soveltava tutkimus: tavoitteena perustutkimuksen tuloksiin (tieteelliseen tietoon) perustuvat sovellukset ja ongelmanratkaisut • ”lopputuotteena” toimintaohjeet, tekniset normit (von Wright): ”jos halutaan saavuttaa X, on tehtävä Y” • Tuotekehitys: tavoitteena kaupallisesti (tms.) hyödynnettävät tuotteet ja keksinnöt

  9. Pohdittavaksi... • Miten perus- ja soveltavan tutkimuksen välinen erottelu soveltuu esim. seuraavilla tieteenaloilla? • lääketiede • tietojenkäsittelytiede • maatalous- ja metsätieteet • kasvatustiede • valtio-oppi • historiantutkimus • sotatiede

  10. Tiede ja tekniikka • Kreikan tekhne (taito) vs. episteme (tieto) • Mikä on tieteen ja tekniikan suhde? Onko tekniikka vain tieteen tulosten soveltamista käytännölliseen ongelmanratkaisuun, vai onko (nykypäivän) tiede olennaisesti riippuvaista tekniikasta? (Vrt. ”tekninen tiedonintressi” luonnontieteessä.) • Tekniikan filosofia (lähtökohtina mm. Heidegger, Dewey ym.) • Monitieteinen tieteentutkimus kiinnittää huomiota myös tieteen teknologiseen (yms. historiallis-sosiaaliseen) kontekstiin. Normatiivisuuden ongelma?

  11. Tieteellinen metodi • Milloin tutkimus on tieteellistä? • Mitä ovat tieteellisen menetelmän (metodin) kriteerit? (Niiniluoto: ”tieteen tunnusmerkit”) • Miten vedetään raja tieteen ja epätieteen välillä? • Karl Popper (1934): demarkaatio-ongelma • looginen empirismi (Wienin piiri): tiede vs. metafysiikka –demarkaatio Huom! Epätiede vs. ei-tiede: on monia ei-tieteellisiä käytäntöjä, kuten taide tai urheilu, jotka eivät ole epätieteellisiä. Epätieteitä (pseudotieteitä) ovat esim. astrologia, grafologia, kreationismi, henkiparantaminen, antroposofinen kasvatustiede... (?)

  12. Tieteellinen metodi (... jatkoa) • Onko oikeita/hyviä tieteellisiä metodeja yksi vai useampia? • metodologinen monismi: on yksi oikea tieteen metodi (vrt. looginen empirismi, ”unity of science movement”) • metodologinen pluralismi: on useita oikeita tieteellisiä metodeja (esim. luonnontieteiden ja ihmistieteiden metodologiset erot) • radikaali pluralismi: metodologinen anarkismi (Paul Feyerabend) – vrt. relativismi!

  13. Tieteellinen metodi (... jatkoa) • Charles S. Peirce, ”The Fixation of Belief” (1877): 4 uskomusten muodostamisen tapaa • (1) itsepäisyyden metodi (”the method of tenacity”) • (2) auktoriteetin metodi (”the method of authority”) • (3) apriorinen/intuitiivinen metodi (”the method of what is agreeable to reason”) • (4) tieteellinen metodi (”the scientific method”)

  14. Tieteellinen metodi (... jatkoa) • Tieteellisen metodin perinteisiä ”kulmakiviä” (Peircen ym. pohjalta): • objektiivisuus • julkisuus • kriittisyys • itseäänkorjaavuus • autonomisuus • edistyvyys Mutta kuka asettaa nämä kriteerit, mistä näkökulmasta, millä perusteilla?

  15. Naturalismi ja relativismi • Naturalismi: ”ei ole ensimmäistä filosofiaa!” (W.V. Quine) • Kehäpäätelmän vaara? • Kuka asettaa tieteen normit: tiede itse (naturalismi) vs. tieteenfilosofia? • Tieteenfilosofian perinteinen normatiivinen tehtävä vs. naturalismi: tieteen normeja ei voi asettaa tieteen ulkopuolelta käsin.

  16. Naturalismista relativismiin? • (1) Naturalismi. Ei ole ”ensimmäistä filosofiaa”, joka voisi tieteen käytäntöjen ulkopuolelta normatiivisesti määrittää, mitä tiede on tai mitä sen pitää olla. (Premissi.)  • (2) Tiede itse määrittää omat kriteerinsä. Erityisesti demarkaatio-ongelma, kysymys tieteen ja epätieteen (tai metafysiikan) rajanvedosta, voidaan ratkaista vain tieteen sisällä; yleisenä filosofisena ongelmana, tieteen ulkopuolelta asetettuna, se on näennäisongelma. (Premissin 1 eksplikaatio.)

  17. Naturalismista relativismiin(... jatkoa) • (3) Ei voida löytää tieteen historiallisesta kehitysvaiheesta riippumatonta, ahistoriallista kriteeriä sille, mikä on (hyvää, kelvollista) tiedettä ja mikä ei. (Edelleen premissien 1 ja 2 eksplikaatiota.) • (4) Tieteen historiassa on radikaalisti toisistaan poikkeavia kehitysvaiheita, joissa vallitsee erilaisia käsityksiä (hyvän, kelvollisen) tieteen kriteereistä ja tiede vs. epätiede -demarkaatiosta. (Historiallinen tosiasiaväite, premissi. Vrt. T.S. Kuhn: paradigmat, tieteelliset vallankumoukset.)

  18. Naturalismista relativismiin(... jatkoa) • (5) Ergo: On hyväksyttävä relativismi. Tieteen (ja demarkaation) kriteerit ovat suhteellisia tieteen historialliseen kehitysvaiheeseen, (kuhnilaiseen) paradigmaan, näkökulmaan, perinteeseen, lokaaliseen tiedeyhteisöön, kulttuuriin, yhteiskuntaan tms. ”taustaan”, joka tekee tieteen harjoittamisen mahdolliseksi. • Näin relativismi näyttää seuraavan ”ensimmäisen filosofian” kieltoon kiteytyvästä naturalismista.

  19. Relativismin muotoja • moraalirelativismi • kognitiivinen (tiedollinen) relativismi - käsitteellinen relativismi (vrt. ontologinen relativismi) - havaintorelativismi (vrt. havaintojen teoriapitoisuus) - totuusrelativismi (vrt. semanttinen relativismi) - päättelyrelativismi (vrt. relativismi rationaalisuuden kriteerien suhteen) • Esimerkki relativismiin johtavasta (radikaalista) tieteenfilosofisesta naturalismista: Arthur Fine, ”luonnollinen ontologinen asenne” (”the natural ontological attitude”, NOA). Normatiivisuus katoaa?

  20. ”Tiede etsii totuutta” ...? • Onko tiede totuuden etsintää? (normatiivinen vs. deskriptiivinen kysymys) Ja mitä totuus on? • Richard Rorty: tutkimusta ei pidä tulkita totuuden etsinnäksi! (totuus vs. oikeutus) • Edustaako Rortyn uuspragmatismi relativismia? (vai ”etnosentrismiä”?) Jälleen: normatiivisuuden katoaminen uhkaa, jos episteeminen oikeutus tai tiedollinen/tieteellinen rationaalisuus redusoidaan oikeutukseen lokaalin yhteisön/kulttuurin edessä. • Voiko Rortykaan välttää normatiivisten käsitteiden käyttöä? (Tuskin!) Vrt. radikaalin relativismin epäkoherenssi: onko relativismi vain relatiivisesti totta?

  21. Hätiköityjä relativismisyytöksiä? • Monia keskeisiä 1900-luvun lopun (tieteen)filosofeja on syytetty relativismista: • W.V. Quine: ontologinen relatiivisuus? • Thomas Kuhn: paradigmat, yhteismitattomuus? • Paul Feyerabend: anarkismi (”anything goes”)? • Richard Rorty: radikaali uuspragmatismi, etnosentrismi?  • Näiden ajattelijoiden tarkempi tarkastelu osoittaa, etteivät relativismisyytökset ole itsestäänselvästi oikeutettuja. Esim. Feyearbend hylkää relativismin, koske ”potentiaalisesti jokainen perinne on kaikki perinteet”.

  22. Naturalismi ja relativismi (yhteenvetoa) • Relativismin ongelma on jatkuva haaste, jota ei tieteenfilosofiassa voida sivuuttaa mutta jolle ei myöskään pidä antautua. • Naturalismi on oikeassa hylätessään tieteen ulkopuolisen ”ensimmäisen filosofian” mutta on vaarassa johtaa normatiivisuuden katoamiseen ja relativismiin. • ”Keskitien” etsintä tarpeen: maltillinen naturalismi, joka ei hylkää tieteenfilosofian normatiivista tehtävää?

  23. Pragmatismin näkökulma • Ehdotus ”keskitieksi”: pragmatismin perinteeseen pohjautuva tieteenfilosofia. • Pragmatistisen tieteenfilosofian klassikoita: • C.S. Peirce (vrt. tieteellinen metodi edellä) • William James (ei tosin tieteenfilosofiassa yhtä keskeinen kuin esim. uskonnon tutkijana) • John Dewey (naturalismi, eksperimentalismi) • G.H. Mead (pragmatismi ja yhteiskuntatieteet) • nykypragmatisteja: Richard Rorty, Hilary Putnam

  24. Pragmatismin näkökulma(... jatkoa) • Pragmatismin etuna tieteenfilosofiassa mm.: • maltillinen naturalismi: tiede on osa luonnollista maailmaa siinä missä kaikki muukin, ei jyrkkää luonto vs. kulttuuri -eroa, normatiivisuus säilyy • antireduktionismi, pluralismi: ei jyrkkää ”tieteen ykseyden” ohjelmaa, näkökulmien ja maailmankuvien moninaisuus (vrt. Jamesin pluralistinen pragmatismi: tiede, moraali, uskonto, ...) • realismi vs. antirealismi -vastakkainasettelu ylitettävissä: pragmaattinen realismi • tieteen käytäntöjen ja niiden historiallis-sosiaalisten kontekstien ottaminen vakavasti

  25. Pragmatismin näkökulma(... jatkoa) • Pragmatistisellakin tieteenfilosofialla on kuitenkin omat ongelmansa: • onko pragmatismin tapa ylittää realismin ja antirealismin vastakkainasettelu onnistunut – vai johtaako idealismiin, konstruktivismiin, relativismiin? • miten artikuloidaan inhimillisten käytäntöjen ”sisäisen” normatiivisuuden luonne tyydyttävällä tavalla? • Relativismin ja naturalismin problematiikan välttämiseen ei ole oikotietä. Pragmatistinenkin tieteenfilosofia joutuu jatkuvasti arvioimaan omia lähtökohtiaan ja edellytyksiään.

More Related