tavoitteet: Analysoida ja kehittää innovaatiojournalismin käsitettä toisaalta Ruotsin Vinnovan

1. -Tekesin rahoittama kaksivuotinen tutkimusprojekti 2005-2006 -toteutti Tampereen yliopiston Journalismin tutkimusyksikkö • tavoitteet: • Analysoida ja kehittää innovaatiojournalismin käsitettä toisaalta Ruotsin Vinnovan • innovaatiojournalismialoitteen, toisaalta eurooppalaisen innovaatiokeskustelun pohjalta • 2. Analysoida innovaatiojournalismin esiintymistä suomalaisessa mediassa • tärkeimmät julkaisut: • Kauhanen & Noppari (2007): Innovation, Journalism and Future (Tekes,,Teknologiakatsauksia) • Kauhanen (2006): Muutosjournalismia muutoksen aikaan (Tiedotustutkimus 1/2006, 115-124) • ks. myös: • Kauhanen, Kaivo-oja, Hautamäki: Innovaatiomedia: Journalismi tulevaisuuden tekijänä • (Yliopistopaino, ilmestyy keväällä 2007)

2. Innovaatiojournalismin käsite: • syntyi Ruotsin VINNOVA:n innovaatiojournalismi-projektissa n. 2002 • -viittasi alunperin lähinnä journalismiin, joka erityisesti seuraa uusia teknologioita ja niiden kaupallistamista. Tässä tutkimuksessa käsitteen määritelmää on laajennettu seuraavasti: Innovaatiojournalismi on muutoksen journalismia. Se seuraa yhteiskunnan tulevaisuustyötä tarkoituksenaan tehdä siitä niin läpinäkyvää kuin mahdollista. Sen alaan kuuluvat niin teknologiset, sosiaaliset, kulttuuriset kuin taiteelliset innovaatiot, sillä ei ole olemassa teknologista muutosprosssia, joka ei samalla ole sosiaalinen ja kulttuurinen. Tulevaisuustyö viittaa kaikkiin yhteiskunnan prosesseihin, joiden erityinen tehtävä on määritellä yhteiskunnan tulevaisuuspolkuja. tutkimuksen lähtökohta

3. Lähtökohta: Journalismi on aina yhteiskunnallinen vaikuttaja, myönsi se sen tai ei, ja jopa halusi se sitä tai ei. Muutoksen ajalla journalismi voi olla joko proaktiivinen muutosvoima tai kehitystä jarruttava tekijä. Innovaatiojournalismissa journalismi pyrkii tiedostamaan oman roolinsa muutoksen agenttina ja kantamaan siitä vastuun. Samalla se pyrkii tekemään yhteiskunnan tulevaisuustyöstä niin läpinäkyvää ja hyvin informoitua ja niin laajaan ja syvään keskusteluun perustuvaa kuin mahdollista. tutkimuksen lähtökohta

4. Keskeiset teoreettiset tulokset: -Informaatio- tai tietoyhteiskunnassa keskeiseksi ongelmaksi on muodostunut informaation vähyyden sijasta sen merkityksellistämisen vaikeus. Tietoyhteis-kuntakehityksen seuraavassa vaiheessa on siirryttävä informaatioähkyisestä informaatioyhteiskunnasta ymmärrysyhteiskuntaan. Se vaatii uudenlaista innovaatioyhteiskuntapolitiikkaa, jossa perinteistä lähinnä teknologian kehityksestä kiinnostunutta innovaatiopolitiikkaa laajennetaan niin että myös sosiaalisten ja kulttuuristen innovaatioiden merkitys tunnustetaan; -Tutkimuksessa esitetään, että innovaatiojournalismi on tietoyhteiskuntakehityk-sen seuraavaa innovaatioyhteiskuntavaihetta vastaava journalistisen toiminnan muoto tai kehitysvaihe. -Ollakseen hedelmällinen VINNOVA:n alkuperäistä innovaatiojournalismin käsitettä on kuitenkin laajennettava niin että se tunnistaa myös sosiaaliset, kulttuuriset ja taiteelliset innovaatiot: teknologista kehitystä ei voi ymmärtää ottamatta huomioon sen sosiaalisia ja kulttuurisia seurauksia ja reunaehtoja; keskeisiä teoreettisia tuloksia...

5. -Teknologian piilaaksojen lisäksi tarvitaan ”sosiaalisia piilaaksoja”, joissa kehitetään sosiaalisia innovaatioita. Myös niitä voidaan edistää tukijärjestelmin; -Tutkimuksessa esitetään, että vaikka teknologiset innovaatiot tarjoavat pohjan talouden kehitykselle, niiden suurin vaikutus kansantalouden tuottavuuteen toteutuu niiden leviämisen ja käyttöönoton kautta. Siksi ei riitä, että tuetaan teknologisten innovaatioiden tuottamista. On edistettävä myös niiden leviämistä ja käyttöönottoa eli diffuusiota. -Tutkimuksessa tämä ilmaistaan esittämällä, että talouden kasvuteorioista puuttuu viestintäehto: innovaatiotaloudessa maksimaalinen tuottavuus voidaan saavuttaa vain riittävän tehokkaan innovaatioviestinnän tilassa. -Innovaatioviestinnässä medialla on keskeinen rooli, jonka unohtaminen johtaa sellaiseen elitistiseen top-down –politiikkaan, joka ei osallista kansalaisia eikä saavuta laajaa tukea. keskeisiä teoreettisia tuloksia...

6. Perinteisesti innovaatiotoiminta hahmotetaan yleensä ns. lineaarisen mallin mukaisesti. Se näkee innovaatiot varsin suoraviivaisena prosessina tutkimuksesta ja tuotekehityksestä kaupallistamisen kautta markkinoille. Kansalaisen rooliksi jää vain tuotteiden ostaminen. Sen tilalle ehdotetaan kaskadimallia, jossa korostuu käyttäjien rooli uuden teknologian käyttötiedon tuottajina, ”myötäinnovaattoreina”. lineaarinen malli luova diffuusio: kaskadimallissa innovaatiot diffuusion kussakin vaiheessa toimivat syötteenä seuraavan portaan innovaatioille kaskadimalli keskeisiä teoreettisia tuloksia...

7. Tutkimuksen empiirisen osan materiaali Tutkimuksen empiirisessä osassa kerättiin ja analysoitiin kaikki innovaatioaiheinen materiaali 1) kuudesta sanomalehdestä toukokuussa 2005 (Hufvudstadsbladet, Helsingin Sanomat, Kaleva, Kauppalehti, Länsiväylä ja Tekniikka & Talous); 2) Neljästä aikakauslehdestä touko-kesäkuussa 2005 (Anna, Seura, Suomen Kuvalehti ja Tekniikan Maailma); 3) kahden televisiokanavan kahdesta uutislähetyksestä 15 vuorokauden ajalta touko-kesäkuussa 2005 (YLE TV 1 klo 20.30 uutiset, MTV3 klo 19 uutiset); Lisäksi tehtiin 20 puolistrukturoitua haastattelua, joissa haastateltavina oli 11 jonkin suomalaisen pk-yrityksen tai tutkimus- tai tukiorganisaation avainhenkilöä sekä 10 journalistia tutkimuksessa mukana olevista medioista. tutkimuksen empiirisen osan materiaali...

8. Tutkimuksessa myös kerättiin väestön vanhenemiseen liittyvä laaja aineisto Aamulehdestä vuoden 2005 kuuden viimeisen kuukauden ajalta. Aineistosta uutettiin esiin eräitä vanhenemiseen liittyviä keskeisiä diskursseja ja analysoitiin niitä innovaatiojournalismin tavoitteiden näkökulmasta. Lisäksi toteutettiin touko-lokakuussa 2006 innovaatiojournalismin pilottikokeilu Maaseudun tulevaisuudessa. Kokeilussa pyrittiin vastaamaan kysymykseen, tuovatko tulevaisuudentutkimukselta lainatut menetelmät kuten skenaariotyöskentely ja heikkojen signaalien systemaattinen etsiminen lisäarvoa toimituksen käytännön työhon. tutkimuksen empiirisen osan materiaali

9. Empiirisen osan tuloksia: Innovaatioaineiston määrä Tutkimus osoitti, että innovaatiomateriaalia on lehdissä jo nyt huomattavia määriä, joten sen lisääminen ei ole keskeisin huoli kehitettäessä innovaatiojournalismia. Aineiston laatuun sen sijaan liittyy eräitä ongelmia. Ulkomaanuutisoinnin ohuus Erityisen silmiinpistävä piirre aineistossa varsinkin sanomalehtien osalta oli ulkomaanuutisoinnin ohuus. Vaikka innovaatiokirjoittelu oli teemoiltaan varsin kansainvälistä, kansainvälisyys oli hyvin yksisuuntaista: Aineistossa kannettiin paljon huolta suomaisen teknologian pääsystä maailmalle, mutta systemaattista kansainvälisten teknologiatrendien ja muualla maailmassa tuotettujen teknologisten tai sosiaalisten innovaatioiden seurantaa ei ollut missään tutkittavista medioista. Pikemminkin innovaatioiden ulkomaanuutisointi vaikutti satunnaiselta. Kuitenkaan Suomi ei tuota eikä koskaan voi tuottaa kuin hyvin pienen osan maailman innovaatioista. Sekä teknologisten että sosiaalisten innovaatioiden tuottamisen ja käyttämisen näkökulmasta hyvä kansainvälisen innovaatiotoiminnan seuranta olisi välttämätöntä. Joitakin keskeisiä empiirisiä tuloksia...

10. Innovaatioprofiilit Tutkituissa medioissa voitiin erottaa neljä erilaista profiilia sen perusteella, miten ja millaista innovaatiomateriaalia ne tarjoavat: 1. teknologisiin innovaatioihin orientoitunut profiili; 2. business/management –innovaatioihin orientoitunut profiili; 3. sosiaalisiin innovaatioihin orientoitunut profiili; 4. yksilön elämänhallinnan innovaatioihin orientoitunut profiili; Kolme ensimmäistä profiilia luonnehtivat erityisesti tutkimuksen sanomalehtiä ja neljäs eräitä aikakauslehtiä. Vaikka ensimmäisessä profiilissa teknologiset innovaatiot nousevat erityisen vahvasti esiin, myös business/management –profiilissa ja sosiaalisiin innovaatioihin orientoituneessa profiilissa teknologisille innovaatioille asetetaan suuri paino. Se kertoo teknologiadiskurssin erittäin vahvasta asemasta Suomessa 2000-luvun alkaessa. Joitakin keskeisiä empiirisiä tuloksia...

11. Raportoinnin elitistisyys: Elämänhallinnan innovaatioita korostava profiili oli tyypillinen eräille tutkimuksen aikakauslehdille (Anna, Seura). Kun muissa profiileissa on vahva elitistinen piirre, eli jutun aktiivisena toimijana esiintyy pääosin vain yritysmaailman, julkisen vallan, tutkimuksen tai muun virallisen tahon toimijoita, elämänhallinnan innovaatioita korostava profiili nostaa esiin tavallisen ihmisen ja hänen kokemusmaailmansa. Aikakauslehdissä toisin kuin sanomalehdissä innovaatioita esiteltiin yleensä niiden käyttäjän ja hänen tarpeidensa näkökulmasta. Se tuo aineiston tematiikan tavallisen lukijan lähelle, mutta sen haittapuolena on joskus jossain määrin narsistinen ote tai teknologiamuutoksen tai yhteis- kunnallisen muutoksen yhteiskunnallisen ja poliittisen kontekstin hukkaaminen. Joissain tapauksessa elämänhallinnan profiiliin liittyi myös ilmeinen vaikeus piirtää raja lehden journalistisen ja kaupallisen sisällön välille. Optimaalinen innovaatioraportointi ehkä yhdistäisi sanomalehdille ja joillekin aikakauslehdille (Suomen Kuvalehti) ominaisen yhteiskunnallisen kontekstoi- misen ja useimmille aikakauslehdille (Anna, Seura, Tekniikan Maailma) ominaisen käyttäjänäkökulman. Joitakin keskeisiä empiirisiä tuloksia...

12. ICT hyperdominanssi Yksi keskeinen ongelma aineistossa oli tieto- ja viestintäteknologian ylidominanssi sanomalehdissä kaikkien muiden alojen kustannuksella. Esimerkin vuoksi, viereisessä kuvassa on esitetty innovaatio- alojen jakauma niissä jutuissa, joiden teemana oli jokin business/ management –innovaatio. Huomionarvoista on sekä perinteisten teknologioiden että muiden uusien teknologioiden (kuten bioteknologia, nanoteknologia, avaruustutkimus, jne.) hyvin vähäinen näkyvyys. Aikakauslehdissä tätä hyperdominanssia ei ollut. Joitakin keskeisiä empiirisiä tuloksia...

13. Palveluinnovaatioiden vähäinen näkyvyys Teknologian eri alojen epäsuhtaisen raportoinnin ja ulkomaanaineiston ohuuden lisäksi aineisto kärsi palvelualojen innovaatiotoiminnan miltei olemattomasta seurannasta. Kuitenkin useiden asiantuntijoiden mukaan juuri palvelualojen tuottavuuskehitys saattaa olla Suomen taloudellisen tulevaisuuden kannalta ratkaiseva tekijä 2000-luvun alkuvuosikymmeninä. Palveluinnovaatiot eivät ole mediaseksikkäitä. Niiden raportointia haittaavat monet journalistiset käytännöt: palveluinnovaatio on usein prosessi ja prosessuaalisen muutoksen seuraaminen sopii huonosti uutisformaattiin. Uusyritystoiminnan vähäinen näkyvyys Vastaavanlainen ongelma liittyy myös uusien yritysten seurantaan. Ne eivät usein näyttäydy merkittävinä perinteisillä uutiskriteereillä, jotka korostavat systeemisten tekijöiden sijasta välitöntä uutisarvoa ja jo saavutettua menestystä. Yleisesti uutisointi keskittyy aivan suhteettomasti paitsi muutamiiin mediaseksik- käisiin aloihin myös muutamiin hyvin suuriin ja menestyksekkäisiin yrityksiin. Joitakin keskeisiä empiirisiä tuloksia...

14. Innovaatiodiskurssin heikko läpäisy mediassa Tutkimusjaksolla tutkimuksen lehdet kirjoittivat innovaatioista paljon, mutta suurin osa raportoinnista tapahtui innovaatiodiskurssin ulkopuolella eli positioimatta juttuja osaksi suomalaista innovaatiokeskustelua. Erityisesti sosiaalisen innovaation käsite tuntuu olevan medialle vieras. Sittemmin mediassa on esiintynyt myös innovaatiokäsitteen aktiivista torjuntaa. Tämä kertoo siitä, että innovaatiopolitiikan avaintoimijat ovat jossain määrin epäonnistuneet viestinnässään, jos tavoitteena on ollut kansalaisten ja median osallistaminen innovaatiodiskurssiin. Jos taas se ei ole ollut tavoitteena, tavoitteita olisi syytä miettiä uudestaan: Tutkimuksessa esitetään, että erityisdiskurssit ovat välttämättömiä kaikessa vaativassa keskustelussa. Kun yhteiskunnan eliitit käyvät tulevaisuuskeskustelua innovaatiodiskurssissa, yleisön hyvä palveleminen vaatii medialta innovaatio- diskurssin avaamista yleisölle, ei sen torjumista populistisin argumentein. Torjumalla diskurssi pidetään yleisö diskurssiin liittyvän yhteiskuntapoliittisen keskustelun ulkopuolella. Joitakin keskeisiä empiirisiä tuloksia...

15. TV-uutisten innovaatiokurjuus Tutkimusvälillä television uutislähetyksissä oli jatkuva innovaatiouutisten virta, mutta se koostui lähinnä yhteiskunnan institutionaaliseen kehitykseen liittyvistä hallinnollisista tai poliittitista innovaatioista. Teknologisten tai tieteellisten innovaatioiden määrä aineistossa oli miltei olematon. Lisäksi uutisvuohon valikoituneet tieteelliset/teknologiset innovaatiot vaikuttivat jokseenkin mielivaltaiselta otokselta ajankohtana käytettävissä olleesta runsaasta tiede- ja teknologiainnovaatioihin liittyvästä aiheistosta. Näyttää siltä, että television uutistoiminnasta puuttuvat ammattimaiseen tiede- ja teknologiajournalismiin kuuluvat uutiskriteerit, joilla innovaatioista osattaisiin poimia esiin merkittävimmät. Nykyisillä kriteereillä muut kuin hallinnollis-poliittiset innovaatiot saavat lähinnä kuriositeettien tai viihteellisten kevennyspalojen roolin. Joitakin keskeisiä empiirisiä tuloksia...

16. Vanhuusdiskurssin reaktiivisuus Tutkimuksessa analysoitiin väestön vanhenemiseen liittyvää kirjoittelua Aamulehdessä kuuden kuukauden ajalta. Aineistossa väestön ikääntymiseen liittyvät positiiviset mahdollisuudet saavat hyvin vähän sijaa niin että proaktiivisen kehitysasenteen sijasta keskustelua hallitsevat reaktiot erilaisiin uhkakuviin. Myös vanhenemiskeskustelu on elititistä eli sitä hallitsevat erilaiset viralliset toimijat. Aktiivinen väestön vanhenemisen vaatimien ja etenkin mahdollistamien innovaatioiden pohdinta ja käsittely on vähäistä. Keskustelu, jossa miltei puolet väestöstä hahmotetaan lähinnä taakkana ja ongelmana, ei voi synnyttää rakentavaa yhteiskuntailmapiiriä, jossa koko väestön luova resurssi saadaan käyttöön. Kuitenkin juuri se on innovaatio- yhteiskunnan ydinajatus. Joitakin keskeisiä empiirisiä tuloksia...

17. Innovaatiotoimijoiden asenteet Tutkimuksen haastatteluosuudessa kartoitettiin yhtäältä toimittajien, toisaalta innovatiivisissa organisaatioissa toimivien suhtautumista innovaatioiden julkisuuteen sekä niitä asenteita, työkäytäntöjä ja muita seikkoja, jotka vaikuttavat innovaatioiden julkisuuden rakentumiseen. Toimittajat: ammatillinen sormituntuma Aineistosta nousee esiin mm. toimittajien vahva ammattikulttuuri, jossa ratkaisuja tehdään päivittäin ilman tiedostettuja uutiskriteereitä ”ammatillisen sormituntuman” perusteella. Se on ominaista monille professioille ja itse asiassa jossain määrin välttämätöntä, mutta johtaa helposti median sisältöjen samankaltaistumiseen ja uutisointiin, jossa totutut toimintatavat korvaavat kriittisen uutisharkinnan. Toimittajahaastatteluista heijastuu ristiriita median vallan ja vastuun suhteen. Median vaikutusvalta myönnetään, mutta siirryttäessä puhumaan median vastuusta vaikutuspuheen usein korvaa rituaalinomainen väistöpuhe, joka esittää median vain uutisten neutraalina välittäjänä. Joitakin keskeisiä empiirisiä tuloksia...

18. Toimittajat kokevat innovaatioista raportoinnin usein vaikeaksi ja ovat ajoittain myös epäluuloisia innovaatioista kertovien yritysten suhteen: yrityksen PR-intressi ja toimittajan uutisointi-intressi ovat usein ristiriidassa keskenään. Innovaatioiden journalistinen paradoksi: Innovaatioista raportoimiseen liittyy omalaatuinen journalistinen paradoksi: Vaikka journalismin peruseetokseen kuuluu uusien asioiden löytäminen ja niistä kertominen, innovaatioista kertomista joskus vierastetaan juuri siksi, että kyse on uusista asioista: kun innovaatio on uusi eikä siitä ole vielä kerrottu julkisuudessa, toimittaja ei tiedä, minkä merkityksen hän sille antaisi ja niin hän jättää kertomatta asiasta kunnes sille on syntynyt jonkinlainen kanonisoitu tulkinta. Joitakin keskeisiä empiirisiä tuloksia...

19. Innovaatiotoimijat: epäluuloa ja kiinnostusta Myös innovaatiotoimijoiden haastatteluista heijastui median ja yritystoimijoiden välinen jännite: yhtäältä media nähdään potentiaalisesti tärkeänä kanavana esimerkiksi yritysten keskinäisessä verkostoitumisessa ja toimintaympäristön muutosten seuraamisessa, toisaalta yleismedian sisällöt nykyisellään eivät palvele näitä tarpeita kovin hyvin. Yritystoimijat myös korostavat innovaatioista kertomisen vaatimaa erityistä ammattitaitoa ja ymmärrystä, joka mediasta usein puuttuu. Toisaalta yritystoi- mijoiden puheesta usein ilmenee median logiikan ja toimintatavan heikko tuntemus. Tämä ristiriita virittää mahdollisuuden innovaatioiden julkisuuden kehittämiseen kummankin osapuolen koulutuksen ja paremman keskinäisen ymmärryksen etsimisen kautta. Joitakin keskeisiä empiirisiä tuloksia...

20. Yhteenvetoa haastatteluiden tuloksista Joitakin keskeisiä empiirisiä tuloksia...

21. Pilottikokeilu Maaseudun Tulevaisuudessa Sen testaamiseksi, tuovatko tulevaisuudentutkimuksesta lainatut skenaariomenetelmät ja heikkojen signaalien systemaattinen analyysi käytännössä jotain lisäarvoa toimituksen työhön, Maaseudun Tulevaisuudessa toteutettiin 2005 kokeilu, jossa toimituksesta nimitetyllä 6-7 ihmisen ryhmällä mm. kehitettiin tulevaisuusskenaarioita. Osoittautui, että jo skenaariotyöskentelyyn osallistuminen muutti osallistujien tapaa hahmottaa uutiskriteereitä ja uutisaiheita. Työskentelyn seurauksena tuotettiin lukuisia uusia juttuideoita, joita lehdessä alettiin toteuttaa. Osa niistä on pitkiä projekteja, joiden vaikutus näkyy lehdessä vasta vähitellen. Osoittautui, että esimerkiksi tulevaisuudentutkimuksen välineistöä voi käyttää lehden sisällön kehittämiseen tulevaisuusorientoituneempaan suuntaan. Toimittajat kokivat menetelmät mielekkäinä ja niiden käyttöä päätettiin jatkaa ja kehittää edelleen. Joitakin keskeisiä empiirisiä tuloksia...

22. Yhteenveto: Mediassa on runsaasti innovaatiosisältöä, mutta se ei palvele tarvitsijoita niin hyvin kuin mediassa ehkä ajatellaan. Toisaalta ongelmana on se, että innovaatioista kertominen vaatii erityisosaamista, toisaalta median perinteiset uutiskriteerit, juttuformaatit ja eräät journalistisen työkulttuurin piirteet eivät suosi analyyttistä ja pitkäjänteistä tulevaisuusorientoitunutta journalismia. Siinä median eteen aukeaa suuri kehittämisen mahdollisuus. Jos perinteinen media ei sitä tee, on mahdollista, että uusi digitaalinen media erikoistuvine sisällöntuottajineen korvaa sen innovaatiotalouden tärkeimpänä tiedonlähteenä. Myös yritysten ja muiden innovaatiojärjestelmän organisaatioiden innovaatioviestintä suhteessa mediaan vaatii kehittämistä. Parhaimmillaan näitä haasteita voi lähestyä yhdessä kummankin tahon intressit ja toimintatavan huomioiden. Innovaatiopolitiikan tekijöiden kannalta media on välttämätön kumppani, jos kansalaiset halutaan osallistaa yhteiskunnan tulevaisuuskeskusteluun. Voimakkaan taloudellisen ja yhteiskunnallisen murroksen oloissa sellainen tulevaisuuskeskustelu, johon kansalaiset eivät riittävän laajasti osallistu, johtaa top down -ratkaisuihin, joilta puuttuu legitimiteetti ja sen myötä onnistumisen edellytykset.

23. Tekijöiden yhteystiedot: Erkki Kauhanen erkki.kauhanen@innovaatiot.fi 041-54 58 400 Elina Noppari elina.noppari@uta.fi 03-3551 8805