120 likes | 276 Views
Kommunikaation semiotiikkaa Semiotiikan metodologiasta ja epistemologiasta. Harri Veivo Oulun yliopisto Lokakuu 2009. Kommunikaatio semiotiikan tutkimuskohteena. Semiotiikan näkökulma viestintään Välittyminen: merkki (teksti) keskeinen tiedon välittämisessä
E N D
Kommunikaation semiotiikkaaSemiotiikan metodologiasta ja epistemologiasta Harri Veivo Oulun yliopisto Lokakuu 2009
Kommunikaatio semiotiikan tutkimuskohteena • Semiotiikan näkökulma viestintään • Välittyminen: merkki (teksti) keskeinen tiedon välittämisessä • Semiosis: merkin tulkinta sidoksissa tilanteeseen, merkkijärjestelmiin ja vastaanottajan tietoon ja kompetenssiin • Viestin siirtämisen (koodaus ja dekoodaus) ja referenssin (totta tai epätotta) asemesta merkitysten tuottaminen • Kommunikaatio: communitas, yhteisö • Merkit yhteisiä tulkintoja ja siten yhteistä maailmankuvaa luovina tekijöinä keskeisiä yhteisön toiminnalle • Merkin itsenäisyys suhteessa ”todellisuuteen” • Eco: merkki on jotakin, jolla voi valehdella – ei sidottu todellisuuteen • Simulakrumit (Baudrillard) nykypäivän mediamaailmassa: todellisuuteen viittaaminen korvataan todellisuuden simuloinnilla • Tautismi: Tautologiaa, autismia ja totaalisuutta – toistetaan asioita, joiden merkitys ei liity maailmaan vaan median omaan sisäiseen käyttäytymiseen, mutta tavalla, joka antaa kaikenkattavuuden vaikutelman
Johansenin kommunikaatiomalli • Teoksessa Jørgen Dines Johansen: Dialogic Semiosis. Bloomington: Indiana University Press, 1993. • Perusajatuksia • Merkki (eli teksti) on välittävät tekijä objektin ja tulkinnan (interpretantin) välillä • Toisaalta merkki on välittävät tekijä myös merkin tuottajan ja vastaanottajan välillä • Merkin kommunikatiivista toimintaa tarkkailtaessa on pohdittava esittävyyden ja tulkittavuuden ohella tuottajan ja vastaanottajan suhdetta ja heidän käsityksiään objektista ja tulkinnasta • ”Pyramidimalli”: tavoitteena on tuoda esiin kommunikaatiossa vaikuttavien osatekijöiden liittyminen toisiinsa pragmaattisen teorian puitteissa
Merkin tuottaja ja vastaanottaja merkki vastaanottaja/tulkitsija • Kontraktuaalinen, dialoginen strateginen suhde • Dialogisuus: perustavanlaatuinen suuntautuminen toista kohti • Ennakko-oletukset käsityksistä, arvoista, oletuksista, tavoitteista - jo ennen sanomaa • Viestit eivät ole neutraaleja, vaan ne kantavat lähettäjänsä jälkiä mukanaan – myös viestiä rajaavien merkkien rooli • Ero enonsiaation ja lausuman (énoncé) välillä: viestin tuottaminen vs. itse viesti, teksti • Lausuja/lähettäjä: merkin todellinen tuottaja vs. tuottaja merkin esittämänä • Subjektius (ja identiteetti) syntyy tekstejä tuotettaessa, enonsiaatiossa • Liittyy kommunikaation valtarakenteisiin ja yhteisöllisiin puitteisiin • Vastaanottaja/tulkitsija: taho jolle viesti on suunnattu vs. viestin todellinen tulkitsija • ”Implisitiittinen lukija”: tiedot, arvot, kompetenssi jonka teksti olettaa lukijalle • Toisin lukemisen mahdollisuus lausuja/lähettäjä
Merkki, objekti ja maailmaa koskeva tieto merkki vastaanottaja/tulkitsija • Semioottinen kompetenssi: kyky käyttää merkkijärjestelmiä ja tuottaa halutulla tavalla esittävä merkki – oltava riittävästi yhtenevä tulkitsijalla ja lausujalla • Esim. mitkä ovat konventiot, joiden varassa kuvia luetaan maailman esityksinä? • Tekstit käyttävät monia merkkijärjestelmiä: semioottisen kompetenssi oltava laajaa • Merkki kertoo objektista vain tietystä ”näkökulmasta”: välitön objekti • Tekstit ovat paikka, jossa maailmaa koskevia käsityksiä rakennetaan ja koordinoidaan • Kommunikaatiossa muodostuu jaettu käsitys maailmasta – maailmakuvien kilpailua • Semioottisen kompetenssi lisäksi tarvitaan tietoa maailmasta (”collateral observation”) • Ikonisuuden suhteen: samanlaisuuden hahmottaminen edellyttää kohteen tuntemista • Indeksaalinen osoittaminen edellyttää tietoa ajasta ja paikasta, jossa objekti sijaitsee • Kulttuurisesti ehdollista: symbolisuus perustuu myös tietoon, tapoihin, käytäntöihin • Tieto maailmasta perustuu toimintaan – dynaamisen objektin vaikutus Dynaaminen/välitön objekti lausuja/lähettäjä
Merkki ja tulkinta merkki vastaanottaja/tulkitsija • Semioottinen kompetenssi: suhteutetaan merkki ”oikeisiin” konventioihin ja muodostetaan niiden avulla tekstille tulkinta • Osa teksteistä vastustaa tulkintayrityksiä (esim. avantgardetaide) • Lausujan ennakoitava, mitä koodeja vastaanottaja hallitsee ja todennäköisesti käyttää • Tulkinta on päättelyprosessi, joka edellyttää sekä semioottisen kompetenssin että maailmaa koskevan tiedon käyttöä • Teksti suhteutettava merkkijärjestelmään, esittämisen konventioihin, kommunikaation sääntöihin ja maailmaan koskevaan tietoon – sitten vasta tulkinta • Tulkinta voi toimia merkkinä eli olla tulkittavissa • Intersubjektiivinen ulottuvuus: jotta tietäisimme, että tulkitsemmeko oikein, tulkinta on tehtävä julkiseksi ja alistettava keskustelulle, kritiikille • Merkitys muotoutuu tulkintojen myötä: sosiaalinen, yhteisöllinen, kasvava prosessi Dynaaminen/välitön objekti interpretantti lausuja/lähettäjä
Esimerkki: kontakti ja kieli • Kommunikatiivinen suhde luodaan katseella: kohdistuu katsojaan, kutsuu esiin, osallistumaan • Kääntäminen: mahdollistaa aiheen (fasismi) ja oikean asenteen (ei) ymmärtämisen • Kuva ja teksti: yhdessä argumentti, joka asettaa valinnan – fasismia vastaan tai sen puolella
The visual designs reflect the dynamic changes underway in the Union, and represent the way the values of the enlarged EU dovetail together to form a unified whole. • The logo symbolises: a) growth and development; b) common values; c) showing the way, d) the Finns' open and direct way of going about things. • It draws inspiration from the lines and colours of the Nordic landscape. It represents cooperation between the Member States, and debate and decision-making on matters of common interest. • It suggests the green of a burgeoning forest, the sweep of the horizon and the blue of water shimmering in the sun. The contemporary feel to the point on the right-hand side symbolises progressive Finnish thinking and seems to point the way forwards. The transparency of the design conveys openness. • Graphic designer Timo Kuoppala, advertising agency Recommended Finland. http://www.eu2006.fi/the_presidency/en_GB/logo/
Semiotiikan metodologiasta: tulkinnan asema • Semiotiikassa tutkitaan semiosista: spesifit maailmankuvat, tulkinnallisuus • Semiotiikan tutkimus ei ole kiinnostunut ”totuudesta”, vaan siitä, miten ihmiset tuottavat merkityksiä (”tosia” tai ”epätosia”) • Ei ”mitä merkitsee?” vaan ”miten merkitsee?” • Merkityksen tuottamisen tutkiminen edellyttää merkityksiä • Jaettuja merkityksiä – yksilöllisiä merkityksiä • Vakiintuneita merkityksiä – annettuja merkityksiä • Barthes ja kommutaatiotesti: manipuloidaan tekstiä (merkkiä) merkityksen kannalta funktionaalisten elementtien paljastamiseksi • Tutkimuskohteen mukaan eri tyyppisiä tapauksia • Säännönmukaisuudet: esimerkiksi sosiosemiotiikassa • Yksittäistapaukset, poikkeukset: esimerkiksi taiteen semiotiikassa (mutta huom: poikkeavakin hahmottuu suhteessa sääntöön) • Semiotiikka on semiosista: itsereflektio ja –kritiikki • Lisätessään tietoa tutkimuskohteestaan, semiosiksesta, semiotiikka lisää tietoa itsestään semiosiksena
Filosofista perustaa: Realismi ja merkkien rooli • Peircen realismi: todellisuudesta voidaan tietää jotakin – ei välttämättä, mitä todellisuus on, mutta ainakin, mitä se ei ole • Todellisuus vastustaa vääriä tulkintoja – ”resistanssin linjoja” (Eco) • Merkkien tehtävänä välittää merkkiä tulkitsevan subjektin ja ympäröivän todellisuuden välillä • Merkit esittävät (edustavat, viittaavat) todellisuutta, merkkien perusteella toimitaan • Jos toiminta kohtaa resistanssia, merkki representaationa ei toimi tai se tulkitaan väärin • Jos ei resistanssia, ei perusteita hylätä merkin tarjoamaa käsitystä todellisuudesta (Peircen antikartesiolaisuus) • Resistanssi voi olla niin ”konkreettista” (fyysistä) kuin sosiaalistakin
Semiotiikan ”faktat” ja mallintaminen • Mikä on semiotiikan ”fakta”? • Laadullista vai määrällistä? – Määrä ei korreloi merkityksen kanssa • Tutkijan tiedon ja tutkittavien tiedon käyttö ja eksplikointi – esim. taiteessa ei joskus ole muuta materiaalia kuin tutkijan tulkinta • Tiedostetut ja tiedostamattomat tasot • Teoria määrittää käsitteet, joilla empiirinen aineisto kuvataan ja eritellään • Käsitys ”faktasta” perustuu teoriaan • Käsitys empiirisesti tutkittavien asioiden rajaamisesta perustuu myös teoriaan (esim. kulttuurisemiotiikan prosessit saattavat olla yhteisiä erilaisille teksteille) • Mutta teoria ei kuitenkaan määritä empiriaa: semiotiikassa tutkitut ilmiöt ovat olemassa kulttuurisina ja yhteiskunnallisina reaalioina • Semiotiikan mallit: kieli, kaavat, diagrammit, simulointi • Mallintamisen idea: pelkistäminen, toisaalta myös formalisointi, ”luurangon” paljastaminen (Greimas) • Samanlaisuuksien paljastaminen ilmitasolla erilaisissa asioissa • Semiotiikka ei tule toimeen ilman erityisalojen tuntemusta
Filosofisia kysymyksiä • Teorian väittämät: mihin pitää sitoutua? • Ontologinen strukturalismi (Lévi-Strauss) vs. metodologinen strukturalismi (Eco) • Ovatko semiotiikan tutkimat rakenteet itsenäisesti olemassa vai tutkijan oletuksia? • Peircen teoria ja oletus maailman säännönmukaisuudesta • Onko perusteltu oletus vai työhypoteesi? • Yhteiskunnallisen ja kulttuuritutkimuksen yleinen ”ongelma”: tutkija on osa tutkimuskohdettaan • Kohteen määrittely on tutkimuksen perusta, mutta samalla jo (ainakin osittain) sen määritys • Tutkimus voi myös muuttaa tutkimuskohdetta