Download
1 / 41
480 likes | 2.49k Views
Parkanon historiaa. Vanhoja valokuvia ja niiden selityksiä osa2.
E N D
Parkanon historiaa Vanhoja valokuvia ja niiden selityksiä osa2
Kuva on postikortti vuodelta 1910. Mies, joka löytyy kirkon arkistoista nimellä Paul Robert Virtanen (s.1875). Ammatti oli kirjakauppias. Hän tuli Parkanoon v.1895 ja lähti pois v.1911. Hän asui Suomelassa, joka ilmeisesti on vasemmalla oleva talo. Taustalla on Virranhaaran rakennuksia. Näin se lienee, vaikka maisemasta ei nykyisiä kiintopisteitä löydy. Näkymä vuosisadan alussa, Pappilankosken sillan suunnasta Parkanon vaatimattomaan kirkonkylään.
Kuva 50-luvulta: viljamakasiini, Kuoppasalmi, Roiha, Numminen. Kesäinen päivä ja pari kulkijaa tiellä.
Edessä oleva iso rakennus on uuslestadiolaisten rukoushuone. Valtionkirkko sai kilpailijan nurkalleen 1930-luvulla. Liikkeen johtohenkilöitä Parkanossa oli Lorenz Lehtola (s.1874), joka omisti keskustassa liiketalon. Erikoisin toimiala sen pihapiirissä oli vesitehdas: esanssia pullon pohjalle, vettä, hiilihappoa ja ns. patenttikorkki kiinni. Vastaavat, yksinkertaisin välinen haluttua juomaa valmistaneet tehtaat olivat toisen maailmansodan jälkeen Suomessa yleisiä. Markkina-alue oli pääasiassa kärryn työntömatkan laajuinen. • Kun Keski-Vuoksen yhteiskoulu lähti sodan jaloista evakkoon v.1940, se valitsi uudeksi kotipaikakseen Parkanon. Tilat vuokrattiin rukoushuoneelta, jossa oltiin vuoteen 1949. Kuva Kirkkojärven suuntaan.
Kosken partaalla vasemmalla olevan talon omisti nahkurimestari Karl Johan Salonen (s.1864). Hän tuli Parkanoon v.1887. Paikan määräsi veden tarve nahan muokkauksessa. Aluksi Salonen oli Virranhaaran torppari, mutta yritteliäs mies vaurastui, kohosi talollisten joukkoon, monien ohikin, ja lunasti paikkansa itsenäiseksi ennen yleistä torpparilakia. Lapset koulutettiin, mikä merkitsi että työlle ei löytynyt jatkajaa. • Heinosen nahkurinliike toimi joen alajuoksun suunnassa. Pappilankosken yli vievä silta ja aika on ehkä 30-luku.
Taloudellisiin rasituksiin ja laiskistavaan vaikutukseen vedoten Parkanossa harattiin sitkeästi kansakoulun perustamista vastaan. Vuonna 1877 hanke kuitenkin toteutui rovasti Juseliuksen johdolla. Virranhaaran isäntä lahjoitti tontin nykyisen musiikkiopiston paikalta talon Riihimäestä. Siitä saatiin koululle nimi Riihimäki. Ensimmäinen opettaja oli Emanuel Haimila. Kaksi muuta viime vuosisadan puolella aloittanutta kansakoulua olivat Raivala v.1897 ja Alaskylä vuotta myöhemmin. Riihimäen koulu ensimmäinen Parkanossa.
Kuivasjärvelle valmistui kansakoulu vuonna 1906 ja opettajaksi valittiin Kaarlo Yliaho (s.1878). Tässä hän (vas.) on pyöräilemässä opettaja Salomon Västilän kanssa. Suuri harvinaisuus polkupyörä ei tuohon aikaan enää ollut, mutta isoisän rento asento kertoo, että ihan joka miehen menopelillä ei olla liikkeellä. • Tietoni isoisän nuoruusvaiheista ovat vähäiset. Hän oli kotoisin Jyväskylästä ja hänen isänsä oli töissä kirjapainossa. Jonkinlaisella vakavuudella isoisä lienee harrastanut voimistelua. Albumista löytyy hänestä jämäköitä poseerauskuvia voimisteluasussa prenikoita rinnassa. • Västilää kehuttiin komeaksi mieheksi ja häntä verrattiin Venäjän keisariin, Nikolai II:een. Ulkonäöstä oli ymmärtääkseni pelkästään kysymys, eikä yhteneväisyyttä nähty sekasortoisen keisarikunnan ponnettoman hallitsemisen ja kansakoulun johtamisen välillä. Opettajat pyöräilemässä.
Nykäset ja Kuivaskylä lukee kuvan takana. Tässä on ehkä se vaihe elämässä meneillään, kun piika ja renki ovat menneet yhteen ja uusi torppa on pystyssä. Nykästen torppa Kuivasjärvellä.
Laitoksen rakensivat Iisakki Koskinen ja Matti Nurminen. Vuodesta 1926 lähtien toisen osuuden omistajana oli Arvid Majanmaa. Sähkö saatiin vajaaseen 20 talouteen. Toiminta loppui vuoden 1960 tienoilla. Kuvan on otettu pohjoisesta päin. Kylätie kulkee oikealla. Lamminkosken saha, mylly ja pieni voimalaitos 1920-luvulla.
Lamminkoskella Ylilammin talossa. Vasemmalla apumiehenä Paavo Kalliokoski, joka oli kotoisin Lamminkoskelta ja josta tuli muurari. Muurari Aaltonen
Auto oli tällä työmaalla ajossa. Henkilöt vasemmalta: Martti Välimäki Yliskylästä, Paavo Leikko Alaskylästä, tunnistamaton, Julle Santoo, joka omisti auton, Paavo Halmela ja Toivo Raitio. Kuva on otettu vuonna 1935, jolloin tehtiin tie Viinikkajoen sillalta suoraan ylös.
oli pitkään pieni ja maalaismainen. Kuva lienee otettu 20-luvulla ja kuvaussuunta on Kurun suuntaan. Taustalla näkyy Viinikkajoen kivisilta. Parkanon Kirkonkylä
Jotka olivat nykyisen kirjaston ja Jehovien valtakunnan sali(ent kansallis osake oankki, ja myöh, hampurilais baari rols) kohdalla. Kuva on ehkä 30-luvulta. Emil Lehto piti kauppaa oikealla olevassa rakennuksessa. Hän luopui kaupasta ja vuokrasi tilat vuonna 1917 perustetulle Parkanon Osuusliikkeelle. Seuraavaksi rakennuksessa oli kauppa Rakennuksia
Pohjois-Satakunnan-Osuusliikkeellä, jolle Emil Lehdon perikunta myi talon vuonna 1935. Piharakennuksessa oli liikkeen leipomo. Kauppaa kutsuttiin Moskovaksi. Tuolloin ja paljon myöhemminkin oli itsestään selvää, että porvarillinen mailmankatsomus esti "ooteeekoossa" asioimisen. • Emil Lehto asui vasemman puoleisessa rakennuksessa. Viettyään jonkin aikaa eläkepäiviään hän jatkoi jonkin aikaa kaupan pitoa myös tässä talossa. Vuonna 1929 perustettu Kansallis Osake-Pankin konttori toimi talossa 1960-luvulle saakka. Pankin alkuvuosien pitkäaikainen johtaja oli Toini Alanen. Lisää rakennuksista
Oikealla on vuonna 1929 valmistunut Parkanon Säästöpankin rakennus. Johtajana oli Martti Tuisku. Pankki oli perustettu vuonna 1887 ja ensimmäiset toimitilat olivat metsänhoitaja Moringin omistamassa Kaupin talossa Yliskylässä. Pankin edessä näkyy lottien kioski. Oikealla on Korpelan liiketalo. 20-luvun lopulle saakka Korpelan kauppa oli hautausmaan luona Nummisen leipomon vieressä. Parkanon keskustaa 1930-luvulla.
Suoraan edessä on Sampola-niminen rakennus, jossa Kauko ja Laina Kiviniemi aloittivat kaupan pidon vuonna 1935. Talossa toimi myös Mustaksi Pörssiksi kutsuttu kahvila. Ehkä nimi viittaa vuonna 1932 loppuneen kieltolain aikoihin. Kahvilassa oli radio vuonna 1936, kun Berliinissä oli olympialaiset, ja poikia kerääntyi ikkunan alle kuuntelemaan Martti Jukolan kiihkeää selostusta. Keskustasta.
Sisäkuva Kiviniemen kaupasta 30-luvulta. Tiskin takana Kauko Kiviniemi ja takana Laina Kiviniemi ottaa kannua hyllyltä.
Autoja alkoi näkyä satunnaisesti paikkakunnalla 1910-luvulla ja moottoripyöriä varmasti samoihin aikoihin. Lukuisat jutut kertovat, miten outoja ilmestyksiä pelättiin ja miten niitä juostiin tien varteen katsomaan. Parkanon ensimmäiset autot olivat kauppias Korpelalla ja Vihtori Viinikalla. Kuva lienee 30-luvulta, jolloin pitäjässä oli jo useita kuorma- ja henkilöautoja sekä jokunen moottoripyörä. Ylilammin isäntä Arvid Majanmaa Lamminkoskelta ja Indian-moottoripyörä.
Se sijaitsi nykyisen Kelan rakennuksen tienoilla • Parkanoon perustettiin kunnanlääkärin virka v.1904 ja samaan aikaan esitettiin ajatus omasta sairaalasta. Asia eteni monien muiden hankkeiden tapaan jähmeästi. Vuonna 1914 kunta sai kauppias Grönlundin testamentista 1 000 markkaa. Summa talletettiin sairaalan rakennusrahastoon. Parkanon vanha sairaala.
Rahastoa kartutettiin ja v.1919 rakentamista päätettiin kiirehtiä. Piirustukset tilattiin ja rakennustarvikkeita hankittiin, mutta koska valtiolta ei saatu avustusta, rakennustarpeet myytiin huutokaupalla. Erilaisten lykkäysten jälkeen oltiin vuodessa 1926, jolloin sairaala päätettiin sijoittaa väliaikaisesti tähän metsänhoitaja Rosenbröjeriltä ostettuun Suomela-nimiseen rakennukseen. Väliaikaisuus kesti pitkään. Uusi sairaala valmistui v.1958. • Suomelassa oli virallisesti vain kahdeksan sairaansijaa. Jyrkät portaat veivät yläkerran leikkaussaliin. Vesi tuli ja meni alkuaikoina kantamalla. Terveimmät potilaat tekivät tarpeensa pihan perällä Sairaalasta.
Kuva on otettu pienen sairaalan tienoilta keskustan suuntaan. Etualalla on kunnanlääkärin virkatalo ja taustalla näkyy apteekin pääty. Koko paikkakunnan terveydenhuolto oli yhdessä rivissä. • Sairauksien hoito oli Parkanossa pitkään noitakonstien ja kansanparantajien varassa. 1900-luvun alkuun saakka kävi Jalasjärveltä ja Ikaalisista lääkäri pitämässä harvakseltaan vastaanottoa paikkakunnalla. Joinakin vuosina sellaista ei ollut ollenkaan. Näin kehno kylätie toi 20- ja 30-luvulla Porin suunnasta Parkanon Kirkonkylään.
Kuntakokous asetti v.1901 komitean pohtimaan lääkärikysymystä. Se teki perusteellista työtä ja jätti mietintönsä kahden vuoden kuluttua. Vuonna 1904 virkaan valittiin ainoana hakijana Ismael Olsoni. Lääkäreitä tuli ja meni. Välillä oltiin ilman. Lääketieteen kandidaatti Olga Saastamoinen-Sylvander sai kyllikseen runsaassa kuukaudessa. Vasta vuonna 1926 toimintaan saatiin jatkuvuutta, kun lääketieteen lisensiaatti Väinö Soimajärvi valittiin virkaan. Hän hoiti sitä vuoteen 1961 saakka. • Kunta oli ostanut kuvassa näkyvän rakennuksen Oskar Nikanderilta. Sitä kunnostettiin ja laajennettiin. Väinö Soimajärvi oli innokas puutarhaihminen ja talo sai ympärilleen kauniit istutukset. Apteekki aloitti vuonna 1899 Ikaalisten apteekin haaraliikkeenä. Oskar Blomqvistin muutettua vuonna 1918 paikkakunnalle, se muuttui itsenäiseksi. Blomqvistin apteekkarinura kesti aina vuoteen 1956 saakka. Lääkärit ja apteekki.
kotiseutu-linkistä löytyy kunnanlääkäri Väinö Soimajärven Ylä-Satakunta -lehdessä 1960-luvulla julkaistuja muistelmia hänen lääkärintoimensa alkuvuosilta. Kunnanlääkäri Väinö Soimajärvi koulukäynnillä.
Komea kaksikerroksinen rakennus. Voimme esittää epähienolta kuulostavan kysymyksen: Mistä rahat rakentamiseen? Tuohon aikaan vastaus lienee ollut kaikkien tiedossa eikä mitenkään salattava: Amerikasta. Oskar Nikander oli ollut Amerikassa, samoin kauppias Korpela, Sahromaan leipomo-kahvilan rakennuttanut Albert Sahromaa (ent.Sohlman) ja hänen veljensä Julius Roiha, joka alkoi pitää autokoulua ja -korjaamoa ja teki myös polkupyöriä. Sivukylille Amerikan kävijät toivat rahaa maatalouden kehittämiseen. Vuosisadan vaihteessa kruunun metsänhoitajat mainitsivat raporteissaan, että monien torpparien kohtalainen varallisuus oli peräisin Amerikasta. Nikanderin kahvila ja leipomo nykyisen Kairokosken kyläkaupan paikalla 30-luvulla.
Jonkinlaisena aasinsiltana Nikanderin kahvila voidaan liittää 30-luvun poliittisiin tapahtumiin. Vuosikymmenen alkaessa Suomeen levinnyt äärioikeistolainen liike ei voinut olla koskematta Parkanoakin. Samoin kuin kansalaissodan aikaan laineet löivät laimeina tänne syrjäkulmille, mutta löivät kuitenkin. Vuonna 1930 voimissaan olevan Lapuan liikkeen keulahahmo Vihtori Kosola oli tullut pitämään puhetilaisuutta Päivölään. Samaan aikaan piti Sosiaalidemokraattisen puolueen johtoon kuulunut Väinö Tanner vastaavaa tilaisuutta Nikanderin kahvilan rappusilla. Kosolan puhe kuului kaiuttimista Kairokoskelle saakka. Sen voimalla lensi muutama kananmuna Tanneria kohti. Poliittisia tapahtumia kahvilassa.
Oman talonsa Päivölän pihalta 30-luvulla. Parkanon Parooni pitkine partoineen ylärivin vasemmassa reunassa. • Suojeluskuntaa oli yritetty perustaa Parkanoon jo vuonna 1917, kun muualla maassa esiintyi maatalouslakoja ja muita levottomuuksia. Siihen ei katsottu olevan aihetta. Parkanon suojeluskunta perustettiin kansalaissodan aikaan. Ensimmäinen päällikkö oli nahkuri K.J. Salonen. Vuodesta 1920 Suojeluskuntalaiset ja lotat lähdössä itsenäisyyspäivän paraatiin.
Suojeluskunnan lakkauttamiseen saakka v.1944 päällikkönä oli lähes koko ajan maanviljelijä Paavo Laatu. Suojeluskunta oli paikkakunnan keskeisin järjestö ja Päivölä ainoa rakennus suuria yleisötilaisuuksia varten. Sotilasvalmiuksiin tähtäävien harjoitusten lisäksi Suojeluskunta järjesti yleisiä huvitilaisuuksia. Pojille ja tytöille oli omaa toimintaa. Suojeluskuntaan kuului äseniä kaikista yhteiskuntaryhmistä. Työvänpuolueiden aktiiviset kannattajat pysyttelivät ulkopuolella, mutta saattoivat joutua tilanteeseen, että työpaikan saannin ehdoksi asetettiin jäseneksi liittyminen. Suojeluskunta
Etualalla Lehtolan liiketalo, jossa oli kahvila, Hahkamäen paperikauppa, Kantolan lihakauppa ja kello- ja kultasepän liike. Yläkerrassa oli asuinhuoneita. Taustalla näkyvä paloasema rakennettiin v.1938. Asema purettiin ja tilalle Yhdyspankki rakensi toimitilat. Nykyisin siis Nordea. Samassa rakennuksessa oli Kiviniemen kaupalla jonkin aikaa vaateosasto. Parkanon keskustaa 50-luvulla.
oikealla Viinikan liiketalo, joka rakennettiin 30-luvulla ja paloi 60-luvun lopulla. Viimeisinä vuosina katutasossa oli ainakin Särkisen liike ja alakerrassa Heikintien puolella oli Mannisen radioliike. Heikintien nimi lienee tullut kauppias Henrik Grönlundista, joka teki Kuruntieltä kulkuväylän omalle kaupalleen. Tien toisella puolella on Osuusliike eli OTK ja sen takana vanha Kansallis-Osake-Pankin talo. Kirkonkylää 50-luvulla.
Nykyisinkin jäljellä oleva ns. Mettomäen talo on vasemmalla ylhäällä ja sen vieressä 70-luvun lopulla purettu Sahromaa. Siinä oli yksi keskustan monista kahviloista, joita jossain vaiheessa alettiin kutsua baareiksi. Pankkia vastapäätä oli pieni puiston tapainen, jossa oli kaivo. Siitä tuli juhlava nimi "Kaivopuisto". Vasemmassa reunassa näkyy osuuskaupan hevospuomi. Kuva kertoo hyvin siitä idyllisestä ja vihreästä Kirkonkylästä, jota monet haikeudella muistelevat. Kahvilat muuttui baariksi
Jouko Kallio Harmaa-Fergun kuljettajana kotipellolla Kuivaskylässä. Traktori oli Kuivaskylän ensimmäinen. Mauri Kallio ajoi sen ankarassa pakkasessa Tampereelta. Päiväkin on säilynyt muistissa: 15. päivä helmikuuta 1952. Harmaa-Fergu
Lauri Hulkkonen ajaa Pentti Vatajan Massey-Harris -merkkistä leikkuupuimuria, joka oli ensimmäinen Parkanossa. Se hankittiin vuonna 1956. Mallia oli käyty katsomassa Porin maatalousnäyttelyssä edellisenä kesänä. Tämä oli ns.säkkipuimuri, jossa tarvittiin toinen mies vaihtamaan tyhjä säkki täysinäisen tilalle. Kun leikkuupuimurit vielä olivat harvinaisia, ne kiersivät puimassa pitkin pitäjää. Massey-Harris
Alkuvaiheissaan keväällä 1958. Liike avattiin saman vuoden jouluksi. Takana näkyvä kaupan tiilinen varastorakennus on 50-luvun alusta. Huoltamotoiminta aloitettiin v.1952 Vapolta ostetussa parakissa. Seuraavana vuonna aloitettiin autojen ja moottoripyörien myynti. Nykyisellä paikallaan Esso (st1)on ollut kolmostien valmistuttua vuodesta 1971. Kiviniemen uuden tavaratalon rakennustyömaa.
Myymälä oli tuolloin jotain uutta ja ihmeellistä. Sai itse valikoida tavaroita koriin. Lähiseudullakaan ei ollut vastaavaa. Myymälä oli alakerrassa ja sen vieressä oli baari. Mitä kaikkea yläkerrassa olikaan: vaatteita, kodinkoneita, rautapuoli, pieni urheiluvälineosasto, jossa käytiin kokeilemassa, kuka sai vedettyä Nokian punaisen kuminarun suoraksi. Se oli jäykin, sinisen veti kuka tahansa. Ei taida olla enää punaisia eikä sinisiäkään kuminaruja, kun Nokialla on siirtynyt tuottavammille aloille. Sisäkuva Kiviniemen tavaratalon itsepalvelumyymälästä 60-luvulta.
Ariel 350 Vatajan koulun pihassa v.1969. Taustalla Alavatajan päärakennus. Vasemmassa reunassa on silloiseen kylämaisemaan olennaisesti kuulunut "maitopukki". Emännillä oli ruista ranteessa, kun he heilauttelivat täysinäisiä tonkkia korkealle lavalle, ja maitoauton apumiehellä suomalaista sisua, kun istuskeli kovalla pakkasella avonaisella lavalla. Ariel 350
Tilaisuus on ehkä avajaiset tai mopoesittely vuoden 1960 tienoilla. • Mopo tuli käyttöön hyötykulkuneuvona. Tarjolla oli monia merkkejä, mutta pian kotimaiset Solifer ja Tunturi kohosivat ylitse muiden. Eero Koivisto tarjoaa Eino Särkiselle tupakkaa.
