Maailmankauppa ja köyhät maat

1. 7. luento -Köyhät maat ja teollisuustuotanto Maailmankauppa ja köyhät maat

2. Köyhemmät maat teollisuustuottajina • Maataloustuotteiden tai kaivannaisten tuotanto ei ole siis kovin “turvallinen” ratkaisu köyhemmille maille, jos ne haluavat lisätä vientitulojaan • Koska kaikkien perushyödykkeiden tuotanto – maataloustuotteiden ja kaivannaisten - on altis hintojen laskulle tuottajamaiden kilpailun seurauksena, teollisuustuotteiden tuotanto näyttäisi olevan huomattavasti parempi vaihtoehto taloudellisen tuotannon ja hyvinvoinnin lisäämiseen

3. Syyt perushyödykkeiden hinnan laskuun • 1.) vähän paikallisia “pääomia”(= esim. tehtaita) • 2.) heikko teknologia • Teknologia maksaa paljon esim. modernien koneiden tai tietotekniikan muodossa) • 3.) vähän koulutettua työvoimaa • -koulutettua työvoimaa tarvitaan koko ajan enemmän etenkin juuri teknologian ja modernien tuotantolaitosten käyttämiseen -teknologian kehittämisestä puhumattakaan! • 4.) huono infrastruktuuri (=tiestö, energiantuotanto, vedenjakelu, satamat, tietoliikenneyhteydet jne.) • - nostavat tuotannon hintaa esim. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa niin paljon, ettei pelkkä halpa kouluttamaton työvoima riitä kilpailukykyisiin hintoihin

4. Köyhemmät maat teollisuustuottajina • Rikkaat maat hallitsevat siis edelleen maailman tavaravientiä -> 2/3 kaikesta tavaraviennistä • Samaten teollisuustuotteiden sisällä niillä on vielä hallitseva asema, niiden vastatessa 2/3:sta kaikkea teollisuustuotteiden vientiä • Tärkeää köyhempien maiden kannalta kokonaisuutena katsottuna on kuitenkin se, että ne eivät ole enää tavaraviennissään riippuvaisia koko ajan osuudeltaan pienenevästä perushyödykkeiden tuotannosta -> perushyödykkeiden kysyntä kasvaa niin hitaasti, ettei se pysty estämään hintojen laskua suuren tarjonnan edessä • Teollisuustuotteiden kysyntä on taas kasvanut tulojen kasvaessa, ja tulee edelleen kokonaisuutena kasvamaan -> uusia tuotteita voidaan aina kehittää

5. Köyhemmät maat teollisuustuottajina • Köyhempien maiden tavaraviennistä jo 4/5:aa teollisuustuotteita • Antaa siis kuitenkin harhaanjohtavan kuvan useimpien köyhempien maiden tilanteesta, koska teollisuustuotteiden vienti keskittynyt suurimmaksi osaksi pieneen määrään maita • Itä-, Kaakkois- ja Etelä-Aasian maat vastaavat 4/5:sta 'kehitysmaiden' teollisuustuotteiden vientiä -> näiden maiden ohella merkittävämpiä teollisuustuotteiden viejiä lähinnä vain muutama Latinalaisen Amerikan maa • Aiemmin jo nähty, kuinka keskittynyttä 'kehitysmaiden' ryhmän sisällä osallistuminen maailmankauppaan oli nimenomaan näihin teollisuustuotteiden viejiin

6. Köyhemmät maat teollisuustuottajina • 'Kehitysmaiksi' kauppatilastoissa laskettujen maiden ryhmän tavaraviennistä Itä-, Kaakkois- ja Etelä-Aasian maat vastaavat 2/3:sta ->Latinalaisen Amerikan maat vajaasta viidenneksestä, muut 'kehitysmaat' lopusta alle viidenneksestä • Myös 'kehitysmaiden” ryhmän maihin menevistä suorista ulkomaansijoituksista (Foreign Direct Investment -FDI) ao. Aasian maat vastaavat noin 2/3:sta • Joissakin ao. Aasian maista suorat ulkomaansijoitukset selittävät osin runsasta teollisuustuotteiden vientiä -> etenkin Singapore, Malesia ja Thaimaa, osin Kiina

7. Köyhemmät maat teollisuustuottajina • Toisissa taas suorat ulkomaansijoitukset olleet vähäisiä -> Etelä-Korea, Taiwan, Intia (joka ei tosin ole suhteessa ryhmän muihin maihin merkittävä teollisuustuotteiden viejä) • Siten vaikka suorat ulkomaansijoitukset voivat olla syy teollisuustuotteiden runsaaseen vientiin, syy-seuraussuhde voi olla usein myös päinvastainen = teollisuustuotantoon tarkoitettuja suoria ulkomaansijoituksia menee maihin, joissa edellytykset teollisuustuotannolle ovat hyvät → hyvä infrastruktuuri (eli kulkuyhteydet, satamat, energianjakelu jne.), halpaa mutta suhteessa koulutettua työvoimaa, korkeammin koulutettua työvoimaa asiantuntijatehtäviin, tekniseen tukeen jne, kokeneita yrittäjiä jne.

8. Köyhemmät maat teollisuustuottajina • Jos ao. Aasian maissa vientiin suuntautuvaa teollisuustuotantoa onkin paljon (mikä selittää maiden hallitsevaa osuutta 'kehitysmaiden' ryhmän tavaraviennistä), monilla köyhemmillä mailla teollisuusviennin osuus lähes olematon -> Aiemmalla luennolla olemme nähneet kuinka Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden osuus (mukaanlukien Etelä-Afrikka) maailman tavaraviennistä on erittäin pieni = n. 0.6 prosenttia maailman tavaraviennistä, ja n. 2 prosenttia 'kehitysmaiden' osuudesta • Kaikkien 'kehitysmaiden' teollisuustuotteiden viennistä Saharan eteläpuolisen Afrikan maat vastaavat arviolta n.0.7 prosentista • Useimmissa Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa teollisuustuotteiden osuus viennistä onkin erittäin pieni

9. Köyhemmät maat teollisuustuottajina • Yleisesti ottaen teollisuustuotteita viennistä vain korkeintaan neljännes ->näistäkin suurin osa on perushyödykkeiden jatkojalostukseen perustuvia yksinkertaisia teollisuustuotteita, esimerkiksi ruokajalosteita (kaakaovoi jne.) tai huonekaluja yms. puutuotteita • Ruokajalosteiden vienti pientä suhteessa jalosteiden raaka-aineiden tuotantoon (kaakao, kahvi, hedelmät, vihannekset jne.), koska myös ruokateollisuudella on omat teknologiset vaatimuksensa -> nämä korostuneet erityisesti sitä mukaa mitä enemmän etenkin rikkaiden maiden markkinoille on tullut vaativia terveysvaatimuksia ja kuluttajien laatuvaatimuksia

10. Köyhemmät maat teollisuustuottajina • Lähinnä muutamilla yksittäisillä mailla on myös jonkin verran vaatetusteollisuuden tuotteiden vientiä -> Mauritius, pienissä määrin esim. Kenia, Zimbabwe • Mauritius onkin Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden (pois lukien Etelä-Afrikka) joukosta usein esille nostettu poikkeus -> sen viennistä yli 2/3:aa on teollisuustuotteita, lähinnä juuri vaatetusteollisuudesta johtuen • Alunperin taiwanilaiset yrittäjät käynnistivät tuotantoa perustamalla tehtaita Mauritiukselle (=FDI) → siirsivät tuotantoa Mauritiukselle välttääkseen Taiwanille asetettuja vientirajoituksia rikkaissa maissa (MFA-sopimus)

11. Vaatetusteollisuus onkin nimenomaan se teollisuudenala, johon köyhemmät maat yleensä voivat -perushyödykkeiden yksinkertaisen jatkojalostuksen ohella – ensimmäisinä teollisuustuotannon aloista ryhtyä vientituotteiden valikoimaa laajentaakseen • -> vaatetusteollisuus on suhteellisen vaatimatonta taloudellisilta vaatimuksiltaan, ja se on työvoimavaltaista

12. Köyhemmät maat teollisuustuottajina • “Työvoimavaltaisuus” tarkoittaa tässä sitä, että materiaalikustannusten ohella nimenomaan työvoimakustannukset muodostavat merkittävimmän osan fyysisen tuotannon kustannuksista • Eräiden arvioiden mukaan materiaalikustannukset 50-60%, työvoimakustannukset 25-40% • Erot työvoimakustannuksissa voivat silloin saada aikaiseksi kilpailuetuja

13. b.) vaateteollisuuden tyovoimakustannukset per tunti ovat Yhdysvaltain (virallisen sektorin) vastaaviin nähden: • Costa Ricassa ja Hong Kongissa n. 1/2 • Etelä-Koreassa n.1/3 • Meksikossa n. 1/7 • Kiinassa ja Intiassa n. 1/23 • ja • Indonesiassa n. 1/57 • (Lähde: World Trade Report 2002)

14. Köyhemmät maat teollisuustuottajina • Työvoimaintensiivisiin tuotannonaloihin suhteellisen helppo päästä mukaan -> teknologia suhteellisen yksinkertaista, helposti saatavilla olevaa& suhteellisen halpaa • Esimerkiksi vaatetusteollisuuteen tarvitaan yksinkertaisimmillaan vain ompelukoneita (yksinkertaistus!) 1.) helppo käyttää, helppo huoltaa& ei vaadi työvoimalta juurikaan koulutusta 2.) koneet voidaan ostaa sellaisenaan avoimilta markkinoilta (= ei 'suojeltua' teknologiaa) 3.) suhteessa muihin teollisuustuotannossa tarvittaviin koneisiin halpoja, ja siten myös monien köyhempien maiden yrittäjien saatavilla -> myös tiloilta vaaditaan suhteellisen vähän

15. Köyhemmät maat teollisuustuottajina • 4.) samaten tuotannon organisointi suhteellisen yksinkertaista, eikä vaadi siten yrittäjiltä monimutkaista tietämystä

16. Rajoitukset työvoimavaltaiseen vientiteollisuuteen osallistumiselle • 1.) kaikkein köyhimmässä maissa (esim. Saharan eteläpuolinen Afrikka) edelleen vaikeuksia saada lainoja • -> vähän paikallisia pääomia, ulkomaiset (ja osin kotimaiset) sijoittajat haluttomia sijoittamaan “riskialttiina” pidettyihin maihin • 2.) Tarvitaan kuitenkin jonkin verran kokemusta vientiin suuntautuvasta liiketoiminnasta • -> tarvitaan esim. tietoa siitä, millaiset tuotteet voivat mennä kaupaksi pääasiallisilla markkinoilla eli rikkaiden maiden kuluttajien keskuudessa • 3.) markkinointi vaikeaa • -> kenelle myydään tuotteet?

17. Rajoitukset työvoimavaltaiseen vientiteollisuuteen osallistumiselle • Markkinoinnin tilannetta hankaloittaa nimenomaan se, että etenkin vaatetusteollisuuteen suhteellisen yksinkertaista ja halpaa päästä mukaan -> tarkoittaa sitä, että samankaltaisille tuotteille paljon mahdollisia tarjoajia • Lopputuloksena kuitenkin se, että pelkkä halpa kouluttamaton työvoima ei riitä kilpailueduksi -> kun mahdollisia tarjoajia on muitakin, muut kustannuksia lisäävät tekijät tulevat ratkaiseviksi kilpailun kannalta • Tästä johtuen: 4.) halpaa työvoimaa tarjoavista köyhemmistä maista vain osa pärjää kilpailussa muiden halvan työvoiman maiden kanssa

18. Rajoitukset työvoimavaltaiseen vientiteollisuuteen osallistumiselle • a.)kuljetuskustannukset • Aiemalla luennolla nähtiin kuinka köyhempien maiden viennistä kuljetuskustannukset muodostavat suuremman osan kuin rikkaampien maiden viennistä (alle 5% vs. lähes 10%) • Yleensä mitä köyhempi maa, sen korkeammat kuljetuskustannukset • +ilman merenrantaa olevilla mailla useimmiten erityisen korkeat • Saharan eteläpuolinen Afrikka maaryhmänä erityisen hankalassa asemassa kalliiden kuljetuskustannusten suhteen

19. Rajoitukset työvoimavaltaiseen vientiteollisuuteen osallistumiselle • b.) muu fyysinen infrastruktuuri (edullinen& luotettava sähkö, vesijakelu, tietoliikenneyhteydet yhteydenpitoon) • c.) turvallisuus (yritysten toiminnan suojelu poliittisilta levottomuuksilta, rikollisuudelta jne.) • d.) toimintakykyinen hallinto (puutteellisin voimavaroin varustettu hallinto esim. lisää käsittelyaikoja) • e.) suhteessa koulutetumpi työvoima • -> tekninen henkilöstö& johto tarvitsee yleensä jonkin verran koulutumpaa väkeä • Koulutetummat “rivityöntekijät” voivat myös olla tuottavampia, koska heidän on helpompi perehtyä työtehtäviin& heitä on helpompi kouluttaa työtehtäviin -> peruskouluja käymättömän työvoiman käytön osuus tutkimusten mukaan vähentynyt maailmankaupassa

20. Rajoitukset työvoimavaltaiseen vientiteollisuuteen osallistumiselle • Useimmat Saharan eteläpuolisen Afrikan maat ovat siis monissa suhteissa heikoissa asemissa, kun kilpaillaan siitä mitkä halvan työvoiman maat voivat kannattavasti tuottaa vaatetusteollisuuden tuotteita etenkin pääasiallisille vientimarkkinoille eli rikkaiden maiden markkinoille • Muilla yksinkertaisilla teollisuudenaloilla - yksinkertainen elektroniikan kokoomateollisuus, lelujen tuotanto, huonekaluteollisuus, ruuanjalostusteollisuus jne. - samat tekijät (huonot kulkuyhteydet, luotettavan sähkön puute, osaavan työvoiman puute, pääomien puute jne.)- nostavat myös kustannuksia, ja heikentävät siten kilpailukykyä

21. Rajoitukset työvoimavaltaiseen vientiteollisuuteen osallistumiselle • -> selittää todennäköisesti paljon myös Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden vähäistä teollistumisastetta (n. 10%/GDP), johtuen paikallisen tuotannon kyvyttömyydestä kilpailla ulkomaisen tuonnin kanssa etenkin kaupan vapauttamisen jälkeen • Kaupan vapauttaminen on siten johtanut Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa usein jo olemassa olevan itsenäistymisen jälkeen perustetun melko vähäisen teollisuuden alasajoon (“deindustrialisaatioon”) -> tämä on taas merkinnyt jossakin määrin työpaikkojen menetystä sekä vientitulojen “valumista” pois maasta • Tärkeämpää kenties se, että tuontia korvaava teollistuminen (Import Substituting Industrialization -ISI) antanut usein “oppimismahdollisuuksia” teollisesta tuotannosta)

22. Rajoitukset työvoimavaltaiseen vientiteollisuuteen osallistumiselle • Tuontia korvaava teollistuminen toiminut useimmissa teollistuneissa (E-Korea, Taiwan) tai muissa eriasteisesti teollistumassa olevissa 'kehitysmaissa' (Malesia, Indonesia, Brasilia, Meksiko, Intia) “oppimisalustana” vientiteollisuudelle = ensin opitaan tuotantoon liittyvä organisoiminen ja opitaan hallitsemaan teknologia ja yritystoiminta vähemmän vaativia suojattuja kotimarkkinoita varten, vasta sitten vaativampia vientimarkkinoita varten -> usein ulkoapäin tapahtunut tuonnin vapauttaminen saattaa siis merkitä jatkossa huonompia mahdollisuuksia myös vientiteollisuuden kehittämiselle esim. Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa?

23. Rajoitukset työvoimavaltaiseen vientiteollisuuteen osallistumiselle • Jos monet Saharan eteläpuolisen Afrikan maat ovatkin erityisen heikossa kilpailuasemassa teollisuuden vientituotteissa, myös paremmassa asemassa olevia köyhiä maita koskevat ainakin jossakin määrin jo mainitut ongelmat teollisuuden vientituotannon suhteen: 1.) rajoitetut& useimmiten kalliit rahoitusmahdollisuudet yritysten perustamiselle ja pyörittämiselle 2.) yrittäjien rajoitettu kokemus liiketoiminnasta etenkin vientimarkkinoille -> laatuvaatimukset& yrittäjien tietämys kuluttajien haluamista ominaisuuksista tuotteissa rajoitettuja, koska ei useimmiten ole suoria yhteyksiä (rikkaiden maiden) vientimarkkinoille

24. Rajoitukset työvoimavaltaiseen vientiteollisuuteen osallistumiselle • 3.) puutteelliset myyntikanavat • a.) etenkin johtuen suorien yhteyksien puutteesta vientimarkkinoille, yhteyden saanti mahdollisiin ostajiin vaikeaa • -> kuinka moni kauppias/kuluttaja tulee etsimään suoraan tuottajilta ugandalaista kahvia/ nepalilaisia mattoja? (Vastaus; ehkä joku, mutta ei ainakaan riittävän moni) • b.) omien myyntikanavien luominen esim. rikkaiden maiden markkinoille maksaa paljon& vaatii kenties vielä kalliimpaa mainostusta ja muuta markkinointia • 4.) Lisäksi esim. vaatetusteollisuutta& yksinkertaista huonekaluteollisuutta vaativammissa teollisissa tuotteissa vaadittava teknologia voi olla jo liian hankalaa hallittavaksi paikallisille yrittäjille

25. Rajoitukset työvoimavaltaiseen vientiteollisuuteen osallistumiselle • Edellä mainittiin jo kuinka ruuanjalostusteollisuudessa terveysvaatimukset& kuluttajien laatuvaatimukset vaativat usein jo suhteellisen monimutkaista teknologiaa -> tämä taas vaatii enemmän pääomia& enemmän osaavaa työvoimaa, ja on siksi usein liian kallista monille paikallisille yrittäjille köyhemmissä maissa

26. Kansainväliset tuotantoverkostot • Keinona nähty osallistuminen vientituotantoon taloudelliselta tuotantokyvyltään kehittyneemmistä maista tulevien yritysten tai yrittäjien järjestämiin niin sanottuihin tuotantoketjuihin tai -verkostoihin -> ulkomainen yrittäjä huolehtii osista tuotteen tuotannon järjestämisessä ja sen markkinoinnissa ja/tai myynnissä tarvittavista tuotantovaiheista, jolloin paikallisten yrittäjien osaamisvaatimukset, yhteydet ulkomaiden markkinoille& vaadittavat pääomat voivat olla huomattavan vähäisiä =Köyhemmän maan yrittäjä - tai yksinkertaisimmillaan pelkkä työvoima – voi tuottaa vientiin sellaisia tuotteita, joihin omat mahdollisuudet eivät riittäisi • Tuloksena: maan tuotantoa& työllisyyttä voidaan laajentaa nykyisinkin voimavaroin

27. Kansainväliset tuotantoverkostot • Mahdollisuuksina esimerkiksi: • 1.) tuotteiden (vaatteiden, huonekalujen, elektroniikan tuottaminen alihankintana ostajille - maahantuontiyrityksille, vähittäismyyntiketjuille tai merkkivalmistajille • a.) nämä ostajat voivat toimittaa tarvitsemiensa tuotteiden suunnitelmat& vaatimuslistat tuottajille, jotka tietävät silloin ostajien kautta millaisia tuotteita markkinoilla halutaan • b.) ostajat välittävät tuottajille myös laatuvaatimukset • c.) ostajat voivat auttaa tuotannossa tarvittavan teknologian& koneiden ja muun välineistön hankinnassa, ja antaa niiden käyttöön teknistä tukea • d.) ostajat voivat järjestää luottoa tuottajille tuotannon käynnistämiseen tai materiaalien hankintaan

28. Kansainväliset tuotantoverkostot • 2.) valmiiden tuotteiden osien tuottaminen suuremmille valmistajille • -> esim. elektroniikan tai autoteollisuuden osien alihankinta • 3.) osallistuminen tuotteiden tuotantoon osana ulkomaisten yrittäjien omistamia suoria ulkomaansijoituksia (=yrityksiä) • Madaltaa osallistumiseen vaadittavia edellytyksiä minimiin, koska ulkomainen yritys/yrittäjä: • a.) toimittaa pääoman • b.) toimittaa tuotantoon tarvittavat koneet& huolehtii niiden saamisesta tuotantokuntoon • c.) huolehtii tuotteiden myynnistä omien myyntikanaviensa kautta (esim. toimien itse alihankkijana muille) • = 'tuottajamaa” toimittaa lähinnä pelkästään työvoiman& fyyisen infrastruktuurin (tiet, sähkö, satamat jne.)

29. Kansainväliset tuotantoverkostot • Näitä tuotannon hajauttamiseen liittyviä kysymyksiä voidaan tarkastella esimerkiksi niin sanottujen kansainvälisten tuotantoverkostojen (International Production Networks) tai globaalien tuotantoverkostojen (Global Production Networks – GNP's tai INPs) teoreettisesta näkökulmasta • Ajatus suhteellisen samankaltainen kuin niin sanotuissa arvoketjuteorioissa (aiemmalta nimeltään global commodity-chains) • Perusidea sama:

30. Kansainväliset tuotantoverkostot • 1.) seurataan tuotteen valmistumista läpi eri vaiheiden • -> suunnittelusta tuotantoketjun järjestämiseen ja koordinointiin, valmistuksessa raaka-aineiden hankinnasta aina fyysisen valmistuksen eri vaiheissa (esim. elektroniikan komponenttien valmistuksesta niiden kokoamiseen sekä lopputuotteen pakkaamiseen), ja myynnissä markkinoinnista jakelun kautta vähittäismyyntiin • Mukaan otetaan myös eri vaiheiden erilaiset tukipalvelut -> tuotantolaitosten fyysinen ylläpito, tuotantolaitosten tekninen tuki, tuotannon koordinoinnin tietotekniikkapalvelut, kuljetus, eri vaiheiden rahoitus jne.)

31. Kansainväliset tuotantoverkostot • 2.) seurataan missä maantieteellisesti tuotteen eri valmistusvaiheet tapahtuvat • -> kun kuljetus- ja tietoliikenneteknologian kehitys on mahdollistanut tuotannon hajauttamisen myös maantieteellisesti - ja kun tämä on poliittisesti sallittu- katsotaan tärkeäksi seurata millaisiin maihin (ja mille alueille kussakin maassa) tuotannon eri vaiheet sijoitetaan • Oletusten mukaisesti tapahtuu esim. työvoiman saatavuuden, luonnonvarojen, markkinoiden läheisyyden jne. mukaan

32. Kansainväliset tuotantoverkostot • 3.) seurataan mitkä tahot ovat mukana tuotteen valmistumisessa sen eri vaiheissa • -> esim. tuotteiden (vaatteiden, elektroniikan, autojen jne.) suunnittelu usein suhteessa rikkaammissa maissa • Fyysinen valmistus hajautettu joissakin tuotteissa usein halvemman työvoiman köyhempiin maihin sijoitetuihin tytäryhtiöinä toimiviin tuotantolaitoksiin, tai tehdään alihankintana paikallisissa yrityksissä (etenkin vaatetusteollisuudessa) • Lopullinen markkinointi& myynti taas rikkaiden maiden tuontiyritysten, monikansallisten elektroniikkayritysten tms taholta - sekä etenkin vaatetusteollisuudessa suurien vähittäistavaraketjujen (Wal-Mart, H&M) tai merkkivalmistajien (Nike) taholta

33. Kansainväliset tuotantoverkostot • 4.) seurataan kuka tuotantoverkostoon/-ketjuun osallistuvista tahoista hyötyy suhteessa kuinkakin paljon tuotteen lopullisesta myyntihinnasta • -> useimmiten esim. tuotteiden suunnittelu tai vähittäismyynti tuottoisampaa toimintaa kuin itse fyysinen valmistus • Oletuksena siten että tuotantoverkoston alku- ja loppupää tuottoisimpia -> alkupäässä tutkimus& tuotekehittely (research and development -R&D), suunnittelu (design) ja tuotannon koordinointi • Loppupäässä taas markkinointi, mainostaminen& tukku- ja vähittäismyynti

34. Parhaiten tuottavat osat tuotantoketjuissa eivät ole välttämättä seurausta niiden tärkeydestä tuotannolle sinällään = paremmin tuottavat alat eivät ole välttämättä 'varattuja rikkaille maille, vaan ne alat jotka on varattu rikkaammille maille ovat tuottavimpia → mitä harvempi osaaja jollekin tuotantovaiheelle, sen paremmat ehdot tuottajalle

35. Kansainväliset tuotantoverkostot • Osallistuminen kansainvälisiin tuotantoverkostoihin voi siis mahdollistaa köyhemmissä maissa sellaista vientituotantoa, johon niiden yrittäjien omat pääomat, teknologinen osaaminen& markkinointi eivät riittäisi • Hyödyt kansainvälisiin tuotantoverkostoihin osallistumisesta voivat jäädä rajoitetuiksi • Yksinkertaisinta on osallistuminen yksinkertaiseen “kokoomateollisuuteen” - vaatetusteollisuudessa, elektroniikkateollisuudessa jne. - osista, jotka tuodaan ulkomailta -> vaatetusteollisuudessa valmiiksi leikattujen tekstiilien ompelu valmiiksi vaatteiksi, elektroniikkateollisuudessa kulutuselektroniikan yms. kokoaminen

36. Hyödyt osallistumisesta kansainvälisiin tuotantoverkostoihin • Tässä voidaan ottaa esimerkiksi vaatetusteollisuus • Yksinkertaisimmillaan köyhempi maa voi osallistua siihen siten, että ulkomaiset yrittäjät käynnistävät teollisuutta suorien ulkomaansijoitusten kautta • Silloin paikallisia pääomia ei tarvita, yrittäjä tuo tarvittavat tuotantovälineet& osaamisen mukanaan, ja markkinoi tuotteet omien kanaviensa kautta (esim. toimimalla alihankkijana maahantuontiyrityksille, vähittäistavaraketjuille tai merkkivalmistajille) • Sijoitusmaan tarvitsee silloin “toimittaa” tuotantoa varten vain vähän koulutettua mutta halpaa työvoimaa • Hyödyt voivat kuitenkin jäädä isäntämaalle tällaisesta ulkomaisten yrittäjien sijoituskohteena toimimisesta vaikkapa vaatetusteollisuudessa vähäisiksi:

37. Hyödyt osallistumisesta kansainvälisiin tuotantoverkostoihin • 1.) valtion tulot jäävät yleensä vähäisiksi -> koska halvan työvoiman mahdollisia sijoituspaikkoja yksinkertaisille tuotantovaiheille on monia, köyhemmät maat joutuvat usein kilpailemaan keskenään =joutuvat tarjoamaan erilaisia veroetuja yrityksille • Esim. ensimmäiset viisi/kymmenen vuotta veroitta yrityksille, seuraavat vuodet alennetuilla veroilla; ei tullimaksuja käytetyistä raaka-aineista ja välituotteista (esim. tekstiilit vaatetusteollisuudessa, komponentit elektroniikan kokoomateollisuudessa) eikä tuotantoon tarvittavista koneista yms. tuotantovälineistä -> usein perustetaan niin sanottuja vientituotantoalueita (Export-Processing Zones), joissa oleville ulkomaisille (ja joskus kotimaisille) yrittäjille veroedut yms. helpotukset pätevät

38. Hyödyt osallistumisesta kansainvälisiin tuotantoverkostoihin • 2.) valtiot tai paikallishallinnot voivat joutua sijoittamaan varoja tuotanto-olosuhteiden parantamiseen • -> parempi infrastruktuuri (tiestö, sähköntarjonta, vesihuolto, tietotekniikkayhteydet) vientituotantoalueilla, yritysten tarvitsemaa koulutusta paikallisille työntekijöille jne. • 3.) ulkomaisten yritysten halpaan työvoimaan perustuva tuotanto synnyttää yleensä vähän muuta taloudellisesta toimintaa • ->työvoimavaltainen vientituotanto taloudellisena “saarekkeena” ilman kytköksiä isäntämaan talouteen • a.) Esim. tekstiilit ja muu materiaali tuodaan vaatetusteollisuudessa yleensä muualta, elektroniikassa komponentit jne. • b.) tuotannossa käytettävä välineistö yleensä myös muualta

39. Hyödyt osallistumisesta kansainvälisiin tuotantoverkostoihin • 4.) valuuttatulot jäävät usein vähäisiksi • Valmiiden vaatteiden myynti tuo valuuttatuloja, joilla voidaan ostaa esim. maan taloudellisen toiminnan kannalta välttämättömiä tarvikkeita kuten polttoaineita, varaosia jne. - tai oman maan tuotannon laajentamiseen tarvittavia koneita yms. tuotantovälineitä • Kuitenkin viennin tuomia valuuttatuloja menee a.) ulkomaisten yrittäjien käyttämien koneiden yms. ostamiseen ulkomailta b.) vaatteisiin käytettyjen tekstiilien ostoon c.) yrittäjän saamien voittojen kotiuttamiseen

40. Hyödyt osallistumisesta kansainvälisiin tuotantoverkostoihin • Esim. Kiinassa 2000-luvun alussa ulkomaisomistuksessa olevat yritykset vastasivat noin puolesta maan vientituloja • Niiden osuus maan taloudellisesta tuotannosta oli arviolta n. 9%/GDP • Samaan aikaan kun nämä yritykset vastasivat noin puolesta vientiä, ne vastasivat myös noin puolesta Kiinan tuontia • Selitys: koneet& muut tuotantovälineet ulkomailta, yritysten vientiin kokoamista tuotteissa (vaatteet, elektroniikka, sisustustarvikkeet jne.) 50-70% ulkomailta tuotuja raaka-aineita ja osia • Lopputuloksena: ulkomaisessa omistuksessa olevat yritykset eivät kokonaisuudessaan voittojen kotiuttamisen jälkeen tuoneet maahan ulkomaan valuuttaa, vaan veivät sitä maasta

41. Hyödyt osallistumisesta kansainvälisiin tuotantoverkostoihin • 4.) Tuotannossa tarvittava työvoima (ja yksinkertaiset tukipalvelut kuten esim. siivous ja kuljetukset) usein ainoita isäntämaan panoksia tuotteen valmistumiseen • -> työvoimavaltaisen “kokoomateollisuuden” globaaleihin tuotantoketjuihin osallistuminen rinnastettukin joskus tuotteiden viennin sijasta paremminkin “palvelujen” eli työvoiman vientiin rajoittuvaksi taloudelliseksi toiminnaksi • =Yksinkertaisen “kokoomateollisuuden” tärkein hyöty köyhemmälle maalle usein uusien työpaikkojen syntyminen ja näistä tulevat palkkatulot (sekä niiden verotus) • Tähän liittyy kuitenkin ongelmia: • a.) palkat usein alhaisia

42. Hyödyt osallistumisesta kansainvälisiin tuotantoverkostoihin • -> työvoimavaltaisen teollisuuden työ vähän koulutusta vaativaa, joten riittävän osaavaa työvoimaa runsaasti tarjolla • = antaa neuvotteluedun työnantajalle (jälleen; “jos sinä et ota työtä näillä ehdoilla, niin joku muu kyllä ottaa”) • Tämä vaikeuttaa myös ammattiyhdistysten muodostumista ja toimintaa • Työvoima vielä naisvaltaista (niin vaatetusteollisuudessa kuin elektroniikan kokoomateollisuudessakin arvioiden mukaan n. 80 % naispuolisia työntekijöitä) -> ammattiyhdistyksiin järjestäytyminen ollut perinteisesti monissa maissa naisilla vähäisempää, vaikka tilanne onkin todennäköisesti muuttumassa

43. Hyödyt osallistumisesta kansainvälisiin tuotantoverkostoihin • Työnantaja saattaa myös oikeuttaa matalat palkat perinteisellä olettamuksella että naisten palkka on vain “lisä” perheen miespuolisen pään tuloihin b.) kilpaillakseen ulkomaisista sijoituksista, valtio saattaa joustaa työvoimaa koskevasta lainsäädännöstä -> esim. erillisillä vientituotantoalueille kansalliset asetukset minimipalkoista, työoloista ja maksimityöajoista eivät aina päde • Myös ammattiyhdistystoiminta saattaa näillä alueilla olla kiellettyä, mikä vaikeuttaa työntekijöiden etujen valvomista c.) uusia työpaikkoja voi syntyä ulkomaisten teollisuusyritysten sijoittumisesta maahan, mutta näitä syntyy harvoin kovin paljon suhteessa kokonaistyövoimaan - ja siten työttömyyteen tai alityöllisyyteen

44. Hyödyt osallistumisesta kansainvälisiin tuotantoverkostoihin • Esim. Costa Rica ollut Keski-Amerikan ja Karibian selvästi menestynein maa suorien ulkomaansijoitusten houkuttemisessa, johon usein viitataan esimerkillisenä • Alueen muihin maihin verrattuna suhteellisen vauras ja poikkeuksellisen poliittisesti vakaa maa -> edut sijoituskohteena tuoneet mukanaan vaatetusteollisuuden lisäksi alueelle poikkeuksellisesti myös jonkin verran elektroniikan kokoomateollisuutta • 1990-luvun loppuun mennessä väestöltään n. 5 miljoonaisen maan vientituotantoalueilla oli syntynyt kuitenkin vain n. 44 000 työpaikkaa (joista suurin osa vaatetusteollisuudessa) • Samaten Vietnam on onnistunut houkuttelemaan suhteellisen paljon suoria ulkomaansijoituksia

45. Hyödyt osallistumisesta kansainvälisiin tuotantoverkostoihin • Näihin sijoituksiin liittyvät yritykset esim. vaatetusteollisuudessa vastasivat kuitenkin vain n. 0.3% maan työpaikkoja (työvoima maassa arviolta n. 38 miljoonaa henkeä) • Samaten jo mainitun Kiinan tapauksessa ulkomaalaisten omistuksessa olevien yritysten hyöty työllisyydelle rajallinen 2000-luvun alussa -> puolet vientituloista, mutta työpaikkoja vain n. 5,4 miljoonaa, eli n. 0.8 % työpaikoista • Tärkeintä että eivät riittäneet siten korvaamaan valtionyrityksistä irtisanottujen työntekijöiden suurta määrää

46. Hyödyt osallistumisesta kansainvälisiin tuotantoverkostoihin • Johtopäätelmä: yksinkertaiseen työvoimavaltaiseen kokoomateollisuuteen liittyvät suorat ulkomaansijoitukset ulkomaisten yritysten toimesta harvoin ratkaisevat maan toimeentulo-ongelmia • Kun vielä valtiolle ja paikallisille yrityksille jäävät tuotot ovat usein vähäisiä tai olemattomia, ulkomaisten yritysten tai yrittäjien mukanaan tuomat työpaikat esim. vaatetusteollisuudessa tai elektroniikkateollisuudessa voivat olla lisä taloudelliseen toimintaan, mutta eivät ratkaisu toimeentulo-ongelmiin - tai etenkään taloudellisen toiminnan kehittämiseen ja tuotantokyvyn kasvattamiseen liittyviin yleisiin ongelmiin

47. Hyödyt osallistumisesta kansainvälisiin tuotantoverkostoihin • Tätä korostaa vielä se että koska mahdollisia sijoituspaikkoja kokoomateollisuudelle on monia 5.) yritykset voivat helposti siirtyä toisiin maihin, jos olot sijoituskohteessa heikkenevät - tai jos muualla syntyy vielä parempia sijoituskohteita tuotannolle • Esim. vaatetusteollisuuden yrityksissä tilat ja koneet yksinkertaisia ja yritys helppo ja halpa perustaa, joten yritys on helppo “purkaa” ja siirtää johonkin toiseen maahan -> toisin kuin esim. pääomavaltaisessa autoteollisuudessa, jossa tehtaan perustamiskohteet niin suuret, että siirtäminen muualle hankalaa • Esimerkiksi yritysten ensimmäisten vuosien veroetujen loppuminen voi toimia syynä siirtää tuotanto toiseen maahan, kun siirtämiskustannukset ovat niin alhaiset

48. Hyödyt osallistumisesta kansainvälisiin tuotantoverkostoihin • Esimerkkinä työvoimavaltaisten alojen yritysten helposta perustamisesta& lopettamisesta ja siirtämisestä muualle voi toimia mattoteollisuus Nepalissa • Nepal on “poikkeuksellinen” köyhempien maiden joukossa siinä mielessä, että sen vientituotteista suurin osa (n. 3/4:aa) teollisuustuotteita • Taustalla etenkin intialaisten yrittäjien maahan siirtämät vaatetusyritykset -> vastaavat suurimmasta osasta maan vientituloja • Syynä alunperin intialaisille tekstiileille ja vaatteille asetetut tuontirajoitukset rikkaiden maiden markkinoilla ns. monikuitusopimuksen (Multi-Fibre Agreement) piirissä

49. Hyödyt osallistumisesta kansainvälisiin tuotantoverkostoihin • -> Nepal eräs niistä maista, joiden vaatetusteollisuudesta tuli kilpailukykyinen suurempien tuottajamaiden (etenkin E-Korea, Taiwan& muut Itä-Aasian maat) tuotteille asetettujen tuontirajoitusten johdosta • 1980-ja 1990-luvuilla syntyneen vaatetusteollisuuden ohella syntyi myös mattoteollisuutta • Vielä vaatetusteollisuutta työvoimavaltaisemmassa mattoteollisuudessa 1990-luvun alussa mukana enimmillään n. puoli miljoonaa työntekijää (maassa asukkaita n. 28 miljoonaa) • Muualla tuotanto tuli kuitenkin kilpailukykyisemmäksi parempien tuotantomenetelmien johdosta = 1990-luvun puolivälissä mattoteollisuudessa mukana enää n. 200 000 työntekijää

50. Hyödyt osallistumisesta kansainvälisiin tuotantoverkostoihin • Myös siinä tapauksessa että omistajuus on kotimaisilla yrittäjillä, maahan jäävät hyödyt yksinkertaiseen kokoomateollisuuteen osallistumisesta voivat jäädä vähäisiksi 6.) paikallisten yrittäjien tulot esim. vaatetus- tai leluteollisuudessa jäävät usein vähäisiksi, koska ostaja-tai tilaajatahot vievät suuremman hyödyn • Kun suoria myyntikanavia rikkaisiin maihin ei ole, ostajina tai alihankinnan tilaajina toimivat maahantuontiyritykset, vähittäismyyntiketjut tai merkkivalmistajat voivat määritellä oman hintansa • Jälleen: kun tarjontaa on paljon, mutta ostajia vain vähän - tässä tapauksessa harvalukuisia ostajayrityksiä - hinnat tuottajille laskevat • Ongelmaa pahentanut voimakas keskittyminen