KODIN PAIKKA Vanhustyön sosiaaliset. Kasvun ja vanhenemisen tutkijat ry:n seminaari, 14.3.2008, Tampere

1. KODIN PAIKKAVanhustyön sosiaaliset. Kasvun ja vanhenemisen tutkijat ry:n seminaari, 14.3.2008, Tampere Anni Vilkko TaY, terveystieteen laitos anni.vilkko@uta.fi

2. Tulokulma otsikon aihepiiriin: tilalliset elämisen aspektit tutkimuskohteena: • elämänkulun eri vaiheissa • erityisesti vanhenemisen suhteen • elämisen paikkaa koskevien vanhuuspoliittisten linjausten perspektiivistä • tässä esityksessä eritoten, kuinka koti asettuu vanhuuden sosiaalisuuksien areenaksi? mitä ikäihmisillä itsellään on sanomista: • mitä he ajattelevat kotiin sijatusta vanhuudesta? • mikä on heidän suhteensa ”kotona kaiken ikää” –linjaukseen? • miten he miettivät tulevaisuuttaan ja elämisen paikkaa sen vaiheen osalta, kun ilman päivittäistä apua ei enää selviä? • millaiset ovat elämisen tilalliset siteet vanhuudessa? A Vilkko 2008

3. kotikertomus • Asiantuntija tekee kuntokartoitusta. Olen luopumassa kodistani. Kuvaamalla ja mittaamalla vanhasta talosta löytyy paljon korjaamisen varaa. Valokuvat kertovat karua kieltään. Minun kuvani talosta on toisenlainen. Istuessani illan hämyssä näen ympärilläni vain kauneutta. Mitä merkitsevät kuluneet pinnat ja vanhat huonekalut? Aistin syvästi sen tunnelman, joka heijastuu jokaisesta sopesta. Tämä on koti, jonka minä ja me olemme vuosien mittaan tehneet sellaiseksi. Siinä asuu meidän kotimme henki. • (…) A Vilkko 2008

4. kotikertomus, jatk. • Nyt on purkamisen aika. Kaikki kahdeksan lasta ovat löytäneet paikkansa kodin ulkopuolelta. Itse elän yhä vilkasta kolmatta ikävaihetta. Talon lailla alkaa pikku hiljaa rapistuminen ja voimien ehtyminen. Tästä kodista on luovuttava järjen antamin ohjein. Tavaraa hävittäessäni ja komeroita ja koloja raivatessani saan samalla tehdä surutyötä tunteen tasolla. Kun kaikkea ei tarvitse heittää kerralla, luopumisen kipeys helpottaa. Vuodenaika kerrallaan on helpompaa heittää hyvästit myös mahtavalle maisemalle kodin ympärillä. Kaikesta tuskin pääsen irti ainakaan kovin nopeasti. Osa minusta jää taloon ja ympäristöön, joka on ollut niin kiinteä ja merkitsevä osa aikuiselämääni. Toiveeni kuitenkin on, että koti jatkossakin kulkee mukanani. (N 1930-l) A Vilkko 2008

5. koti länsimaisissa hyvinvointivaltioissa • kodilla on suunnaton, mutta ei muuttumaton merkitys • vanhetessa erittäin tärkeää, missä ja miten koti toteutuu arkisten aktiviteettien, riippumattomuuden, itsemääräämisen ja subjektiivisen hyvinvoinnin perustana A Vilkko 2008

6. koti länsimaisissa hyvinvointivaltioissa lähtökohta: • aikuiset ihmiset haluavat vanhetessaan jatkaa autonomista, itsenäistä ja muiden avusta riippumatonta elämää mahdollisimman pitkään tulkinta 1. • halu asua yksityiskodissa niin kauan kuin se vain onnistuu • haluttomuus siirtyä minkäänlaiseen institutionaalista hoivaa tarjoavaan paikkaan A Vilkko 2008

7. koti länsimaisissa hyvinvointivaltioissa tulkinta 2. • avun saamisen mahdollisuutta arvostetaan (avun läheisyys; hoiva-, siivous yms. palvelut lisääntyvät tarpeen mukaan) • toiveena ns. välimuotoinen asumismalli - koti palvelutalossa tai sen välittömässä yhteydessä • riippumattoman elämän jatkumisen tavoite: mahdollisuuksien rajoissa ja turvallisissa yhteisöllisissä puitteissa toteutuva itsenäinen elämä • turvallisuus painaa vaa’assa enemmän kuin rakkaaksi käynyt ja kodiksi muovautunut asunto, vaikka siitä on raskasta luopua A Vilkko 2008

8. Paikoillaan vanhenemisen politiikkaa • yhteiskunnallisessa ikääntymispolitiikassa suositaan perinteistä yksityiskotia • ensisijaisena asumismuotona • myöhäisvanhuuden hoivan pääasiallisena ympäristönä • kotona elämän loppuun saakka –ajatus nostettu näkyvästi esiin A Vilkko 2008

9. Paikoillaan vanhenemisen politiikkaa • trendi on yleiseurooppalainen • perusteluissa vedotaan • kodin merkityksellisyyteen • tähdennetään taloudellisia seikkoja • pyritään tukemaan kotona asumista ja tuottamaan kotiin avopalveluja hoivan ja hoidon tarpeisiin • geroteknologisten investointien rooli hoivassa mihin sosiaalinen kanssakäyminen unohtuu? A Vilkko 2008

10. Paikoillaan vanhenemisen politiikkaa • koti pelkistyy – vanhuuspoliittisen määrittelyn ja tutkimuksenkin tasolla – asumisen ja hoivan paikan kysymykseksi • vaikuttaa siltä kuin ’koti’ olisi vain nelikirjaiminen korvike sanoille ’sairaala’ tai ’laitos’(Anne Martin-Matthews 2007, 233) • ts. kodin ’paikka’ vanhuuspolitiikassa on muuttunut • kotikeskeisen hoivan politiikalla olemme politisoineet kodin, asumisen ja kotielämän A Vilkko 2008

11. Paikoillaan vanhenemisen politiikkaa • Mitä koti on kokemuksellisesti, yksilön käsityksenä? • Onko koti aina yksi ja sama kaikille? • Miten vanheneminen suhteutuu kodiksi kutsumaamme paikkaan? • Fyysinen vai sosiaalinen koti? • Voiko kodin saada aikaan myös paikkaa vaihtamalla? • Mikä on yksilön valinnanvapaus hänen vanhetessaan – miten ihminen itse näkee sen, että pitäisi elää kotona mahdollisimman pitkään? A Vilkko 2008

12. Kodin politiikkaa • koti ei automaattisesti ’ole’ • sitä tehdään joka päivä • siellä toimivien ihmisten voimin • koti on monta asiaa • henkilökohtaista tilaa • yksityisyyden alue • ympäristön kontrollia • siinä ruumiillistuu minä-identiteetti • se antaa autonomiaa • luo kotoisuutta • pyhitetty paikka, koskemattomuutta ilmentävä paikka • sosiaalista tilaa A Vilkko 2008

13. Kodin politiikkaa • mitä koti on, riippuu • yhteiskuntahistoriallisesta ajasta • yksilön elämänkulusta • asumisen kokemuksista • kulttuurisista asumismalleista yms. • koti ei ole muuttumaton instituutio • se tehdään useita kertoja elämänkulussa • erilaisiin ympäristöihin • erilaisten sosiokulttuuristen ehtojen alaisena • elämänkulun eri vaiheissa • erilaisista aineksista A Vilkko 2008

14. vaihtoehdotonta kodin politiikkaa • yksityiskodissa asuminen onnistuneen vanhenemisen takeena • ei sisällä todellisia vaihtoehtoja elämisen paikalle • sijoillaan vanhenemisen vaatimus pakottava ja alistava A Vilkko 2008

15. uusi onnistuneen vanhenemisen normi • yhteiskuntapoliittiset linjaukset ja käytännöt synnyttävät (aina) arvoja, uskomuksia ja ajattelutapoja • sosiokulttuurinen hyvän ja onnistuneen vanhenemisen normi: kyetä asumaan elämänsä loppuun omassa yksityiskodissa • koti ainoana hyvänä paikkana –ajatus lepää kahden ennakko-oletuksen varassa: • oma koti ja institutionaalinen hoiva asetetaan vastakkain • kodin ideaan ladataan valtavasti vetovoimaa A Vilkko 2008

16. epävarmuutta synnyttävää politiikkaa • ’niin kauan kuin mahdollista’ kriittinen fraasi • paikoillaan vanheneminen tuottaa ahdistusta • sen aikaperspektiivi on uhkaava; myös ikäihmisellä on tulevaisuus • kodista ”riittävästi kotiin” (Vilkko 2000) merkitsee • kotia koskevien odotusten muuntamista • mahdollisuutta muuttaa enemmän hoivaa takaavaan ympäristöön • ’niin kauan kuin mahdollista’ ’niin kauan kuin ihmiset itse haluavat’ A Vilkko 2008

17. epävarmuutta synnyttävää politiikkaa •  olemmeko Suomessa vähentäneet julkisen (ja kollektiivisen) hoivan paikkoja jo liikaa? •  jättäneet palveluasumisen sekä muun ns. välimuotoisen hoivan suunnittelun ja rakentamisen markkinavoimille? • moni kysyy ”entä sitten kun en enää kykene?” A Vilkko 2008

18. hoivapolitiikkaa • virallisesta hoivasta on siirrytty kohti epävirallista hoivaa • perhe muuttunut julkisia ja yksityisiä vanhuspalveluita täydentävästä resurssista omien vanhustensa hyvinvointia ylläpitäväksi resurssiksi • pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa luotettu valtiollisten ja kunnallisten hoivapalvelujen saatavuuden kasvuun • monet vanhenevat ihmiset eivät halua omien lastensa joutuvan hoivavastuuseen heistä A Vilkko 2008

19. omaisten hoivavastuu takeena kotona asumiselle • nopeasti muuttuvat perherakenteet: • lisääntynyt maantieteellinen liikkuvuus, pienet ydinperheet, avioerot, uusperheet, naimattomuus, yksineläminen • yksityiskodin idea on rakentunut perheen muodostamalle kotitaloudelle: • vanhenevat ihmiset preferoivat riippumattomuutta • monet eivät halua lasten kantavan heistä hoivavastuuta • kuka pitää huolta perheettömistä? • koti hoivaavana ympäristönä: • monet toiminnalliset ja tunnesiteet kiinnittävät ihmisen kotiympäristöönsä • riittääkö tämä, jos koti ei ole enää yhteisöllisen kanssakäymisen, ihmisten välisen vuorovaikutuksen ja yhteisyyden paikka? A Vilkko 2008

20. koti sosiaalisena tilana • fyysinen ympäristö vs. ihmisympäristö? • ikäihmisten sosiaaliset verkostot hajallaan kotimaassa ja ulkomailla • lisääntynyt liikkuvuus elämänhistorian aikana • menetämme sosiaalisia kontakteja • kontaktiverkot eivät ole paikallisia • monet vanhat ihmiset elävät kodeissaan eristyneinä, jopa pääsy ulos voi olla vaikeaa • vanhetako tietyssä, usein perheen vanhassa kodissa, yksin, tukenaan nopeat kotihoidon päivittäiskontaktit? • kodin merkityksellisyyden muutokset ja siirtymät: • fyysinen ympäristö voi menettää merkitystään • sosiaalinen ympäristö, kontaktit ja ihmisympäristö voi lisääntyvästi ottaa materiaalisen kodin paikan •  perheen uudet muodot ja läheisyyden ja kanssakäymisen merkitykset vanhetessa tarkasteluun A Vilkko 2008

21. ristiriitojen politiikkaa • sijoillaan vanheneminen on (lähi)historiallisesti uusi painotus • vanhuuspolitiikka on ollut hoivaan ja hoivasuhteisiin kohdistuvaa (vanhetaan sitten missä tahansa paikassa) • nyt on painotus hoivan paikassa: kodista vanhenemisen areena • sosiokulttuurinen hyvän vanhenemisen normi sitoo elämän jatkuvuuden tiukasti paikan jatkuvuuteen • paradoksaalista: • vanhuus on monimuotoinen elämänvaihe • koti ei merkitse samoja asioita eri ikävaiheissa • tarpeet, toiminta ja merkityksellisyyden kokeminen muuttuvat • vanhanakin olemme valmiita suunnittelemaan, tekemään valintoja ja päätöksiä • ne eivät välttämättä perustu tietyn elämisen tilan jatkuvuuteen A Vilkko 2008

22. Johtopäätöksiä • Avarampaa näkemystä ikääntymisestä! • Uusia utopioita asumiseen! • Jeanne Moore (2000): uskallettava kohdentaa huomio myös tapoihin, joilla koti tuottaa pettymystä, vaikeuttaa elämistä, laiminlyö asujaansa, rajoittaa ja kahlehtii ja on ristiriidassa asujansa tarpeiden kanssa, ei vain siihen miten koti innoittaa ja lohduttaa A Vilkko 2008

23. Kirjallisuutta • Päivärinta, Eeva (1997): Vanhainkodeista palvelutaloihin – Tilat ja toimintaympäristöt toimintaa ohjaavien periaatteiden kuvaajina. Gerontologia 11(3), 218-225. • Tedre, Silva (2006) Asunnon vangit - ulos pääseminen sosiaalisena ongelmana. Teoksessa Helne, Tuula & Laatu, Markku (toim.) Vääryyskirja. Kelan tutkimusosasto: Helsinki, 161-172. • Vilkko, Anni 2001. Koti mielessä. Teoksessa Jarva, Vuokko & Korvela, Pirjo (toim.) Koti tieteiden risteyksessä. 110 vuotta kotitalousopettajien koulutusta. Helsingin yliopiston kotitalous- ja käsityötieteiden laitos, julkaisuja 9. Yliopistopaino, Helsinki, 53-63. • Vilkko, Anni 2000. Riittävästi koti. Janus 8 (3), 213-230. • Vilkko, Anni (ilmestyy 2008): Koti vanhetessa – paikoillaan pysymisen vai uuden tekemisen projekti? A Vilkko 2008