1 / 19

Elokuvaesteettisiä periaatteita

Elokuvaesteettisiä periaatteita. Hollywood-kerronta ja sen haastajat. Hollywood-kerronnan periaate. Ns. klassisen Hollywood-kerronnan keskeinen tavoite on tarinan kertominen Kaikkien kerronnan keinojen tulee väistyä tarinan tieltä – ts. ne eivät saa viedä katsojan huomiota pois tarinasta

matia
Download Presentation

Elokuvaesteettisiä periaatteita

An Image/Link below is provided (as is) to download presentation Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author. Content is provided to you AS IS for your information and personal use only. Download presentation by click this link. While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server. During download, if you can't get a presentation, the file might be deleted by the publisher.

E N D

Presentation Transcript


  1. Elokuvaesteettisiä periaatteita Hollywood-kerronta ja sen haastajat

  2. Hollywood-kerronnan periaate • Ns. klassisen Hollywood-kerronnan keskeinen tavoite on tarinan kertominen • Kaikkien kerronnan keinojen tulee väistyä tarinan tieltä – ts. ne eivät saa viedä katsojan huomiota pois tarinasta • Tästä syystä puhutaan esim. ”näkymättömästä leikkauksesta” • Keskeinen periaate ns. suojaviivasääntö tai 180 asteen sääntö

  3. 180-asteen sääntö Keskustelevaa paria kuvataan ainoastaan vaalealta alueelta, muutoin tilakäsitys hämärtyy. Mikäli kamera viedään suojaviivan toiselle puolelle henkilöt tuntuvat vaihtavan paikkaa keskenään.

  4. Otos Sam Spadesta (Bogart) toimistossaan (John Huston: Maltese Falcon - Maltan haukka, USA 1941)

  5. Sihteeri Effie tulee huoneeseen. Esittelyotos (establishing shot): katsojalle annetaan yleisvaikutelma tilasta jossa kohtaus tapahtuu. Samalla se luo 180 asteen suojaviivan Effien ja Samin välille.

  6. Siirtymä puolilähikuvaan Effiestä. Kuva-vastakuva -parin ensimmäinen otos. Effie katsoo kuvan ulkopuolelle muodostaen katselinjan (eyline match) seuraavaan otokseen joka on.

  7. vastakuva, Effien katseen kohde.

  8. Pian huoneeseen astuu kolmas henkilö ja hänet asemoidaan tilaan uudella esittelyotoksella (reestablishing shot)

  9. Brigid O’Shaugnessey lähestyy Spadea, kamera on siirtynyt hänen taakseen

  10. Brigid istuutuu vastapäätä Spadea, uusi 180 asteen linja syntyy heidän välilleen ja kohtaus jatkuu sen mukaisilla kuva-vastakuva -pareilla.

  11. Taide-elokuva ja ajatus tekijästä (auteur) Taide-elokuvalla voidaan tarkoittaa • elokuvia, joiden muodossa ja tyylissä on vaikutteita “korkeamman taiteen” modernistisesta suuntauksesta, ja jotka tarjoavat vaihtoehdon valtavirtaviihteelle. • USA:ssa tuontielokuvia, jotka vetoavat ensi sijassa ylemmän keskiluokan yliopistokoulutettuun yleisöön • 1960-luvulla ”eurooppalainen taide-elokuva” pitkälle identtinen modernistisen elokuvan kanssa • Taustalla uusi ajatus ohjaajasta auteurina (luovana tekijänä) • Alexandre Astruc: 1948 - caméra-stylo • Cahiers du cinéma 1950-luku: politique des auteurs • Truffaut, Godard, Rohmer, Rivette, Chabrol

  12. Modernismi: taustaa • laaja suuntaus taiteessa ja kirjallisuudessa 1900-luvun alkuvuosikymmenistä lähtien: mm. Pablo Picasso, James Joyce • ilmaisumuotojen radikaali uudistaminen, • irtautuminen koherentista ja lineaarisesta kerronnasta, • visuaalinen fragmentaatio; • irtautuminen realismista • Temaattisesti kiinnostus kaupunkielämään, tekniikkaan • Elokuvassa ensimmäinen aalto 1920-luvulla (mm. ekspressionismi, surrealismi, dada; Buñuel, Cocteau) • Äänielokuvan tultua modernismi taustalle; siiryttiin kohti realismia • Kokeellinen elokuva • 1960-luvulle tultaessa modernismin uusi nousu ns. taide-elokuvassa

  13. Elokuvataiteen ajatus Mykkäelokuvan formatiivinen taidekäsitys

  14. ”Taiteellista elokuvaa” etsimässä • Vuoden 1910 molemmin puolin erilaisia pyrkimyksiä tehdä elokuvasta taidetta • Usein keinona elokuvan linkittäminen tunnustettuihin taidemuotoihin (kirjallisuus, teatteri, musiikki) tai historiallisiin aiheisiin • Film d’Art –yhtiö (Ranska) • Guisen herttuan murha 1908 • ”Autorenfilm” (Saksa n. 1913 alkaen)

  15. 1910-1920-luvun uuden elokuvakulttuurin vaikutuksia • Elokuvataiteen ajatus • Linkki modernismiin • Elokuvan kulttuurisen statuksen nousu • Elokuvahistorian ajatus • Ranskan elokuva-arkiston perustaminen 1930-luvulla (Henri Langlois)

  16. Uudenlainen elokuvakulttuuri ranskassa I maailmansodan jälkeen • kulttuuripiirit alkoivat kiinnostua elokuvasta ja korostaa sen asemaa taiteena • Ricciotto Canudo: ”Seitsemäs taide”; keskustelu elokuvan ”fotogeenisyydestä” Uudenlaisia levityskanavia ja keskustelufoorumeita • elokuvakerhot • C.A.S.A. (Club des amis du septième art, 1920) • elokuvalehdet • Le Film, Cinéa, Ciné pour tous, La gazette des sept arts • erikoistuneet elokuvateatterit • Théâtre du Vieux Colombier (Jean Tedesco 1924); Studio des Ursulines (Armand Tallier 1926), Studio 28 (Jean Mauclaire 1928) • esittivät vanhoja elokuvia (”klassikkoja”), kokeellisia / avantgarde-elokuvia, uusia ei-kaupallisia ja muuten laadukkaiksi katsottuja elokuvia • opiskelija-alennus (Tedesco)  uutta yleisöä

  17. Ricciotto Canudo (1879-1923) • Alun perin italialainen, Ranskaan 1901 • musiikkitieteilijä, esseisti, kriitikko, runoilija, romaani- ja näytelmäkirjailija • Ensimmäinen merkittävä elokuvateoreetikko: ajatus elokuvasta ”seitsemäntenä taiteena”(alun perin jo 1908, lopullinen muotoilu 1919) • Perusti vaikutusvaltaisen elokuvakerho C.A.S.A:n (Club des amis du septième art) 1920-luvun alussa

  18. Mykkäelokuva taiteena: formatiivisuus • 1920-luvun elokuvateorioissa korostui formatiivisuuden ajatus: elokuva muokkaa todellisuutta, ei jäljennä sitä • (Elokuva)taiteen tulee siis olla formatiivista, ei realistista • Vrt. 1910-20-l venäläinen formalismi: ”outouttaminen”, ”vieraannuttaminen” (ostranenie) • Elokuvan ongelma: pelkkää todellisuuden mekaanista jäljentämistä (eikä siis taidetta)? • Erilaisia ratkaisuja (mm. fotogeenisyys)

  19. 1920-luvun elokuvataiteen ajatus • 1920-luvun Euroopassa elokuvan asemaan taiteena suhtauduttiin ristiriitaisesti • Yhtäältä klassisista taideihanteista (symbolismi) nouseva elokuvan taideluonteen etsintä (impressionismi, ekspressionismi, puhdas elokuva, osin montaasiteoria) modernistisessa kontekstissa • Toisaalta modernistisesta liikkeestä myös nouseva antitaiteellisuus ja ”koneihmisen” ihannointi (dada, surrealismi, osin montaasiteoria) • Yleisesti ottaen taiteelliseksi mielletty (tai siksi pyrkivä) 1920-luvun eurooppalainen elokuva oli hyvin vahvasti formatiivista

More Related