1 / 32

Aristoteles

Aristoteles hyveist?. Hyveet ovat ihmisen toimintavalmiuksia toimia soveliaasti jokaisessa sosiaalisessa tilanteessaIhmisen tulee kehitt?? luonteen piirteens? hyveelliseksi ? vain n?in mahdollistuu hyv? el?m? itselle ja toisilleOnnelliseen el?m??n tai el?misen arvoiseen el?m??n (Eudaimon) kuuluvat

komala
Download Presentation

Aristoteles

An Image/Link below is provided (as is) to download presentation Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author. Content is provided to you AS IS for your information and personal use only. Download presentation by click this link. While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server. During download, if you can't get a presentation, the file might be deleted by the publisher.

E N D

Presentation Transcript


    2. Aristoteles hyveistä Hyveet ovat ihmisen toimintavalmiuksia toimia soveliaasti jokaisessa sosiaalisessa tilanteessa Ihmisen tulee kehittää luonteen piirteensä hyveelliseksi – vain näin mahdollistuu hyvä elämä itselle ja toisille Onnelliseen elämään tai elämisen arvoiseen elämään (Eudaimon) kuuluvat ilot, surut, perhe ystävät, politiikka, nautinnot ja filosofia

    3. Aristoteles phronesiksesta Hyveiden soveltamisessa tarvitaan phronesista eli käytännöllistä järkeä. Naisilla, lapsilla ja puhuvilla työkaluilla ei Aristoteleen mukaan ole tätä. Myöskään nerokkailla rikollisilla ei tätä ole, koska phronesis on viisautta toimia hyveellisesti kaikissa tilanteissa Phronesikseen kuuluu ns. praktisen syllogismin käyttö

    4. Aristoteleen hyveiden jako On siis kahdenlaisia hyveitä, intellektuaalisia hyveitä ja luonteen hyveitä. Intellektuaalisen hyveen syntyminen ja kehittyminen perustuu pääasiassa opetukseen, ja siksi se tarvitsee kokemusta ja aikaa. Luonteen hyve taas syntyy tavoista, kuten nimikin (ethike) perustuu vähin muutoksin sanaan tapa (ethos). (NE 1105a 14-18.)

    5. Comte-Sponville phronesisksesta Kyseessä on intellektuaalinen hyve, selittää Aristoteles, siksi että sen alaan kuuluvat tosi, tieto ja järki; järkevyys (phronesis) on taipumus, joka antaa edellytykset nähdä, mikä on ihmiselle hyväksi ja mikä pahaksi ja tämän seurauksena toimia kuin pitää (Aristoteles: Nikomakhoksen etiikka, VI, 1140a-b). Sitä voi kutsua älykkyydeksi, mutta vain jos äly on hyveellistä… Ilman sitä kohtuullisuus, rohkeus ja oikeudenmukaisuus eivät tietäisi mitä tehdä ja miten tehdä se, mikä pitää tehdä… Samoin järkevyys ei olisi mitään ilman muita kolmea, tai se olisi pelkkä kyvykkyys. André Comte-Sponville: Pieni kirja suurista hyveistä, Basam Books 1995, s. 42-43.

    6. Hyveiden suhteen on olemassa neljänlaisia ihmisiä: Hyvin pienimäärä täysin hyveellisiä eli suurisieluisia henkilöitä, joilla ei ole edes motiivia toimi paheellisesti. Seuraavaksi eniten on vahvatahtoisia, jotka toimivat kuin täysin hyveelliset, mutta he joutuvat jatkuvasti kamppailemaan paheellisia taipumuksiaan vastaa. Eniten on heikkotahtoisia, jotka tietävät hyveen, mutta eivät mahda paheilleen mitään. Lopuksi on hyvin pienimäärä täysin paheellisia roistoja, joilla ei ole edes tietoa hyveistä. Heitä ei voi opettaa.

    8. imarteleva ystävällinen jörö Ystävällisyys on ihan arkinen, mutta tärkeä opettajan hyve. Opettajan ei sovi imarrella oppilaitaan, mutta hänen ei myöskään sovi olla jörö. Hyveellisellä opettajalla on niin hyvä itsetunto ja itseluottamus, että hänen ei tarvitse imartelija eikä toisaalta jörö. Aristoteleella on myös syvempi merkitys filia-käsitteelle.

    9. kehuskelija rehellinen väärä vaatimattomuus Hyvän itsetunnon omaava opettaja ei ole kehuskelija eikä toisaalta omaa väärää vaatimattomuutta. Aristoteleen mukaan ”hän, joka teeskentelee omaavansa enemmän on kehuskelija ja hän, joka teeskentelee omaavansa vähemmän on itsensä pettäjä“. Tietty vaatimattomuus kuuluu opettajalle, mutta väärä vaatimattomuus on itsepetosta ja antaa huonon esimerkin oppilaille eikä kasvata heitä omanarvon tunteeseen. Opettajan tulisi omaa käytännöllistä viisautta käyttäen näyttää milloin on kohdallista olla ylpeä saavutuksistaan ja milloin taas ”vaatimattomuus kaunistaa”. Sääntöä tähän ei ole. Ainoastaan käytännöllinen järki ratkaisee. Hyvän itsetunnon omaava opettaja pystyy antamaan toisille – niin oppilailleen kuin kollegoilleen – ansaittua tunnustusta ja pystyy itse ottamaan vastaan ansaitun tunnustuksen terveellä ylpeyden tunteella. Huonon itsetunnon omaava opettaja ei pysty sen enempää antamaan kuin ottamaan vastaan tunnustusta kunnollisesti.

    10. häpeämätön kohtuull. itsellinen yliherkkä Häpeämätön opettajapersoona kehuu itseään niin, että toisia alkaa myötähävettää hänen käytöksensä. Yliherkkä opettaja taas ottaa vastaan kehut punastellen tai köhien. Yliherkkä opettaja haluaisi tällaisessa tilanteessa olla mieluummin muualla. Voidaan ajatella, että häpeämättömyys opettajan ammatissa on pahe, mutta vaikea yliherkkyys asettaa henkilön opettajan ammatissa täysin kestämättömään tilanteeseen.

    11. turhamainen suurisieluinen pienisieluinen Nämä kaikki edellä mainitut hyveet niin kuin kaikki muutkin hyveet kuuluvat persoonalle, josta Aristoteles käyttää juhlallista nimeä megalopsykhia eli suurisieluinen. Suurisieluinen ei leveile eikä toisaalta aliarvioi itseään. Suurisieluisella on hyvä kuva omista kyvyistään ja niiden rajoista. Tällainen luonteen piirre olisi ensiarvoisen tärkeää opettajapersoonalle, jonka työn arkipäivään kuuluu arvioida oppilaiden kykyjä. Aristoteleen mukaan se, joka arvostaa itsensä liian korkealle on turhamainen ja sekä joka arvostaa itsensä liian alas on pienisieluinen. Suurisieluinen persoona on Aristoteleen mukaan avoin vihassaan ja rakkaudessaan ja tähän liittyy hyve, jonka nimi on oikeamielinen viha

    12. kateus oikeamielinen viha nimetön Emme ole aivan varma tarvitseeko opettajapersoona nemisistä (??µes??) eli oikeamielistä vihaa. Voi olla, että jossakin rajatussa tilanteessa on sen paikka eli jotain räikeää epäoikeudenmukaisuutta kohtaan opettajan on syytäkin tuntea oikeamielistä vihaa. Se tarvitseeko opettajan tieten tahtoen itselleen kasvattaa oikeamielisen vihantunnetta, on hankala kysymys.

    13. ylenpalttinen avoinmielisyys ilkeä Suurisieluinen opettajapersoona on siis mieleltään avoin ja suvaitsevainen. Hän ei ole ilkeä eikä myöskään ylenpalttinen. Hän on valmis ottamaan vastaan apua toisilta. Hän ei kanna kaunaa menneistä solvauksista eli hän on avomielinen niin sanottujen pikkuseikkojen suhteen. On ehkä liian paljon vaadittu opettajalta, jos hänen pitäisi olla suurisieluinen persoona. Ammatissa kuin ammatissa suurisieluisuus olisi tarpeen. Meidän kaikkien täytyy tavoitella suurisieluisuutta, mutta vain osa meistä pääsee tähän tavoitteeseen.

    14. alistuva arvokas itsepäinen Opettaja on myös johtaja luokassaan ja hänen olisi syytä johtaa kunniakkaalla tavalla. Totta kai tietyssä mielessä opettaja on oppilaiden palveluksessa, mutta tämä ei tarkoita sitä, että opettajien pitäisi omata palvelijamainen asenne. Asia on pikemminkin päinvastoin. Jotta opettaja pystyisi parhaiten palvelemaan oppilaidensa parasta, hänen täytyy johtaa ja johtaa kunniakkaasti. Tämä tarkoittaa nykypäivänä sitä, että opettajan ei sovi johtaa itsepäisesti ja olla kykenemätön ottamaan kritiikkiä vastaan oppilailtaan, oppilaiden vanhemmilta ja kollegoiltaan. Tarvitaan tietenkin fronesista ja kohtuullista itsellisyyttä, jotta opettaja voi arvioida, mikä kritiikki hänen johtajuuttaan kohtaan on asiallista ja mikä ei.

    15. äkkipikainen tas. temperam. hengettömyys Opettajapersoonan tulisi olla kohtuullinen temperamentiltaan, mikä ei tarkoita hengettömyyttä. Jokaisella meistä on varmasti koulumuistoja äkkipikaisesta opettajasta ja olemme tietoisia tällaisen opettajapersoonan tuhoisista vaikutuksista oppilaassa. Toisaalta hengetön opettaja ei tee ehkä paljoakaan vahinkoa, mutta hän ei tee välttämättä hyvääkään. Opettajien, jotka ovat äkkipikaisia luonteeltaan, tulisi muokata itsessään tätä piirrettä. Joku voisi sanoa, että ei temperamentilleen mitään mahda. Aristoteles ajatteli, että ihminen pystyy muuttamaan temperamenttiaan ja hänen täytyy niin tehdä, jos temperamentti haittaa hyveellistä toimintaa. Hyveellinen persoona niin temperamentin kuin muidenkin hyveiden suhteen ei ole tila, joka joskus saavutetaan ja sitten siinä pysytään. Hyveellisyys on jatkuvaa hyveidensä kehittämistä ja reflektointia. Se on tietoista itsekasvatusta.

    16. uhkarohkeus rohkeus pelkuruus Rohkeus ei ehkä ole niitä kaikista akuuteimpia opettajan hyveitä, mutta kyllä sitäkin tarvitaan opettajan työssä. Opettaja, joka pelkää väittää vastaan esimiehelleen missään tilanteessa, ei ole ammattitaitoinen opettaja. Opettajalla täytyy olla myös rohkeutta pitää järjestystä yllä luokassa. Tietenkin aristoteelinen kultainen keskitie täytyy pitää mielessä järjestyksenkin pidossa. Ehkä joillain opettajilla saattaa olla ongelmana se, että he oikeasti pelkäävät oppilaitaan. Tämä pelko pitää kohdata ja selvittää ongelma. Opettaja, joka pelkää kohdata oppilaitaan, ei voi kunnollisella tavalla opettaa.

    17. villi viisas sosiaalisesti tyhmä Viisaus suppeammassa aristoteelisessa merkityksessä tarkoittaa sosiaalisuutta eli kykyä toimia soveliaasti kaikissa sosiaalisissa tilanteissa. Opettaja ei luonnollisestikaan voi olla villi häiriköitsijä luokassaan, koska hänen täytyy pitää villit oppilaansa ojennuksessa. Villeyden vastakohta on sosiaalinen tyhmyys tai puhumattomuus, joka luonnollisesti on mahdoton piirre opettajassa. Opettajaksi opiskellessaan tai mahdollisesti jo ennen pääsykoehaastatteluja persoonan täytyy muokata itseään hyveelliseksi myös tässä sosiaalisen viisauden mielessä. Tästä syystä – ja ehkä myös villeydenkin syystä - kaikki henkilöt eivät ole kypsiä hakemaan opettajakoulutukseen heti lukion jälkeen.

    18. hyöty oikeudenmukaisuus tappio Oikeudenmukaisuutta hyveenä Aristoteles käyttää monimerkityksellisesti kirjoituksissaan. Nikomakhoksen etiikan V kirjassa Aristoteles puhuu partikulaarisesta oikeudenmukaisuuden, joka koskee oikeudenmukaista jakoa ja vaihtoa. Tässä merkityksessä käsitettä käytetään edellä esitetyssä hyveiden taulukossa. Tässä partikulaarisessa merkityksessä oikeudenmukaisuuden käsitteellä on merkitystä opettajan etiikalle silloin, kun luokkatilanteessa opettaja jakaa jotain hyödykettä tai sitten ikävää velvollisuutta. Esimerkiksi opettaja ei voi aina laittaa luokan mustaa lammasta pyyhkimään taulua tunnin loputtua. Partikulaarista oikeudenmukaisuutta opettaja tarvitsee myös oppilaiden arvostelussa.

    19. hillitön/ylellinen kohtuullinen/edustava haluton/nukkavieru Emme ole varmoja, miten kohtuullisuus ruumiinnautintojen suhteen ja esimerkiksi edustavustava pukeutumisen liittyvät opettajan hyveisiin. Se miten pukeutui, joi, söi ja harjoitti avioelämäänsä, oli Aristoteleelle etiikan kannalta tähdellisiä seikkoja. Voisi ehkä sanoa, että nykyään ylityylikkäästi tai yliseksuaalisesti pukeutunut opettaja antaa kummallisen viestin oppilailleen samoin kuin erittäin nukkavierusti pukeutunut opettaja. Seksistä sanomme vain sen, että jos opettaja on sitä mieltä, että selibaatti on kaikille sopiva elämäntapa tai että kondomia ei tarvita, koska rakkaus jaksaa odottaa, niin tämä henkilö ei ole sovelias opettamaan seksuaalikasvatusta suomalaisessa koulukontekstissa. Kohtuullisuudessa ytimenä on se, miten henkilö suhtautuu omaan eläinsieluunsa tai libidoonsa. Kohtuullinen persoona ei sen enempää kiellä eläinsieluaan kuin anna tälle ylivaltaakaan

    20. Pari uutta opettajan hyvettä autoritaarisuus – demokraattisuus - laissez-faire pol. häpeämättömyys – pol. korrektius – pol. yliherkkyys

    21. Aristoteles ystävyydestä …ystävyyden sanotaan olevan vastavuoroista hyväntahtoisuutta… Ystävien tulee siis olla toisiaan kohtaan hyvänsuopaisia ja tahtoa toisilleen hyvää siten, ettei se jää heiltä salaan… (NE, 1155b34-1156a4).

    22. Aristoteles ystävyydestä Ainoastaan sellaiset asiat ovat rakastettavia, jotka ovat hyviä, miellyttäviä ja käyttökelpoisia. Näistä seuraa kolme ystävyyden lajia, joista vain se korkein edustaa varsinaista ystävyyttä. Kuitenkaan kahta muuta ystävyyden lajia ei pidä väheksyä. Kolme ystävyyden lajia ovat nautintoystävyys, hyöty-ystävyys ja täydellinen ystävyys (NE, 1156a6-38). Nämä kolme ystävyyden lajia ovat hierarkkisia siten, että täydellinen ystävyys on korkein ja sitä seuraavat nautintoystävyys ja hyöty-ystävyys.

    23. Jotta henkilö voisi oppia tämän hyveen, hänet täytyy opettaa siihen ja hänen täytyy käytännössä tätä harjoittaa. Tästä syystä näyttäisi välttämättömältä, että juuri opettaja olisi oppilaan ystävä ja näin tarjoaisi sekä oman esimerkkinsä että harjoittelukentän ystävyydelle. Täytyy kuitenkin kysyä, minkälainen ystävä opettaja voi olla oppilaalle. Nykyisessä moder- nissa maailmankuvassa me itsestään selvästi ajattelemme, että opettaja ongelmattomasti on oppilaan ystävä ja auttaja. Aristoteleella tällainen suhde on vain hyväntahtoisuutta eikä vielä ystävyyttä. Tästä suhteesta puuttuvat tosiystävyyteen tarvittava vastavuoroisuus sekä hyveiden tasavertaisuus. Hyvätahtoisuus ei Aristoteleen mielestä vielä muodos- ta ystävyyttä. Kuinka siis oppilas voisi opettajan kans- sa harjoitella korkeinta ystävyyttä, jos opettaja ei tässä merkityksessä voisi olla oppilaan ystävä?

    24. On kuitenkin kysyttävä, eikö hyväntahtoisuus riitä opettajalle? Eikö ole liikaa vaadittu opettajalta se, että ollakseen hyvä opettaja hänen pitäisi olla ystävä oppilaidensa kanssa? Opettajahan ei voi valita oppilaitaan, joiden kanssa hänen sitten pitäisi ystävystyä. Kuitenkaan opettajan ja oppilaan välinen suhde ei ole hyveellinen ilman ystävyyttä, koska hyveellisyys Aristoteleella edellyttää ystävyyttä. Vastaus kysymykseen opettajan hyväntahtoisuuden riittävyydestä olisi tällöin kieltävä. Vaatimusta opettajan ja oppilaan ystävyydestä voidaan kuitenkin lieventää kehittelemällämme pedagogisen ystävyyden käsitettä. Pedagoginen ystävyys on aivan uusi ystävyyden käsite, joka muistuttaa aristoteelista ystävyyttä epätasa-arvoisten välillä.

    25. Nykyaikana on tarpeen introdusoida uusi ystävyyden laji, joka parhaimmillaan sisältää elementtejä kaikista Aristoteleen määrittelemistä kolmesta ystävyyden muodosta palautumatta niistä mihinkään. Tästä ystävyyden lajista käytämme nimitystä pedagoginen ystävyys, seuraten kasvatusfilosofi Simo Skinnarin käsitettä pedagoginen rakkaus. Pedagoginen rakkaus on se arkipäiväinen professionaalinen ja kutsumuksellinen tunne, jota omistautunut opettaja tuntee oppilaitaan kohtaan ketään syrjimättä. Pedagoginen rakkaus on se yksipuolinen opettajan puolelta tuleva tunneside, jonka päälle rakentuu tai voi rakentua pedagoginen ystävyys, jossa oppilaat kokevat pedagogisesti rakastavan opettajan omakseen.

    26. Pedagoginen ystävyys ei edellytä osapuoliltaan hyveiden samantasoista omaamista vaan pikemminkin päinvastoin. Se on hyveiden suhteen epätasa-arvoinen tila, jossa oppilaat opettelevat ja oppivat hyveitä mukaan lukien korkeimman ystävyyden hyve. Parhaimmillaan pedagogiset ystävät saavat toisiltaan myös hyötyä, nautintoa ja korkeimmat ystävyyden ”esimakua”. Joskus tästä ystävyyden esimausta voi kehittyä korkeinta ystävyyttä. Akateemisen maailman puolelta hyvänä esimerkkinä toimii Hans-Georg Gadamerin ja Martin Heideggerin oppilas-opettaja –suhde. Suhde alkoi pedagogisena ystävyytenä ja muuttui sitten ystävyydeksi. Kun varsinainen ystävyys näiden henkilöiden välillä alkoi, opetuksellinen suhde ja pedagoginen ystävyys lakkasi.

    27. 1. Pedagoginen ystävyys opettajan ja oppilaan välillä on erityislaatuinen ystävyyssuhde tiedollisesti, juridisesti ja “hyveellisesti” (hyveiden hallinnallisesti) eri tasolla olevien ihmisten kesken. 2. Pedagoginen ystävyyssuhde on vastavuoroinen ja edellyttää osapuolinen sitoutumista siihen. Pedagogisessa ystävyyssuhteessa opettaja ja oppilas antavat ja saavat eri asioita. Silloin kun pedagoginen ystävyys ei vastavuoroisesti toteudu luokkahuoneessa – esimerkiksi johtuen vaikka vain luokkakoon suuruudesta -, jäljelle jää vain hyväntahtoisuus tai opettajan puoleinen pedagoginen rakkaus. 3. Korkein ystävyys opettajan ja oppilaan välillä ei toteudu niin kauan, kuin opettaja säilyy opettajan roolissaan ja oppilas oppilaan roolissaan. Parhaimmillaan pedagoginen ystävyys sisältää hyötyä, nautinto ja rakkautta. Näistä elementeistä voi myöhemmin kasvaa tosi ystävyys.

    28. Mistä hyveiden taulukko löytyy

    29. Aristoteleen hyveet Eudeamian etiikassa ??????t?? p?a?t?? ?????s?a ??as?t?? ??d?e?a de???a ??a?s???t?a a?d?? ?at?p????? ????as?a s?f??s??? ??a?s??s?a f????? ??µes?? ?????µ?? ???s?? s??a??? ??µ?a ???t?a ??e??e???t?? ??e?e??e??a ??a???e?a ????e?a e????e?a ???a?e?a f???a ?p???e?a ???s?e?a seµ??t?? a???d?a t??fe??t?? ?a?te??a ?a??p??e?a ?a???te? µe?a??????a µ????????a dapa????a µe?a??p?epe?a µi???p?epe?a pa??????a f????s?? e???e?a

    30. Aristoteleen hyveet Nikomakhoksen etiikassa UHKAROHKEUS MIEHUULLISUUS PELKURUUS HILLITTÖMYYS KOHTUULLISUUS EPÄAISTILLISUUS TUHLAAVAISUUS ANTELIAISUUS AHNEUS NOUSUKASMAISUUS RUNSASKÄTISYYS KITSAUS TYHMÄNYLPEYS SUURISIELUISUUS PIENISIELUISUUS KUNNIANHIMOISUUS NIMETÖN KUNNIANHIMOTTOMUUS VIHAISUUS RAUHALLISUUS VIHASTUMATTOMUUS IMARTELEVIAUUS NIMETÖN ÄREYS KERSKAILEVUUS TOTUUDELLISUUS VAATIMATTOMUUS PELLEMÄISYYS SEURALLISUUS JÖRÖYS

    31. Kreikan aakkoset

    32. Tämä esitys perustuu seuraavan artikkeliin: Leena Kakkori & Rauno Huttunen: Aristotle and Pedagogical Ethics Artikkeli löytyy PAIDEUSIS-nimisestä open access referee-julkaisusta: http://journals.sfu.ca/paideusis/index.php/paideusis

More Related