1 / 43

Suomi muuttuvassa maailmassa

Yleisi

hide
Download Presentation

Suomi muuttuvassa maailmassa

An Image/Link below is provided (as is) to download presentation Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author. Content is provided to you AS IS for your information and personal use only. Download presentation by click this link. While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server. During download, if you can't get a presentation, the file might be deleted by the publisher.

E N D

Presentation Transcript


    1. Suomi muuttuvassa maailmassa Suomalaisten suhtautuminen muihin maihin 24.2. 2009 Vesa Vares

    2. Yleisiä näkökohtia Suomen puolelta: vivahteet (lähinnä puolueet ja sivistyneistö): suomalaisten näkemyksiä ulkomaisista kansallisuuksista stereotypiat, ennakkoluulot, osin myös ideaalikuvat huom. niukasti tutkimusta – tarkastelu hyvin yleisluontoinen v. 1944 jälkeisestä ajasta, ja sota-aika niin oma tapauksensa, ettei siihen puututa tässä lainkaan toisaalta stereotypiat yllättävän pysyviä!

    3. suhtautumisen ”suuri konteksti”: turvallisuuspolitiikka itsetunto tai kompleksit lähes aina pyrky länteen pitkät linjat: sopu Venäjän kanssa (reaalipolitiikka) tai läntinen ajattelu ja puolustautuminen itää vastaan (yksin tai yhdessä); muu alisteista tälle, joko tietoisesti tai tiedostamatta

    4. Näkemykset muista kansallisuuksista 1800-luvulla ulkopoliittinen harrastus vähäistä ja tietopohja myyttistä suuretkin tiedot kulkivat hitaasti (1815 1,5 kk, 1848 2 viikkoa) kansallisuusaate ei ollut vielä eristävää; haettiin kehittyneempiä esikuvia kauppakontaktit vasta fennomania loi "yleistä mielipidettä"

    5. Kuva Ruotsista kulttuurin ja kansalaistoiminnan esikuva etenkin ruotsinkielisille keskisäätyiset ”hyvän elämän” ja yhteiskunnan rakentamisen mallit tuki tervetullut – holhous ei fennomaaneille ambivalentti (edistyneitä esikuvia – tai Tukholma "irstain kaupunki maailmassa")

    6. Kuva Venäjästä erilaisuus ja potentiaalinen vaara; fennomaaneillakin näkemys ”slaavimerestä” keisarin "ei-venäläisyys" eliitille helpoin: muilla aluksi isovihatraditio, uskonto, itämaisuus – mutta totuttiin, ja keisaria ihailtiin kulttuurinen ylemmyydentunne joka säädyssä ei juurikaan etnistä ryssävihaa; sympaattisesti kehittymättömiä ja lapsenomaisia

    9. Kuva Ranskasta kulttuurille ja säätyläisajattelulle Pariisi erikoisasemassa, "toinen isänmaa", itsestään selvä matkakohde; taiteilijat poliittis-yhteiskunnallisesti vallankumousten ja epäjärjestyksen pesäpaikka, dekadentti ja elinvoimaansa menettänyt (etenkin 1870–71 sota ja väestönkasvun loppuminen todistivat) romaaniset kansat epäilyttäviä; kapinat nuorsuomalaisille liberaaleille positiivinen

    10. Kuva Englannista nouseva imperiumi ja talousvalta Krimin sodan aikana jopa vihaa, myöhemminkin pelkoja toisaalta suurostaja, taitavin ja aikaansaavin suurvalta pragmaattinen; ei teoretisoi, ei haihattele, ei kapinoi, pitää huolen oikeuksistaan toisaalta ei tuota filosofeja ja taiteilijoita kieli ei vielä kovin tuttu

    11. Kuva Saksasta kuva koski Pohjois-Saksaa; etelä vieras tuttu, mutta silti arvoituksellinen vaikutteet: saksalainen nationalismi, luterilainen uskonto, sosiaalireformismi, tiede, opiskelu – vanhuudessa kylpylät lukeneiston esikuva lähes joka alalla esikuva myös työväenliikkeelle ehdottomasti dynaaminen ja nouseva

    12. myös kielteisiä piirteitä: yli-ideologisuus, militarismi, äärimmäisyysratkaisut, epäitsenäiset ja pikkuporvarilliset luonteet, liiallinen kansallinen itseriittoisuus (huom. Tanska, Puola, Böömi) – ja oli olemassa myös saksalaisuudelle ylimalkaan kriittisiä, liberaaleja suuntauksia huom. Snellmanin kuvaukset silti Saksaa ei voinut kukaan sivuuttaa, ei edes kriittisesti suhtautuva

    13. muista varsin yleisluontoisia stereotyyppejä: monitahoinen amerikkalaisuus ("keinotekoinen”, toisaalta siirtolaisuuden kohde), häirikkö-Puola, puolivenäläis-keskiaikainen pikkuveli-Viro, takaperoisuuden Turkki, sankarilliset serbit ja buurit… monet edellä mainitut stereotypiat ovat olleet yllättävänkin pysyviä

    14. Näkemyksiä muista kansallisuuksista 1918–1939 Kuva Englannista edelleen ulkopoliittisesti taitavin, demokratian kannalta turvallisin ja vakain lähes kaikkien mielestä olisi hyvä suurvalta-liittolainen – jos vain huolisi realistinen kansa ilman pilvilinnoja, ei hairahdu radikalismiin brittiläinen viikko 1933 kieli etenemässä toisaalta mahtia jopa yliarvioitiin

    15. Kuva Ranskasta poliittisesti vieroksuttu: Saksan kostonhimoinen ja pikkumainen alistaja dekadentti ja degeneroituva maa – väestönkasvukin pysähtynyt ei yhteisiä intressejä, kauppa vähäistä sisäisesti heikko, epävakaat hallitukset liberaaleille positiivinen Englannin kylkiäisenä, samoin edelleen taiteilijoille

    16. Kuva Ruotsista ruohonjuuritasolla enemmän pikkuvelihenkeä kuin johdossa, jolla vanhat sivistyskontaktit AKS:n aitosuomalaisuus, puolueista ML ja IKL suomalaisuus dynaamisempaa, Ruotsi on pehmentynyt helppoon osaansa oikeistossa pelättiin ”marxilaista” yhteiskuntamallia silti viime kädessä tunne läheisyydestä

    17. Kuva Virosta isoveliasenteen ja heimoromantiikan välissä heimoromantiikka, suomalaisten rooli Viron vapaussodassa, pikkuveli (toisaalta myös ”kanisterisilta”) AKS, opiskelijat romantisoivat v. 1934 asti ongelmallinen Pätsin hallitus: Viron 1930-luvun diktatuuri Suomessa keskustan mieleen, oikeisto ja etenkin opiskelijat pettyneitä ja kriittisiä

    20. Itä-Eurooppa kelvollinen viiteryhmäksi vai ei? yleensä ei (reunavaltio- ja diagonaaliliittohankkeet poikkeuksia) läheskään kaikilla ei mielipiteitä sosiaalis-yhteiskunnallisesti lähellä – poliittisesti ja kulttuurisesti painotettiin eroa, "Suomi ei ole mikään Albania" asetelma Unkari kontra muut

    21. Unkari: heimohenki, vanha, rauhansopimuksen pirstoma ja sortama sivistysmaa Puola: arvaamaton, epävakaa, hullunrohkeasti sankarillinen Tshekkoslovakia: keinotekoinen, saksalaisia sortava – toisaalta demokraattinen ja kehittyvä Itävalta: ei oikea valtio ollenkaan Jugoslavia, Romania, Bulgaria, Albania: balkanilaista sekasortoa

    22. Yhdysvallat liberaali maine, kuva parempi vasemmalla kuin oikealla modernismin, koneistumisen, rikastumisen ym. imago – mutta materialismin hallinta vieroksutti onko "oikea kansallisuus" – ja missä kulttuuri? yleisesti aliarvioitiin

    23. Muut maanosat Latinalainen Amerikka: kaukaista banaanitasavaltaa (Euroopasta samassa kastissa Espanja, Portugali, Kreikka) Afrikka ja Aasia: eksotiikka, rotunäkemykset, Euroopan holhottava – tosin periaatteessa ei saa riistää poikkeuksena ihannoitu Japani

    24. juutalaisista yleensä kielteinen kuva kosmopoliittisia, valtiottomia, aatteettomia luoneet sekä kapitalismin että kommunismin, jotka molemmat syövät kansallisuusaatetta 1909 kansalaisoikeuskeskusteluissa tiettyä antisemitismiäkin: vaara pienelle ja köyhälle kansalle IKL:llä myös poliittinen antisemitismi toisaalta pieni määrä – ei suuri kysymys

    25. Ryssäviha yleisesti tunnettu: "vaikka voissa paistaisi"… projisoitiin myös menneisyyteen: isoviha todellisuudessa etnistä vihaa ei 1800-luvulla, bolshevismin vastaisuus tuli oikeastaan ensin 1917 lähes jokainen leiri käytti venäläisiä aateveljiä tukenaan vapaussotamyytti teki periviholliseksi – AKS loi opin isänmaanrakkauden toisesta puolesta ja värisokeasta ryssävihasta

    26. vielä 1919–1920 johtavat politiikot laskivat valkoisen Venäjän palaavan, ja siihen olisi sopeuduttava 1930-luvulla stalinismi teki tavallaan helpoksi pitäytyä ryssänvihassa toisaalta uho kuitenkin selkeästi vaihtumassa huoleen, ja vasemmisto koko ajan immuuni elokuvien kuva venäläisestä: enemmän säälittävä ja lapsenomainen, vailla itsekuria, kuin peto

    27. Oliko 1930-luku ja saksalaismielisyyden aikaa? yleinen myytti etenkin Paasikiven-Kekkosen linjan vuosina – yhä mediassa tosiasiassa Suomi meni vasemmalle muun Euroopan mennessä oikealle (1937 presidentin- ja hallituksenvaihdos, SDP:n vaalivoitot, IKL:n eristäminen jne.) ulkopolitiikkakin skandinavismiin, ei Saksaan – 1939 kieltäydyttiin jopa hyökkäämättömyyssopimuksesta

    28. ennen Hitleriä Saksa tutuin suurvalta, ja vanhat epäpoliittiset kontaktit säilyivät; poliittisesti tietoinen etäisyydenotto, ja turvallisuusratkaisutkin olivat erilaiset Hitlerin valtaannousun jälkeen SDP: "kulttuuria hävittävä voima", "pyövelipolitiikka", "barbaria", "pistimiin nojautuva fascistivalta" jne. Maalaisliitto: vastaan demokratian pohjalta

    29. Edistyspuolue: periaatteellinen anglofiilisyys ja demokraattisuus RKP: natsismi loukkasi legalismia ja individualismia oikeistolle, etenkin Kokoomukselle, ongelmallisinta vuoden 1918 perinne, keisari-Saksan nostalgia, sivistyskontaktit Hitlerin meriittinä kommunismin murskaaminen nopeasti rasitteeksi ulko- ja sisäpolitiikassa väkivaltaisena rauhanhäiritsijänä

    30. Paasikivi siivosi IKL-ainekset Kokoomuksesta juuri käyttämällä Saksaa ja Italiaa varoittavina esimerkkeinä: totalitarismi, väkivalta, sosialismi pettymys: ei tullut wilhelmiaanista Saksaa IKL: hetkellinen euforia, sitten rasite; "todellisen puolueettomuuden" vaatimus, ideologinen malli mieluummin Italiasta, joissain asioissa aito kritiikki – ja lopulta suuri pettymys, Ribbentrop-sopimus 23.8.1939

    31. ulkopolitiikka ei yhtä ideologista, mutta: SDP ja Edistyspuolue tässäkin vastaan Maalaisliitto, Kokoomus, RKP kauhistelivat metodeja, mutta ymmärsivät periaatteen (kansallisvaltio) – tynkä-Tshekkoslovakian miehitykseen asti (maaliskuu 1939) IKL puolusti kaikkea maaliskuuhun 1939 asti – sitten sekin ihmetteli yksikään puolue ei katsonut, että Suomen ulkopolitiikan tulisi suuntautua Saksaan

    32. kulttuuri- ja sivistyneistöpiirit valtaosa hyvin oikeistohenkistä (Waltarin kaltaiset liberaalit ja eri polvien Tulenkantajat poikkeuksia) Saksa yhä tutuin, ja toive "vanhan Saksan" paluusta Saksa yhä johtava maa useimmilla aloilla; epäpoliittiset kontaktit säilytettävä huoli natsien poliittisista elementeistä omilla aloilla

    33. saksalaisten omista lähteistä näkyy käsitys, että kontakteissa oli vältettävä kaikenlaista politiikkaa, jotta edes vanhat asemat saadaan turvattua, ja että yleisesti oltiin perääntymismarssilla lähes kaikissa suhteissa esim. von Blücherin muistio 1938

    34. Suomalaisten näkemyksiä muista kansoista v. 1944 jälkeen erittäin vähän systemaattisesti tutkittu Neuvostoliitto ja venäläisyys 1950–60-luvuilla ei populääri 1970-luvulla neuvostoystävyyden ja liturgian ryöpsähdys; kriittisetkin olettivat ikuiseksi ja saavuttavan USA:ta puoluesuhteet aluksi SKP:lla, sitten ML:lla, 1960-luvun lopulta vähitellen SDP:llä, 1970 – 80-luvulta Kokoomuksella; virallinen hymistely ja selvästi valikoiva moralismi

    35. politiikka vaati liturgian, jonka kuitenkin sisäistäneet täysin luultavasti vain taistolaiset (näistäkin Matti Virtasen ”Fennomanian perillisissä” poikkeava tulkinta) ruohonjuuritasolla kuitenkin koko ajan myös vähättely ja käsitys, että NL on vielä paljon perässä kaikessa muussa kuin sotilasasioissa: "palkintona Lada-merkkinen henkilöauto tai 100 markkaa"; nyt jopa vallitseva näkemys, mutta varsin vähän "Karjala takaisin"-henkeä

    36. amerikkalaisuus ambivalenttisuus, joka jatkuu yhä v. 1944 jälkeen monille joko vapauden tai elintason toivemaa, tai ylimalkaan viimeinen vastapaino NL:lle valtiojohto ei koskaan laskenut USA:n varaan; Paasikiven amerikkalaisvastaiset purkaukset, Kekkosen käsitys USA:n heikkolahjaisista presidenteistä ja typeristä suurlähettiläistä Kekkonen uskoi NL:n voittavan kylmän sodan?

    37. valtiojohdon analyysissä NATO:n maltillisuus olisi Suomelle eduksi – NATO:ssa ja USA:ssa katsottiin toisin puolueista SKP / SKDL:lle ilman muuta vihollinen, muille puolueille positiivinen, mutta ei käytännössä kovin oleellinen – paitsi SDP:lle, jolle USA myös rahanlähde vanha sivistyneistö edelleen kitkerä amerikkalaisuuden massaluonteesta ja ”sivistymättömyydestä” – nuoriso omaksui elämäntavan ja nuorisokulttuurin

    38. 1970–80-luvuilla poliittisesti vieroksuttava, mieluiten esille nurja puoli, ja muotia hämmästellä materialismia etenkin Reagania leimaamassa kaikki älyköt toisaalta lähes kaikessa kehityksen kärjessä, niin tieteessä kuin nuorisokulttuurissa NL:n kadottua kriittisyys noussut, ja Irak ym. vauhdittavat ylimalkaan arvioissa eurooppalaiset linssit

    39. Englanti: taantuvasta imperiumista thatcheristiseksi puoli-Amerikaksi ja "huonoksi eurooppalaiseksi" Ranska: hieno kulttuuri – poliittinen isottelija Saksa: Hitlerin stigma, YYA-sopimuksen mukainen turvallisuuspoliittinen vaara – yhdistymisen jälkeen läheinen yhteistyökumppani EU:ssa Kekkonen myös tunteenomaisesti vihamielinen saksalaisuudelle

    42. DDR oma lukunsa: osa vieroksui kommunismin tiukkapipoina, osalle jopa suurin esikuva (esim. tiedemaailmassa) Ruotsi: monessa suhteessa esikuva, aina seurattu kateuden ja huvittuneisuuden tuntein, yleinen käsitys ruotsalaisesta "pehmeydestä" – "man måste diskutera” puoluetason suhteet itsestäänselvyys, SDP:llä hyvin tiiviit Viro: vuoteen 1964 asti ei olemassa (Kekkosen vierailun jälkeen säännölliset laivayhteydet) – v. 1991 jälkeen: lopultakin pikkuveli!

    43. itäblokki: DDR, ks. edellä Puola: aina vain sankarillinen häirikkö Jugoslavia: Titon maasta sekasortoon Unkari: heimoaate ensin naftaliiniin, sitten nostettiin taas esille erityissuhteen perusteluksi Tshekkoslovakia: tehokas maa, vuoden 1968 marttyyri, hyvä jääkiekkojoukkue

    44. Israel: aluksi sympatia toista "karhun naapuria" kohtaan – sittemmin muuttunut monien silmissä itse karhuksi (huom. ennen v. 1948 juutalaissympatiat vasemmalla, nyt oikealla) Aasia ja Afrikka: holhouksesta valkoisen miehen huonoon omaantuntoon ("lapsesta sankariksi"?) – poliittinen korrektius ja asenteet?

More Related