Kansainv listymishanke ja hankkeeseen liittyneen tiedonkeruun analysointi
Download
1 / 97

Kansainvälistymishanke ja hankkeeseen liittyneen tiedonkeruun analysointi - PowerPoint PPT Presentation


  • 122 Views
  • Uploaded on

Hyvä olo ja ammatti-ihminen; sosiaali- ja terveysalan opiskelijan persoonallinen ja ammatillinen kasvu monikulttuurisuuteen sekä opiskelijoiden laadukas työssäoppiminen ulkomailla. Kansainvälistymishanke ja hankkeeseen liittyneen tiedonkeruun analysointi. Hyvä olo-verkosto/ Jutta Kemppainen

loader
I am the owner, or an agent authorized to act on behalf of the owner, of the copyrighted work described.
capcha
Download Presentation

PowerPoint Slideshow about ' Kansainvälistymishanke ja hankkeeseen liittyneen tiedonkeruun analysointi' - naif


An Image/Link below is provided (as is) to download presentation

Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author.While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server.


- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - E N D - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Presentation Transcript
Kansainv listymishanke ja hankkeeseen liittyneen tiedonkeruun analysointi

Hyvä olo ja ammatti-ihminen; sosiaali- ja terveysalan opiskelijan persoonallinen ja ammatillinen kasvu monikulttuurisuuteen sekä opiskelijoiden laadukas työssäoppiminen ulkomailla

Kansainvälistymishanke ja hankkeeseen liittyneen tiedonkeruun analysointi

Hyvä olo-verkosto/

Jutta Kemppainen

RTSOL


Hyv olo ja ammatti ihminen
Hyvä olo ja ammatti-ihminen...

  • Kansainvälistymishanke, jolle Opetushallitus on myöntänyt valtionavustusta

  • Toteutettu verkostoyhteistyönä

  • Mukana Rovaniemen terveys- ja sosiaalialan oppilaitos (koordinoiva oppilaitos), Vaasan ammattiopisto/sosiaali- ja terveysala, Espoon terveys- ja sosiaalialan oppilaitos, Seinäjoen palvelualojen oppilaitos/sosiaali- ja terveysala sekä Kokkolan sosiaali- ja terveysalan opisto


Tavoitteena on ollut
Tavoitteena on ollut:

  • Tarkastella monikulttuurisuusvalmiuksien ja kansainvälisen vaihdon/työssäoppimisen merkitystä sosiaali- ja terveysalan opiskelijan hyvään oloon ja ammatilliseen kasvuun

  • Kartoittaa kansainvälisten yhteistyökumppaneiden keinoja vaihdossa olevien opiskelijoiden tukemiseen

  • Kehittää ja testata sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden monikulttuurisessa ympäristössä toteutuvaan työssäoppimiseen liittyviä laadukkaita käytäntöjä

  • Kehittää vaihtoon lähtevän opiskelijan kasvuprosessin tukemista edistävä opintomoduuli AIMO (Ammatti-ihmisen kasvu monikulttuurisuuteen ja kansainvälisyyteen).

    • AIMO-opintomoduulia voidaan käyttää monikulttuurisuuden ja kansainväistymisen opiskelussa esimerkiksi vapaasti valittavana opintomoduulina

  • Jatkaa kansallista oppilaitosyhteistyötä sosiaali- ja terveysalan oppilaitosten yhteistyöverkostossa pohjoinen–etelä–länsi-ulottuvuuksilla Suomessa


Hankkeen ensimmäinen vaihe alkoi syksyllä 2002 ja kesti heinäkuun loppuun 2003. Hankkeen toinen vaihe alkoi syksyllä 2003 ja päättyi kesällä 2004

Siihen liittyen:

  • Oppilaitosten lähihoitaja, parturi–kampaaja- ja kosmetologi-opiskelijat suorittivat opintoihinsa sisältyvää työssäoppimista 15 maassa lisäten samalla omaa ammatillista osaamistaan monikulttuurisessa ympäristössä

  • Perehtyivät opetussuunnitelmaan kirjattuihin, kaikille ammatillisen koulutuksen aloille yhteisiin painotuksiin ja kaikille aloille yhteisen ydinosaamisen kuvauksiin ja vastasivat hankkeen teemaan liittyvään kyselyyn — sekä ennen kansainvälistä oppimisjaksoaan että vaihdon jälkeen uudelleen


Opiskelijoiden ohella hankkeeseen liittyvää tietoa keräsivät vaihtojaksoja ulkomailla suorittaneet opettajat sekä vertailukohdan saamiseksi kotimaassa työssäoppimistaan suorittaneet opiskelijat

Kesäkuun 2004 loppuun mennessä tiedonkeruulomakkeita oli palautunut:

Ulkomaan työssäoppimisjakson osalta 62 kappaletta (ennen vaihtoa ja vaihdon jälkeen -lomakkeet yhteen laskettuina)

Kotimaan työssäoppimisjakson osalta 27 kappaletta (ennen vaihtoa ja vaihdon jälkeen -lomakkeet yhteen laskettuina)


Tiedonkeruumaina hankkeessa toimivat
Tiedonkeruumaina hankkeessa toimivat: keräsivät vaihtojaksoja ulkomailla suorittaneet opettajat sekä vertailukohdan saamiseksi kotimaassa työssäoppimistaan suorittaneet opiskelijat

  • Espanja

  • Italia

  • Hollanti

  • Iso-Britannia

  • Irlanti

  • Slovenia

  • Kypros

  • Ranska

  • Turkki

  • Puola

  • Tanska

  • Norja

  • Kanada

  • Itävalta

  • Viro

  • sekä vertailukohdan saamiseksi Suomi



Opetussuunnitelman mukaiset kaikille aloille yhteiset ydinosaamisen kuvaukset
Opetussuunnitelman mukaiset kaikille aloille yhteiset ydinosaamisen kuvaukset:

  • Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon opetussuunnitelman perusteiden (2001) mukaan ammatillisen peruskoulutuksen tavoitteena tulee olla, se, että opiskelijalle kehittyy seuraavia kaikilla aloilla tarvittavia valmiuksia: oppimistaidot, ongelmanratkaisutaidot, vuorovaikutus- ja viestintätaidot, yhteistyötaidot, eettiset ja esteettiset taidot.


  • Oppimistaitojen ydinosaamisen kuvaukset:kehittymiseksi koulutuksen tulee tuottaa opiskelijalle valmiudet elinikäiseen oppimiseen ja halun itsensä kehittämiseen.

    • Opiskelijan on saatava valmiudet arvioida omaa oppimistaan ja osaamistaan sekä suunnitella opiskeluaan.

    • Hänen on saatava valmiudet hankkia, jäsentää ja arvioida tietoa sekä soveltaa aiemmin opittua muuttuvissa tilanteissa

  • Ongelmanratkaisutaitojen kehittymiseksi koulutuksen tulee tuottaa opiskelijalle valmiuksia toimia työssään ja ongelmallisissa tilanteissa joustavasti, innovatiivisesti ja uutta luovasti

  • Vuorovaikutus- ja viestintätaitojen kehittymiseksi koulutuksen tulee tuottaa opiskelijalle valmiuksia selviytyä erilaisissa vuorovaikutustilanteissa työelämässä.

    • Opiskelijan on saatava valmiudet selvitä neuvottelutilanteista ja käyttää suullista ja kirjallista viestintää sekä tietotekniikkaa erilaisissa vuorovaikutus- ja viestintätilanteissa


  • Yhteistyötaitojen ydinosaamisen kuvaukset: kehittymiseksi koulutuksen tulee tuottaa opiskelijalle valmiudet toimia erilaisten ihmisten kanssa ja tiimin jäsenenä sekä olla joustava ihmissuhteissa ja ottaa huomioon toiset ihmiset.

    • Hänen tulee osata tunnistaa omia ja toisten tunnetiloja ja ottaa niitä rakentavasti huomioon toiminnassaan

  • Eettisten ja esteettisten taitojen kehittymiseksi koulutuksen tulee tuottaa opiskelijalle sellaiset valmiudet, että hän osaa käsitellä ja ratkaista eettisiä ongelmia sekä tiedostaa omat arvonsa ja kulttuuriin pohjautuvia kauneusarvoja ja ottaa ne huomioon toiminnassaan.

    • Hän osaa toimia vastuullisesti, oikeudenmukaisesti ja tehtyjen sopimusten mukaisesti.

    • Hän osaa noudattaa työssään ammattietiikkaa, kuten asiakkaita koskevaa vaitiolovelvollisuutta, tietosuojaa ja kuluttajansuojasäädöksiä


Sosiaali ja terveysalan perustutkinnon ja koulutusohjelmien tavoitteet
Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon ja koulutusohjelmien tavoitteet

  • Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon opetussuunnitelman perusteissa (2001) sosiaali- ja terveysalan työ määritellään työksi ihmisten kanssa ja heitä varten.

    • Tutkinnon suorittaneella tulee olla hyvät ihmissuhde- ja vuorovaikutustaidot, neuvottelutaidot, kyky toimia tiimeissä ja projekteissa, kielitaitoa sekä vankka osaaminen sosiaali- ja terveysalan hoito-, huolenpito- ja kasvatustehtävissä.

  • Hänellä on oltava kyky tukea erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten voimavaroja ja toimintakykyä heidän omista lähtökohdistaan käsin ja osattava ottaa huomioon heidän kulttuuri- ja arvomaailmansa.

  • Hänen on hallittava myös arvo-osaaminen, ammattietiikka, suvaitsevuus ja ongelmanratkaisutaito käytännön kasvatus-, hoito- ja huolenpitotaitojen ohella


  • Opetussuunnitelman perusteiden mukaan tutkinnon suorittaneen tulee osata tehdä rakentavaa yhteistyötä eri ammattiryhmien kesken sosiaali- ja terveydenhuollossa.

    • Hänen on osattava työskennellä sekä itsenäisesti että moniammatillisen ryhmän jäsenenä ja tunnistaa oman osaamisensa mahdollisuudet ja rajat.

  • Hänellä tulee olla hyvät oppimistaidot ja oman ammattitaidon ja työn kehittämistaidot elinikäisen oppimisen periaatteiden mukaan, jotta hän pystyy vastaamaan työn jatkuvasti muuttuviin ja uudistuviin haasteisiin.

  • Hänen on osattava arvostaa ammattiaan ja olla halukas kehittämään itseään ja työtään asiakaskeskeisesti ja palveluhenkisesti toiminnan laatua parantaen.

  • Alan ammattilaiselta odotetaan myös kulttuuriosaamista: sosiaali- ja terveysalalla tehdään työtä monikulttuurisessa ympäristössä joko kotimassa tai ulkomailla.

    • Tutkinnon suorittaneella tulee olla valmiuksia kansainvälisyyteen


Kyselyn tulokset

Kyselyn tulokset... tulee osata tehdä rakentavaa yhteistyötä eri ammattiryhmien kesken sosiaali- ja terveydenhuollossa.


K sitys ongelmanratkaisutaidoista ja omat ongelmanratkaisutaidot ennen vaihtoa ja vaihdon j lkeen
Käsitys ongelmanratkaisutaidoista ja omat ongelmanratkaisutaidot ennen vaihtoa ja vaihdon jälkeen

  • Opetussuunnitelmaa mukaillen monikulttuurisiksi ongelmanratkaisutaidoiksi ulkomailla työssäoppimistaan suorittaneet opiskelijat näkivät sen, että asiakkaiden/potilaiden kulttuurillinen ja uskonnollinen tausta otettaisiin hoitotyössä huomioon ja sitä kunnioitettaisiin

  • Ongelmanratkaisutaitoina he nostivat esiin myös kyvyn selvitä erilaisista kielitaitoon liittyvistä ongelmista.

  • Samoin he korostivat kykyä pyytää työssä apua muilta tilanteessa, jossa työtekijä ei itse pystyisi ratkaisemaan esiin nousutta ongelmaa.

  • Myös itsenäisyyttä ja henkilökohtaisia valmiuksia suhteessa ongelmaratkaisuun painotettiin


  • Opetussuunnitelmaan kirjattujen painotusten tavoin opiskelijat painottivat monikulttuuriseen ongelmaratkaisutyöhön kuuluvan myös joustavuuden

  • Myös innovatiivisuutta ja luovuutta — kykyä löytää ongelmallisissakin tilanteissa soveltavia, mutta ammattietiikan mukaisia ratkaisuja, opiskelijat korostivat

  • Muiksi keskeisiksi monikulttuurisessa ympäristössä tarvittaviksi ongelmanratkaisutaidoiksi opiskelijat määrittelivät sen, että ettei hoitotyötä suorittava työntekijä hätääntyisi ja pyrkisi työssään ehdottomasti takaamaan asiakkaan yksityisyyden toteutumisen.

  • Kompromissien ja yhteistyön kerrottiin olevan hyviä ongelmanratkaisukeinoja.

  • Osalla opiskelijoista käsitys ongelmanratkaisutaidoista monikulttuurisessa ympäristössä oli vasta muodostumassa eikä ongelmaratkaisutaitoja osattu eksaktisti määritellä.


  • Suomessa työssäoppimistaan suorittaneiden opiskelijoiden vastauksissa monikulttuurisista ongelmanratkaisutaidoista painottuivat pitkälti samat asiat kuin ulkomailla harjoittelussa olleiden opiskelijoiden vastauksissa.

  • Hoitotilanteissa tuli olla joustava ja kompromisseihin oli pyrittävä.

  • Ongelmat oli yritettävä ratkaista itse tai haettava niihin apua.

  • Kielen rooli nousi Suomessa harjoitelleiden opiskelijoiden vastauksissa vahvemmin esiin.

    • Kielitaito tuntui arveluttavan heitä.

    • Ehkä tämä oli eräs syy siihen, miksi he suorittivat työssäoppimistaan Suomessa, eivätkä ulkomailla.


  • Suomessa työssäoppimista suorittaneiden opiskelijoiden mukaan ongelmat oli ratkaistava niin, että ratkaisuissa huomioitaisiin asiakkaan/potilaan etu.

    • Väkivallan ja kovien keinojen käyttöä ei suositeltu, vaan puhumista pidettiin parhaimpana ongelmanratkaisukeinona.

  • Myös opiskelijan omaa turvallisuutta ja sen huomioimista korostettiin vastauksissa.

  • Osa opiskelijoista totesi, että ennen kuin omat ongelmaratkaisutaidot hioutuisivat huippuunsa, tarvittaisiin käytännön kokemusta perushoidosta.

  • Osa opiskelijoista oli melko epävarmoja omien ongelmanratkaisutaitojensa suhteen.

  • Opiskelijoista osa koki osaavansa toimia ongelmatilanteissa.

    • Tähän heitä oli valmentanut esimerkiksi aikaisempi työ.

  • Parantamisen varaa kuitenkin aina nähtiin olevan.


  • Vaihdon jälkeen ulkomailla työssäoppimisjaksolla olleiden opiskelijoiden vastauksissa korostuivat, kuten ennen vaihtoakin, joustavuus ja luovuus.

  • Myös kyky soveltaviin, innovatiivisiin ratkaisuihin painottui.

    • Sitä kerrottiin tarvittavan muun muassa siksi, että hygieniataso oli monessa maassa Suomea alhaisempi eikä apuvälineitä ei ollut niin paljon käytössä

    • Ulkomailla saattoi myös esiintyä kommunikaatiovaikeuksia

    • Lisäksi aikataulut, vaikka linja-automatkaa ajatellen, saattoivat pettää.

  • Jälleen painotettiin myös kykyä kunnioittaa vierasta kulttuuria ja uskontoa: sopeutuvaisuutta, hyväksyntää ja ymmärtämistä.

  • Paitsi kulttuurilliset periaatteet, ongelmanratkaisussa huomioon oli otettava myös eettiset periaatteet.

    • Mahdolliset ongelmat oli pyrittävä ratkaisemaan niin, ettei ratkaisu ei ollut kenenkään moraalia vastaan.


  • Myös kielitaitoja ja kykyä käyttää ei-kielellistä viestintää ongelmanratkaisussa korostettiin.

  • Myös Suomessa työssäoppimista suorittaneiden opiskelijoiden vastauksissa painottui omatoimisuus ja kyky hakea apua ja etsiä soveltavia ratkaisuja niin käytännön kuin kielellisiinkin ongelmiin.

  • Monikulttuurisessa, kansainvälisessä ympäristössä ongelmanratkaisutaidot nähtiin tarpeellisiksi, sillä käytännön hoitotyössä kohdattaisiin eri kulttuureja ja kansallisuuksia edustavia ihmisiä.

    • Esimerkkinä mainittiin juutalaiset, joiden ei kerrottu hyväksyvän verensiirtoa.


  • Ulkomailla työssäoppimistaan suorittaneiden opiskelijoiden mukaan ongelmanratkaisua vaatineet tilanteet ulkomailla olivat sujuneet pääsääntöisesti hyvin

    • Opiskelijat olivat löytäneet tilanteisiin ratkaisut ja kyenneet mielestään olemaan joustavia.

  • Apuna ongelmanratkaisussa oli käytetty sanakirjaa, elekieltä, tulkkausta ja ”hyvää tahtoa”.

  • Myös aikaisemmissa puheenvuoroissa esiin nostettua luovuutta oli käytetty.

  • Myös molemmat jo ennen vaihtoa esiin nostetut ratkaisumenetelmät — avun hakeminen ja hyvin usealla myös itsenäinen toiminta — painottuivat.


  • Omien taitojen koettiin vahvistuneen vaihdon aikana haasteellisten kokemusten vuoksi ja kieliongelmien vuoksi.

  • Osa opiskelijoista suhtautui ongelmanratkaisutaitoihinsa vielä hieman epäluuloisesti.

    • Ongelmanratkaisutaitojen nähtiin kehittyvän iän ja kokemuksen myötä.

  • Osa ulkomailla harjoitelleista opiskelijoista ei kieliongelmia ja kulttuurista aiheutuneita ongelmia juurikaan ollut kokenut

    • Kaikki heidän asiakkaansa olivat olleet suomalaisia.

  • Se mikä kaikkien opiskelijoiden huomion oli kiinnittänyt, olivat hoitomenetelmät, joiden ei ulkomailla nähty vastaavan Suomen tasoa.

    • Esimerkiksi lääkityksen ja apuvälineiden kerrottiin olleen puutteellista.


  • Suomessa työssäoppimistaan suorittaneet opiskelijat painottivat harjoittelun jälkeen, että he pystyivät ratkaisemaan ”yleisimpiä eteen tulevia ongelmia”.

  • Puhuminen ja keskusteleminen, jotka ennen harjoittelua oli nähty tärkeiksi ongelmatilanteiden ratkaisumalleiksi, näyttivät säilyttäneen asemansa harjoittelun jälkeenkin.

  • Kielitaito nousi Suomessa harjoitteluaan suorittaneiden opiskelijoiden kommenteissa jälleen esiin.

    • Ulkomaalaisten kanssa kohdattujen kieliongelmien nähtiin selviävän: ”hakemalla apua toiselta ihmiseltä”.


Käsitys vuorovaikutus- ja viestintätaidoista ja omat vuorovaikutus- ja viestintätaidot ennen vaihtoa ja vaihdon jälkeen

  • Ulkomailla työharjoittelussa olleet opiskelijat näkivät vuorovaikutus- ja viestintätaidoiksi paitsi sanallisen viestinnän, myös ilmeet, eleet, tavat, ruumiinkielen, sosiaalisuuden, rohkean ja positiivisen asenteen työskentelyyn, kohteliaan ja ystävällisen käytöksen sekä ”itsensä, ammattinsa ja koulunsa” edustamisen uudessa paikassa.

  • Niin ikään vuorovaikutus- ja viestintätaidoiksi laskettiin opetussuunnitelman perusteiden tavoin se, että henkilö kykenisi kommunikoimaan ”erilaisten ihmisten” kanssa — kielellisesti kuin myös elekielellä.


  • Se, että hoitajat tuntisivat eri kulttuurien tapoja ja niitä oloja, joista asiakas tulee, nähtiin vuorovaikutus- ja viestintätaidoissa keskeisiksi.

  • Yhteisymmärryksien syntymistä pidettiin vuorovaikutus- ja viestintätaitojen lopullisena tarkoituksena.

  • Keskustelutaidot, oman asiansa ilmaisemisen kyky nähtiin tärkeiksi vuorovaikutus- ja viestintätaidoiksi.

  • Tieto- ja viestintäteknisiä taitoja tarvittiin etenkin kirjallisessa itsensä ilmaisemisessa.

  • Myös Suomessa työssäoppimistaan suorittaneet opiskelijat mielsivät vuorovaikutus- ja viestintätaidoiksi sekä suullisen että kirjallisen ilmaisun, ilmeet ja eleet, ystävällisen asenteen potilaita ja muuta henkilökuntaa kohtaan sekä tieto- ja viestintätekniikan osaamisen tarpeen.


  • Myös kielitaidon nähtiin kuuluvan tärkeisiin vuorovaikutus- ja viestintätaitoihin.

    • Suomessa, kuten muissakin kaksikielisissä maissa, se että kaikki asiakkaat saisivat palveluita omalla äidinkielellään, nähtiin olennaiseksi.

  • Päätarkoitukseksi vuorovaikutus- ja viestintätaidossa myös Suomessa, samoin kuin ulkomailla, työssäoppimistaan suorittaneet opiskelijat näkivät ymmärryksen syntymisen.

    • Esimerkkinä mainittiin se, että hoitohenkilöstö pystyisi viestittämään asiakkaan tilanteeseen ja hoitoon liittyneet asiat muille hoitoa toteuttaville ammatti-ihmisille.

  • Vuorovaikutus- ja viestintätaidot nähtiin tärkeiksi myös siksi, että niiden avulla — viestimällä työtovereiden kanssa — henkilökunta sai tietoa ja uusia ideoita työnsä toteuttamiseen.


  • Ulkomailla työssäoppimistaan suorittaneet opiskelijat määrittelevät itsensä uteliaiksi, asenteeltaan positiivisiksi, sosiaalisiksi sekä toisista kulttuureista kiinnostuneiksi.

    • Näiden luonteenpiirteiden he uskoivat auttavan itseään vuorovaikutus- ja viestintätilanteissa vieraassa kulttuurissa.

  • Empatiakykyään, osaamistaan asettua toisen ihmisen asemaan ja toimeen tulemistaan erilaisten ihmisten kanssa opiskelijat painottivat.

  • Kielitaitoonsa liittyen osa opiskelijoista totesi olevansa rohkeita käyttämään vierasta kieltä.

  • Osa taas totesi, että vieraista kielistä englanti oli heille ”jokseenkin sujuva”.

  • Vuorovaikutus- ja viestintätaitoihin liitetyn tietotekniikan käytön opiskelijat kertoivat ”jotenkin hallitsevansa”.


  • Suomessa työssäoppimisjaksollaan olleet opiskelijat korostivat niin ikään olevansa sosiaalisia, avoimia ja iloisia ihmisiä, jotka olivat valmiita ”tutustumaan uusiin kulttuureihin”.

  • Opiskelijat myös korostivat osaavansa kuunnella ja välittää tärkeitä viestejä.

  • Epäilykset kielitaidon suhteen nousivat taas Suomessa harjoitelleiden opiskelijoiden vastauksissa esiin.

  • Perusasiat tietokoneella kerrottiin osattavan.


  • Vaihdon jälkeen ulkomailla top-jaksolla olleet opiskelijat korostivat hyvien vuorovaikutus- ja viestintätaitojen näkyvän ”uskalluksena panna itsensä likoon”, ”positiivisena asenteena” sekä kykynä ottaa sanallisen ilmaisun lisäksi koko kehon kieli käyttöön.

  • Vuorovaikutus- ja viestintätaitoihin luettiin myös ”ystävällisyys” ja ”luonteva käytös”.

  • Osa opiskelijoista myös korosti, että kohdemaan kielen osaaminen olisi tehostanut vuorovaikutus- ja viestintätaitoja.

  • Niin ikään keskeiseksi vuorovaikutus- ja viestintätaidoissa nähtiin se, että ennen hoitotyön aloittamista, hoitajan olisi esittäydyttävä kunnolla asiakkaalle/potilaalle.

  • Samoin korostettiin, että hoitotyössä eri kulttuurien tavat täytyisi ottaa huomioon ja niitä olisi kunnioitettava.

  • Päätavoitteeksi vuorovaikutus- ja viestintätilanteissa nähtiin sama asia kuin ennen vaihtoakin: se, että asiakkaalla oli ”oikeus tulla ymmärretyksi”.


  • Suomessa työssäoppimisjaksolla olleet opiskelijat näkivät niin ikään vuorovaikutus- ja viestintätaidoissa keskeiseksi sosiaalisuuden.

  • Myös kielitaidon merkitystä korotettiin.

  • Tärkeimpänä piirteenä vuorovaikutus- ja viestintätaidoissa opiskelijat nostivat jälleen esiin asiakkaiden ongelmien ratkaisun — hänen ymmärtämisensä.

  • Vuorovaikutuksen onnistuminen asiakkaiden ja työkavereiden kanssa oli ehdottoman tärkeää.


  • Ulkomailla työssäoppimisjaksolla olleiden opiskelijoiden mukaan heidän vuorovaikutus- ja viestintätaitonsa olivat kasvaneet ja kehittyneet harjoittelun aikana

    • Opiskelijat olivat tulleet hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

  • Elekieltä, kehon kieltä ja vieraita kieliä opiskelijat olivat joutuneet käyttämään paljon ja rohkeutta vaihdon aikana oli tullut opiskelijoille lisää.

  • Osalla opiskelijoista ei ollut ilmennyt minkäänlaista ongelmaa kommunikoinnissa eikä vieraan kielen käyttöä ollut vaadittu.

    • Heidän työssäoppimispaikkansa olivat olleet suomalaisen omistuksessa ja asiakkaat olivat olleet suomalaisia.

  • Asiakkaiden ongelmat ja tarpeet oli saatu hyvin selvitettyä, mihin opiskelijat olivat tyytyväisiä, sillä tämä asia oli nähty vuorovaikutus- ja viestintätaidoissa jo ennen vaihtoa keskeisimmäksi asiaksi.

  • Vuorovaikutustilanteihin ja kontakteihin oltiin muutoinkin tyytyväisiä.


  • Myös Suomessa työssäoppimistaan suorittaneille opiskelijoille oli jäänyt myönteinen ja ”ihan hyvä” kuva harjoittelusta ja heidän omista vuorovaikutus- ja viestintätaidoistaan.

    • Eräs opiskelijoista kertoi ensin hieman arkailleensa päihdeongelmaisten kohtaamista, mutta kontakti heihin oli kuitenkin syntynyt äkkiä.

  • Kielitaitoon liittyneestä vuorovaikutuksesta nousi esiin kahtalaisia mielipiteitä.

    • Osa opiskelijoista kertoi kielitaitonsa olevan heikkoa.

    • Osa opiskelijoista taas kertoi osaavansa ”ruotsia ja englantia” ja tulevaisuudessa mahdollisesti opiskelevansa uusiakin kieliä.

  • Opetussuunnitelman perusteisiin kirjattujen tavoitteiden mukaisesti, niin ulkomailla kuin kotimaassa harjoitelleet opiskelijat, olivat saaneet valmiuksia selvitä neuvottelutilanteista käyttämällä suullista ja kirjallista viestintää sekä tietotekniikkaa apunaan erilaisissa vuorovaikutus- ja viestintätilanteissa.


Käsitys yhteistyötaidoista ja omat yhteistyötaidot ennen vaihtoa ja vaihdon jälkeen

  • Yhteistyötaidoiksi ulkomailla työssäoppimistaan suorittaneet opiskelijat määrittelivät opetussuunnitelman perusteiden tavoin ”toimeen tulemisen” kaikkien kanssa, joustavuuden ja muiden huomioon ottamisen.

  • Niin ikään yhteistyötaidoiksi nimettiin kyky toimia yhdessä asiakkaiden ja muiden työntekijöiden kanssa sekä kyky sopeutua työpaikalla noudettaviin tapoihin.

  • Lisäksi yhteistyötaitoihin laskettiin kyky tunnistaa omia ja muiden tunnetiloja ja ottaa niitä huomioon toiminnassaan.

    • Opiskelijoiden mukaan hoitajan oli kyettävä tekemään töitä kaikkien ihmisten kanssa, riippumatta luonteesta tai kulttuurista.


  • Työssäoppimisjaksonsa ulkomailla opiskelijat näkivät juuri tässä suhteessa tärkeäksi asiaksi.

    • Työssäoppimisjaksonsa kautta opiskelijat oppisivat toimimaan erilaisten ihmisten ja eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa.

  • Hyvillä yhteistyötaidoilla opiskelijat uskoivat voitavan ylittää kommunikaatiovaikeudetkin.

  • Hyvät yhteistyötaidot olivat tärkeitä myös fyysisessä työssä ja toiminnassa työssäoppimispaikalla:

    • Esimerkiksi silloin, kun potilasta siirrettiin vuoteessa asennosta toiseen tai kuljetettiin vuoteesta pesulle.

  • Suomessa työssäoppimisjaksolla olleet opiskelijat määrittelivät yhteistyötaidot samalla tapaa kuin ulkomailla harjoitelleet opiskelijat eli kyvyksi ottaa toisten ihmisten tunteet huomioon, kyvyksi olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa.

  • Myös kyvyksi työskennellä osana työtiimiä ja työryhmään sulautumiseksi hyväksi yhteistyötaidot määriteltiin.


  • Suomessa harjoitelleet opiskelijat korostivat, että yhteistyötä hoitotyössä tarvittiin myös ennen muuta siksi, että potilaan/asiakkaan olo hoidossa olisi mahdollisimman ”siedettävää”.

  • Monikulttuuriseen ympäristöön sijoittaessa yhteistyötaidoissa painottui kyky ottaa eri kulttuurit huomioon.

    • Opiskelijoiden mukaan hoitajan oli sopeuduttava erilaiseen kulttuuriin, esimerkiksi ruokailutilanteeseen, jossa asiakas ei söisi sianlihaa tai muuta vastaavaa ruoka-ainetta.

  • Niin ikään tärkeäksi yhteistyötaidoissa nähtiin kyky tehdä työtä asiakkaan/potilaan kanssa riippumatta hänen menneisyydestään — kuten päihteiden käytöstä — tai sairaudestaan.

  • Paitsi potilaan, myös hänen perheenjäsentensä kanssa yhteistyön oli sujuttava hyvin.

    • Yhteistyötaidoilla pystyttiin lisäämään niin potilaan, hänen perheensä kuin työntekijän itsensäkin hyvää oloa.

  • Yhteistyötaidoissa myös kauneus ja siisteys oli otettava huomioon.


  • Ulkomailla työssäoppimistaan suorittaneista opiskelijoista usea määritteli yhteistyötaitonsa hyviksi ja itsensä yhteistyökykyiseksi tai erittäin yhteistyökykyiseksi, sopeutuvaiseksi, suvaitsevaiseksi ja ymmärtäväiseksi.

  • Niin ikään osa opiskelijoista totesi, että he pystyivät tunnistamaan omia ja toisten tunnetiloja sekä ottamaan ne huomioon toiminnassaan.

  • Suomessa työssäoppimistaan suorittaneet opiskelijat määrittelivät niin ikään yhteistyötaitonsa ”ihan hyviksi” ja ”hyviksi”.

  • He tulivat toimeen erilaisten ihmisten kanssa, pystyivät toimimaan tiimin jäsenenä, olivat hyviä kuuntelijoita ja ymmärsivät ihmisiä hyvin. He eivät arvioineet ihmisiä ulkonäön perusteella eivätkä syrjineet ketään.

  • Eräs opiskelijoista siirsi vastuuta yhteistyötaitojen onnistumisesta myös muulle työyhteisölle.

  • Parannettavaakin omista taidosta löydettiin.


  • Vaihdon jälkeen ulkomailla työssäoppimistaan suorittaneet opiskelijat määrittelivät yhteistyötaitoiseksi henkilön, joka oli oma-aloitteinen, aktiivinen, innokas, joustava ja joka kykeni näkemään asiat laajasti.

    • Hän pystyi tekemään yhteistyötä kaikenlaisten ihmisten kanssa ja oman työtiiminsä jäsenenä.

  • Vaihdon jälkeen opiskelijat olivat sitä mieltä, että työyhteisössä oli ehdottoman tärkeää sen toimivuus

    • Tähän yhteistyötaidoilla nimenomaan tähdättiin

    • Hoidon, perussiivouksen, ompelun ja yhteisten seurusteluhetkien oli onnistuttava ja sujuttava.

  • Monikulttuurisessa ympäristössä yhteistyötaitoinen henkilön oli kyettävä yhteistyöhön eri maista tulevien työtovereiden ja asiakkaiden kanssa ja sellaistenkin ihmisten kanssa, joista ei pidetty.

  • Hoitohenkilöstön täytyi osata sovitella oman ja vieraan kulttuurin tapoja mahdollisimman joustavasti toisiinsa.


  • Myös Suomessa harjoitelleiden opiskelijoiden mukaan yhteistyötaitoisen henkilön oli kyettävä tekemään yhteistyötä erilaisten — ja eri kansallisuuksia edustavien — ihmisten kanssa erilaisissa tilanteissa.

  • Opiskelijat korostivat, että yhteistyö ja yhteishenki ryhmässä toteutuisi, kun opiskelija hyväksyisi ”muut ja itsensä”. ”

  • Ulkomailla työssäoppimisjaksollaan olleiden opiskelijoiden mukaan yhteistyö heidän ja asiakkaiden/potilaiden sekä henkilökunnan kanssa oli onnistunut ja sujunut hyvin.

  • Opiskelijat olivat pystyneet työskentelemään erilaisten ihmisten kanssa.

    • Tämän taidon he olivat myös kokeneet vahvistuvan vaihdossa ollessaan.

  • Ulospäinsuuntautunut asenne ihmisten seurassa oli helpottanut työskentelyä.


  • Osalla opiskelijoista oli ollut kielivaikeuksia. yhteistyötaitoisen henkilön oli kyettävä tekemään yhteistyötä erilaisten — ja eri kansallisuuksia edustavien — ihmisten kanssa erilaisissa tilanteissa.

  • Pääsääntöisesti kokemukset vierasmaalaisten kanssa kommunikoinnista olivat olleet kuitenkin positiivisia:

    • Apua tulkkauksessa oli pyydetty tarvittaessa ja myös saatu.

  • Omaan panokseensa työyhteisön toimivuuden parantamisessa — sen edellytysten takaamisessa — opiskelijat olivat tyytyväisiä.

    • Myös hankalampien työyhteisön jäsenten kanssa oli tultu toimeen.

  • Rohkeutta osa opiskelijoista olisi kaivannut toimintaansa enemmän.


Käsitys eettisistä ja esteettisistä taidoista ja omat eettiset ja esteettiset taidot ennen vaihtoa ja vaihdon jälkeen

  • Ulkomailla työssäoppimistaan suorittaneiden opiskelijoiden mukaan eettisiin ja esteettisiin taitoihin kuului tietoisuus siitä, mikä oli oikein ja mikä väärin.

    • Tämä oli otettava huomioon ja sen mukaan toimittava työpaikalla.

  • Myös hoidettavan asiakkaan/potilaan kulttuuri ja uskonto sekä niihin liittyvät arvot, tavat ja käytännöt oli otettava huomioon eettisistä ja esteettisistä taidoista puhuttaessa.

  • Useat opiskelijoista kuitenkin painottivat, että hoitajalla oli oikeus tuoda myös omia arvojaan ja eettisiä ja esteettisiä taitojaan ja näkemyksiään monikulttuurisessa hoitotyössä esille

    • Omaa moraaliaan vastaan ei tarvinnut toimia.


  • Eettisiin ja esteettisiin taitoihin ulkomailla työssäoppimistaan suorittaneet opiskelijat liittivät kuuluvaksi vaitiolovelvollisuuden, vastuuntunnon ja huolellisuuden.

  • Myös hoitoympäristön turvallisuuden, viihtyisyyden ja puhtauden toteuttamisen opiskelijat liittivät mukaan eettisiin ja esteettisiin taitoihin.

  • Tärkeänä seikkana eettisiin ja esteettisiin taitoihin liittyen pidettiin sitä, että potilasta jaksettaisiin kuunnella ja olla hänen seuranaan.

  • Asiakkaan oli myös annettava selviytyä askareistaan niin oma-aloitteisesti kuin vain mahdollista.


  • Jokaisen asiakkaan kivunsietokynnys oli niin ikään opeteltava tunnistamaan ja otettava huomioon hoitotyössä.

  • Muita piirteitä, joita opiskelijat nostivat esille eettisiin ja esteettisiin taitoihin liittyen, olivat muun muassa oman ammattitaidon kehittäminen, uusien asioiden oppiminen sekä hoitohenkilönkunnan hillitty pukeutuminen.

  • Hoitajan tuli myös osata huomioida, missä kunnossa olevia asiakkaita voi hoitaa.

  • Työssä oli osattava noudattaa myös työpaikan sääntöjä.


  • Suomessa työssäoppimistaan suorittaneiden opiskelijoiden mukaan jokaisella kansallisuudella oli omat käsityksensä eettisistä ja esteettisistä asioista ja näitä oli kunnioitettava.

  • Opiskelijoiden mukaan hoitomenetelmiä oli oltava valmis vaihtamaan potilaille, jos heidän kulttuurinsa tai uskontonsa niin vaatisi.

  • Suomessa harjoitelleet opiskelijat myös painottivat, että paitsi jokaisella kulttuurilla, myös jokaisella ihmisellä oli omat käsityksensä ja mielipiteensä eettisistä ja esteettisistä arvoista ja taidoista.


  • Asiakasta ja potilasta tuli kunnioittaa, hänen yksityisyyttään suojella, toimia luottamuksellisesti, vaitiololupausta noudattaen ja hänen tarpeensa kokonaisvaltaisesti huomioon ottaen.

  • Niin ikään eettisiin ja esteettisiin taitoihin kuuluivat tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus.

  • Samoin kuin ulkomailla vaihdossa olleet opiskelijat, myös Suomessa työssäoppimistaan suorittaneet opiskelijat korostivat sitä, että hoitajan oli pyrittävä tekemään itsestään asiallinen esimerkiksi pukeutumalla ja käyttäytymällä asiallisesti.


  • Ulkomailla harjoitelleet opiskelijat korostivat, että he toimivat hoitotyössä vieraiden kulttuurien arvoja ja tapoja kunnioittaen ja huomioiden.

  • Opiskelijat korostivat olevansa innokkaita oppimaan uutta ja pyrkivänsä ottamaan vaikutteita työssäoppimispaikastaan ja tavoista siellä.

  • Osa opiskelijoista kertoi, että eettiset ja esteettiset taidot olivat tulleet heille käytännön työssä tutuiksi ja opiskelun ohessa vahvistuneet.

  • Osa ilmaisi epävarmuutensa näihin taitoihin liittyen.


  • Suomessa työssäoppimistaan suorittaneet opiskelijat korostivat osaavansa ottaa muiden ihmisten mielipiteet ja tunteet huomioon niin esteettisten kuin eettistenkin asioiden näkökulmasta.

  • Ihmisten vakaumuksia kerrottiin arvostettavan ja hoitomenetelmien vaihdon tarvittaessa onnistuvan.

  • Asiakkaiden/potilaiden yksityisyyttä opiskelijat kertoivat arvostavansa ja vaitiolovelvollisuuden tiedostamista niin ikään korostettiin.

  • Eettisten ja esteettisten arvojen toteuttamista hoitotyössä peilattiin myös omien henkilökohtaisten arvojen näkökulmasta:

    • ”Olen visuaalinen ihminen ja esteettisyys on minulle tärkeä asia”.

  • Myös toiveita omaa jatkokehittymistä varten asetettiin.


  • Vaihdon jälkeen ulkomailla työssäoppimistaan suorittaneet opiskelijat korostivat eettisten ja esteettisten taitojen tarkoittavan ”ammattietiikan” ja potilas- ja hoitajasuhteen lakien noudattamista:

    • Vaitiolo- ja salassapitovelvollisuutta, potilaan yksityisyyden ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamista sekä vastuullista toimintaa.

  • Toiminnassa oli oltava oikeudenmukainen ja noudatettava tehtyjä sopimuksia.

  • Jälleen korostui myös se, että asiakas/potilas oli huomioitava sekä kulttuurinsa puolesta että yksilötasolla. Jokaista asiakasta mielipiteineen — samoin kuin myös työtovereita — oli kunnioitettava.

    • Asiakkaan yksilöllisyys oli pyrittävä säilyttämään. Hänen omat eettiset ja kauneusarvonsa oli huomioitava.

  • Kulttuurista johtuviin eroihin lähes kaikki opiskelijat olivat työssäoppimisjaksollaan joutuneet törmäämään.

    • Eräs opiskelijoista painotti: ” – – siellä lasta lyötiin ja kohdeltiin kovemmin ottein mitä meillä”.


  • Yhtenäistäkin eri kulttuureista löydettiin: ”Niin kotimaassa kuin ulkomailla pidetään siististä elinympäristöstä ja tämä tulee muistaa sama missä on”.

  • Kulttuurillisiin eroihin eri opiskelijat olivat reagoineet hieman eri tavoin.

    • Osan opiskelijoista käyttäytyminen potilaita/asiakkaita kohtaan oli kulttuurista riippumatta joka tilanteessa samanlaista.

    • Osa taas oli mukautunut uuden kulttuuriin sääntöihin.

  • Muita olennaisia piirteitä eettisten ja esteettisten arvojen kunnioittamisessa monikulttuurisessa ympäristössä olivat opiskelijoiden mukaan hyvän ja turvallisen hoitoympäristön järjestämisen asiakkaalle/potilaalle.

  • Ammattitaidon parantaminen ja jatkokouluttautuminen nähtiin oleellisiksi asioiksi eettisiin ja esteettisiin arvoihin liittyen.


  • Suomessa työssäoppimistaan suorittaneiden opiskelijoiden mukaan eettisiin ja esteettisiin taitoihin liittyen hoitajan oli osattava arvostaa kaikkia ihmisiä sekä arvostettava ja hyväksyttävä heidän vakaumuksensa sekä otettava ne huomioon hoidon yhteydessä.

  • Niin ikään esteettisiin taitoihin liittyen todettiin, että hoitajalla olisi oltava ”kauneus- ja järjestyssilmää”.

  • Eettisiin taitoihin liittyen hoitajalla oli myös oltava ”tieto oikeasta ja väärästä.”

  • Opiskelijat myös korostivat, että jokaisessa kulttuurissa ja kansalaisuudessa oli omat näkemyksensä eettisistä ja esteettisistä asioista, jotka oli otettava huomioon.

    • Esimerkkinä mainittiin alastomuus, jonka kerrottiin koettavan joissakin kulttuureissa nolostuttavaksi.


  • Ulkomailla vaihdossa olleet opiskelijat korostivat vaihdon jälkeen osaavansa ottaa eettiset ja esteettiset taidot huomioon.

  • Opiskelijat korostivat olleensa — ja olevansa — työssään tasavertaisia ja kunnioittavansa vaitiolo- ja salassapitovelvollisuutta.

  • Opiskelijat korostivat ymmärtävänsä viihtyisyyden ja kauneuden merkityksen ja tärkeyden hoitotyössä erinomaisesti.

  • Myös sellaisiin kulttuurillisiin piirteisiin, joita ei ollut helppo hyväksyä, opiskelijat olivat vaihtopaikoissa törmänneet.

    • Eräs opiskelijoista totesi: ”Olisin halunnut laittaa yhden potilaan lepäämään päivälevon ajaksi, mutta siellä häntä nukutettiin pyörätuolissa istuen”.


  • Kulttuurillisiin eroihin liittyen osa opiskelijoista oli ulkomaan harjoittelun jälkeen löytänyt kotimaasta useampia parempia puolia.

  • Myös positiivisia huomioita vieraan kulttuurin käytännöistä oli tehty.

    • Hyvinä oppimiskokemuksina nostettiin esiin muun muassa pyörätuolipotilaan sekä raskaana olevan asiakkaan hieronta.

  • Suomessa harjoitelleet opiskelijat korostivat harjoittelunsa jälkeen osaavansa ottaa toiset ihmiset hoitotyössä huomioon ja kunnioittavansa sekä arvostavansa jokaista.

  • Opiskelijoille oli — ja oli ollut — myös tärkeää, että he tulisivat välittäneeksi asiakkaille positiivisen kuvan itsestään ja taidoistaan.

  • Eettisten ja esteettisten arvojen tärkeyttä asiakkaalle/potilaalle peilattiin jälleen omien henkilökohtaisten näkemysten kautta:

    • ”Itsellenikin esteettiset ja eettiset asiat ovat tärkeitä”.


Käsitys monikulttuurisuusosaamisesta lähihoitajan/kosmetologin/

parturikampaajan työssä ja oma monikulttuurisuusosaaminen ennen vaihtoa ja vaihdon jälkeen

  • Ulkomailla työssäoppimisjaksolla olleiden opiskelijoiden mukaan monikulttuurisuusosaaminen hoitohenkilöstön työssä tarkoitti eri kulttuureista tietämistä, niiden huomioon ottamista ja tilannekohtaisesti niiden mukaan toimimista.

  • Hoitaja olisi suvaitsevainen, avarakatseinen, empaattinen, positiivinen, mukautuvainen ja ymmärtäisi eri kulttuureja ja niihin sisältyviä tapoja, arvoja ja vakaumuksia.

  • Näitä ulottuvuuksia hoito- ja huolenpitotyössä oli korostettu opetussuunnitelman perusteissakin.


  • Esimerkkinä huomioon otettavista tavoista mainittiin eri kulttuureihin sisältyvät erilaiset tervehtimiskäytännöt sekä asiakkaiden epäluulot esimerkiksi riisuuntumisen suhteen.

  • Myös eri maiden ruokailutottumusten, käytöstapojen, kansansairauksien ja perheen aseman tuntemista sekä hyvää kielitaitoa pidettiin tärkeänä.

  • Paitsi kulttuurillisten erityispiirteiden huomioiminen, ulkomailla työssäoppimisjaksolla olleiden opiskelijoiden vastauksissa nousi jälleen esiin asiakkaan/potilaan kohtaaminen yksilötasolla ilman kulttuurillista taustaa.

    • Asiakkaiden yksilöllisyyttä ja yksityisyyttä oli osattava kunnioittaa.

  • Muita keskeisiä monikulttuurisuusosaamiseen liitettyjä piirteitä olivat opiskelijoiden mukaan ”kiinnostus ja halu toimia monikulttuurisessa työyhteisössä”.

  • Lisäksi asiakaspalvelutaidot, kuten ystävällisyys ja palvelualttius sekä niiden hallitseminen nähtiin tärkeäksi.


  • Suomessa harjoitelleiden opiskelijoiden mukaan monikulttuurisesti työskentelevä hoitaja ymmärtäisi eri kulttuureja ja osaisi toimia eri kulttuurin vaatimien normien mukaan.

  • Hän rohkenisi tutustua ja sopeutuisi erilaisiin kulttuureihin ja ihmisiin ja hyväksyisi nämä.

  • Niin ikään hän olisi valmis oppimaan uutta ja käyttämään eri kieltä ja opettelemaan sitä.

  • Hän olisi myös asiallinen ja huomioisi hoitotyössään, että kaikissa kulttuureissa/uskonnoissa ei hyväksyttäisi kaikkia hoitotapoja.

    • Esimerkkinä mainittiin Jehovantodistajat, jotka eivät hyväksy verensiirtoa.


  • Ulkomailla työssäoppimisjaksolla olleista opiskelijoista suurin osa ei nähnyt monikulttuurisuusosaamistaan kovin suureksi, mutta innokkaiksi ja nopeiksi oppimaan, mukautuvaisiksi ja suvaitsevaisiksi he itsensä mielsivät.

  • Syyksi siihen, ettei heidän monikulttuurisuusosaamisensa ollut kovin hyvä, opiskelijat näkivät käytännön kokemuksen puuttumisen.

  • Osa oli melko epävarma oman monikulttuurisuusosaamisensa suhteen.

  • Osa opiskelijoista arvioi monikulttuurisosaamisensa olevana hyvää.

    • Syiksi tähän mainittiin henkilökohtaiset kokemukset monikulttuurisuustyöstä.


  • Myös vahvojen eettisten vakaumusten ja tuntemusten nähtiin vaikuttavan siihen, että monikulttuurisuusosaaminen oli osalla opiskelijoista vahvaa.

  • Niin ikään opintojen ja aiheeseen liittyvien erikoiskurssien kerrottiin vahvistaneen monikulttuurisuusosaamista.

  • Myös hyvän kielitaidon ja valmiuden — uskalluksen työskennellä ulkomaalaisten kanssa — nähtiin auttavan monikulttuurisuusosaamisen toteutumista.


  • Myös Suomessa työssäoppimistaan suorittaneista opiskelijoista osa oli sitä mieltä, ettei tiennyt eri kulttuureista tarpeeksi.

  • Tosin niiden kulttuurien, joiden koettiin olevan Suomessa eniten esillä, kuten romanien ja somalien, tavat ja käytännöt koettiin tunnetun.

  • Osa koki rajoittavana tekijänä monikulttuurisuustyössä kielitaitonsa.

    • Kielitaito ja siinä ilmenevät puutteet korostuivat kautta linjan Suomessa työssäoppimisjaksolla olleiden opiskelijoiden vastauksissa.

  • Osa opiskelijoista koki monikulttuurisuusosaamisensa hyväksi

  • Tähän vaikutti, samoin kuin ulkomailla työssäoppimassa olleiden opiskelijoiden tapauksessa, aikaisemmat kokemukset sekä henkilökohtaiset vakaumukset.


  • Vaihdon jälkeen ulkomailla harjoitelleet opiskelijat korostivat monikulttuurisuusosaamisen tarkoittavan kykenevyyttä työskennellä eri maista tai kulttuureista tulevien työtovereiden/asiakkaiden kanssa

    • Eri kulttuureissa vallitsevia tapoja, hoito- ja työmenetelmiä oli kunnioitettava.

  • Hoitohenkilökunnan oli pystyttävä mukautumaan ja sopeutumaan kohdemaan/kulttuurin tapoihin eikä heti ”tuomittava” tiettyjä toimintatapoja.

  • Luovuus ja joustavuus — oman toiminnan muuttaminen tarpeen vaatiessa — oli tärkeää monikulttuurisen hoitotyön toteuttamisessa.

  • Tasa-arvoa opiskelijat niin ikään pitivät toiminnassaan tärkeänä periaatteena.

  • Monikulttuurisuusosaamisen ja taitojen hankintaan opiskelijat painottivat vaihtonsa jälkeen, että heidän mielestään jokaisen tulevan lähihoitajan tulisi vierailla edes muutaman päivä vieraassa kulttuurissa.


  • Monikulttuurisuusosaamiseen ja vieraan kulttuuriin ymmärtämiseen ja vieraasta kulttuurista kotoisin olevan henkilön kanssa kommunikointiin opiskelijat liittivät myös kielen hallinnan.

    • Ainakin ruotsin ja englannin osaaminen nähtiin tärkeäksi.

  • Ulkomailla top-jaksolla olleet opiskelijat kokivat, että heidän osaamisensa oli vahvistunut ja laajentunut työssäoppimisen aikana.

  • Osa opiskelijoista koki, ettei vielä vaihdon jälkeenkään tiennyt ”kauhean paljon” eri kulttuureista.

  • Osalla opiskelijoista taas kulttuurierot olivat ”pistäneet” silmään.

    • Eräälle opiskelijalle sopeutuminen uuteen kulttuuriin oli aluksi olut ”todella outoa”, mutta jo viikon kuluttua hän oli alkanut tapoihin

  • Tämä vahvisti sitä näkemystä ja opetussuunnitelman perusteiden tavoitetta, että opiskelijoille syntyisi — ja oli tarkoitus syntyä — työssäoppimisensa aikana monikulttuurisuusvalmiuksia


  • Suomessa työssäoppimistaan suorittaneiden opiskelijoiden mukaan monikulttuurisuusosaamisen kuului vaihdon jälkeenkin vahva tietämys ja tuntemus erilaisista kulttuureista.

  • Myös kunnioittamisen niin Suomessa kuin ulkomaillakin työssäoppimista tehneet opiskelijat nostivat esiin.

    • Hoitajan tuli huomioida työssään asiakkaan uskomukset, koska joissain kulttuureissa/uskonnoissa ei hyväksyttäisi kaikkia hoitotapoja.

  • Tärkeäksi nähtiin niin ikään, kuten ulkomaillakin harjoitelleet opiskelijat olivat korostaneet, kielitaito: se, että henkilöstö tulisi toimeen asiakkaan kanssa tämän omalla äidinkielellä.


  • Suomessa harjoitelleet opiskelijat korostivat tietävänsä harjoittelunsa jälkeen ”aika paljon” eri kulttuureista — ja siitä mikä niissä on sallittua ja mikä ei.

  • He myös korostivat pystyvänsä toimimaan eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa halveksimatta heidän tapojaan.

  • Käytännön kokemusten ja oman kiinnostuksen vieraisiin kulttuureihin nähtiin vahvistavan monikulttuurisuusosaamista.

  • Kielitaito nousi edelleen esiin heikkoutena, joka vaikutti opiskelijoiden monikulttuurisuusosaamiseen heikentävästi.

  • Osalla opiskelijoista myös tietynlainen epävarmuus vieraiden kulttuurien parissa toimimiseen heijastui työharjoittelun jälkeenkin

    • Hehän olivat harjoitelleet Suomessa ja olleet siis vähemmän tekemisissä vieraiden kulttuurien kanssa.

  • Tarpeen vaatiessa opiskelijat korostivat osaavansa hakea lisää tietoa eri kulttuureista.


Ammatti-ihmisen hyvä olo ja siihen vaikuttaneet tekijät ennen vaihtoa ja vaihdon jälkeen

  • Ulkomailla työssäoppimistaan suorittaneiden opiskelijoiden mukaan ammatti-ihmisen hyvään oloon vaikuttivat sekä työhön että henkilökohtaiseen elämään ja vapaa-aikaan liittyneet tekijät.

  • Työpaikalla hyvään oloon vaikuttivat tietoisuus siitä, mitä oli tekemässä ja tietoisuus omasta osaamisestaan, innostuneisuus sekä motivaatio.

  • Myös positiivisuuden työnteossa — ja omassa työssä viihtymisen — nähtiin vaikuttavan hyvän olon syntymiseen.


  • Niin ikään hoitajan jaksamiseen nähtiin vaikuttavan myös työyhteisön

    • Hyvien työkaverien ja toimeen tulemisen kollegojen ja potilaiden kanssa.

  • Lisäksi ammatti-ihmisen hyvään oloon nähtiin vaikuttavan työn laadun

    • Sen oliko työ raskasta fyysisesti ja henkisesti sekä miten ergonomia työpaikalla toteutuisi.

  • Myös työsuojelusta huolehtimisen työpaikalla nähtiin takaavan hyvää oloa.

  • Niin ikään riittävän hyvän ja työtehtäviin sopivan koulutuksen, ammattiosaamisen sekä sopivan haastavien työtehtävien nähtiin vaikuttavan ammatti-ihmisen hyvään oloon.


  • Hyvää oloa tuottaisi hyvän olon tunne ja ilo, joka syntyi onnistumisesta työssä.

  • Oli tärkeää myös tuntea toisten kunnioittavan ja arvostavan sitä työtä, jota teki.

  • Niin ikään opiskelijoiden mukaan hyvään oloon vaikutti myös se, että elämä töiden ulkopuolella oli mallillaan.

  • Omasta terveydestä — fyysisestä ja psyykkisestä kunnostaan — oli muistettava huolehtia.

  • Tärkeäksi asiaksi hyvän olon tuottamisessa nähtiin vapaa-ajan ja työn erillään pitäminen.


  • Myös Suomessa harjoitelleiden opiskelijoiden mukaan ammatti-ihmisen hyvään oloon vaikuttivat sekä työhön että henkilökohtaiseen elämään liittyneet piirteet.

  • Työpaikalla hyvää oloa synnytti opiskelijoiden mukaan se, jos oli hoitanut asiakkaita/potilaita hyvin.

  • Yleensäkin onnistumisen työtehtävissä nähtiin synnyttävän ammatti-ihmiselle hyvän olon.

  • Myös hyvän työilmapiirin merkitystä työpaikalla korostettiin.

  • Ammatti-ihmisen henkilökohtaiseen elämään liittyneistä piirteistä hyvää oloa nähtiin synnyttävän oman asenteen elämää kohtaan, terveellisten elämäntapojen sekä sen että muistaisi antaa itselleen aikaa harrastuksiin, ystäville ja perheelle.


  • Vaihdon jälkeenkin ulkomailla vaihdossa olleet opiskelijat korostivat, että ammatti-ihmiselle tuottivat hyvää oloa sekä työhön itseensä että työntekijän vapaa-aikaan liittyneet asiat.

  • Työssä oli viihdyttävä ja siitä oli nautittava.

  • Työn oli myös oltava tarpeeksi haastavaa, ja hoitohenkilöstön oli tunnettava tekevänsä arvokasta työtä.

  • Työntekijällä oli myös oltava ”sisäinen halu auttaa ihmisiä” ja kehittyä työn asettamien vaatimusten mukaan.

  • Työkavereiden, asiakkaiden ja ”työnjohtajan” — pomon — merkitystä hyvän olon tuottajina painotettiin.


  • Uusina asioina verrattuna tilanteeseen ennen vaihtoa ulkomailla työssäoppimistaan suorittaneet opiskelijat korostivat entistä enemmän työyhteisön tiiviyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, jonka oltiin koettu ulkomailla toteutuvan selvemmin kuin Suomessa.

  • Myös joustavuuden merkitystä hyvän olon tuottamisessa painotettiin entistä vahvemmin, samoin hoitohenkilöstön ja asiakkaiden välisten rajojen häviämistä.

    • Eräs Tanskassa harjoitellut opiskelija kuvaili: ”Kuilu potilaiden ja hoitohenkilökunnan välillä oli olematon. Potilaatkin oli kahvilla hoitajien kanssa.”

  • Edellisten tekijöiden lisäksi, kuten ennen vaihtoakin, ulkomailla työssäoppimistaan suorittaneet opiskelijat näkivät tärkeäksi myös asiakkailta tulevan palautteen.


  • Myös hyvää ergonomiaa ja hyviä työaikoja pidettiin tärkeinä hyvän olon tuottamisessa.

  • Uutena asiana nostettiin esille näkemys, jonka mukaan ammatti-ihmisen hyvään oloon vaikuttaisi tietoisuus oman ”ammattitaidon rajoista”.

    • Hän tunnistaisi omien taitojensa rajallisuuden ja kykenisi ohjaamaan asiakkaan hakemaan apua muualta ellei itse siihen kykenisi.

  • Ammatti-ihmisen henkilökohtaisista asioista korostettiin psyykkistä ja fyysistä terveyttä sekä terveellisiä elämäntapoja.

    • Työntekijän omien henkilökohtaisten asioiden tuli olla järjestyksessä, hänen tuli olla tasapainoinen ja tyytyväinen elämäänsä.

    • Hän ei myöskään saanut upota työhönsä täydellisesti, vaan työntekijän piti pystyä rentoutumaan työpaikan ulkopuolella.


  • Myös Suomessa harjoitelleiden opiskelijoiden mukaan vaihdon jälkeenkin ammatti-ihmiselle tuottivat hyvää oloa sekä työhön että vapaa-aikaan liittyneet asiat.

  • Oma motivaatio työhön ja sen tekemiseen nähtiin hyvän olon lähteeksi.

  • Hyvän työyhteisön sekä uusina asioina turvallisen työilmapiirin ja viriketoiminnan tarjoamisen työntekijöille nähtiin tuottavan ammatti-ihmiselle hyvää oloa.

  • Henkilökohtaiseen elämään liittyen opiskelijat korostivat fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin merkitystä.

    • Ammatti-ihmisen oli huolehdittava itsestään, hyvinvoinnistaan ja valittava terveelliset elämäntavat.


Miten ajattelet vaihdon sujuvan, missä asioissa olosi on luottavainen? Mitkä asiat pohdituttivat? Mitkä asiat pelottavat? — tuntemukset ennen vaihtoa

  • Ulkomailla vaihdossa olleet opiskelijat luottivat vaihdon sujuvan hyvin, mikäli heidän kokemuksensa työpaikan fyysisistä ja psykososiaalisista puitteista niihin tutustuttaessa, olivat olleet hyviä: paikka oli siihen tutustuttaessa ollut ”hieno”, ”siisti” ja ”uusittu”.

  • Niin ikään auttoi myös se, jos opiskelijoilla ylipäänsä oli selkeä paikka missä nukkua ja tehdä töitä.

  • Samoin tulevan kotikaupungin tunteminen ja siellä liikkumisen osaaminen rauhoitti mieliä.

  • Psykososiaaliseen ympäristöön liittyen se, jos asianomaiseen vaihtopaikkaan lähti useampia opiskelijoita, tuotti luottamusta.


  • Opiskelijat olivat luottavaisia myös omien työhön liittyvien taitojensa vastuuntunnon, velvollisuuksien, asiakas- ja vuorovaikutustaitojensa suhteen.

  • Myös sen, että piti omasta työstään ja asiakaskunnasta nähtiin auttavan työhön sopeutumista.

  • Opiskelijat korostivat lähtevänsä matkaan ”avoimin ja positiivisin” mielin, sopeutuvaisina sekä ”todella innoissaan”.

  • Osalle opiskelijoista luottavaisuutta toi tietoisuus siitä, että vaihtopaikassa puhuttaisi suomea.

  • Myös tieto siitä, että työssäoppimispaikalla oli suomalaisia työntekijöitä, helpotti oloa.

  • Niin ikään tietoisuus siitä, että hallitsi oman työnsä, työotteet ja muun ammattitaidon, helpotti opiskelijoiden oloa vaihtoon lähdön kynnyksellä.


  • Lisäksi opiskelijat uskoivat, että koska he olivat harjoittelijoita, heille annettaisiin virheitäkin ”helpommin anteeksi”.

  • Lisäksi opiskelijat uskoivat, että koska he tulivat ”aivan eri maasta”, heihin kohdistuisi mielenkiintoa ja työyhteisö sekä asiakkaat ottaisivat heidät mielellään vastaan.

  • Kaikki opiskelijat uskoivat vaihdon tarjoavan heille paljon uusia kokemuksia.

    • He luottivat siihen, että ”kaikesta selvittäisiin” eikä kukaan varsinaisesti pelännyt vaihtoon lähtöä.

  • Paitsi ihmisten ja työyhteisön kanssa pärjääminen, tärkeäksi nähtiin myös ”itsensä kanssa pärjääminen”.

  • Osa opiskelijoista korosti päässään risteilevän kahtiajakoisia ajatuksia vaihdosta:

    • ”Joka toinen päivä ajattelen, että minä varmasti pärjään ja joka toinen päivä, että mihin minä olen itteni pistänyt”.


  • Suomessa vaihdossa olleet opiskelijat uskoivat niin ikään vaihdon sujuvan hyvin ammatillisten ja omien sosiaalisten valmiuksiensa puolesta.

    • Opiskelijat kokivat olevansa ”reippaita” ja ”iloisia” ja pääsevänsä hyvin juttuun asiakkaiden ja henkilökunnan kanssa.

    • Myös vaikeammista asiakastilanteista korostettiin selviydyttävän hyvin.

  • Luottavaisia opiskelijat olivat myös työaikojen noudattamisen ja joustavuutensa suhteen sekä sen suhteen, että he pääsisivät mieleiseen työpaikkaan.

  • Pientä jännitystä korostettiin olevan ilmassa ennen harjoittelua, mutta sen arveltiin häviävän parin päivän sisällä.

  • Erään opiskelijan kohdalla työharjoittelun järjestäminen oli ollut ”yhtä kaaosta”. Hän totesi:

    • ”En ole ollenkaan sellaisissa tunnelmissa, että pääsee harjoitteluun”. Epävarmuuttakin siis ilmeni.


  • Ulkomailla työssäoppimisjaksolla olleita opiskelijoita jännittivät sekä fyysiseen, psykososiaaliseen että symboliseen hoito- ja asumisympäristöön liittyneet tekijät.

  • Paljon pohdittiin sitä, tultaisiinko — ja miten — ulkomaalaisten ihmisten kanssa toimeen.

  • Opiskelijoita mietitytti myös kulttuuritaustoihin sekä sukupuoleen liittyneet kysymykset.

  • Myös kielitaitoon liittyneet vaikeudet pelottivat.

    • Itselle oudon kielen puhuminen jännitti opiskelijoita.

  • Osa opiskelijoista uskoi, että mitään isoja ongelmia puhumiseen liittyen ei tulisi ilmenemään.

  • Oman kielitaidon uskottiin kohentuvan vaihdon aikana.


  • Opiskelijat myös pohtivat sitä, odottaisivatko he liikaa työssäoppimisjaksoltaan tai olisivatko heidän odotuksensa ”vääränlaisia”.

  • Niin ikään he pohtivat, osaisivatko he olla tarpeeksi ”edustavia”, riittäisivätkö heidän matkalle varaamansa rahat ja tulisiko heille kova koti-ikävä.

  • Lentokentällä selviytyminen, ulkomailla yksin kulkeminen koettiin jännittävinä, jopa pelottavina asioina.

  • Myös monet muut käytännön asiat, kuten pitkät matkat ja kulkuyhteydet, jännittivät, samoin se oliko kukaan, ja jos oli niin kuka, opiskelijoita vastassa lentokentällä.


  • Kohdemaassa opiskelijoita pelotti niin ikään yleinen turvattomuus: rikollisuus, varastetuksi tuleminen, käsilaukun katoaminen sekä se, että jotain vakavaa sattuisi vapaa-ajalla.

  • Myös se ettei kaikki menisikään niin kuin oli suunniteltu, ja asioita joutuisi järjestelmään uudestaan, pohditutti ja pelotti opiskelijoita.

  • Jännittäväksi koettiin myös tilanne, jossa opiskelija itse sairastuisi.

  • Lentomatka ja matkalaukkujen katoaminen matkalla tuntui jännittävän useampaakin.


  • Myös Suomessa harjoitelleita opiskelijoita tuntui jännittävän työssäoppimispaikan fyysiset ja psykososiaaliset puitteet.

  • Myös kielitaitoon liittyvät kysymykset arveluttivat heitä.

  • Samoin omaan osaamiseen ja uuden oppimiseen liittyvät kysymykset askarruttivat.

  • Eräs opiskelijoista ilmaisi pelkäävänsä asiakkaan/potilaan vahingoittamista.

  • Opiskelijat toivoivat, että heille todella riittäisi työtä työssäoppimispaikassaan, ja ettei heidän työssäoppimisjaksostaan tulisi turhauttava.

  • Selkeänä pelottavana kategoriana opiskelijoiden vastauksissa erottuivat turvallisuuteen ja väkivaltaisiin tilanteisiin liittyvät kysymykset.

  • Osa opiskelijoista ilmoitti, ettei pelännyt ”mitään” tulevassa työssäoppimisjaksossa.


Mitkä asiat sujuivat etukäteisodotustesi mukaisesti? Mikä mahdollisti/edisti asioiden sujumista? Jos asiat eivät sujuneet etukäteisodotustesi mukaisesti, kerro mitkä eivät sujuneet ja mistä nämä muutokset johtuivat? — Tuntemukset vaihdon jälkeen

  • Ulkomailla työssäoppimisjaksolla olleet opiskelijat mainitsivat hyvin työssäoppimisensa aikana sujuneen valtaosan harjoitteluun kuuluneista osa-alueista. Asioiden sujumista ja työssäoppimisen onnistumista opiskelijoiden mukaan oli edistänyt se, että heidän vaihtoon lähtönsä oli oppilaitoksen ja opettajien toimesta hoidettu hyvin.

  • Erään opiskelijan mukaan sopeutumista oli edesauttanut, se, että ”lennot olivat menneet hyvin”. Se oli laukaissut koko vaihtoa kohtaan kohdistuneen jännityksen.


  • Asioiden sujumisesta ja vaihdon onnistumisesta kiitosta annettiin paitsi opettajille Suomessa, myös vaihdon järjestäneille osapuolille — opettajille ja työpaikkaohjaajille — vaihtomaassa.

  • Lisäksi etukäteen vaihtomaasta ja kulttuurista saatu ja hankittu tieto osoittautui hyvin tärkeäksi asioiden sujumisen kannalta.

  • Edellisten tekijöiden ohella tärkeänä asioiden sujumista edistäneenä tekijänä opiskelijat mainitsivat sen, että ainakin osassa vaihtopaikoissa, perillä oli ollut suomalaista tai suomenkielistä henkilökuntaa.

    • Heidän apuunsa opiskelijat olivat tarpeen tullen saattaneet turvautua.

  • Eräässä palautteessa mainittiin myös, että asioiden sujumista oli edistänyt se, että yksi mukana olleista opiskelijoista oli jo aikaisemmin käynyt vaihtomaassa.


  • Tärkeänä asioiden sujumista edistäneenä kokonaisuutena esiin nousi myös opiskelijoiden oma rohkea ja positiivinen asenne, kyky kompromisseihin, sopeutuminen ja joustaminen.

    • Näiden käytännöntaitojen kehittymistä hoito- ja huolenpitotaitojen ohella, opetussuunnitelmien perusteetkin painottivat.

  • Muina sopeutumista edistävinä tekijöinä opiskelijat mainitsivat muun muassa sen, että yhteistyö asiakkaiden ja työyhteisön jäsenten kanssa oli sujunut hyvin.

  • Osalla opiskelijoista kielikurssien käyminen ennen vaihtoa oli synnyttänyt varmuuden ja asioiden sujumisen tunteita.

    • Toisaalta joskus kielitaito — tai sen puuttuminen — oli aiheuttanut myös ongelmia.

  • Suomessa työssäoppimisjaksolla olleet opiskelijat mainitsivat työssäoppimisensa aikana hyvin sujuneen ja onnistuneen muun muassa yhteistyön ja ”asumisen asuntolassa”.


  • Asioiden sujumista Suomessa, samoin kuin ulkomailla harjoitelleiden opiskelijoiden, mukaan oli edistänyt oma asenne: ennakkoluuloton suhtautuminen asiakkaisiin, iloinen mieli ja motivoituminen.

  • Niin ikään esiin nostettiin, samoin kuin ulkomailla vaihdossa olleiden opiskelijoiden tapauksessakin, myös työssäoppimispaikan taholta opiskelijoita kohtaan annettu hyvä vastaanotto

    • Niin työpaikkaohjaajat kuin opettajat saivat opiskelijoilta kiitosta.

  • Sopeutumista kerrottiin niin ikään edesauttaneen ja helpottaneen sen, että opiskelijoita oli ollut samassa työpaikassa kaksi.

  • ”Hyvä” ja ”mukava” työilmapiiri ja toimeen tuleminen henkilökunnan ja potilaiden kanssa sekä ”asiakkaiden sosiaalisuus” mainittiin niin ikään useammassakin palautteessa sopeutumista edistävinä tekijöinä.

  • Myös kielitaidosta — ruotsin kielestä — kerrottiin kotimaassakin olleen sopeutumiseen apua.


  • Ulkomailla työssäoppimisjaksolla olleiden opiskelijoiden mukaan etukäteisodotusten mukaisesti eivät sujuneet muun muassa asumis- ja työtiloihin liittyneet seikat.

  • Osalla opiskelijoista matkalaukut olivat kadonneet ja he olivat joutuneet vaihtamaan asuntoa vielä viimeisellä viikolla.

  • Opiskelijoiden mukaan myös hygieenisyydessä — niin asuin- kuin työympäristön — oli ollut puutteita eivätkä apuvälineet kaikilta osin olleet olleet riittäviä.

  • Asiakkaiden yksityisyyden tarpeen tyydyttäminenkään ei ollut täysin onnistunut, vaan siinä oli havaittu puutteita.


  • Osalla opiskelijoista myös vastaanotto työssäoppimispaikkaan ei ollut sujunut suunnitelmien mukaisesti.

  • Toisin sanoen vaikka opettajien ja työpaikkaohjaajien antamaa perehdytystä työntekoon ja opiskelijoiden vastaanottoa ja suhtautumista heihin myös kehuttiin, osan opiskelijoista kohdalla näissä oli havaittu myös suuria puutteita.

  • Tyytymättömyyttä ilmeni huonoon informointiin ennen matkaa.

    • Eräs opiskelijoista kirjoitti: ”Espanjassa henkilökunta oli melko tietämätön tulostamme”.

    • Osalla opiskelijoista oli puuttunut ohjaaja, jolloin heillä oli ollut ongelma sulautua työyhteisöön, koska kukaan kertonut, mitä tehdään, kuka tekee ja miksi.

  • Osa opiskelijoista kertoi heiltä odotetun vahvempaa ja itsenäisempää osaamista, kuin mihin heidän koulutuksensa antoi aineksia.


  • Myös monissa käytännön asioissa oli ollut havaittavissa puutteita, eivätkä ne olleet sujuneet etukäteisodotusten mukaisesti.

  • Osalla opiskelijoista oli ollut vaikeuksia saada lentolippuja varatuksi ja ostetuksi, ja he olivat joutuneet ostamaan suunniteltua kalliimmat liput.

  • Myös kulttuurierot olivat yllättäneet.

    • Suomalaisomisteisessa hoitolassa harjoitellut opiskelija oli kuvitellut, että kun paikan omisti suomalainen, siellä myös tehtäisiin asioita/hoitoja suomalaisittain, mutta hoitolassa olikin omaksuttu todella paljon espanjalaisia käytäntöjä.


Mitkä asiat pohdituttavat vaihdon jälkeen? Missä asioissa ja miten voitit pelkosi? Pelottaako joku asia edelleen ja jos niin, mikä/mitkä? Miten näet vaihtosi vaikuttaneen sinuun? Mitä tekisit toisin jos nyt lähtisit vaihtoon? — Tuntemukset vaihdon jälkeen

  • Ulkomailla työssäoppimisjaksolla olleita opiskelijoita vaihdon jälkeen pohdituttivat sekä vaihtokulttuuriin sisältyneet positiiviset ja ihastutusta herättäneet piirteet, että negatiivisemmat asiat, joissa havaittiin olevan puutteita Suomen hoitokulttuuriin verrattuna.

  • Positiivisista piirteistä mainittiin esimerkiksi se, että italialainen hoitohenkilökunta oli stressitöntä ja pystyi pääsemään yli työssään kohtaamistaan asioista ja se, että kaikki ihmiset olivat ”sujut itsensä kanssa”.

    • Tästä suomalaisilla nähtiin olevan paljon opittavaa.


  • Tanskalaisessa hoitolaitoksessa taas etenkin potilaiden viihtyvyys oli nähty hyväksi

    • Yksilöllisyys, paljon aktiviteettia, ruokailussa myös alkoholi

    • Suomalaisessa ”huonehoidossa” nähtiin olevan kehittämisen varaa.

  • Negatiivisina piirteinä ulkomailla työssäoppimisjaksolla olleita opiskelijoita oli jäänyt pohdituttamaan muun muassa se, että hygienia oli kautta linjan ollut huonompaa kuin Suomessa.

  • Vaihtokulttuurissa puutteellisina piirteinä mainittiin myös, että siellä pitäisi paneutua enemmän dementiapotilaan hoitoon.

  • Eräitä opiskelijoita oli vaihtokulttuurissaan jäänyt vaivaamaan se, miksi potilaille ei ollut kerrottu, miksi he olivat sairaalassa.

  • Omassa tilanteessaan opiskelijoita oli vaihdon jälkeen jäänyt pohdituttamaan muun muassa ulkomailla asumiseen liittyneet käytänteet sekä

  • Virossa työssäoppimisjaksolla olleita opiskelijoita oli jäänyt pohdituttamaan myös se, miksi heitä ei oltu ohjattu ja perehdytetty tarpeeksi työhön.


  • Myös kielikysymys pohditutti opiskelijoita vaihdon jälkeen paljon.

    • Osa opiskelijoista oli hämmästynyt siitä, miten elekielellä, ilman vieraan kielen osaamista päästiin ”kuin ihmeen kaupalla” yhteisymmärrykseen

    • Osan opiskelijoista mukaan englannin kielellä oli pärjännyt aika hyvin.

    • Osa opiskelijoista oli jäänyt miettimään sitä, että kielitaitoa pitäisi parantaa, että voisi helpommin/nopeammin selvittää asiakaan ongelmat ja myös tarvittaessa pystyisi keskustelemaan asiakkaan kanssa yleisistä asioista.

  • Opiskelijat kokivat, että he olivat harjoittelun aikana voittaneet pelkonsa etenkin kommunikoinnissa.

  • Kommunikointipelkojen ohella myös pitkä ero — jopa kuuden viikon pituinen — kotiväestä oli pelottanut, mutta ero oltiin kuitenkin kestetty hyvin.

  • Myös monet käytännön asiat — toiminta lentokentillä, sairastuminen, terrorismi, taskuvarkaudet — olivat pelottaneet opiskelijoita alkuun, mutta vähitellen pelot olivat hälventyneet.


  • Suomessa työssäoppimistaan suorittaneita opiskelijoita työssäoppimisjakson jälkeen pohditutti liian vähäinen ehkäisevä päihdetyö nuorille.

    • Sen tarve oli tullut monesti esille työharjoittelussa.

  • Toisena pohdituttavana seikkana opiskelijat nostivat esiin sen, osaisivatko ja muistaisivatko he käyttää oppimiaan taitoja ja ergonomiaa tulevaisuudessa.

  • Suomessa harjoitelleet opiskelijat olivat voittaneet pelkonsa muun muassa ongelmatilateiden suhteen.

  • Lisäksi he olivat voittaneet pelkonsa, joka liittyi yhteistyön onnistumiseen asiakkaiden ja henkilökunnan kanssa.

  • Ulkomailla harjoitelleet opiskelijat ilmaisivat edelleen mielessään pyörineiksi pelonaiheiksi epätietoisuuden siitä, miten tulee toimia hätätilanteissa

    • Oliko ohjeistus, joka heille oli annettu, riittävän selkeä.

  • Eräs opiskelijoista kertoi mieltään arveluttavaksi tekijäksi myös sen, mikä tulisi olemaan suomalaisten vanhusten hoitotulevaisuus ”nykykäytännöllä”.


  • Osa ulkomailla harjoitelleista opiskelijoista oli kirjoittanut edelleen mieltään askarruttaneiksi pelonaiheiksi lentomatkan kotiin.

  • Ulkomailla työssäoppimisjaksolla olleiden opiskelijoiden mukaan vaihto oli ollut ”isoin koulu”, mitä he koskaan olivat kokeneet ja ”valtava lisälataus itsetuntoon”.

  • Käytännön muutoksina opiskelijat kirjoittivat ”kasvaneensa ihmisinä” paljon

    • Avarakatseisuus, suvaitsevaisuus, ennakkoluulottomuus, oma-aloitteisuus, avoimuus, puheliaisuus olivat lisääntyneet.

  • Innokkuus kokeilla uutta, taito omaksua asioita ja rohkeus puhua vierasta kieltä sekä lähteä ulkomaille olivat vahvistuneet.

  • Hyvänä opiskelijat pitivät sitä, että he olivat saaneet kokeilla, ”kuinka pärjää yksin”.

  • Lisäksi he olivat saaneet nähdä, kuinka asioita hoidetaan eri kulttuureissa.


  • Suvaitsevaisuuden lisääntymiseen taas oli vaikuttanut muun muassa asuminen yhdessä useamman opiskelukaverin kanssa monen viikon ajan.

  • Myös hoitotilanteet olivat opettaneet opiskelijoita ennakkoluulottomaan asennoitumiseen vieraista kulttuureista kotoisin olevia asiakkaita kohtaan.

  • Vaihdon jälkeen ja uusien kulttuureihin tutustumisen seurauksena jotkin tavat ja käytännöt Suomessa ärsyttivät opiskelijoita enemmän kuin sitä ennen.

    • Tunne ja halu siitä, että potilaita kohdeltaisiin yksilöinä, heille varattaisiin aikaa ja kannustettaisiin oma-aloitteisuuteen — ei ”passata liikaa” — oli vahvistunut vaihdon aikana.


  • Toisaalta myös oman kotimaan ja kotimaisen hoitokulttuurin arvostaminen oli vahvistunut vaihdon seurauksena.

    • Esimerkkeinä mainittiin ergonomia ja hygienia, jotka toteutuivat Suomessa paremmin.

    • Samoin suomalaisten asenteita vammaisuutta kohtaan opiskelijat arvostivat vaihdon jälkeen enemmän.

  • Suomessa harjoitelleiden opiskelijoiden mukaan työssäoppiminen oli vaikuttanut heihin monella tapaa.

    • Kehitystä oli tapahtunut ”monella saralla”, muun muassa itsevarmuus toimia potilaiden kanssa eri tilanteissa oli lisääntynyt.


  • Toisaalta opiskelijat olivat myös ryhtyneet miettimään joitain teemoja syvällisemmin ja huolestuneetkin näistä.

    • Esimerkiksi nuorten tilanteen — yleistyneen sekakäytön ja annetun avun riittämättömyyden — kerrottiin mietityttävän enemmän kuin ennen.

  • Ulkomailla työssäoppimistaan suorittaneiden opiskelijoiden vastauksissa niiden asioiden joukossa, jonka opiskelijat olisivat tehneet toisin, painottuivat halu ja tarve saada lisää informaatiota vaihtopaikasta.

  • Kysymys asunnon saannista oli osalle opiskelijoista muodostunut ongelmaksi, joten sitä olisi haluttu selvittää paremmin.

  • Paitsi, että opiskelijat itse saisivat tarkempaa tietoa vaihtomaasta, muutostoiveena opiskelijat esittivät myös että heidän omat tietonsa — ja tieto heidän opiskelutasostaan — välittyisivät paremmin vaihtopaikkaan, jolloin vältyttäisiin ikäviltä yllätyksiltä työnkuvan suhteen.


  • Muina toisin tekemiseen liittyneinä tekijöinä ulkomailla harjoittelussa olleet opiskelijat mainitsivat opettelevansa enemmän vaihtomaan kieltä, mikäli he lähtisivät vaihtoon uudelleen.

  • Myös maan kulttuuriin opiskelijat aikoivat tutustua paremmin, mikäli he olisivat lähdössä vaihtoon uudelleen.

  • Monet käytännön asiat nostettiin niin ikään esille tekijöinä, jotka opiskelijat tekisivät toisin, mikäli lähtisivät vaihtoon:

    • ”Pakkaisin matkalaukun kevyemmin, että mahtuisi tavaraa paljon enemmän laukkuun, kun sieltä tulee kotiin”

    • ”Ostaisin ennen lähtöä kunnon kameran”.

  • Osa ulkomailla harjoitelleista opiskelijoista oli sitä mieltä, ettei tekisi mitään toisin vaihtoon lähtiessään.


Lopuksi
Lopuksi… harjoittelussa olleet opiskelijat mainitsivat opettelevansa enemmän vaihtomaan kieltä, mikäli he lähtisivät vaihtoon uudelleen.

  • Opiskelijat kokivat omien ongelmanratkaisu-, vuorovaikutus- ja viestintä- sekä eettisten ja esteettisten taitojensa vahvistuneen vaihdon aikana

    • Tämä oli ollut myös opetussuunnitelman perusteisiin kirjattu tavoite sosiaali- ja terveysalan perustutkinnolle ja koulutusohjelmille.

  • Kaikille aloille yhteiset ydinosaamisen kuvaukset periaatteineen oli saatu elämään käytännössä.

    • Tähän olivat vaikuttaneet käytännön työ työssäoppimispaikassa, haasteelliset kokemukset sekä todellinen asiakkaiden/potilaiden kohtaaminen työssäoppimisjakson aikana.

  • Omia taitojaan opiskelijat olivat joutuneet hiomaan myös kieliongelmien vuoksi.

  • Opiskelijat kokivat ongelmanratkaisutaitojensa kehittyvän edelleen kokemuksen ja käytännön työn myötä.

    • Niillä opiskelijoilla, joilla tuntemukset omista ongelmanratkaisutaidostaan olivat jo ennen vaihtoa olleet vahvat, oli ollut ennen top-jaksoa, kokemusta käytännön työstä hoitoalalla.


  • Kielitaito ja sen osaaminen mietitytti sekä ulkomailla että Suomessa harjoitelleita opiskelijoita.

    • Tämä heijastui ehkä voimakkaammin niiden opiskelijoiden kohdalla, jotka olivat suorittaneet vaihtonsa Suomessa: osa heistä oli ehkä juuri puutteellisen kielitaitonsa vuoksi suorittanut työssäoppimisjakson ulkomaiden sijaan Suomessa.

  • Vuorovaikutus- ja viestintätaidoissa opiskelijoita jännitti, ymmärtäisivätkö he potilaita ja työtovereitaan — sekä toisin päin.

  • Elekieltä, ilmeitä ja viittomia aiottiin käyttää ennen vaihtoa kommunikoinnissa hyödyksi ja oli myös käytetty vaihdon aikana.

    • Lopputuloksena vaihdon jälkeen todettiin, että kommunikointi oli onnistunut hyvin.

  • Rohkaisevana huomiona todettiin, että elekielelläkin oli selvitty ja kielitaito sekä rohkeus vieraan kielen käyttämiseen oli vahvistunut työssäoppimisjakson myötä.


  • Positiivisia huomioita vaihdon aikana oli tehty italialaisten välittömyydestä, iloisuudesta sekä stressittömyydestä

    • Näistä oli nähty suomalaisilla olevan paljonkin oppimista.

  • Niin ikään tanskalaisten ihmisläheinen hoitotyö, asiakkaiden aktivointi ja oma-aloitteisuuden lisäämiseen pyrkiminen oli nähty positiivisiksi ominaisuuksiksi.

  • Positiivisena piirteensä tanskalaisesta hoitotyöstä nostettiin myös esiin hoitohenkilökunnan ja asiakkaiden välisen kuilun pienuus ja liiallisen kontrolloinnin välttäminen:

    • Kahvilla olivat käyneet hoitajat ja asiakkaat yhdessä, ja ruokailussa asiakkaille oli heidän halutessaan tarjoiltu myös alkoholijuomia.

    • Myös asiakkaiden yksityisyyden tarpeen oli koettu toteutuvan hyvin.

  • Ulkomaisissa hoitokäytännöissä opiskelijoista oli hämmentänyt puutteellinen hygienia, huono ergonomia ja tilaratkaisut sekä etenkin Virossa esiintyneet ymmärtämättömät asenteet vammaisuutta kohtaan.


  • Myös siinä, ettei potilaille ollut kerrottu, miksi he olivat sairaalassa ja dementiapotilaiden hoidossa nähtiin olleen korjaamisen tarvetta.

  • Osa opiskelijoista kaipasi parempaa etukäteistietoa harjoittelumaastaan ja kohteestaan sekä toivoi saavansa tiedot harjoittelupaikastaan ja asumis- sekä matkustamisolosuhteistaan aikaisemmin käyttöönsä.

  • Osa opiskelijoista myös painotti, että harjoittelupaikkaan olisi hyvä ilmoittaa tarkemmin tietoa opiskelijoiden osaamisen tasosta:

    • He olivat kokeneet, että heiltä odotettiin heidän osaamistasoonsa nähden paljon itsenäisempää ja vahvempaa osaamista.

  • Hyvää ohjausta ja perehdyttämistä hoitotyöhön opiskelijat olivat pitäneet tärkeänä uuteen kulttuuriin — ja työyhteisöön — sopeutumisen kannalta.

  • Myös uusien asioiden oppimisen kannalta hyvä ohjaus ja perehdytys olivat olleet olennaisia.


  • Ne opiskelijat, joiden vaihto ja perehdytys olivat onnistuneet, antoivat palautteissaan vahvan kiitoksen opettajille ja työpaikkaohjaajille niin koti- kuin vaihtomaassa.

  • Ne opiskelijat, joiden osalta vaihto ei kaikilta osin ollut sujunut odotusten mukaan, toivoivat mahdollisten puutteiden ohjauksessa ja työhön perehdyttämisessä korjautuvan.

  • Työssäoppimispaikallaan opiskelijat pitivät tärkeänä sitä, että heille riittäisi töitä ja että heille osoitetut työtehtävät olisivat tarpeeksi haasteellisia, jottei heille syntyisi tunnetta turhautumisesta.

  • Omaa osaamista vastaavasta, haasteita ja vastuuta sisältävistä, monipuolisesta työstä oli saatu suurimmat tyytyväisyyden elämykset työssäoppimisen aikana.

  • Oman ammattitaidon oli koettiin vahvistuneen ja paljon uusia asioita opitun ongelmanratkaisu-, vuorovaikutus- ja viestintä-, yhteistyö- sekä eettisiin ja esteettisiin taitoihin liittyen.