Yhteisten vesialueiden edunvalvonnasta

1. Yhteisten vesialueiden edunvalvonnasta Valvonko osakaskuntani etua - aktiivisesti ja vastuullisesti vai passiivisesti eli vastuuttomasti? DI Hannu Wirola, Laukaa 19.03.2010 Hannu Wirola

2. Yleisiä trendejä ja ongelmia • Omistajuuden merkitys on korostunut kaikkialla yhteis-kunnassa, mutta vesialueiden (ja vesijättöjenkin) omistus on hämärtynyt (syytä muistaa: sisävedet ja merenrantavedet ovat kylän rajaan saakka yksityistä omaisuutta) • Vesistön yleiskäyttöoikeuksien rajat ovat venyneet • Hakemusasioiden yksityisen haitan-kärsijän asema (mm. korvausasioissa) lainsäädännössä muodollisesti kunnossa, mutta käytännössä asema on heikohko ja yksinäinen • Vahingon näyttö/todistelu on vaikeata (ja kallista), vaikka hakemusasiassa, jossa vahingot arvioidaan etukäteen, korvausperusteeksi tulee riittää vahingon ilmeisyys Hannu Wirola

3. Edunvalvontamotivaatiota ”nakertaneita” hallinnon ongelmia • Käytännön kalastuksen tuntemus sekä vaikutusten arvioinnin ja vahingonarvioinnin osaaminen valvonta- ja lupaviranomaisissa edelleen vähenemässä • Selvitysmies- ja vahingonarviointikoulutus on loppunut ympäristö-hallinnossa käytännössä kokonaan • Valvontaviranomaiset (ELY-keskuksen kalatalousryhmä, ympäristö-vastuualue, kunnan ympäristölautakunta) eivät ole saaneet puolustaa yksityisiä haitankärsijöitä korvausasioissa • Kun kunta ollut hakijana, kunnalliset lautakunnat asettueet usein (kenties virkamiesten johdattelemina ?) kunnan puolelle yksityistä haitankärsijää, kuten vesialueen osakaskuntaa tai jaetun veden omistajaa vastaan • Vesialueiden omistajien kuuleminen ollut liian usein muodollista Hannu Wirola

4. Oman omistajuuden ymmärtämättömyyttä – näkyy mm. korvausasioissa • Omia oikeuksia ei tunneta, ei pidetä niistä kiinni tai ei välitetä • Maksujen ja korvausen luonnetta ei ymmärretä (korvaus on normaali markkinatalouden mukainen tapa hoitaa käytön vastine tai edunloukkaus rahalla, korvaus EI OLE RANGAISTUS!) • Korvauksia vähätellään, pienehköt vahingot jätetään vaatimatta pienuuden vuoksi, mikä johtaa periaatteiden romuttumiseen niin, ettei sitten isojakaan makseta • Tiedollinen ja taloudellinen kyky valvoa etuja on ollut heikko • Harhakäsityksiä: luullaan, ettei olla oikeutettuja korvauksiin, jos jollain tapaa itse hyödytään hankkeesta • Suhteellisuudentajun puutetta: uskotaan hakijoiden väittämiä, että korvaukset nostaisivat kustannuksia ja hintoja (korvaukset ovat kustannusten kannalta todellakin marginaalikysymys!) Hannu Wirola

5. Lupaviranomaistoiminta heikentänyt omistajuutta mm. korvausasioiden kautta • Virallisperiaate ei toimi (mm. korvauskysymyksissä) kunnolla • (Haitta)korvaukset usein symbolisia tai vielä useammin jätetty kokonaan maksamatta • Korvausten määräämistä vältellään • Pienehköt vahingot jätetään määräämättä pienuuden vuoksi (Väärin! - palautetaanhan verojakin muutamaan euroon saakka!), menettely johtaa periaatteidenkin romuttumiseen • Korvausten maksamattomuutta perustellaan usein lupamääräyksiin laitetulla yleisellä velvollisuudella korvata mahdolliset vahingot, kuitenkin korvausten saantimahdollisuudet jälkikäteen (laittamalla vireille korvaushakemus AVI-virastossa tai nostamalla kanne käräjäoikeudessa) ovat käytännössä teoreettisia - korvaukset olisi aina määrättävä tai sovittava jo lupavaiheessa) Hannu Wirola

6. Vastuullisuus eri tahoihin • Omaan osakaskuntaan, omistajaosakkaisiin • Toisiin vedenomistajiin • Yhteiskuntaan yleisesti • Asiakkaisiin (vesialueen käyttäjät) - perinteisiin asiakkaisiin (kalastajat) - ”puoliperinteisiin” asiakkaisiin (ravustajat, metsästäjät) - uusiin mahdollisiin asiakkaisiin Hannu Wirola

7. Edunvalvontaa omistajan (osakkaita) puolesta – on huolehtimista • Kuin kiinteistöstä ja tuotantovälineestä pääomana • Vesialueiden kala-, rapu- ja riistataloudellisen tuotto-kyvyn turvaamisesta • Vesialueiden tuoton saalistettavuudesta • Yhteisten vesialueiden omistajaosakkaiden (ja yksi-tyisten vesitilojen omistajien) oikeuksista • Vesialueen ja vesijättöjen omaisuusarvon säilyttä-misestä, mieluiten kasvattamisesta • Asianmukaisen vastikkeen (korvauksen) saamisesta alueen käytöstä niin normaali- kuin edunloukkaus- ja lunastustilanteissa Hannu Wirola

8. Omistajan vastuullisuus toisia veden-omistajia kohtaan (”solidaarisuus”) • Määrällä ja järjestelmällisyydellä on merkitystä: - vaatimuksiin suhtaudutaan vakavammin, kun useat veden omistajatahot (ja eri puolilta Suomea) esittävät vaatimuksia • Hyvistä esimerkeistä suunnaton apu: - oikeus- ja muita käytäntöjä saadaan muutettua, jos kaikki vedenomistajat kulloistakin asiaa järjestelmällisesti vaativat • Passiivisuus toimii vedenomistajia itseään vastaan: - vastapuoli käyttää hyväkseen: ” ... kun ei sielläkään vaadittu, emme me täälläkään suostu tekemään ...” Hannu Wirola

9. Omistajan vastuullisuus yhteiskuntaa kohtaan • Toiminta on eettisesti hyväksyttävää • Toiminta on luontoa ja luomakuntaa kunnioittavaa • Toiminta tähtää omarahoitteisuuden vahvistamiseen • Toiminta on kansallisomaisuudesta huolta pitävää (mm. vesien tilasta ja virkistysarvoista huolehtimista) • Toiminta on kansallisvarallisuutta lisäävää • Toiminta tähtää myös siihen, että veden vilja on osa kansallista elintarvike- ja rehuhuoltovarmuutta Hannu Wirola

10. Vastuullisuus asiakkaita kohtaan • Toimintaa tuottaa monipuolisia (- siis moni-puolisia) palveluita kalastajille, ravustajille ja metsästäjille • Toiminta (voi) tuottaa palveluita muillekin kuin em. ryhmille • Toiminta tuottaa vesistön (rakentaja)käyttäjille oikeusturvaa ja palveluita: säästää asiakasta mm. tarpeettomalta (lupa)byrokratialta, yli-määräiseltä ajan ja rahan kululta Hannu Wirola

11. Edunvalvonnan vahvistamiselle on luotu erinomaiset edellytykset • Yhteisaluelaki 2001 + täydennys: vesialueomaisuus vesijättöineen selkeästi osakaskunnan hallinnassa • Omistajuuden rehabilointi: Mm. KHO:n 18.10.2004 päätös pysyvän käyttöoikeuden myöntäminen viran-omaisluvalla toisen vesialueeseen on pakkolunastukseen verrattavaa ja vaikka edes välittömiä vahinkoja ei aiheutunutkaan, käyttöoikeus piti korvata • Viime vuosina saatu runsaasti vedenomistajan kannalta oikeuden-mukaisia (korvaus)päätöksiä ja yksityisoikeudellisia sopimuksia • Saatu myös tunnustusta: Toiset lupaviranomaiset alkaneet suorastaan toivoa vedeomistajien muistutuksia, ”... koska ovat omistajat parhaita paikallisten olosuhteiden tuntijoita ...” • Maanmittaushallinnon kiinteistötietojärjestelmät kehittyneet huimasti Hannu Wirola

12. Omistajuuden oivaltamisen hyötyjä ja mahdollisuuksia • Vesialuetta on todella lupa ajatella tuottavana omaisuutena • Enemmän ”markkinatalousajattelua”, enemmän rahankiertoa • Tarkoituksenmukaista fuusioajattelua, yhteistoimintaa, yhdistämisiä • Enemmän ammattimaisten palveluiden käyttöä (omistajat enemmän omistajan töihin ja osaavat rengit muihin opratiivisiin töihin) • Enemmän ja parempia palveluita, joista ”kehtaa” myös rahastaa kunnon hinnan • Enemmän omistajaehtoisuutta: sillä hakijoiden ja vesialueiden omistajien välillä tehdyt korvaussopimukset ovat olleet veden-omistajien kannalta paljon parempia kuin lupaviranomaisten päätökset ja hakijoillekin halvempia (win-win-periaate) • Äänen kuuluvuutta vedenomistajille Hannu Wirola

13. Kehittämistä ja kehittämisehdotuksia – palloja myös etujärjestöille • Edunvalvontaoppaan (julk.nro 152 vlta 2004) uudis-taminen käynnistynyt, oikeustapauksia luetteloidaan • Valtionhallinnossa on parhaillaan meneillään tuotta-vuusohjelma sekä koko aluehallintojärjestelmän uudistus (ALKU-hanke, mm. AVI:t ja ELY:t) • Meneillään myös luvanhakukynnysten tarkistus, joten nyt olisi oivallinen aika tehdä ehdotuksia ministeriöille ja etujärjestöille • Sopimisen helpottamiseksi valtakunnallisella etu-järjestötasolla sovittaisiin suositushinnoista ja korvaus-automatiikasta (korvauskiistojen välttämiseksi) Hannu Wirola

14. Käyttöoikeuskorvausesimerkkejä(kertakaikkisina korvauksina) • 40 - 200 mm:n vesijohdot 30 - 50 Snt/m • 200 - 400 mm:n vesijohdot 50 - 100 Snt/m • yli 400 mm:n vesijohdot yli 100 Snt/m • viemärien yksikkökorvaukset 1,5 - kertaiset • jakelujännite(220-400V)kaapeli 20 - 40 Snt/m • siirtojännite(5-20 kV)kaapeli 50 - 100 Snt/m • tavallinen puhelinkaapeli 20 Snt/m • tietoliikennevalokaapeli 40 Snt/m Hannu Wirola

15. Kalastushaittakorvausperiaate • Vuosikorvaus = (normaalisaalis x haitta-alueen pinta-ala x haittaprosentti/100) x (kalan vähittäishinta – kalastus-kustannukset) • Normaalisaalis yleensä 5 – 30 kg/ha/v • Haitta-alueen pinta-ala hehtaareina (ha) • Kalan vähittäishinta = 2 x kalastajahinta (eur/kg), esim. v. 2003 Näsijärven saaliskoostumuksella 3,5 eur/kg • Kalastuskustannukset, vahinkoarvioissa yleensä 30-40 % • Haittaprosentti: 0, jos ei lainkaan haittaa ja 100, mikäli alue on täydellisesti menetetty • Kertakaikkinen korvaus = 20 x vuosikorvaus Hannu Wirola

16. Korvaukset ruoppausvahingoista kutu- ja poikasten syönnös-/suoja-alueilla • Arvion perusteena käytetty ajatusta, että hyvä alue tuottaisi yhtä kesän vanhaa arvo-kalanpoikasta vastaavan poikastuoton neliömetriä kohti vuodessa • Vuosikorvaus = [Ruopattavan alueen pinta-ala (m2)] x [esim. kesän vanhan kuhan tai siian poikasen hinta (snt/v)] x [vaikutuksen kesto (v)] • (korvaukset pitäisi periaatteessa diskontata) • Mikäli vaikutus on pysyvä, kertakaikkinen korvaus = vuosikorvaus 20-kertaisena Hannu Wirola

17. Vesijättöjen lunastuksista • KHO:n linjaus: Korvaushintaa arvioidaan lähtien siitä, minkälaiseen käyttöön (eli minkä arvoiseen maahan) vesijättö liitetään, ja muutama kymmenen % siitä) • Jos vesijättö liitetään tonttimaahan, on se arvokkaampaa kuin esim. maa- ja metsätalous-maahan liitettäessä • Vuoden 2008 syksyllä Pirkkalassa, Tampereen Aitolahdella ja Kangasalla toteutuneissa lunastuksissa tonttiin liittämisissä hinnat 4 – 10 €/m2 • Mikäli esim. kalatalousvahinkoja vaikkapa arvokkaan poikastuottoalueen menetyksenä, lisäkorvaus pysyvän haitan periaatteen mukaisesti eli kertakaikkinen korvaus = vuosikorvaus 20-kertaisena Hannu Wirola

18. Näkökohtia turvetuotannosta • Kuormituksen luonteesta voi olla seurauksena: • Kiintoaineen kulkeutuminen (humusta, voi kulkeutua myös mineraalimaa-ainesta) • Veden väriä lisäävän humuksen kulkeutuminen • Happamoittavaa kuormitusta • Voi kulkeutua ravinteita • Voi kulkeutua myös ilman kautta (turvepöly) • Vesien kulkeutumisen reitit saattavat muuttua • Vesien virtaamat saattavat äärevöityä Hannu Wirola

19. Miten kuormitusta mm. voidaan hallita? • Huolellisella suunnittelulla • Kuivatusojien loivuudella/kaltevuudella • Kuivatusojien säädöillä esim. padoilla, munkeilla jne. (siten, että myös ojia voidaan käyttää karanneen kiintoaineen pidättämiseen, samalla saatetaan voida virtaamiakin tasata) • Valtaojien loivuudella/kaltevuudella ja eroosioherkkien kohtien kiveyksillä • Laskeutusaltailla • Pintavalutuskentillä • Turpeennoston välttämisellä kovalla tuulella (pöly) Hannu Wirola

20. Mihin vesialueenomistajan kannattaa kiinnittää huomiota? 1 • Suunnitelmat, onko tehty kaikki voitava kuormituksen minimoimiseksi (ojien kaltevuudet ja säädöt, laskeutusaltaat ja pintavalutuskentät + alan riittävyys • Onko muu vesiin vaikuttava infra kunnossa, kuten työkoneiden polttoainesäiliöt tai vaikkapa tuulimittari tai -pussi • Tuottaako tarkkailu sellaisen tiedon, että vedenomistajalla on oikeusturva, jos vahinkoja aiheutuu (näyttövastuuta vahingoista ei saa sälyttää vedenomistajalle) Hannu Wirola

21. Mihin vesialueenomistajan kannattaa kiinnittää huomiota? 2 • Tarkkailun pitää tuottaa tietoa perinteisten vedenlaatu- ja kalastotietojen lisäksi veden pohjasta: liettyminen, madaltuminen, pohjaeläimistö • Vesien tarkkailun lisäksi tarkkailussa arvioitava ilman kautta vesiin tuleva pöly • Tärkeätä, että myös vedenomistaja saa tiedon tarkkailun tuloksista Hannu Wirola

22. Korvausjärjestelmästä • Ensijaisesti vahinkojen syntyminen tulee estää (esim. teknisin toimin) • Jos vahinkoja ei voida (kokonaan) estää, vahingot kompensoidaan toimenpitein (kompensaatioistutukset, turvelietteiden poisto, kunnostusvelvoite jne.) • Jos vahinkoja ei voida kompensoida, korvataan vahingot rahalla • Mahdollinen on myös kompensaation ja rahakorvauksen yhdistelmä Hannu Wirola

23. Sudenkuoppia edunvalvonnassa • Yleislupaehdot (”Luvan saaja on velvollinen korvaamaan vahingot, jos niitä syntyy”) ovat kuolleita kirjaimia – luvassa pitää olla selkeästi sanottuna, miten vahinko todetaan, kuka laittaa asian vireille jne. On kohtuutonta, että haitankärsijäasianosaisen pitää näyttää toteen toisen tekemä vahinko ja ponnistella korvauksen saamiseksi • Vahingot pitää arvioida jo hakemuksessa ja maksaa etukäteen Hannu Wirola

24. Edunvalvontatilanteita ja keinoja • Muistutus hakemuksesta • Muutoksenhaku ”huonosta” päätöksestä Vaasan hallinto-oikeudesta • Muutoksenhaku korkeimmasta hall.oikeudesta • Kantelu laittomuudesta valvontaviranomaiselle (ELY-keskus tai kunnan YS-viranomainen) • Hallintopakon haku asian kuntoon panemiseksi (haku itse, tai vielä parempi, jos saa valvontaviranomaisen hakemaan), hallintopakkoa voi hakea myös vaikkapa korvaushakemuksen vireille saattamiseksi siten, että toiminnanharjoittaja velvoitetaan se tekemään • Korvauskanne käräjäoikeudessa • Tutkintapyyntö poliisille (jos epäillään rikosta) Hannu Wirola

25. EDUNVALVONTA kunniaan!Kiitosmielenkiinnosta! Hannu Wirola