Maailmankauppajärjestö WTO ja köyhät maat

1. Maailmankauppajärjestö WTO ja köyhät maat LUENTO 2 Marikki Stocchetti 20.1.2010

2. Luentorunko • WTO:n tausta, perusperiaatteet ja toiminta • Köyhät maat WTO:n jäseninä • Keskeiset kauppasopimukset köyhien maiden kannalta - Tauko 15min - • WTO:n maataloussopimus ja sen vaikutukset köyhille maille • Yhteenveto: kysymyksiä & keskustelua

3. Mikä on WTO? • Kansainvälinen organisaatio, joka hallinnoi, seuraa ja neuvottelee monenkeskisiä kaupan sääntöjä määritteleviä sopimuksia • Toimii kauppariitojen ratkaisijana • Tarjoaa ”teknistä tukea” köyhille maille • Sopimuksilla erityinen, sitova kv. oikeudellinen status • Päätavoitteena kaupan vapauttaminen ja kaupan esteiden vastavuoroinen poistaminen jäsenmaiden väliltä

4. Ketkä muodostavat WTO:n? • 153 jäsenmaata, joista valtaosa ’kehitysmaita’ • Suurin osa kaikkein köyhimmistä maista myös mukana tai neuvottelee jäsenyydestä • 32/49 YK:n UNCTADin ns. ’vähiten kehittyneiksi’ eli ’LeastDeveloped Country’ -ryhmän maiksi listatuista • LDC-kriteereinä: alhainen kansantuote, (alle $900/per capita/y) heikot inhimilliset resurssit ja taloudellinen haavoittuvuus • Käytännössä valta EU-USA-Kanada-Japani -nelikolla eli ns. Quad-mailla • Nousevina toimijoina suuret ’kehitysmaat’ Brasilia, Kiina ja Intia • Kattaa jäsenmaidensa myötä 97% maailmankaupasta • Venäjä ei vielä mukana

5. Miksi maailmankaupasta kiistellään? • Teoreettinen, poliittinen ja juridinen väittely: • Uusklassinen taloustiede ja sen haastajat • Kauppa poliittisena kysymyksenä: kuinka paljon ja millaista kauppapoliittista valtaa voidaan luovuttaa valtiolta/EU:lta monenkeskiselle järjestelmälle? • Neuvottelustrategiat, voimasuhteet jne. • Millaiset sitovat sopimukset edistävät parhaiten kaupallista yhteistyötä? • Kuinka sopimuksia tulkitaan? • Kilpailutilanne eritasoisten toimijoiden välillä • moninaiset vaikutukset maiden ’kehitykseen’ ja ’kehitysmahdollisuuksiin’ • Itsemääräämisoikeuteen • Mitä köyhempi maa, sitä suurempi riippuvuus maailmankaupasta • mutta mitä köyhempi maa, sitä pienemmät mahdollisuudet sillä on yksin vaikuttaa maailmankaupan sääntöihin

6. Miksi maailmankaupasta kiistellään? • Ydin (kiista)kysymys: Onko kaupan avaaminen hyödyllinen asia ihmiskunnalle? • WTO:ssa hyöty otetaan annettuna: • ’yhteiset säännöt tuovat vakautta ja ennustettavuutta sekä rikkaissa että köyhissä maissa’ • ’Kansainväliset markkinat edistävät globaalia tehokkuutta, kannustavat kilpailukyvyn lisäämiseen ja positiiviseen muutokseen WTO jäsenmaissa’ • Väitteet kaupan vapauttamisen köyhyyden vähentämisvaikutuksista • Esim. Maailmanpankin ekonomistien perusteesi esim. David Dollar & AartKraayvs. Vastaväitteet • Rodrik, Stiglitzvs.Gill & Cox • vrt. rikkaiden maiden omat kehitysstrategiat ja vahva protektionismi

7. Miksi maailmankaupasta kiistellään? • Kiista hyödyn jakautumisesta • Maiden välillä (rikkaat ja köyhät maat) • Maiden sisällä (eri sektorit, eri toimijat saman sektorin sisällä esim. pienviljelijät vs. suurtuottajat) • Ketkä neuvottelevat valtion/EU:n nimissä? • Kiista kaupasta ja kehityksestä • Onko kaupan avaaminen väline vai päämäärä sinänsä? • Kiista WTO:n kasvavasta roolista kansainvälisessä hallinnassa • WTO YK (esim. UNCTAD, FAO ja WIPO) • ”Kestävän kehityksen edistäminen”

8. WTO:n taustaa • Perustettiin vuonna 1994 Uruguayn neuvottelukierroksen päätteeksi • toiminut vuodesta 1995 • Edeltäjä GATT (1947-), Tavarakaupan tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus (General Agreement on Tariffs and Trade), jonka perustalle WTO muodostettiin • Juuret 1947 ns. Bretton Woods Instituutioiden perheessä IMF:n ja Maailmanpankin tavoin. • Alun perin 23 jäsenmaata, joista 11 kehitysmaita • Esim. Intia, Pakistan, Kuuba • Huom! ’ITO-suunnitelma’ kaatui USA:n kongressin vastustukseen

9. GATTin perintö WTO:ssa • GATT-sopimus muodostaan WTO:n lainsäädännön ytimen tavarakaupan osalta • Yksi-valtio-yksi-ääni –periaate • (vrt. Maailmanpankki dollari/ääni –periaate) • Yksimielisyysperiaate • Periaatteessa yksikin läsnä oleva jäsen voisi rikkoa yksimielisyyden, mutta käytännössä WTO:ssa ei koskaan äänestetä • Jäsenmaiden välisiä eroja ei korosteta: Muodollinen tasavertaisuus rikkaiden ja köyhien maiden, vahvojen ja heikkojen talouksien välillä • Esim. kehitysmaastatuksen määrittelee hakija itse jäsenyyttä hakiessa, oikeus ns. kehitysmaiden erityiskohteluun määritellään sopimuskohtaisesti • ’Vähiten kehittyneiden´eli ns. LDC-maiden status selvempi, • tietyt myönnytykset koskevat yhteisesti koko LDC-luokkaa

10. WTO:n keskeisiä periaatteita • Syrjimättömyys-periaate ”Non-discrimination”(GATT I & III): Jäsenmaiden keskinäisen syrjinnän kieltämisen periaate • Koostuu kahdesta elementistä: • ”Suosituimmuusperiaate” tai suosituimmuuskohtelusta” • ”Kansallisen kohtelun periaatteesta” tai kohtelusta”

11. Suosituimmuusperiaate/kohtelu • 1) ”MostFavouredNation”principle/treatment (MFN) Kaikkia WTO-jäsenmaita ja niiden tuotteita on kohdeltava yhdenmukaisesti. Yhden WTO:n jäsenen kanssa sovitut esim. tullialennukset on annettava automaattisesti kaikille jäsenmaille. Myös eri maista kotoisin olevia ”samoja” tuotteita on kohdeltava yhtäläisesti. • Eli markkinoille pääsyn periaatteiden on oltava kaikille samat • Poikkeuksena vapaakauppa-alueet ja tulliliitot, joiden jäsenet voivat sopia keskenään pidemmälle viedystä kaupan vapauttamisesta ja suosia toisiaan. • ’Vähiten kehittyneille LDC-maille’ voidaan antaa ryhmänä muita edullisempi poikkeuskohtelu • Tuotteen tuotantotapa ei markkinoille pääsyä määrittävien peruslaatuvaatimusten täyttymisen jälkeen vaikuta kohteluun (esim. työolot, ympäristörikkomukset)

12. Kansallinenkohtelu • 2)”National Treatment”: Tavarakaupan tuontituotteita on kohdeltava vähintään yhtä hyvin kuin kotimaisia tuotteita niiden ”päästyä” jäsenmaan kansallisille markkinoille/EU:n yhteismarkkinoille • esim. sisäisen verotuksen suhteen.

13. Muita keskeisiä toimintaperiaatteita • Vastavuoroisuus: Tuonnin esteitä lasketaan vastavuoroisin myönnytyksin, • joko monenkeskisesti kaikkien WTO-jäsenien välillä suosituimmuus-periaatteen mukaisesti • tai kahdenvälisesti, alueellisin vapaakauppasopimuksin perustuen • Läpinäkyvyys: jäsenmaiden kauppaoikeudellisen lainsäädäntöjen & käytäntöjen tulee olla ns. WTO-yhteensopivia, niistä on tiedotettava ja niitä on seurattava • WTO-huomauttaa • toiset WTO-jäsenmaat voivat haastaa

14. Köyhimpien maiden asemaa määrittäviä periaatteita • GATT 1965 ’Mahdollistava lauseke’ ”EnablingClause”, • esim. orastavan teollisuuden suojalauseke • ei vastavuoroisia tullinalennuksia, ei altistamista kv. kilpailulle • tuontiakorvaavanteollistamistrategian (import substitution) mahdollistaminen • Myös rikkaiden maiden myöntämät tullinalennukset tietyille kehitysmaaryhmille mahdollisia • GATT 1979 ”Kehitysmaiden erityinen ja eriytetty kohtelu” (Special and DiffentiatedTreatement, S&D) • Yhteensä 155 erityisjärjestelyä sopimuskehikon sisällä, ei yksiselitteisiä perusperiaatteita • Suhtautuminen erityiskohteluun muuttui 1980-1990 -luvuilla vrt. ns. Washington Consensus • 2000-luvulla erityiskohtelun voimistuneet vaatimukset vs. alueelliset vapaakauppasopimukset ja S&D korvaaminen kauppa tukevalla kehitysavulla

15. Köyhempien maiden erityisasema • Sisältää yleiselle tasolla enemmän liikkumavaraa: • Kauppapoliittista joustoa • Mahdollisuus jättäytyä hallinnollisia tai lainsäädännöllisiä reformeja vaativien sopimusten ulkopuolelle osassa sopimuksista • Mahdollisuuden nauttia rikkaiden maiden myöntämistä yleisistä tullietuusjärjestelmistä (GSP Generalized System of Preferences) • (esim. EU GSP tai EY/EU-AKT maat/markkinoille pääsy 2008 asti) • Valtion taloudellisen ohjauksen suurempi liikkumatila teoriassa: tukiaiset, tullisuojaus tai kaupan vapauttamisen pidemmät siirtymäajat • Teknistä ja taloudellista tukea: • Tuki kehitysmaiden osallistumiselle WTO:n toimintaan • Kaupankäyntikapasiteetin lisääminen kehitysyhteistyön kautta

16. Miten köyhien maiden erityiskohtelua on perusteltu? • Köyhimpiä maita yhdistäviä tekijöitä (J. Stiglitzin 2005 mukaan): • Köyhyyden poistamistavoitteen ensisijaisuus, kauppa keinona tavoitteeseen pyrittäessä • Köyhien maiden poliittinen haavoittuvuus ja taloudellisen toiminnan rajoitteet: • Vähäinen inhimillinen pääoma ja tuotantokapasiteetti • Heikot instituutiot (hallinnolliset, poliittiset ja juridiset) • Infrastruktuurin puute (tiet, satamat, kuljetuskalusto) • Maantieteelliset rajoitteet (ympäristön tila, maaperän köyhtyminen, herkkyys luonnonkatastrofeille) • Eriytymätön ja kapeapohjainen teollisuuden tuotantorakenne ja kehittymättömät markkinat • Rajoittunut pääsy koulutukseen, terveydenhuoltoon ja muihin yht. palveluihin • Vähäisemmät tiedon ja informaatioteknologian hyödyntämismahdollisuudet

17. Erityiskohtelusta huolimatta… • GATTin Uruguyan kierroksella (1986-1994) rikkaiden ja köyhien maiden etujen yhteensovittaminen epäonnistui pahoin: • Markkinoille pääsyn ehdot eivät merkittävästi parantuneet köyhille maille niille tärkeillä sektoreilla (maatalous, tekstiilit ja vaatteet) • Esim. Näillä sektoreilla OECD:n tullit kehitysmaiden tuotteita kohtaan neljä kertaakorkeammat verrattuna OECD:n maiden sisältä tuleville tuotteille (J. Stiglitz 2005)

18. Yhden neuvottelukokonaisuuden haaste • Single Undertaking eli yhden neuvottelukokonaisuuden–periaate kauppaneuvotteluissa GATTin Uruguayn kierrokselta (1986-1994) lähtien. • Tarkoittaa sitä, että koko neuvotteluagenda eri asia-alueineen hyväksytään kerralla, yhtä aluetta ei viedä eteenpäin yksin. • Keskeisimpiä neuvottelualueita ovat maatalous, teollisuus ja palvelut (sekä henkisen omaisuuden suoja), joissa kaikissa on saavutettava yksimielinen neuvottelutulos • Sektorikohtaiset sopimukset eivät tule voimaan yksitellen eli ’mitään ei ole sovittu ellei kaikesta ole sovittu’ -periaate

19. ”Kehityskysymykset” keskeisten neuvottelualueiden sisällä • Maatalous: kehitysmailla eniten ”voitettavaa” EU:n ja USA:n protektionismi • Rikkaiden maiden suojatullien laskeminen, markkinoille pääsy • Polkumyyntiin johtavan tuetun ylituotannon lopettaminen • Teollisuus: kaikille tärkeä, EU ja USA ajavat avoimeksi, tekstiiliteollisuus keskeinen kehitysmaille • Palvelut: tärkeä kasvava sektori EU:lle ja USA:lle • Palveluissa paljon pelissä: • telekommunikaatio, pankkipalvelut ja liikenne & kuljetus, energia • vesihuolto, terveys ja koulutus • työvoiman liikkuvuus

20. Köyhien maiden erityiskohtelun muutos • Uruguayin kierros muutti ratkaisevasti kehitysmaiden erityiskohtelun periaatetta: • Yhteiset säännöt ja velvoitteet sitovat myös kehitysmaita asteittain: • Pidemmät siirtymäajat täytäntöönpanossa • Mahdollinen tekninen tuki ja laajempi kaupankäyntikykyyn liittyvä (kehitys)apu jäsenmailta • Sopimusten ulkopuolelle jättäytyminen ei enää itsestään selvä vaihtoehto • Ei enää entisten siirtomaiden erityiskohtelua (Esim. EU-AKT –maat) • Yhden neuvottelukokonaisuuden luonteesta johtuen ”Kehityskysymysten” ratkaiseminen neuvottelujen mahdollinen sivutuote, ei kauppaneuvottelujen päätavoite. • ’Kauppaneuvottelujen lopputulosta ei määritä älyllinen johdonmukaisuus, vaan eri intressien suhteet toisiinsa’ (K. Wilska)

21. GATT/WTO-agendan laajentuminen • 9 neuvottelukierrosta 1947-2010 • Viidellä ensimmäisellä kierroksella (1947-1962) neuvotteluagendalla vain teollisuustuotteiden tullikysymyksiä • 1963-67 ”Kennedyn kierrokselle” tulllikysymysten rinnalle polkumyynnin (anti-dumping) rajoitukset • 1973-1979 ”Tokion kierroksen” ensimmäinen laajentuminen • Tullien lisäleikkaukset, muut kaupan esteet esim. pääasiassa tuontikiintiöt ja –kiellot (non-tariff barriers NTBs) neuvottelujen kohteeksi, • lisäksi erilliset puitesopimukset esim. tekstiili- ja vaateteollisuuden monikuitusopimus (MFA) 1974

22. Kauppakysymysten laajentuminen • 1986-1994 Uruguayn kierros ”toinen laajentuminen”, GATTin tulli- ja NTBs-kysymysten rinnalle: • Maatalous (Agreement on Agriculture, AoA) • Tekstiilit ja vaatteet (Agreement on Textiles and Clothing, ATC) • Nelivaiheinen monikuitusopimuksen purku • Palvelut (General Agreement on Trade in Services, GATS), • Henkisen omaisuudensuoja (Trade relatedIntellectual Property Rights, TRIPs). • WTO:n perustaminen • Sopimuksesta organisaatioksi, jolla oma kauppariitojen ratkaisumekanismi(DisputeSettlementMechanism) • WTO:n perustamisen taustalla huomattavat maailmanpoliittiset muutokset • Kylmän sodan päättyminen ’länsimäisen demokratian ja markkinatalouden voittoon’ (?)

23. WTO:n päätöksenteko • WTO:n korkein päättävä elin on ministerikokous, johon neuvottelukierrokset ”huipentuvat” tai josta ne alkavat. • Virallinen osuus, alueelliset ja temaattiset työryhmät • Kokoontui vuoteen 2005 asti joka toinen vuosi: • Singapore (1997)-uudet kauppakysymykset • Seattle (1999) –kansalaisyhteiskunnan vastustus • Doha (2001) – uusi Kehitysagenda ja -kierros • Cancún (2003) – kehitysmaiden vastustus/alueelliset neuvottelut • HongKong (2005) – kompromissit/Aid for Trade/alueelliset neuvottelut • Geneve mini ministerial (2008) – USA-Intia –kiista/alueelliset neuvottelut

24. WTO:n organisaatiorakenne • Järjestön päämaja Genevessä • n. 630 jäseninen sihteeristö • WTO:n yleisneuvosto (General Council) • Tätä avustavat tavara- ja palvelukaupan neuvostot sekä teollis- ja tekijänoikeuksista vastaava TRIPS-neuvosto • Yleisneuvosto kokoontuu myös jäsenmaiden kauppapolitiikkaa seuraavana elimenä sekä kauppariitoja sovittelevana foorumina ennen varsinaisen riitojen ratkaisumekanismin käynnistämistä • Sektorikohtaiset työryhmät valmistelevat kauppa-agendaa ministerikokouksia varten • Kuvassa WTO:n johtaja Pascal Lamy (ex. EU kauppakomissaari 1999-2004)

25. WTO:n päämajassa tapahtuu • Tehtävinä lisäksi: • Hallinnollinen ja tekninen tuki WTO:n toimielimille sekä eri maiden kauppavaltuuskunnille kauppaneuvotteluissa ja kauppasopimusten täytäntöönpanossa • Rajoitetusti erityistukea kehitysmaille, erityisesti kaikkein köyhimmille • Kauppapolitiikan seuranta ja tilastointi • Kauppaoikeudellista neuvontaa jäsenmaille WTO:n sopimusten tulkinnassa ja riitojen ratkaisussa • Jäsenyysneuvottelut uusien jäsenmaiden kanssa

26. Köyhät maat WTO:n jäseninä • Jäsenmaiden muodollinen tasa-arvoisuus esim. WTO:n sihteeristön komiteoiden johdossa valtaosa virkamiehiä ’lähtöisin’ kehitysmaista • Köyhimmille maille todellinen ongelma valmistautuminen kauppaneuvotteluihin • Niiden voimavarat eivät riitä etenkään moneen yhtäaikaiseen neuvotteluun eri sektoreilla • Oman selkeän kauppa- ja kehitysstrategian puuttuminen • Donorien toiveet • WTO:n viikko-ohjelma sisältää keskimäärin 50-60 kokousta… • Lisätaakan muodostavat samanaikaiset alueelliset vapaakauppasopimusneuvottelut, (joista puhutaan myöhemmillä luennoilla)

27. Köyhät maat WTO:n jäseninä • …Mitä monimutkaisemmaksi ja laajemmaksi WTO:n säännöstö muuttuu, sitä enemmän tarvitaan kokouksia ja tapaamisia sen hallinnoimiseksi ja ohjaamiseksi. • Rikkaiden maiden lähetystöt Genevessä kasvavat • Esim. USA:lla yli 250 kauppaneuvottelijaa pysyvästi paikalla • EU:lla vielä enemmän, tuki jäsenmaiden ministeriöiltä sekä erityisesti EU:n komissiolta, jonka toimivaltaan kauppapolitiikka kuuluu • Lisäksi teollisuuden, maatalouden ja palvelusektorin lobbarit aktiivisesti paikalla • Rikkailla mailla viralliset mekanismit lobbareiden kuulemiseksi

28. Köyhät maat WTO:n jäseninä • Vertailukohtana esim. Bangladesh, jolla on yksi pysyvä edustaja Genevessä • Osalla kaikkein köyhimpiä maita/kehitysmaita ei ole varaa pitää yhtään pysyvää edustajaa WTO:ssa • ”Läsnäolovaje” kertautuu itse ministerikokousten valtuuskuntien kokoonpanoissa • Esim. Suomi edustautuu EU:n kautta, lisäksi oma valtuuskunta: ministeriöiden virallisen delegaation lisäksi eturyhmät: MTK, SAK, Elinkeinoelämän keskusliitto, teollisuuden työnantajat, KEPA (Hong Kong 2005).

29. Seurauksena ”WTO:n demokratiavaje” • Kuinka käytännössä taata yksimielisyys-periaatteen toimivuus tällaisessa tilanteessa? Johtaa epävirallisiin käytäntöihin: • Rikkaat jäsenmaat kokoavat pieniä ”esineuvotteluryhmiä”, joiden päätöksiin köyhimmillä mailla on vielä vähemmän reagointiaikaa • USA:n, EU:n, Kanadan ja Japanin ns. Quad-maiden ravintolatapaamiset • Ns. Green Room –käytäntö Uruguayn kierroksella eli ”Vihreän kammarin” suljetut kokoukset, jonne WTO:n johtovaltiot kutsuvat valikoiden kolmansia osapuolia

30. Seurauksena ”leirijako” WTO:n sisällä • USA:n, EU ja G10 neuvotteluryhmittymien lisäksi kehitysmaataustaisia kokoonpanoja: • G20-ryhmä =21 WTO jäsentä, ”suuria kehitysmaita” mm. Intia, Kiina, Brasilia, Etelä-Afrikka • Muodostettiin vuonna 2003 haastamaan USA:n ja EU protektionismia ns. Brasilian julistuksella • G33-ryhmä =42 WTO jäsentä • Kehitysmaiden erityiskohtelun vahvistaminen • AKT-maat = 56 Afrikan, Karibian ja Tyynen meren WTO jäsentä • EU:n kehitysyhteisyökumppanimaita (79), entisiä siirtomaita • Mukana myös G33 ja G20 ryhmissä, historiallisten erityisetuisuuksien säilyttäminen (taistelu tästä kuitenkin päättynyt erityisaseman menettämiseen) • G90-ryhmä =AKT-maat, Afrikan Unioni ja vähiten kehittyneet maat

31. Leirijako WTO:n sisällä • Trooppisten tuotteiden tuottajat: lähinnä Latinalaisen Amerikan valtioita • Cairns Group:Maatalousviejävaltioita neljältä mantereelta • Sisältää maita OECD-maista vähiten kehittyneisiin maihin • Maatalousmarkkinoiden ”aito” vapauttaminen avainasia • Toivat maatalouden mukaan Uruguayn kierrokselle Euroopan vastustuksesta huolimatta • Argentiina, Australia, Bolivia, Indonesia, Malesia, Etelä-Afrikka jne. yht. 18 valtiota

32. Köyhät maat ja kauppariidat WTO:ssa • Sopimus WTO:n riitojen ratkaisusta (Dispute Settlement Undestanding) • Tekee WTO:sta erityisen kv. Poliittisen/oikeudellisen toimijan • Laaja ja sitova rangaistusoikeus tapauksissa, joiden katsotaan olevan WTO:n sopimusten vastaisia • Yleensä kuitenkin noin puolet tapauksissa ratkaistaan sovittelemalla • Voi asetta ristikkäisiä sanktioita eli kohdistaa rangaistuksen sääntöjä rikkoneen maan mihin tahansa kaupan osaan • Esim. MFN-suosituimmuusstatuksen jäädyttäminen • Kiistan voittanut maa voi määrittää rangaistuksen kohteen

33. Köyhät maat ja kauppariidat WTO:ssa • Mikä tahansa maa, joka todetaan rikkovan sopimuksia voi joutua rangaistavaksi • Riitojen ratkaisumekanismia koordinoi WTO:n yleisneuvosto • Asettaa riitojen ratkaisupaneelin • WTO:n oma lakiasiainosasto mukana sääntöjen tulkinnassa • vrt. ”tuomioistuimen puolueettomuus” • Sanktiot merkittäviä myös suurille WTO-maille, mutta niin on sanktioiden ”sietokykykin”

34. Köyhät maat ja kauppariidat WTO:ssa • Esimerkiksi USA:n ja EU:n välinen hormonilihakiista 1996 - (2008) • WTO:n paneeli vaati EU:ta sallimaan kasvuhormoneilla ruokittujen nautojen lihan pääsyn EU:n sisämarkkinoille. • EU kieltäytyi ja WTO myönsi USA:lle oikeuden vaatia 116,8 miljoonan dollarin arvosta kauppasanktioita EU-tuotteille. • Sanktion kohteina mm. Roquefort-juusto, purukumi, vadelmahillo, kurkut, kodintekniikkaa ja moottoripyöriä • Kallista, muttei kaatavaa • EU:lla ässä hihassa: Direktiivi X

35. Köyhät maat ja kauppariidat WTO:ssa • Köyhän maan asema riitaosapuolena aivan toinen • Periaatteessa esimerkiksi yhteen perushyödykkeeseen kohdistuvat sanktiot voivat kaataa koko maan • romuttaa viennin • tuhota pääelinkeinon harjoittamismahdollisuudet • Mahdolliset köyhyysvaikutukset läpi koko yhteiskunnan • Dohon kehityskierros on liian kuitenkin liian tärkeä, ei tosiasiallista uhkaa. • USA:n/Ecuadorin ja EU banaanisota 1997-2003 • USA haastoi EU:n entisille Karibian siirtomaille myöntämän suosituimmuusaseman laittomana • Peruste: käytäntö polkee Keski-Amerikan banaanintuottajien ja Keski-Amerikassa (Ecuador) banaaneja tuottavien yhdysvaltalaisten yhtiöiden oikeuksia, MFN-periaatteen ja ’mahdollistavan lausekkeen’ vastainen • Karibian maille osuus Euroopan banaanimarkkinoista elintärkeä, vientitulojen ja työpaikkojen pääasiallinen lähde • Kiista ratkaistiin USA ja EU keskinäisellä sopimuksella haastajan eduksi. • Vaikutti laajasti EU:n ja entisten siirtomaiden ns. AKT-maiden kauppasuhteisiin

36. Kauppariidoissa huomioitavaa • Riitojenratkaisu elin on ollut pääosin EU:n ja USA pelikenttää • EU ja USA haastajana n. 50% nostetuista jutuista • Teollisuusmaat yht. n. 70% jutuissa • Ennakkotapaukset tärkeitä, vaikutus WTO:n normeihin • 56% 1995-2000 nostetuista kanteissa rikkaat maat haastavat suurempia ’kehitysmaita’, suuntaus kasvussa • Köyhien maiden ”kapasiteettivaje” näkyy myös tässä yhteydessä, vaikka juttuja riittäisikin • Prosessien kalleus, paljon hävittävää, vähän voitettavaa • Toisaalta laajat kauppapoliittiset merkitykset • Esim. Banaanisodan Ecuador voittajana/EU hävijänä • WTO-käräjöinnin suhde ympäristösopimuksiin

37. Yleiskatsaus WTO:n tärkeimpiin sopimuksiin köyhien maiden kannalta • Uruguayn kierroksen perintönä yli 60 sopimuksen, sopimusliitteen ja päätöksen viidakko, joista neuvotellaan edelleen • WTO:n peruskehikko sisältää: • Sopimuksen WTO:n perustamisesta • Sopimukset kolmesta WTO:n keskeisimmästä alueesta: • GATT-sopimukset yht. 12 • GATTS-palvelukauppa • TRIPS-henkisen omaisuuden suoja (teollis- ja tekijänoikeudet) • Sopimukset riitojen ratkaisusta • Sopimukset kauppapolitiikan seuraamisesta • Lisäksi tärkeitä ns. uudet kauppakysymykset: investoinnit, julkiset hankinnat, kilpailupolitiikka ja kaupan edistäminen, joista tällä hetkellä neuvotellaan vain kaupan edistämisestä WTO-tasolla, muita aihealueita yritetään neuvotella alueellisissa sopimuksissa.

38. WTO:n Maataloussopimus AoA • Maatalous kuumin kiistakysymys WTO-neuvotteluissa, Miksi se on niin tärkeä? • Useimpien rikkaiden ja köyhien maiden edut vastakkain • Maatalouskauppa ”vapaakauppaa” vahvasti lainausmerkeissä • rikkaiden maiden protektionismi on säilynyt ”vapauttamisesta” huolimatta • Maataloussopimus sääntelee kv. ruokakauppaa ja siten maiden harjoittamaa maatalous- ja ruokapolitiikkaa. • Ruokaturvakysymys

39. WTO:n maataloussopimus AoA • Maatalouskaupan säännöt vaikuttavat miljardien ihmisten toimeentuloon • Maatalous on useimmissa köyhimmissä maissa pääasiallinen työllistäjä (70%), ravinnon- ja vientitulojen lähde • Kuitenkin suurin osa ruuasta kulutetaan edelleen maassa, jossa se tuotetaan • Esim. vehnästä alle viides osa menee vientiin, karkeimmista viljalajikkeista n. 10%, riisistä 6% • Soijapavuista kuitenkin jo 30% • Kahvi, tee, kaakao, puuvilla tärkeitä vientiartikkeleita • Ongelman kaksi puolta: • markkinoille pääsy kehitysmaiden vientituotteille ylituotanto ja dumppaus rikkaissa maissa, jotka täyttävät köyhimpien maiden markkinat • Rikkaiden maiden kilpailukyky ylivoimainen köyhimpiin maihin nähden maailmanmarkkinoilla ja eri markkina-alueilla

40. Terveysnormeja koskeva sopimus, SPS(Agreement on Sanitary and PhytosanitaryStandards) • Liittyy oleellisesti maataloussopimukseen • Sääntelee ruuan turvallisuutta • Bakteerisisältöä, tuholaismyrkkyjä, tarvittavia tarkastuksia ja merkintöjä sekä eläinten ja kasvien terveyttä. • Määrittää rajat sille, miten turvallista ruokaa WTO-maat voivat vaatia, korvaa maiden itsensä asettamat rajat • Syrjäytti varovaisuus-periaatteen • ”On pidättäydyttävä esimerkiksi tieteellisesti epävarmojen tuotteiden kaupallisesta tuotannosta ja markkinoinnista” • CodexAlimentarious –instituutti määrittelee uudet, yleissitovat standardit, esim. ns. hormoniliha on turvallista • EU:lla lisävaatimukset (DG SANCO ’terveys ja kuluttajat’), • milloin kyse kuluttajien suojelemisesta, milloin suojataan vain markkinoita? • Ns. näkymättömiä kaupan esteitä • Laatuvaatimukset este köyhimpien maiden viennille • Esim. EU-pähkinöiden ja kuivattujen hedelmien standardit rajoittavat tuontia köyhimmistä maista

41. Tekstiili- ja vaatesopimus (ATC) • Miksi tärkeä? • Vaate- ja tekstiiliteollisuus on monille köyhimmille maille tärkeä työllisyyden ja vientitulojen lähde • 20% köyhimpien maiden teollisuustuotteiden viennistä • Tavoitteena Monikuitusopimuksen tuontikiintiöiden purkaminen ja yhdenmukaistaminen muun tavarakaupan sääntöjen kanssa • Pääsy Kanadan, USA:n, EU:n ja Norjan markkinoille • Korkeat tullit, laskua vain 17% kuin teollisuustuontitulleja WTO:n laskenut n. 40% • Alkuperäsäännökset

42. Palvelujen kaupan sopimus, GATS(General Agreement on Trade in Services) • Säätelee palvelujen kansainvälistä kauppaa • Maailmantalouden nopeimmin kasvava osa • Kattaa kaiken muun paitsi käsinkosketeltavien tavaroiden kaupan • Pankkitoiminnan, rahoituspalvelut, vakuutukset, matkailu, kuljetukset sekä perinteisesti julkisina palveluina pidetyn terveydenhuollon, koulutuksen ja vesihuollon. • Ylikansallisten yhtiöiden merkittävä rooli (1/3) • Vs. Kehitysmaiden valtio-säätely • Poistettavina esteinä mm. verotus, ympäristölainsäädäntö, julkinen ohjaus • ”Etenee” käytännössä jäsenmaiden omien ”vapauttamislistausten ja aikataulujen” mukaan. • Kysymys MFN- ja kansallisen kohtelun periaatteiden ulottamisesta palveluihin.

43. Sopimus kauppaan liittyvistä henkisen omaisuuden suojasta (TRIPS) • Sopimus teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista Trade relatedintellectualpropertyrights (TRIPS) • TRIPS luo sitovat maailmanlaajuiset säännöt patenteille, tekijänoikeuksille ja tuotemerkeille. • Kuka omistaa tiedon? • Patentin kaksi puolta: innovaatiot/niiden suojaaminen versus kilpailun rajoittaminen • Eettiset kysymykset • Teollisuusmaiden yhtiöt omistavat 97% maailman patenteista ja 80% köyhissä maissa rekisteröidyistä patenteista • TRIPS uhkaa korvaavaa lääketuotantoa köyhimmissä maissa vaatimalla patenttisuojaa lääkkeille kaikissa maissa • Uhkaa lääkkeiden saatavuutta • Nostaa lääkkeiden hintoja • Nostaa terveydenhuollon menoja

44. TRIPS • Lisäksi TRIPS soveltaa patentoituihin siemeniin ja kasveihin samoja säännöksiä kuin muihinkin patentteihin • Rajoittaa köyhimpien maiden viljelijöiden oikeuksia säästää (siemenviljaa), vaihtaa tai myydä siemeniä • Vaikutukset ruokaturvaan ja luonnon monimuotoisuuteen • Vastustus jatkuvaa eri suunnilta • 2001 Dohan kehityskierros ja TRIPS:n rajoittaminen

45. Sopimus kauppaan liittyvistä investoinneista, TRIMS (Trade RelatedInvestmentMeasures) • Määrittelee ulkomaisten investoijien roolia kohdemaassa • Taustalla OECD:ssa 1998 hylätyt monenkeskiset MAI-investointisopimukset • Periaatteessa TRIMS estää maita vaatimasta ulkomaisilta sijoittajilta kotimaisten raaka-aineiden käyttöä tai komponentteja • Tuontirajoituksia ei sallita • Käytännössä kotimaisuusvaatimukset kuitenkin vielä mukana • TRIMS-sopimuksen eteneminen estettiin köyhien maiden taholta WTO:ssa • Siirtynyt kummittelemaan alueellisiin kauppasopimuksiin

46. ********** Tauko 15 min**********

47. WTO:n maataloussopimus AoA • Astui voimaan 1995 • Neuvottelujen kiistakapula siitä lähtien • Rakentuu kolmesta pääalueesta, ”pilarista”, joiden puitteissa maataloustuotteiden kv. kauppaa vastavuoroisesti vapautetaan, (vastavuoroisuus ei koske suoraan LDC-maita): • Kotimainen tuki (domestic support) • Markkinoille pääsy (market access) • Vientituki (export support)

48. Kotimainen tuki • ”Kotimainen tuki” määrittelee sen, miten maataloussektoria voidaan tukea julkisin varoin kotimaassa ns. viljelijätuki. • Tuotantotuki, hintatuki ja suora viljelijöiden tulotuki • Kotimaisella tuella pitkä historia sekä EU:ssa että USA:ssa erityisesti toisen maailmansodan jälkeen: • Ruoka strategisena, omavaraisuuteen ja yhteiskunnalliseen vakauteen liittettynä resurssina • Tuen tarkoituksena varmistaa riittävä tuotanto, • parantaa viljelijöiden elinoloja ja elinkeinon harjoittamismahdollisuuksia, • nostaa työllisyyttä, • vakauttaa maatalousmarkkinat ja • taata kansalaisille sopuhintainen ruoka.

49. Kotimainen tuki • Vuoden 1995 AoA jakoi kotimaisen tuen kolmeen eri ”laatikkoon” tukimuodon oletettujen markkinavaikutusten mukaan: • Oranssilaatikko: tukimuodot, jotka vaikuttavat suoraan tuotantoon ja vääristävät kauppa esim. tuotantotuki • Sininen laatikko: esim. suoratulotuki viljelijöille tuotannon rajoittamiseksi/tulotason turvaamiseksi • Vihreälaatikko: tukimuodot, jotka eivät lisää tuotantoa esim. ympäristöystävällisempien tuotantomuotojen tuki VÄÄRISTÄVÄT TUET (Amber Box) VÄHÄISESTI VÄÄRISTÄVÄT TUET (Blue Box) VÄÄRISTÄMÄTTÖ- MÄT TUET (Green Box)

50. Kotimainen tuki • Perusongelma: ”oranssin laatikon” tukimuotoja vähennettävä, siniset tai vihreät sallitaan ilman vähennyspaineita, näitä tukija ei voinut myöskään riitauttaa WTO:ssa ennen vuotta 2003 • Ns. peace clause • Kotimaisten maataloustukien kokonaisvolyymi rikkaissa maissa ei siis merkittävästi vähene. • Suorat tulotuet tasoittavat kuilua korkeiden tuotantokustannusten ja maailmanmarkkinahintojen välillä (Esim. EU:n viljatuotteet) • Teollisuusmaiden on vähennettävä oranssin laatikon tuotantoon sidottuja valtion tukia 20% 1995-2001 (vuosien 1986-1988 tuesta) • Kehitysmaiden vastaavasti 13% kymmenessä vuodessa, vähiten kehittyneiden maiden ei ollenkaan, eivät kuitenkaan saa lisätä tai ottaa käyttöön uusia tukimuotoja