Analyyttinen ja jälkianalyyttinen historianfilosofia

1. Analyyttinen ja jälkianalyyttinen historianfilosofia Jarmo Pulkkinen 28.3.2012

2. Wienin piiriä lähellä ollut tieteenfilosofi, joka siirtyi Yhdysvaltoihin vuonna 1937. Piti itseään loogisen positivismin empirismin edustajana (vaikka voidaan nähdä myös loogisena positivistina). Positivismi: (1) Ajatus tieteen ykseydestä; (2) luonnontieteiden korottaminen metodologiseksi ideaaliksi; (3) tieteellinen selittäminen on kausaalista selittämistä (von Wright 1971, 4). Carl Hempel (1905-1997)

3. ”The Function of General Laws in History” (1942) • Deduktiivis-nomologinen eli ”peittävän lain” (covering law) malli. Vastataan kysymykseen ”miksi jokin ilmiö E tapahtui”. • C1, C2, C3, ..., Ck (alkuehdot) • L1, L2, L3, ..., Lk (yleisiä lait) • E (selitystulos) • ”Historical explanation, too, aims at showing that the event in question was not ‘a matter of chance’, but was to be expected in view of certain antecedent or simultaneous conditions. The expectation referred to is not prophecy or divination, but rational scientific anticipation which rests on the assumption of general laws.” (Hempel 1942, 39).

4. Yleiset lait historiallisessa selittämisessä • Joskus julkilausuttuja, esim. laki byrokraattisten instituutioiden luonteesta. • ”As the activities of the government are enlarged, more people develop a vested interest in the continuation and expansion of governmental functions. People who have jobs do not like to lose them; […] those who have become accustomed to the exercise of a certain kind of power do not like to relinquish their control – if anything, they want to develop greater power…” (Hempel 1942, 40). • Useimmiten hiljaisia taustaoletuksia, kuten ihmisluontoa koskevat yleistykset. • ”väestöllä on taipumus muuttaa alueille, jotka tarjoavat paremmat elinolosuhteet”. • ”Jos tyytymättömyys kasvaa liian suureksi kansan keskuudessa, seurauksena on vallankumous”. • Historiantutkimuksessa käytetään myös induktiivis-tilastollisia lakeja, joissa tapahtumalla annetaan vain korkea todennäköisyys. • Selitysluonnokset (explanation sketch).

5. Hempelin käsitysten kritiikki • Todennäköisyyksiin nojautuvat ”selitykset” sekoittavat keskenään järkeenkäyvät odotukset (reasonable expectations) ja aidot selitykset. • Uurnassa on 1000 arpaa, joista yksi voittaa. Selittävätkö alkuehdot (uurna+arvat) ja tilastollinen laki (tyhjän arvan todennäköisyys 0,999) tapahtuman, jossa nostat tyhjän arvan uurnasta? • Tieteen esittämät tilastolliset lainalaisuudet eivät sovellu yksittäistapahtumien selittämiseen. • Hempelin esittämät esimerkit yhteiskunnallisista, sosiologisista tai psykologisista lainalaisuuksista ovat joko analyyttisiä itsestäänselvyyksiä, tilastollisia lakeja tai eivät yksinkertaisesti pidä paikkaansa.

6. A. Donagan, ”The Popper-Hempel Theory Reconsidered” • ”The most striking fact about the Popper-Hempel theory is that few of the innumerable historical explanations found in the writings of historians even appear to accord with it. The reason why they do not is that few of them are put forward as resting on covering laws, whether explicit or implicit. Of the few that are so put forward, I shall argue that the putative covering laws they contain are either spurious or untrue. In short, if the covering law thesis be true, then no historian has yet succeeded in providing a genuine historical explanation”. (Donagan 1966, 142)

7. William Dray (s. 1921) • Law and explanation in history (1957). • Korosti ero luonnon- ja ihmistieteiden välillä. • Historiantutkija tutkii ainutkertaisia historiallisia ilmiöitä (esim. Ranskan vallankumousta), eikä ole kiinnostunut tekemään yleistyksiä (eli tutkimaan ”vallankumouksia yleensä”). • Erottaa toisistaan kausaalisen analyysin (”siten”, ”sen vuoksi” historiantutkijan tekstissä) ja kausaalisten lakien soveltamisen. • Historiallisella selittämisellä enemmän yhteistä yksilön käytöstä kuvaavien selitysten kuin yleisten lakien kanssa.

8. Drayn rationaalisuusselitys • Hylkää dispositionaalisen, taipumukseen nojautuvan selitysmallin, joka on ”ulkopuolisen tarkkailijan” näkökulma. Ei kerro meille mitä haluamme tietää eli vastaa ”miksi” kysymykseen ”se oli hänelle tavanomaista”. • Rationaalisuusselitys luo yhteyden uskomusten, motiivien ja toiminnan välillä. Teko selitetään olevan ”sopiva” tai ”asiaankuuluva” (appropriate) toimijan uskomusten ja päämäärien näkökulmasta. • ”When in a situation of type C1 … Cn the thing to do is x”. (Dray 1957, 132)

9. Hempelin kritiikki Drayta vastaan • Vaikka toimija toimisi asiaankuuluvasti uskomusten tai päämääriensä näkökulmasta, teko on silti voitu tehdä jostain muusta syystä (”mielijohde” etc.). Tarvitaan lisäoletus: • A was in a situation of type C • A was a rational agent. • In a situation of type C a rational agent will do x. • Therefore, A did x. (Hempel 1962, 12) • Uusi versio esittää A:n toiminnan ilmauksena yleisestä taipumuksesta toimia tietyllä (”rationaalisella”) tavalla tietyissä tilanteissa eli se ei ole selitys Drayn omien kriteerien mukaan…

10. Explanation and Understanding (1971). Praktinen päätelmä tarjoaa ihmistieteille oman selitysmallin, joka on vaihtoehto peittävän lain mallille. ”A intends to bring about p. A considers that he cannot bring about p unless he does a. Therefore A sets himself to do a.” (von Wright 1971, 96) Georg Henrik Von Wright (1916-2003)

11. Loogisen yhteyden argumentti • (1) Kausaalisuhteessa syyn ja seurauksen on oltava käsitteellisesti riippumattomia toisistaan (humelainen syyn ja seurauksen ehto). • (2) Praktisessa päätelmässä premissien ja johtopäätöksen suhde ei ole kausaalinen, koska premissit ovat loogisessa ja käsitteellisessä suhteessa johtopäätökseen. • (3) Praktisen päättelyn totuuden osoittaminen edellyttää johtopäätösten totuuden osoittamista ja kääntäen johtopäätöksen totuuden osoittaminen edellyttää premissien totuuden osoittamista (todistettavuusteesi).

12. Kausaaliset selitykset historiantutkimuksessa • ”Miksi välttämätöntä” (why necessary) selitykset ovat selityksiä ”riittävien ehtojen” (sufficient conditions) nojalla (”aina kun p, q”). Esim. ”aina kun maanjäristys, kaupunki tuhoutuu”. • ”Kuinka mahdollista” (how possible) selitykset ovat selityksiä ”välttämättömien ehtojen” (necessary conditions) nojalla (”aina kun q, p on välttämättä läsnä”). Esim. ”aina kun korkea kivimuuri, tietyt tekniset laitteet, kuten väkipyörä, ovat olleet käytössä”. • Historiantutkimus on suoraan kiinnostunut pelkästään jälkimmäisistä kausaaliselityksistä.

13. Ensimmäinen maailmansota • Oliko Itävallan kruununprinssin Franz Ferdinandin salamurha Sarajevossa 28. kesäkuuta 1914 (kausaalinen) syy sodan syttymiselle (”kipinä, joka sytytti ruutitynnyrin”). • Von Wrightin mukaan näitä kahta tapahtumaa yhdistää ketju eri osapuolien (Itävalta, Venäjä, Serbia) tekemiä praktisia päätelmiä. • Kyseessä on praktisille päätelmille perustuva kvasikausaalinen selitys.

14. ”Anarkisti-esimerkki” • ”He stands in front of the beast, aiming at him with his loaded revolver. But nothing happens. Must we say that he is ”paralyzed”? He is subjected to medical examination and nothing is found which would indicate that he was physically prevented from carrying his intention to effect. Must we say that he gave up his intention or that he revised the requirements of the situation? He refuses to admit either alternative. Must we say that he is lying? These questions aim at constructing a case in which to say that he was prevented, or forgot about the time, or gave up his intention, or reassessed the requirements of the situation would have no other foundation than the mere fact that he did not set himself to action in accordance with the premises. This is an extreme case, to be sure. But I do not see that it could not occur.” (von Wright 1971, 116-117). • Praktisen päätelmän välttämättömyys on ”ex post actu”? • ”The logical validity of a schema [cannot] be affected by contexts that do not affect its meaning” (Donagan 1989, 346).

15. Postmoderni ja narratiivinen historianfilosofia • Hayden White, Metahistory: the historical imagination in nineteenth-century Europe (1973). • Frank Ankersmit, Narrative Logic: A Semantic Analysis of the Historian’s Language (1983). • Molempien mukaan menneisyyttä koskevat yksittäiset tosiseikat voivat tosia (tai epätosia), mutta historialliset kokonaisesitykset eivät viittaa menneisyyteen tavalla, jota voitaisiin kuvata todeksi (tai epätodeksi). • Molemmat esittävät jyrkän ontologisen väitteen koskien menneisyyden luonnetta: ”in itself the past is a meanigless myriad of facts, states and events, an amorphous chaos of data that successfully resists ’conscious apprehension’ by the historian” (Ankersmit 1983, 83).

16. Whiten historianfilosofia • ”…a deep level of consciousness on which a historical thinker chooses conceptual strategies by which to explain or represent his data. On this level, […] the historian performs an essentially poetic act, in which he prefigures the historical field […] I call these types prefiguration by the four tropes of poetic language: Metaphor, Metonomy, Synecdoche, and Irony”. (White 1973, x) • ”Three kinds of strategy that can be used by historians to gain different kinds of ’explanatory affect’ […] A specific combination of modes comprises what I call the historiographical style.” (White 1973, x) • Modes of Mode of Mode of • emplotment Argument Ideological Implication • Romantic Formist Anarchist • Tragic Mechanistic Radical • Comic Organicist Conservative • Satirical Contextualist Liberal (White 1973, 29)

17. Epistemologialla ei roolia historiantutkimuksessa? • ”…the best grounds for choosing one perspective on history rather than another are ultimately aesthetic or moral than epistemological” (White 1973, xii) • Whiteä kritisoitu lukuisista näkökulmista. Esim. Matti Peltonen, ”Kielellisen käänteen raunioilla”, Tieteessä tapahtuu 8/2009, 64-65. • Mistä troopit ovat peräisin ja miksi olemme niiden vankeja? • Eivätkö menneisyyden tapahtumat voi todellakaan olla itsessään esimerkiksi traagisia, entäs holocaust?

18. Ankersmitin historianfilosofia • Kuvaus (description) vs. representaatio (representation). • Kuvauksen tasolla: ”[individual] things exist independently of the true statements that we can make about them” (Ankersmit 2001, 83). • Representaation tasolla: ”[R]epresentations do not refer to objects in reality” (Ankersmit 2001, 13). • ”Though historical representations are built up of true descriptions, a [historical] representation itself cannot be interpreted as one large (true or false) description. I would not hesitate to say that this – and nothing else – is central problem in the philosophy of history” (Ankersmit 2001, 281).

19. Representaation teoria • ”[We should] see the historical text as a representation of the past in much the same way that the work of art is a representation of what it depicts – or, for that matter, in the way that Parliament or Congress is a presentation of the electorate”. (Ankersmit 2001, 80). • Sekä taiteellinen että historiallinen representaatio ovat korvikkeita (substitute) jollekin poissaolevalle. • ”Since the work of art belongs to the domain of aesthetics, the same is true for all representations – and thus for historical representation”. (Ankersmit 2001, 11)

20. Menneisyyden metaforinen kuvaus • ”Stalin oli susi”: (1) väittää jotakin totta (tai epätotta) eräästä menneisyyden henkilöstä; (2) tarjoaa näkökulman (”tarkastele Stalinin poliittista toimintaa ikään kuin sitä ohjaisi julmuus, ja itsekkäät motiivit”). • ”[B]oth metaphor and the narratio […] individuate or define a certain ’point of view’ or a ’seeing as’, from which reality is to be interpreted. […] [They] are not descriptions but proposals, which according to their nature can never be empirically true or false” (Ankersmit 1983, 216-217). • Emme koskaan näe metaforan “läpi” (läpinäkyvänä kielellisenä välineenä), vaan näemme vain sen antamasta näkökulmasta. Metafora on läpinäkymätön (opaque). • Historiantutkijan käyttämä kieli on ylitsepääsemätön este nykyhetken ja menneisyyden välissä: “The historian’s language does not strive to make itself invisible like the glass paperweight of the epistemological model, but wishes to take on the same solidity and opacity as a thing” (Ankersmit 1985, 19).