Onko väkivallantekijän sukupuolella väliä?

1. Työntekijöiden tavat kohdata väkivaltainen pariskunta – asenteita ja toimintatapoja Lauri Anttila Korpilampi 1.9.2009 Onko väkivallantekijän sukupuolella väliä?

2. Perheneuvoja vuodesta 2000 • Perheterapeutti 2000 • Työnohjaaja 2005 • Lastensuojelun perheterapiaa 2005

3. Uutisointi naisten väkivaltaisuudesta lisääntynyt • HS 19.6 poliisin tilastot perheväkivallasta 2007 – 4835 uhria, joista 3605 naisia ja 1230 miehiä. Runsas puolet avo/aviopuolisoiden välistä • IS 20.8. pojat joutuvat tyttöjä useammin väkivallan uhreiksi seurustelusuhteissa • HS 30.8. ”Sisäinen kyky tunnistaa ja kohdata naisen väkivaltaa on merkittävä ammatillinen laatutekijä.” -B.-M. Perheentupa, K. Ilola ja M.-R. Karhunen

4. Vantaan seurakuntayhtymän perheasiain neuvottelukeskus • Nyt kuusi perheneuvojaa ja vastaanottosihteeri • Maksutonta pari- ja perheterapiaa, yksilökeskusteluita • Työntekijöillä perhe-, pari- ja seksuaaliterapian koulutuksia • Suurin tulonsyy vuorovaikutusongelmat • Väkivalta tulonsyynä 4.5% -asiakkaan ilmoittamana

5. Yhteistyömuodot pääkaupunkiseudulla • Perheneuvolat • A-klinikat • Sosiaalitoimistot - lastensuojelu • Turvakodit ja Jussityö • Neuvolat • Seurakunnat • Mielenterveystoimistot

6. Miksi tällainen aihe • Yhä enemmän asiakkaissa myös väkivaltaisia naisia • Oma ja työtovereiden suhtautuminen joskus erilaista väkivallan tekijään sukupuolesta riippuen – alkanut mietityttämään • Kiinnostus sukupuolen vaikutukseen työntekijän suhtautumisessa ja toiminnassa

7. Eläytymismenetelmä I • Ihmisten kirjoittamia tarinoita • kertovat, mitä ihmiset aiheesta ajattelevat ja millaisten käsitysten nojalla ihmiset tekevät valintojaan elämässään (Eskola ym. 1995) • mahdollista kerätä tietyn tapahtuman kulttuurisia merkityksiä yhteisesti jaetusta kulttuurisesta kuvastosta (Eskola & Suoranta 1998)

8. Eläytymismenetelmä II • kertoo mitä ihmiset ajattelisivat tekevänsä. Se ei kerro mitä he todellisuudessa tekisivät. (Freedman 1969) • tuottaa stereotyyppisiä (tyypillisiä) ja poikkeuksellisia vastauksia • olennaista on katsoa mitä muuta vastauksissa on kuin stereotypioita (Eskola & Eskola 1995)

9. Kehyskertomukset • Sinun vastaanotollesi tulee pariskunta. • Käy ilmi, että mies/nainen on käyttänyt väkivaltaa puolisoaan vastaan. • Eläydy tilanteeseen, käytä mielikuvitustasi ja kirjoita miten työskentely etenee. • Jatka tarvittaessa paperin kääntöpuolelle.

10. Kehyskertomuksen toimivuus • Kehyskertomus ohjaa • Mahdollistaa • Kuinka toden tuntuinen

11. Tulokset • Kertomukset kerättiin perheasiain neuvottelukeskusten työkokouksissa • Vantaalta 6 ja Helsingistä 12 vastausta, 9 kumpaakin variaatioita

12. Tutkimuskohta • Väkivaltatyön periaatteisiin liittyvät teemat: • Uhrin turvallisuuden tarkistaminen • Työntekijän suhde tekijän vastuuttamiseen • Lapsen aseman huomioiminen • Työskentelyn eriyttäminen ja tekijän ohjaaminen omaan hoitoon

13. Analyysikysymys • Onko työntekijöillä erilaiset toimintatavat näiden teemojen suhteen, kun väkivallan tekijä parisuhteessa on mies tai nainen?

14. Analyysimenetelmä • Laadullinen analyysi • Teemoittelu • Kehittelin teemakortiston. Teemakortiston teemojen pohjana olivat väkivaltaisten pariskuntien kanssa tehtävän työt periaatteet. Teemakortistoon keräsin tarinoista teemaa käsitelleet kirjoitetut kommentit • Osa aineistosta jää tutkimatta, esim prosessit

15. Kommentteja kirjoittamisesta • "... pyrkii paperilla korjaamaan sitä, mitä käytännössä tekee. " • " Tässä tuli vastaan teorian ja käytännön ristiriita." • "Hankalaa lähteä kirjoittamaan tällaisesta." • "Pitäisi perustella, mutta jätän perustelematta."

16. Uhrin turvallisuuden tarkistaminen • Naiset tekijöinä 1) Pyrkii tarkistamaan väkivallan jatkumisen uhan, kokeeko väkivallan kohde, että hänen on rajoitettava mitä kertoo tilanteessa. (N-3). 2) Yhtä tyypillistä oli, ettei turvallisuutta otettu puheeksi.

17. Uhrin turvallisuuden tarkistaminen • Miehet tekijöinä 1) On pyrittävä selvittämään pelkääkö vaimo. Jos pelkoa on havaittavissa, ei ole mielekästä keskustella yhdessä. (M-l). 2) Pyrkisin strukturoimaan istunnot niin, että väkivaltatilanteet tulisivat esille ennen muuta miehen kertomana. Tällöin ainakaan minun terapeuttina ei tarvitse ottaa vastuuta siitä, että olen puhuttanut vaimoa ja mies kostaa kotona jälleen väkivaltaisesti. (M-7).

18. Työntekijöiden suhde tekijän vastuuttamiseen • Naiset tekijöinä 1) Antaa keskustelun lipsua muihin asioihin, koska teema on arka ja nöyryyttävä molemmille. (N-4). 2) Nainen kertoo miehen harrastaneen lyömistä ja haukkumista jo pitkään. Nyt ei enää kestänyt vaan sortui itsekin lyömään. Mies ei myönnä tehneensä mitään väärää. Työntekijä tulee siihen tulokseen, että yhteistapaamiset eivät ole paras vaihtoehto, molemmille oma hoito. (N-5).

19. Työntekijöiden suhde tekijän vastuuttamiseen • Naiset jatkuu • 3) Arvioida pyrkiikö väkivallan käyttäjä vastuuttamaan toista, vai ottaako hän itse vastuuta teoistaan. (N-6). • 4) Miten väkivalta ilmenee, minkälaisissa tilanteissa, oliko ainutkertainen tapahtuma, mikä sitä edelsi ­ liittää yhteyksiinsä. (N-7).

20. Työntekijöiden suhde tekijän vastuuttamiseen • Miehet tekijöinä • 1) Ellei väkivallan tekijä tunnista vastuutaan, ei terapia ole mahdollinen. (M-2). 2) Yksilökäynnit edellyttäisi, että mies on ottanut vastuuta teostaan ja halukas pohtimaan itseään. (M-8)

21. Työntekijöiden suhde tekijän vastuuttamiseen • miehet jatkuu • 3) Väkivaltaisen vastuu väkivallasta ja teosta, omasta osuudesta vuorovaikutukseen. Lievemmissä tapauksissa voidaan työskennellä parina, jolloin samanlaiset asiat tulevat esille mutta yhdessä. (M -1). • 4) Väkivaltatilanteet esille miehen kertomana, tällöin minun ei tarvitse ottaa vastuuta vaimon puhuttamisesta ja mies kostaa kotona väkivaltaisesti. Toisin esille että väkivalta on rikos. (M-7).

22. Työskentelyn eriyttäminen ja hoitoon ohjaus • Naiset tekijöinä 1) Tarvittaessa pyydän työparin kehään, joko jatkamaan parineuvotteluita tai jos siirrytään yksilöneuvotteluihin, tapaamaan miestä. (N-3) 2) Jos ajatusten esittäminen on estynyttä, kummallekin yksilöllistä apua. Parineuvotteluita voi jatkaa myöhemmin.(N-6)

23. Työskentelyn eriyttäminen ja hoitoon ohjaus • naiset jatkuu • 3) Pohtii onko pariterapialle perusteita vai molemmille oma yksilöterapia. Naiselle voisi olla hyväksi ryhmäkeskustelut väkivaltateeman ympäriltä. (N-8) • 4) Haluaisin tavata heidät erikseen. On selvitettävä vaatiiko erikseen työskentelyä. (N-9)

24. Työskentelyn eriyttäminen ja hoitoon ohjaus • Miehet tekijöinä 1) Jos väkivalta on hänestä ok - kerron pariterapian mahdollisuudet ovat huonot, suosittelen omaa hoitoa. (M-9) 2) Palataan asiaan, kun mies on hakenut itselleen apua Lyömättömästä linjasta tai miessakeista tai Jussi­projektista. (M-7)

25. Työskentelyn eriyttäminen ja hoitoon ohjaus • 3) ”Joka tapauksessa sopisin molempien kanssa erilliset käynnit” (M-8) • 4) Miesryhmään ohjaaminen mahdollisesti yhteisen työskentelyn ohella on hyvä.(M-l) • 5) Jos väkivaltainen pystyy ottamaan vastuun, mietin jatketaanko yhdessä vai siirtyykö mies toiselle työntekijälle. (M-2)

26. Lasten aseman huomioiminen • 1) Olivatko lapset paikalla, onko väkivaltaa tai sen uhkaa kohdistunut myös lapsiin? (N-3). • 2) Jos pariskunnalla on lapsia, puhuisin myös lasten tilanteesta. Mahdollisesti haluaisin myös nähdä heitä. Joka tapauksessa vanhempien tietoisuutta, että lapset näkevät ja kuulevat olisi lisättävä. (M-8) • Tyypillistä oli, että lasten tilanteeseen ei kiinnitetty huomiota. Lasten tilannetta huomioitiin sekä miesten että naisten ollessa tekijöitä joka kolmannessa vastauksessa.

27. Johtopäätöksiä I • Naiset: • toimintatavat turvallisuuden, vastuuttamisen ja työskentelyn eriyttämisen suhteen vaihtelivat. • Jäävätkö naiset heikommalle hoidolle.

28. Johtopäätöksiä II • (Naiset jatkuu) • Naisten ollessa väkivaltaisia lasten tilanteen huomioon ottaminen oli heikolla tolalla. • Väkivaltatyön periaatteet on alun pitäen ajateltu tilanteisiin, joissa väkivallan käyttäjä on mies, olisiko niistä apua myös naisten väkivallan hoidossa?

29. Johtopäätöksiä III • Miehet • Turvallisuus ja vastuunotto kulkevat käsi kädessä. • Työntekijät tarkastelivat tilannetta ja uhrin turvallisuutta sekä sitä, ottiko väkivallantekijä vastuuta toiminnastaan. • Nämä vaikuttivat siihen kuinka tilanteessa edettiin.

30. Johtopäätöksiä IV • (Miehet jatkuu) • Useassa tapauksessa miehelle ehdotettiin omaa hoitoa joko Perheasiain neuvottelukeskuksessa tai muualla, joko ensin tai parityöskentelyn rinnalle. • Miesten ollessa väkivaltaisia työskentely tapahtui väkivaltatyön periaatteiden mukaisesti lasten tilanteen huomioimista lukuun ottamatta.

31. Johtopäätöksiä V - räätälöinnistä • Räätälöinnistä • Naisten ollessa väkivaltaisia työntekijät ovat käyttäneet Jaatisen (1996) mainitsemaa työn räätälöintiä eri lailla kuin miesten ollessa väkivallan käyttäjiä. • Työn räätälöinnin perusteet vaihtelivat. Joissain tapauksissa perusteluina olivat syyt, jotka ovat johtaneet naisten väkivaltaiseen käyttäytymiseen ja se, kuinka asiakkaat siihen suhtautuvat. • Joissain tapauksissa työntekijät taas pyrkivät toimimaan väkivaltatyön periaatteiden mukaisesti.

32. Johtopäätöksiä VI- räätälöinnistä • Miesten ollessa väkivaltaisia työn räätälöinti tarkoitti sitä että, työntekijä tarkisti uhrin turvallisuuden ja kykeneekö mies ottamaan vastuun teostaan. • Tämän jälkeen hän alkoi pohtia jatkotyöskentelylle sopivaa työmuotoa. • Työn räätälöinti siis tapahtui prosessin eri vaiheessa, kuin naisten ollessa väkivaltaisia.

33. Luotettavuus • Kehyskertomuksen teksti saattaa ohjata mielikuvaan lapsettomasta pariskunnasta • Ristiriita kirjoitetun tarinan ja käytännön välillä • - tarinat ideaaleja • Ei pyri kuvaamaan totuutta vaan asenteita ja malleja

34. Pohdittavaa I • Omat työskentelytapoihin liittyvät asenteet ja arvot • Toimiako työskentelyperiaatteiden mukaan, jotka voivat tuntua järeiltä toimenpiteiltä vai edetäkö työskentelyssä sen mukaan, mikä tuntuu sopivalta kulloiseenkin tilanteeseen.

35. Pohdittavaa II • Nyqvist (2001): useat parit olivat hakeneet apua vaikeuksiinsa ensin pariterapiasta. Naiset kokivat, että heidän kokemuksensa ei tullut kuulluksi pariterapeuttisessa työskentelyssä, eivätkä keskustelut helpottaneet heidän tilannettaan. • Olisivatko Nyqvistin haastattelemat ihmiset olleet mahdollisesti jossain vaiheessa perheasiain neuvottelukeskusten asiakaskuntaa? • Myös miehet saattaisivat kokea, ettei puolison tekemää väkivaltaa oteta vakavasti ja tilanne ei parane.

36. Pohdintaa III • Useissa väkivaltaisissa parisuhteissa molemmat ovat väkivaltaisia toisiaan kohtaan, mutta väkivallan muodot ovat erilaisia. • Miesten väkivallan motiiveina saattaa olla heidän elämäntilanteeseen liittyvät tekijät, jotka uhkaavat heidän perinteistä valta-asemaansa. • Naisten väkivaltaisuuden motiivit liittyvät ihmissuhdetekijöihin. (Flinck 2006)

37. Pohdintaa IV • Työntekijän tulisi hallita sekä feministinen näkökulma väkivaltaan että systeeminen vastuuttava lähestymistapa. • Periaatteet antavat sellaisen näkökulman, että kaikkeen väkivaltaan tulisi suhtautua samalla lailla. - Vai pitäisikö?

38. Kysymyksiä • Huomaako omassa toiminnassa eroa sukupuolen mukaan – mistä johtuu ja mitä tehdä • Pitäisikö miehen ja naisen tekemään väkivaltaan suhtautua eri vai samalla lailla • Onko oletuksia tai tietoa väkivallan samanlaisuudesta/erilaisuudesta sukupuolen mukaan uhrin tai tekijän kannalta, entäs lasten? • Pitäisikö periaatteita muokata - erilaisiksi sukupuolen mukaan vai kokonaan uusiksi

39. Väkivalta suhdeongelmana • Naisten tekemää väkivaltaa käsitellään suhde- tai vuorovaikutusongelmana (Flink 2006) • Löytääkö samaa ajattelua itsestään – jos löytää tai ei löydä, mihin polut vievät?

40. Lisää tutkimusta • Suhtautumisesta väkivallan tekijän ja työntekijän sukupuolen vaikutuksesta työskentelyyn • Henkisestä väkivallasta ja sukupuolen vaikutuksesta suhtautumiseen – sekä asiakkaiden että työntekijöiden kohdalla

41. Sähköinen versio • http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200905182918

42. Kiitos!