Dokumenttielokuvan historiaa ja teoriaa

1. Dokumenttielokuvan historiaa ja teoriaa Metropolis Helsinki kevät 2009

2. Dokumenttielokuvan kysymyksiä • Mitä dokumenttielokuva on? • Määrittelyn ongelma • Rajanvedot • Miten dokumenttielokuva on saanut muotonsa? • Historia • Dokumenttielokuva ja etiikka • Tekijän kannalta • Katsojan kannalta

3. Mitä dokumenttielokuva on? Määritelmiä ja rajanvetoja

4. "Dokumenttielokuvan" (documentary) käsitteen vaiheita • Englannikielisessä maailmassa käsitteen isänä on pidetty skotti John Griersonia • Grierson 1926: "Flahertyn Moanalla ... on dokumentaarista arvoa" ("documentary value") • Pidetty englannikielisessä maailmassa käsitteen "documentary" ensimmäisenä käyttökertana elokuvan yhteydessä • Väitteen ongelmia: • Grierson puhuu "dokumentaarisuudesta" sivulauseessa, ei tärkein asia • Termi vakiintuu Griersonin piirissä vasta 1930-luvulle tultaessa • Käsitettä käytetty jo aiemmin • Grierson myöhemmin: dokumenttielokuva on "todellisuuden luovaa käsittelyä" ("creative treatment of actuality") John Grierson

5. Käsitteen historiaa • 1898: Boleslaw Matusiewskin teos La photographie animée, ce qu elle est, ce qu'elle doit être • Elokuva opetuksen väline, joka dokumentoihistoriaa, arkielämää, näyttämöesityksiä, jne. • 1914: Edward S. CurtisinIn the Land of the Headhunters • Curtis kuvasi elokuvaansa ilmaisuilla "documentary material" ja "documentary work" • Ranska 1910-1920-luku • Documentaire romancé • "romaanimainen dokumentaari"; todelliseen ympäristöön sijoitettu melodraama / tarinallinen dokumentti • Documentaire • Todellisen paikan kuvaus (ilman melodraamaa / tarinaa)

6. Käsitteen historiaa: Ricciotto Canudo • Arvosti elokuvassa "dokumentaarisuutta", johon yhdistyi draama • Arvio Flahertyn Nanookista (1922): ei enää (tavanomainen)"dokumentaari" tai "reportaasi", vaan "todellinen tragedia” • Ts. Nanookin tarina-aspekti nostaa sen pelkän matkakuvauksen yläpuolelle • Ero pelkän ”dokumentin” ja ”dokumentaarisen elokuvan” välillä: Elokuvassa La travérsée du Sahara (1923) "'dokumentaarinen' elokuva ylittää [pelkän] dokumentin rajat ... Se koskettaa tunteitamme ja säilyy mielissämme intensiivisimmän draaman ja korkeimman tragedian tavoin” • Myös fiktio saattoi olla ”dokumentaarinen” • D.W. Griffithin Way Down East (1922): dokumentaarisuus vs. pittoreskius

7. Rajanvetoja: suhde todellisuuteen • Todellisuuden valokuvallinen tallentaminen • Indeksisyys (jälki) • Ikonisuus (kaltaisuus – havainnon taso) • Ontologinen kysymys (mitä on?) • Tiedon välittäminen todellisuudesta • Onko esitetty totta? • Tieto / tulkinta • Epistemologinen kysymys (mitä voidaan tietää?) • Todellisuus / tieto vs. ilmaisu: kysymys taiteesta • Dokumenttielokuva vs. reportaasi

8. Rajanvetoja: dokumentti vs. fiktio/avantgarde • Fiktioelokuva • Kerronnallisuus • Viittauskohteena kuvitteellinen maailma • Avantgarde / kokeellinen elokuva • Ei-kerronnallinen (yleensä) • Viittauskohteena (elo)kuva itse (tai hyvin viitteellinen / fragmentaarinen maailma) • Dokumenttielokuva • (Väljä) kerronnallisuus, tarinarakenne? • Viittauskohteena todellinen historiallinen maailma • Rajat eivät ehdottomia!

9. Bill Nichols ja ”sumea käsite” • Nichols: dokumentille ei voida antaa yksiselitteistä määritelmää: se on "sumea käsite" ("fuzzy concept") • (Historiallinen, relativistinen) määrittely käyttäjien / käyttötapojen mukaan • Eri näkemykset voivat olla ristiriidassa

10. Bill Nicholsin määritelytapa • Institutionaalinen viitekehys • Tuotannon / esityksen konteksti määrittää elokuvan dokumenttielokuvaksi (esim. DocPoint, dokumenttiprojekti-ohjelmapaikka) • Tekijöiden yhteisö • Dokumentin tekijöiden yhteisö määrittää / hyväksyy teoksen dokumenttielokuvaksi • Tekstien joukko • Dokumentteja ovat ne elokuvat, jotka historian kuluessa on sellaisiksi hyväksytty ("kanonisoitu") • Katsojakunta

11. Nichols ja dokumentin ”neljä jalkaa” • Lähtökohta: dokumentaarisessa elokuvassa / intressissä kyse tiedon välittämisestä ja vaikuttamisesta yhteiskuntaan • Perusväite: dokumentaarinen elokuva itsenäisenä käytäntönä syntyi vasta 1920-30-luvulla • Varhainen elokuva jossa todellisuutta vain tallennettiin (Lumière ym.) ei kuulu dokumentaariseen traditioon • Dokumentaarisen tradition synty edellytti ”neljän jalan” yhdistymistä: • Valokuvallinen realismi • Kerronnallinen rakenne • Modernistiset käytännöt (poeettinen kokeilu) • Retoriikka ja puhuttelu (oratory)

12. Nichols ja dokumentin ”neljä jalkaa” • Valokuvallinen realismi – näyttäminen • Kameran kyky tallentaa todellisuutta ”sellaisenaan” • Todiste olemassaolosta; dokumentti ei dokumentaari • Attraktio: ”eikö tämä ole ihmeellistä!” • Kerronnallinen rakenne – kertominen • Ajallinen rakenne: ajalle historiallinen merkitys (tarina); aika ei pelkkää kestoa • Henkilöt / ei-yksilölliset toimijat (kaupungit, kansanjoukot) • Ongelma / ratkaisu • Modernistiset käytännöt – avantgarde ja poeettinen kokeilu • Irtautuminen tallentamisesta, todellisuuden ”outouttaminen” (ostranenie) • Konstruktivismi / transformaatio: uuden kokonaisuuden rakentaminen, maailman / arkipäivän näkeminen uudella tavalla • Modernistiset keinot: fragmentaatio, kollaasi, abstraktio, anti-illusionismi, jne. • Retoriikka ja puhuttelu (oratory) – opettaminen • Kehotus yleisölle omaksua elokuvan sosiaalinen näkökulma ja toimia sen mukaan • Retorinen puhuttelu: elokuvan keinojen (leikkaus, välitekstit / selostajanääni) käyttäminen väitteiden esittämiseen ja yleisöön vaikuttamiseen • Myös: propaganda, mainonta

13. Bill Nicholsin ”moodit” (modes) • Bill Nichols erottaa kuusi erilaista dokumenttielokuvan lähestymistapaa (moodia) • Moodit nousseet esiin historian eri vaiheissa, usein pyrkimyksenä ”korjata” aiemman moodin puutteita • Moodien käyttö ei kuitenkaan rajoitu niiden ”omaan” historialliseen vaiheeseen • Yksittäisessä elokuvassa yleensä yhden moodin piirteet hallitsevia, mutta siinä voi olla myös muiden moodien elementtejä

14. Hollywoodin fiktio [1910-l] Fiktiivinen kertomus kuvitteellisesta maailmasta Realismin puute Poeettinen dokumentti [1920-l] Maailman fragmenttien pooettinen koostaminen Täsmällisyyden puute, abstraktisuus Selittävä dokumentti [1920-l] Historiallisen maailman suora käsittely Liian didaktinen Havainnoiva dokumentti [1960-l] Asioiden havainnointi silloin kun ne tapahtuvat, ei kommentointia / uudelleenesitystä Historian / kontekstin puute Osallistuva dokumentti [1960-l] Haastattelu tai vuorovaikutus kohteiden kanssa, arkistofilmin käyttö historian esittämiseen Liian suuri usko todistajiin, naiivi historia, liian tunkeileva Refleksiivinen dokumentti [1980-l] Kyseenalaistaa dokumentaarisen muodon, vieraannuttaminen muista moodeista Liian abstrakti, kadottaa suhteen todellisiin kysymyksiin Performatiivinen dokumentti [1980-l] Painottaa perinteisesti objektiivisena pidetyn ilmaisukeinon subjektiivisia piirteitä Irtautuminen objektiivisuudesta voi siirtää dokumentit osaksi avantgardea; "liiallinen" tyylin käyttö Moodit: läpimurto/piirteet/ongelmat

15. 1. Poeettinen (poetic) moodi • Nousi esiin 1920-luvulla (yhteys avantgardeen) • Maailman fragmenttien ”runollinen” uudelleenjärjestely; visuaaliset assosiaatiot • Ongelma: ei riittävän spesifi, liian abstrakti • Ruttmann: Berliini- suurkaupungin sinfonia (1927), Ivens: Sade (1929), Basil Wright: The Song of Ceylon (1934), Reggio: Koyaanisqatsi (1983)

16. 2. Selittävä (expository) moodi • Nousi esiin 1920-30 –luvuilla • Pyrkii esittämään argumentteja todellisesta maailmasta; suora puhuttelu • Kertova/selittävä selostajanääni keskeisessä roolissa • Ongelma: liian ohjaileva, didaktinen • The Plow that Broke the Plains (1937), Spanish Earth (1937), Tv-uutiset, tavanomaiset TV-dokumentit (luonto, historia)

17. 3. Havainnoiva (observational) moodi • Nousi esiin 1960-luvulla • Tapahtumien havainnointi ja tallentaminen sitä mukaa kun ne tapahtuvat, ei järjestelyä, kommentoinnista pidättäytyminen • Direct Cinema – ”kärpänen katossa” • Ongelma: historian, kontekstin puuttuminen • Drew: Primary (1960), Maysles: Salesman (1969), Wiseman: High School

18. 4. Osallistuva (participatory) moodi • Myös nimellä ”interaktiivinen moodi” • Nousi esiin 1960-luvulla • Haastattelut tai muu tekijän vuorovaikutus kuvattavien kanssa; arkistomateriaalin käyttö historian tarkasteluun • Cinéma vérité – ”kärpänen keitossa” • Ongelma: liian vahva nojautuminen todistajanlausuntoihin, naiivi historia, liian tunkeileva • Ranskalainen päiväkirja (1960), Sian vuosi (1969), Shoah (1985), Roger and Me (1989)

19. 5. Refleksiivinen (reflexive) moodi • Nousi esiin 1980-luvulla • Dokumentin itseensäviittaavuus, dokumentin konstruoidun luonteen ja konventioiden nostaminen esiin, toisista moodeista vieraannuttaminen • Ongelma: liian abstrakti, käsillä olevat kysymykset hämärtyvät • Vertov: Mies ja elokuvakamera (1927), Buñuel: Las Hurdes (1932), Jill Godmilow: Far from Poland (1984), Trinh T. Minh-Ha: Surname Viet Given Name Nam (1989)

20. 6. Performatiivinen (performative) moodi • Nousi esiin 1980-luvulla • Korostaa perinteisesti objektiivisena pidetyn ilmaisutavan subjektiivisia piirteitä; oleellista esittäminen (performaatio), ei niinkään kuvattu maailma • Subjektiivinen dokumenttielokuva • Ongelmia: objektiivisuudesta luopuminen voi siirtää avantgarden puolelle, ”eksessiivinen” tyylin painottaminen