AFRIKAN KIELET - morfologia

1. AFRIKAN KIELET - morfologia Arvi Hurskainen

2. MORFOLOGIA • merkkijonon ('sanan') osat: • sanajuuri • prefiksi = sanajuuren eteen sijoitettu morfeemi • suffiksi = sanajuuren jälkeen sijoitettu morfeemi • infiksi = sanajuuren sisään sijoitettu morfeemi • sirkumfiksi = morfeemi, josta osa sijoittuu sanajuuren eteen ja osa jälkeen

3. Morfologia • Bantukielille tyypillistä prefiksien käyttö, mutta myös suffiksit ovat yleisiä • Affiksit voivat yhdessä kielessä esiintyä prefikseinä ja toisessa sukulaiskielessä suffikseina (kehityshistoria) • Joskus aiemmin monet nykyisin affikseina esiintyvät morfeemit ovat olleet itsenäisiä, riipumattomia sanoja, jolloin ne on voitu sijoittaa joskus sanan jälkeen, joskus eteen

4. Morfologia • Bantukielten ortografia ei prefiksien ja suffiksien suhteen ole yhdenmukainen • Joskus esim. prefiksit voidaan kirjoittaa sanajuuresta irrallisiksi sanoiksi

5. Morfologia • Niger-kordofanilainen kieliperhe, johon bantukieletkin kuuluvat, sisältää kokoelman eri tavoin sovellettua affiksointia

6. Morfologia • Substantiiviluokkajärjestelmä sisältää seuraavat variaatiot: • Luokkaprefiksi on sanajuuren edessä • Luokkaprefiksi on sanajuuren jäljessä • Luokkaprefiksi on vaihtoehtoisesti sanajuuren edessä tai jäljessä • luokkaprefiksi on sekä sanajuuren edessä että jäljessä (sirkumfiksi)

7. Morfologia • ihmiset nesteet esineet esineet/ruumiin osat Bulom o-/u- m- li-/de- ku- Tem -o -m -re -ka Gurma o- -o m- -ma li- -li ki- -ga Gola (o-) (- ) (ma-)(-ma) (e-) (-le) (ke-) (-e) Proto- *m-o *ma- *de- *ke- Bantu

8. Morfologia • Bulomin kielessä substantiiveilla on tyypillisesti prefiksit • Temin kielessä puolestaan substantiviluokan tunnus tulee sanajuuren jälkeen • Gurma sijoittaa sekä prefiksin että suffiksin luokan tunnukseksi

9. Morfologia • Golan kielen affiksit on pantu sulkuihin osoittamaan, että ne eivät aina ole edes pakollisia • Esim. un (joku) henkilö; o- -un tai un- 'henkilö' (määrätty). Kun adjektiivi on määreenä, golassa suffiksi, joka muutoin pantaisiin substantiivin jälkeen, pannaankin adjektiivin jälkeen; esim. sia 'hyvä': o-sia-un 'hyvä henkilö’ • Esimerkkinä kiistattomasta sirkumfiksista Westermann ja Bryan mainitsevat länsiafrikkalaisen tobote-kielen, jossa: • ké-jì-ké 'veitsi' (juuri -ji), mon. n-jì-m

10. Morfologia • Myös toonit voidaan laskea kuuluviksi morfeemeihin, jolloin ne muodostavat oman affiksiluokkansa nimeltä 'suprafiksit' • Infiksin käyttö on suhteellisen harvinainen Afrikassa, mutta esim. malagasin kielessä se esiintyy. t-om-angy 'sataa' (vrt. tangy 'sade'). Niger-kordofanilaisissa kielissä infiksointi on harvinaista

11. Morfologia • Morfeemi on useimmiten yhtenäinen kokonaisuus peräkkäisiä foneemeja • Morfeemi voi olla myös katkaistu siten, että morfeemin osat ovat toisistaan irrallaan • Esim. sirkumfiksi on tyypillinen katkaistu morfeemi, jossa sen osien väliin tulee jokin toinen morfeemi (vrt. edellä oleva esimerkki ké-jì-ké 'veitsi') • Arabian kieli tarjoaa runsaasti esimerkkejä diskontinuitiivisista morfeemeista. Seemiläisille kielille on tyypillistä sanojen muodostaminen peruskonsonanttien varaan, jolloin väliin tulevien vokaalien vaihteluilla saadaan merkityseroja. Prefiksien ja suffiksien lisäksi ne käyttävät vokaali-infiksejä.

12. Morfologia • Moniin afrikkalaisiinkin kieliin lainasanana tullut konsonanttijuuri ktb esiintyy mm. muodoissa: • KiTaaB kirja KuTuB kirjat • KaTaB hän kirjoitti yi-KTiB hän kirjoittaa • KaaTiB kirjoittaminen ma-KTuuB kirjoitettu

13. Morfologia • Kun sanajuuresta muodostetaan affiksien avulla erimerkityksisiä sanoja, jotka voivat kuulua myös eri sanaluokkiin, puhutaan derivoinnista tai johtamisesta • Affikseilla voi olla myös muunlaisia funktioita kuin erimerkityksisten sanojen johtaminen. Ne voivat olla • apuvälineitä sanajuuren taivuttamiseksi, jolloin puhutaan taivuttamisesta (inflection). Yksikön ja monikon tunnukset, aikamuodot, konkordanssitunnukset jne. ovat sanan taivutukseen kuuluvia affikseja.

14. Morfologia • Esim. swahilin ilmaisun a+na+ye+ki+som+a 'hän joka lukee sitä' neljä ensimmäistä morfeemia ovat taivutukseen kuuluvia prefik­sejä • Sen sijaan sanassa a+na+ye+som+esh+e+w+a 'hän jonka puolesta luetetaan' neljä viimeistä morfeemia on sanajuuren -som- derivointiin kuuluvia morfeemeja • Afrikkalaisissa kielissä taivutustyyppiset morfeemit ovat yleisempiä kuin derivoimistyypiset

15. Morfologia • Eräs afrikkalaisille kielille tyypillineen piirre on reduplikaation käyttäminen sekä derivointiin että taivuttamiseen • Kun eurooppalaisissa kielissä reduplikaatio liitetään usein lasten kieleen, afrikkalaisten kielten runsas reduplikaation käyttö on usein rinnastettu näiden kielten kehittymättömyyteen • Kuitenkin reduplikaatiolla on näissä kielissä aivan erilainen funktio kuin euroopalaisissa kielissä • Ewen kielessä on laskettu olevan 8 % reduplikoituja sanoja juoksevassa tekstissä

16. Morfologia • Esimerkkejä swahilista, jossa reduplikaatiolla on useita funktioita • Ilmaistaan jatkuvaa tai toistuvaa tekemistä • Esim. vaa 'pukea';vaavaa 'yhä vain pukea’ • tanga 'hoiperrella' tangatanga 'hoippua eteenpäin', • zurura 'kierrellä’ • zururazurura 'kierrellä jatkuvasti joutilaana'.

17. Morfologia • Ilmaistaan tekemisen heikkenemistä tai vähenemistä • jaribu 'yrittää' • jaribujaribu 'yritellä’ • fikiri 'ajatella’ • fikirifikiri 'ajatella, mutta ei kovin vakavasti’ • soma 'lukea', somasoma 'lueskella’ • cheka 'nauraa’ • chekacheka 'naureskella'

18. Morfologia • Swahilissa sisäänrakennettu reduplikaatio on sangen yleistä sanoissa, jotka merkitsevät pieniä elollisia olentoja. • kipepeo 'perhonen’ • sisimizi 'pieni muurahainen’ • mdudu 'hyönteinen’ • sungusungu 'musta muurahainen’ • yungayunga 'mato’

19. Morfologia • Verbeissä ensimmäinen tavu joskus reduplikoidaan • tetema 'vapista’ • gogota 'koputtaa’ • pepeta 'seuloa’ • Sisäänrakennettu reduplikaatio verbeissä ja substantiiveissa usein merkitsee epävarmuutta, sekaannusta, epävarmaa käytöstä jne. • legalega ’horjua’, ’huojua’ • garagara 'horjua puolelta toiselle’ • zongazonga 'sekoittaa (mieleltään)’ • daghadagha t. dungudungu 'mielen sekaannus’ • goigoi 'laiska, heikko, hyödytön' • kuukuu 'vanha, loppuunkulunut'

20. Morfologia • Sanojen taivuttaminen on kielissä niin yleinen ilmiö, että voidaan puhua kieliuniversaalista • Ainakin yksikkö ja monikko erotetaan toisistaan jollakin tavoin. On kieliä, joissa yksikköä ja monikkoa ei substantivien muodossa eroteta toisistaan, esim. • berta, malagasi, uduk, koma ja jotkut mande- ja kwa-kielet, esim. joruba • Jorubassa monikko muodostetaan panemalla persoonapronomini 'he' nominin eteen. Samoin ewessä pluraalin tunnus on suffiksi, jonka merkitys on 'he'

21. Morfologia • Yleensä Afrikan kielisssä ilmaisut ovat yksikössä tai monikossa, harvoin duaalissa • Muinaisen Egyptin ns. 'vanhan valtakunnan' kielessä ja klassisessa arabiassa käytettiin duaalia substantiivesita, adjektiiveista ja pronomineista. Tämä saattaa edustaa vanhaa afroaasialaista mallia.

22. Morfologia • Keskimmäisen valtakunnan aikoihin duaalipronominit, sellaiset kuin 'me kaksi, te kaksi, he kaksi' olivat jo muinaista kieltä. Tilanne oli omituinen, kun substantiiveilla oli kolme distinktiota ja pronomineilla vain kaksi. • Nykyarabiassa duaalia ei ole lainkaan, mutta se esiintyy sananlaskuissa ja vanhoissa sanonnoissa.

23. Morfologia • Kunaman kielessä, joka kuuluu nilosaharalaisiin kieliin (Sudanissa) pronomineilla on yksikkö, duaali ja monikko, mutta substantiiveilla on vain yksikkö ja monikko. Muista nilosaharalaisista kielistä kolmijako näyttää puuttuvan. • Niger-kordofanilaisissa kielissä, joihin bantukieletkin kuuluvat, duaalia ei esiinny. Duaali monimutkaistaisi näiden kielten muutenkin monimutkaista substantiiviluokkajärjestelmää, jos eri luokkien yksikön ja monikon tunnusten lisäksi olisi hallittava vielä duaalin tunnukset.

24. Morfologia • Toisaalta khoisan-kielissä esiintyy systemaattisesti myös duaali pronomineissa ja substantiiveissa. • Joissakin bushmannikielissä esiintyy jopa nelijakoinen järjestelmä: yksikkö, duaali, triaali ja monikko, jolloin monikko tarkoittaa lukumäärää, joka on suurempi kuin kolme. Triaali ei esiintyne muualla Afrikassa ja koko maailmassa sitä esiintyy lähinnä vain Melanesiassa ja Polynesiassa.

25. Morfologia • Kaikkein monimutkaisin lukumääräjärjestelmä, jossa esiintyy myös kvadraali (neljä), esiintyy marshalin (Marshalese) kielessä Tyynellämerellä. Kyseessä on siis viisijakoinen järjestelmä.

26. Morfologia • Jako kieliopillisiin sukuihin esiintyy osassa Afrikan kieliä, mutta ei kaikissa. Yleensä sukuun viittaava tunnus esiintyy vain pronomineissa, ja niissäkin kolmannessa persoonassa (vrt. englannin he/she, it, they). • Joskus substantiveilla ei ole sukutunnusta, mutta pronomineilla on (esim. sandawe, jossa erityiset maskuliini- ja feminiinipronominit ovat sekä yksikössä että monikossa, mutta substantiiveilla ei ole sukutunnusta). • Vain sellaisissa kielissä, joissa on maskuliini/feminiinijako, joku muu persoona kuin yks. 3 voi osoittaa sukua.

27. Morfologia • Afroaasialaisissa kielissä tämä jako maskuliinin ja feminiinin välillä tehdään tavallisesti yks. 2. persoonassa. • Joissakin khoisan-kielissä ero tehdään myös pluraalissa.

28. Morfologia • Suvun osoittaminen ensimmäisessä persoonassa on todella harvinainen. • Se esiintyy namassa, ei kuitenkaan yksikkömuodoissa, vaan duaalissa ja pluraalissa. • Niinpä namassa on muotoja, jotka voidaan kääntää merkitsevän: 'minä', 'me kaksi maskuliinia', 'me kaksi feminiiniä', 'me monta maskuliinia', 'me monta feminiiniä'. • Luultavasti ainoa Afrikan kieli, jossa yksikön ensimmäisessä persoonassa tehdään ero suvun välillä on tuaregi (afro-aasialainen kieli). Siinä on siis muodot 'minä maskuliini', 'minä feminiini'.

29. Morfologia • Monissa Afrikan kielissä edelleen tehdään ero inklusiivisen ja eksklusiivisen persoonapronominin välillä mon. 1. persoonassa. (inklusiivisessa puhuteltava kuuluu termin 'me' merkitysalueeseen, eksklusiivisessa se jätetään ulkopuolelle). Tällaisen eron tekeminen on havaittavissa kaikissa tärkeissä Afrikan kieliryhmissä, esim. lendu, fulani, shilluk, somali

30. Morfologia • Kolmas taivutuksen ulottuvuus on sijamuodot • Tämä suomen kielelle hyvin tyypillinen ominaisuus ei ole kuitenkaan kovin yleinen Afrikassa • Pelkkä sanan sijainti lauseessa usein osoittaa, onko sana subjekti, objekti, vai tarkoitetaanko omistamista. • Mm. useimmista bantukielistä ja länsi-sudanilaisista kielistä puuttuvat sijamuodot

31. Morfologia • Prepositioita ja postpositioita käytetään niinikään lisätarkkuuden saamiseksi • Näin ollen sijamuodoista voidaan puhua vain kielissä, joissa substantiivi tai pronomini saa jonkin tunnuksen affiksin muodossa tai muunlaisina muutoksina sanassa. Sijamuodot ovat tyypillisiä kuushilaisissa ja seemiläisissä kielissä, kanurissa ja muutamissa itäsudanilaisissa kielissä.

32. Morfologia • Sijamuotosysteemit Afrikan kielissä ovat joko akkusatiivista tyyppiä tai nominatiivista tyyppiä. • Akkusatiivisessa tyypissä yhtä muotoa käytetään kaikista subjekteista, ja toista sijamuotoa käytetään transitiiviverbien objekteista (samoin kuin latinassa ja saksassa).

33. Morfologia • Nuerissa on kolme tai neljä sijamuotoa substantiveille, mutta ei pronomineille. Sijatunnukset ovat usein sanan sisäisiä muutoksia, kuten: lêp 'kieli' (nominatiivi), lèàb (genetiivi), lèb (lokatiivi). Joillakin substantiiveilla on erillinen akkusatiivimuoto, mutta tavallisesti se on samanmuotoinen nominatiivin kanssa.

34. Morfologia • Niloottisissa kielissä esiintyy yleisesti nominatiivi ja akkusatiivi, mutta niitä erottaa toisistaan vain erilaiset toonit. Esim. maasaista saamme seuraavanlaisia esimerkkejä: • nominatiivi akkusatiivi • nainen enkítòk enkitók • tyttö entíto entitó • hevonen embartá embártá kirahvi olméut olmeút

35. Morfologia • nainen näkee (hänet) édól enkítòk • hän näkee naisen édól enkitók

36. Morfologia • Joissakin kielissä substantiiveilla on erityinen lokatiivimuoto, jota käytetään usein, mutta sitä ei voi käyttää kaikista substantiiveista. Kyse ei siis ole varsinaisesta lokatiivisijamuodosta. • Swahilissa useimpien substantiivien perään voidaan panna lokatiiviliite -ni. • Myös hausassa esiintyy lokatiivimuoto. K • Kuushilaisissa kielissä kolmen sijan systeemi on yleinen: nominatiivi, genetiivi, akkusatiivi. • Bilinissä ja awiyassa on nominatiivi, genetiivi, datiivi, akkusatiivi, ablatiivi, komitatiivi ja direktiivi.