1 / 15

Rauno Huttunen, P ivi Tynj l ja Hannu L. T. Heikkinen Kasvatustieteen p iv t 20.11.2003

P

gibson
Download Presentation

Rauno Huttunen, P ivi Tynj l ja Hannu L. T. Heikkinen Kasvatustieteen p iv t 20.11.2003

An Image/Link below is provided (as is) to download presentation Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author. Content is provided to you AS IS for your information and personal use only. Download presentation by click this link. While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server. During download, if you can't get a presentation, the file might be deleted by the publisher.

E N D

Presentation Transcript


    1. Rauno Huttunen, Päivi Tynjälä ja Hannu L. T. Heikkinen Kasvatustieteen päivät 20.11.2003

    3. Aidossa dialogissa näkemykset pääsevät tiiviiseen kosketukseen toistensa kanssa ilman että ne sulautuvat toisiinsa, nielevät tai hävittävät toisiaan. Dialogi säilyttää näkemysten itsenäisen merkityksen luomalla sellaisen ilmapiirin, joka antaa osallistujien sanoille mahdollisuuden avautua ja selkiytyä. Keskustelijat pyrkivät aktiivisesti viemään jokaisen kiistelevän näkökulman loppuun saakka, maksimaaliseen voimaan ja syvyyteen, vakuuttavuuden rajoille. (Puolimatka 2002, 333 – 334.)

    4. Persoonasta riippumattomia ajatuksia ei ole, vaan jokainen ajatus ilmentää koko ihmistä. Siksi ajatusten saattaminen yhteen on kokonaisten persoonallisten kantojen saattamista yhteen. (…) Ajatteleminen on kysymistä ja kuuntelemista, kannanottojen koettelua, yhteensovittamista ja paljastamista. Myös hyväksyminen voi olla luonteeltaan dialogista, niin ettei se johda äänten ja totuuksien sulautumiseen yhdeksi ainoaksi persoonattomaksi totuudeksi. (Puolimatka 2002, 334.)

    5. Persoonasta riippumattomia ajatuksia ei ole, vaan jokainen ajatus ilmentää koko ihmistä. Siksi ajatusten saattaminen yhteen on kokonaisten persoonallisten kantojen saattamista yhteen. (…) Ajatteleminen on kysymistä ja kuuntelemista, kannanottojen koettelua, yhteensovittamista ja paljastamista. Myös hyväksyminen voi olla luonteeltaan dialogista, niin ettei se johda äänten ja totuuksien sulautumiseen yhdeksi ainoaksi persoonattomaksi totuudeksi. (Puolimatka 2002, 334.)

    6. Kasvattaja kokee epäonnistuneensa, jos kaikista sivistyspyrkimyksistä huolimatta tuloksena on ihminen, joka omistautuu oluttölkkien keräilyyn ja kokee sen elämänsä tärkeimmäksi asiaksi. (…) Omistautuessaan elämässään arvottomaan tai vähäarvoiseen toimintaan ihminen loukkaa oman persoonansa arvoa. (Puolimatka 2002, 150 – 151.)

    7. Kasvattaja kokee epäonnistuneensa, jos tuloksena on ihminen, joka omistautuu oluttölkkien keräilyyn ja kokee sen elämänsä tärkeimmäksi asiaksi.

    8. Kasvattaja kokee epäonnistuneensa, jos tuloksena on ihminen, joka omistautuu postimerkkien keräilyyn ja kokee sen elämänsä tärkeimmäksi asiaksi.

    9. Kasvattaja kokee epäonnistuneensa, jos tuloksena on ihminen, joka omistautuu papyruskääröjen keräilyyn ja kokee sen elämänsä tärkeimmäksi asiaksi.

    10. Kasvattaja kokee epäonnistuneensa, jos tuloksena on ihminen, joka omistautuu keskusteluun konstruktivismista ja kokee sen elämänsä tärkeimmäksi asiaksi.

    11. Emme voi tietää, osoittautuuko valintamme tulevaisuudessa merkitykselliseksi tai merkityksettömäksi tai jopa vahingolliseksi tuleville sukupolville. Valtava tölkkien kokoelma saattaa 200 vuoden kuluttua nousta arvoon arvaamattomaan tai sitten ei.

    12. Emme väitä nihilistisesti, että kaikki asiat ovat yhtä merkityksellisiä tai merkityksettömiä. Eksistentialismikin voi olla humanismia. Me synnymme ja kasvamme arvojen kulttuurilliseen todellisuuteen. Me uusinnamme ja konstruoimme arvoja valinnoillamme, joilla ei ole viimekädessä muuta perustaa kuin eksistentiaalinen valitamme.

    13. Kasvatuksen tehtävä on välittää ja uusintaa niitä humanistisia perusarvoja, joista kulttuurissa vallitsee yksimielisyys. Modernissa tilanteessa kasvattaja joutuu kuitenkin jättämään avoimeksi kysymyksen näiden arvojen alkuperästä.

    14. Monikulttuurisessa opetustilanteessa kasvattaja voi uskoa tai olla uskomatta jumalaan. Hän voi luottaa arvojen reaalisuuteen tai hän voi pitää niitä sosiaalisina konstruktioina, mutta se seikka ei vaikuta arvokasvatuksen perustehtävään. Arvokasvatuksen mahdollisuus ei edellytä samaan jumalaan tai samaan arvojärjestelmään uskomista. Tästä eteenpäin me olemme ”tuomittuja monikulttuurisuuteen”, joka ei ole arvokasvatuksen loppu vaan uusi mahdollisuus.

    15. Tervetuloa jatkamaan dialogisessa hengessä keskustelua konstruktivistisista ja realistisista oppimisnäkemyksistä Mukana mm. Tapio Puolimatka, Päivi Tynjälä, Tomi Kiilakoski, Leena Kakkori, Pentti Moilanen(?), Vesa Huotari (?), Rauno Huttunen, Hannu Heikkinen Ilmoittautumiset: Hannu Heikkinen (hlheikki@jyu.fi) Päivi Tynjälä (paivi.tynjala@ktl.jyu.fi).

More Related