Maaseudun kehitt misen suunnittelu ja p t ksentekoj rjestelm t mmtal13
Download
1 / 28

Maaseudun kehittämisen suunnittelu- ja päätöksentekojärjestelmät (MMTAL13) - PowerPoint PPT Presentation


  • 95 Views
  • Uploaded on

Maaseudun kehittämisen suunnittelu- ja päätöksentekojärjestelmät (MMTAL13). Hannu Katajamäki Aluetieteen professori Vaasan yliopisto 22.–24.3.2011. Blogi Aluekehityksen arki. Opintojakson kokonaishahmo. Maaseudun uusi paikallisuus. Iso- ja uusjako. Kuntien perustaminen.

loader
I am the owner, or an agent authorized to act on behalf of the owner, of the copyrighted work described.
capcha
Download Presentation

PowerPoint Slideshow about ' Maaseudun kehittämisen suunnittelu- ja päätöksentekojärjestelmät (MMTAL13)' - carrie


An Image/Link below is provided (as is) to download presentation

Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author.While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server.


- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - E N D - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Presentation Transcript
Maaseudun kehitt misen suunnittelu ja p t ksentekoj rjestelm t mmtal13

Maaseudun kehittämisen suunnittelu- ja päätöksentekojärjestelmät(MMTAL13)

Hannu Katajamäki

Aluetieteen professori

Vaasan yliopisto

22.–24.3.2011

Blogi Aluekehityksen arki


Opintojakson kokonaishahmo päätöksentekojärjestelmät

Maaseudun

uusi paikallisuus


Iso- ja päätöksentekojärjestelmät

uusjako

Kuntien

perustaminen


  • EU:n näkökulma päätöksentekojärjestelmät

  • maaseutuun

  • Yhteisen maatalouspolitiikan

  • ensimmäinen pilari: viljelijöiden tulotuet.

  • Yhteisen maatalouspolitiikan

  • toinen pilari: maatalous julkishyödykkeiden

  • huolenpitäjänä, maaseudun elinvoima.

  • subsidiariteetti

  • täydentävyys

  • keskittäminen

  • ohjelmaperusteisuus

  • integroiva alueellinen ote

  • kumppanuus


3.1.EU:n päätöksentekojärjestelmät rooli maaseudun kehittämisessä

Kaksi tärkeää iskusanaa: kilpailukyky ja

koheesio

Lissabonin strategia1

ESDP prosessi

Kolmas koheesioraportti

Neljäs koheesioraportti

Viides koheesioraportti

Rakennerahasto-

ohjelmat

Maaseutuohjelma ja

-strategia


3 2 kansallisen maaseutupolitiikan taustaa
3.2. Kansallisen maaseutupolitiikan taustaa päätöksentekojärjestelmät


1988 päätöksentekojärjestelmät

Euroopan Neuvoston Elävä maaseutu -kampanja

1995

Suomi liittyy Euroopan

Unioniin

EU-ohjelmat

1995-1999

LEADER II

Tavoite 5b, 6

YMP

EU-ohjelmat

2000-2006

LEADER +

ALMA

Tavoite 1, 2

YMP

EU-ohjelmat

2007-2013

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma

(ml. LEADER),

Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys –tavoite, YMP

1980-luku

Maaseutupolitiikan muotoutuminen

1966-1981

Kehitys-

aluelait

1993Hallituksen 1. maaseutu-poliittinen selonteko

2000

YTR tunnustetaan lainsäädännössä

2001Maaseutua koskeva valtioneuvoston periaatepäätös

2009Hallituksen 2. maaseutu-poliittinen selonteko

1950-luku

Maaseutu-elinkeinojen lautakunta

1981Maaseutua

koskeva valtioneuvoston periaatepäätös

1987Maaseutua

koskeva valtioneuvoston periaatepäätös

1988-1991

Maaseudun kehittämis-projekti

1992-1994

Maaseutu-politiikan neuvottelu-kunta

1995-1999

1. Maaseutu-politiikan yhteistyö-ryhmä

1999-2002

2. Maaseutu-politiikan yhteistyö-ryhmä

2002-2005

3. Maaseutu-politiikan yhteistyö-

ryhmä

2005-2008

4.

Maaseutu-politiikan yhteistyö-ryhmä

2009-2013

5. Maaseutu-politiikan yhteistyö-

ryhmä

1981

Maaseudun kehittämis-toimikunta

1983

Maaseudun kehittämis-työryhmä

1960- ja 1970-luku

Aluepolitiikassa paino maaseudulla

Määritellään laaja ja suppea maaseutupolitiikka

1991

1. maaseutu-

poliittinen

ohjelma

1996

2. maaseutu-

poliittinen

ohjelma

2001-2004

3. maaseutu-

poliittinen

ohjelma

2005-2008

4. maaseutu-

poliittinen

ohjelma

2009-2013

5. maaseutu-

poliittinen

ohjelma

1. suun-

nitelma

2. suun-nitelma

Ensimmäinen maininta ”maaseutu-politiikasta”

2002

Alueiden kehittämislaki

2005-2006

1. erityis-ohjelma

2007-2010

2. erityis-ohjelma

1972Maaseudun suunnittelun seura

YTR:n maaseutupoliittinen verkosto

Kylätoiminnan institutionalisoituminen

1997

Suomen kylätoiminta-yhdistys SYTY ry

1970-luku

Kylätoiminta-

liike

Kylätoimikuntia perustettiin

Kyläyhdistyksiä yhä enemmän

Paikalliset toimintaryhmät

Juuret

Suunnitteluvaihe

Täytäntöönpanovaihe

Eurooppalaistuminen


Maaseutupolitiikan tavoitteet päätöksentekojärjestelmät

  • Maaseudun elinkeinojen uudistaminen

  • Palveluverkon toimivuuden vahvistaminen

  • Maaseudun asuinympäristön laadun parantaminen ja yhdyskuntarakenteen kehittäminen

  • Uusiutuvien luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen

  • Osaamisjärjestelmän ja henkilöresurssien kehittäminen

Maaseutupolitiikan

yhteistyöryhmä


Suomen maaseudun kehityssuuntia päätöksentekojärjestelmät

  • kaupunkien kehityskuva on moniulotteinen,

  • kaupunkien läheinen maaseutu voimistuu,

  • ydinmaaseutu tiivistyy,

  • harvaan asuttu maaseutu laajenee ja heikkenee,

  • mosaiikkimaisuus ei ole hävinnyt,

  • maaseutua ja maataloutta ei voi enää samaistaa,monivaikutteisuushypoteesi ei enää päde.

Kansalaiset suhtautuvat maaseutuun myönteisesti.


Visio Suomen maaseudusta vuonna 2020 päätöksentekojärjestelmät

“Maaseutu on monimuotoinen ja arvostettu osa suomalaista

yhteiskuntaa. Tilaa, väljää asutusta ja paikallisia ratkaisuja

hyödynnetään hyvinvoinnin lähteenä ja kestävän kehityksen

perustana. Yhteiskunta turvaa maaseudulla asumisen ja

toimimisen perusrakenteet sekä kannustaa ja tukee

ihmisten omatoimista kehittämistyötä. Maaseudun ihmiset,

yhteisöt ja yritykset voivat hyvin ja yhteisöllisyys,

ympäristön tila ja kilpailukyky ovat parantuneet hyödyttäen

samalla koko yhteiskuntaa. Toimijoiden kansainväliset

yhteydet ovat olennaisesti lisääntyneet.”

Maaseutu ja hyvinvoiva Suomi.

Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma 2009-2013.


EU:n ja Suomen päätöksentekojärjestelmät

kohtaaminen

3.3. Maaseutupoli-

tiikan kansallinen

asetelma

Kansallinen alueiden

kehittäminen

Maaseutupolitiikan

järjestelmä

Hallituksen aluekehittämisen

tavoitteet

1. Alueiden kansallisen ja

kansainvälisen kilpailukyvyn

vahvistaminen.

Alueiden elinvoimaisuuden

vahvistaminenja alueellisten kehityserojen

pienentäminen.

Alueellisten erityishaasteiden

ratkaiseminen.

Maaseutupolitiikan

yhteistyöryhmä

Puolueiden näkemykset

aluekehittämisestä

Maaseutupoliittinen

kokonaisohjelma

Maaseutupoliittinen

erityisohjelma

Maaseutupoliittinen

selonteko

Valtioneuvoston periaatepäätös

maaseudun kehittämisestä

Ministeriöiden

aluekehitys-

strategiat

Manner-Suomen maaseudun

kehittämisohjelma

KOKO -ohjelma

1.1.2010–


3.4. Maaseudun kehittäminen ja aluehallinto päätöksentekojärjestelmät

  • Kaksi valtion aluehallintoviranomaista:

    • Aluehallintovirasto (AVI) sekä Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY)

  • Metsähallinto jatkaa erillisenä

  • Maakuntien liitot ovat edelleen aluekehitys-viranomaisia

Kriittinen näkökulma

aluehallinnon rajojen epäyhtenäi-

syyteen.


Maakunnan suunnittelujärjestelmä päätöksentekojärjestelmät

  • Maakuntien liittojen vastuulla; ne ovat edelleen aluekehitysviranomaisia

  • Maakuntasuunnitelma

  • Maakuntakaava

  • Maakuntaohjelma

  • Toteuttamissuunnitelma

  • Maakunnan yhteistyöryhmä (MYR)


3.5. Paikallinen maaseutupolitikka 1. päätöksentekojärjestelmät

Kunnat

ja

Seutukunnat


Kunta- ja palvelurakenneuudistus päätöksentekojärjestelmät

Haaste: suurentuvien kuntien

eri osa-alueiden tasapuolinen kohtelu.

Tarvitaan uudenlaista paikallista

hallintaa.

Hannu Katajamäki

pohtii vuoden 2010 keväällä

suurentuneita kuntia


3.5. Paikallinen maaseutupolitiikka 2. päätöksentekojärjestelmät

Leader

-toimintaryhmät

Kylät


Maaseutupolitiikan monitasoinen järjestelmä: yhteenveto päätöksentekojärjestelmät

  • EU:sta välittyvät ainekset

  • Lissabonin strategia, Eurooppa 2020 -strategia

  • ESDP -prosessi

  • Koheesioraportti

  • Komission linjaus maaseudun kehittämistoimista


Maaseutupolitiikan monitasoinen järjestelmä: yhteenveto päätöksentekojärjestelmät

2. Kansallinen taso

Hallituksen aluekehittämisen tavoitteet

Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma

Kansalliset aluekehitysohjelmat

Ministeriöiden aluekehitysstrategiat


Maaseutupolitiikan monitasoinen järjestelmä: yhteenveto päätöksentekojärjestelmät

3. Alue/maakuntataso

Valtion aluehallinto: AVI ja ELY

Maakuntasuunnitelma, maakuntakaava, maakuntaohjelma, toteuttamissuunnitelma.

Viranomaisten ja aluejakojen moninaisuus

Horisontaalisuuden ja vertikaalisuuden yhteensovittaminen

Maakunnan yhteistyöryhmä


Maaseutupolitiikan monitasoinen järjestelmä: yhteenveto päätöksentekojärjestelmät

4. Kunnat ja seutukunnat

5. Kunta- ja palvelurakenneuudistus

6. Leader -toimintaryhmät ja kylät


Maaseudun kolme päätöksentekojärjestelmät

tietä

“Markkina-

voimat päättä-

kööt”

Vain

maatalous

Uusi

maaseutu

Paikallinen

hallinta

Asumi-

nen ja vir-

kistys

Hajautet-

tu työ

Monimuotoi-

suus

Laatumaa-

talous

Luonto.

Talous.

Kulttuuri.

Paikat.

Ihmiset.

Mikro-

klusterit

Palvelujen

turvaaminen.

Julkisen sektorin,

yritysten ja

kansalaisjärjes-

töjen

yhteistyö.

Kuntien

alueelliset

toimieli-

met.

Taitava kilpailu-

tus.

Ympäristö.

Eläinten hyvä

elämä.

Maatalouspoli-

tiikan

kaksi kärkeä.

Huolto-

varmuus.

Raide-

liikenteen

lisääminen.

Keskustelu

maaseutu-

asutuksen

luon-

teesta.

“Uudet kylät”.

Energia.

Matkailu.

Lähiruoka.

Kesä- ja

kakkosasujien

palvelukon-

septit.

Tietoverkot.

Joustotyön

sosiaaliset

innovaatiot.

Alueellis-

taminen.

4. Maaseudun kehittämisen tulevaisuus

Uuden maaseudun tutkimusryhmä


Pohdinta maaseudun paikallisuuden tulevaisuudesta kolmen n k kulman kautta
Pohdinta maaseudun paikallisuuden tulevaisuudesta päätöksentekojärjestelmätkolmen näkökulman kautta

  • Maakuntavaltio

  • Kuntavaltio

  • Vain valtio


Maakuntavaltio päätöksentekojärjestelmät

  • Keskushallinnon merkitys on radikaalisti vähentynyt.

  • Aluehallinnon kaksi perinnettä ovat sulautuneet.

  • “Uudet maakunnat” ovat syntyneet. Maakunnat vastaavat sosiaali- ja terveyspalvelujen, koulutuksen ja aluekehittämisen organisoinnista. Myös erikoisairaanhoito on organisoitu maakuntien rajojen mukaisesti. Yliopistosairaaloilla on monipuolisin rooli. Maakuntien päättäjät valitaan vaaleilla. Valtion, maakuntien ja kuntien toimivaltajako on selkeä. Maakunnat saavat resurssinsa kunnilta, valtiolta ja EU:lta. Niillä ei ole verotusoikeutta.

  • Kuntien monimutkaiset ja vaikeasti hallittavat yhteistyöasetelmat ovat purkautuneet. Kuntien tehtävänä on organisoida erikseen määritellyt kansalaisten lähipalvelut. Kuntien koko on vapaa. Vanhoja kuntia on kansanäänestysten jälkeen perustettu uudelleen.

  • Paikallislähtöinen kehittäminen toteutetaan alueperustaisten vahvan toimivallan kumppanuusyhteisöjen kautta. Kumppanuusyhteisö on paikallisen toimintaryhmän laadullisesti ja määrällisesti kehittynyt muoto. Kaikki paikallisyhteisöt maaseuduilla ja kaupungeissa ovat kumppanuusyhteisöjen piirissä. On tärkeää,että paikallisuuden tärkeys tunnustetaan kaikkialla. Keinotekoisesta maaseutu–kaupunki -asetelmasta on päästävä. Se heikentää uuden paikallisuuden edellytyksiä.

  • Kumppanuusyhteisöt toteuttavat ohjelmallista kehittämistä maakunnilta, kunnilta, valtiolta ja EU:lta saamillaan resursseilla. Ne huolehtivat myös “pienten töiden” sommittelemisesta suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Erilaiset ministeriölähtöiset ohjelmat (tyyppiä KOKO) ja seudulliset elinkeinoyhtiöt ovat sulautuneet kumppanuusyhteisöihin. Maakuntavaltiossa kaikki paikallinen kehittäminen (ml maankäytön suunnittelu) tapahtuu kumppanuusyhteisöjen kautta. Tässä asetelmassa tarvitaan nykyistä vahvempaa kylätoimintaa. Myös kaupunginosissa tarvitaan vahvaa kansalaistoimintaa.


Kuntavaltio päätöksentekojärjestelmät

  • Vahva keskushallinto.

  • Nykymuotoinen aluehallinto on loppunut. Maakunnat ovat historiaan jääneitä yhden aikakauden ilmentymiä, joita 2010-luvulla syntyneet eivät enää hahmota.

  • Vahvat kunnat (noin 50) neuvottelevat suoraan keskushallinnon kanssa ja saavat resurssit “ilman välikäsiä”. Lähipalvelut organisoivan kunnanosahallinnan tarve on suuri. Vahvan toimivallan kumppanuusyhteisömallia sovelletaan kansalaislähtöisessä paikallisyhteisöjen kehittämisessä. Kylät ja kaupunginosat ovat kuntien toiminnallisia perusyksikköjä.

  • Erikoissairaanhoito sekä muut suuria väestöpohjia edellyttävät palvelut on organisoitu 4-5 suuralueen kautta. Suuraluepalvelut ovat valtion vastuulla.


Vain valtio päätöksentekojärjestelmät

  • Keskushallinto on vahvistunut.

  • Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tavoitteiden jäätyä toteutumatta erilaiset valtion organisoimat sektorikohtaiset hallintoalueet ovat vahvistuneet; vrt Paula Risikon esitys 40-60:tä sosiaali- ja terveysalueesta.

  • Paikalliset valtion sektorialueet (noin 50) ovat samanrajaisia. Niitä voidaan kutsua esimerkiksi paikallisalueiksi. Valtion suursektorialueet (noin 10) voivat olla nimeltään esimerkiksi aluehallintoalueita. Myös erikoisairaanhoito on organisoitu aluehallintoalueiden rajojen mukaisesti. Eikoissairaanhoidon kustannuksista vastaa valtio.

  • Kuntien koko on vapaa. Kuntia on enemmän kuin nyt, sillä vanhoja kuntia on kansanäänestysten jälkeen perustettu uudelleen. Kunnat ovat kansalaistoiminnan ja kulttuurin areenoita, joiden toimivalta on nykyisiin kuntiin verrattuna pieni. Kunnallisvaalit järjestetään edelleen.Kunnan osa-alueilla on asukastoimintaa, jonka rahalliset resurssit ovat vähäiset. Kunnanosahallintaan ei ole tarvetta. “Raskaan sarjan” palvelut, maankäytön suunnittelu ja aluekehittäminen organisoidaan valtion paikallisalueiden kautta. Tämän vuoksi kunnallisvero pienenee ja alkaa vertautua kirkollisveroon. Toisaalta valtionverotus kiristyy. Suurimmat korotuspaineet ovat erilaisissa haittaveroissa ja pääomaverotuksessa. Kokonaisveroasteen tulisi kuitenkin pysyä suunnilleen nykytasolla. Vähäisen toimivallan kumppanuusyhteisömallia sovelletaan paikallisessa kehittämisessä valtion ja EU:n kautta tulevilla resurseilla. Kumppanuusyhteisöjen valtionohjaus on normitettua ja varsin yksityiskohtaista.

  • Maakunnat sopeutetaan valtion aluehallintoalueisiin. Maakuntien toimivalta on pieni. Niitä tarvitaan osoittamaan, että myös aluehallinnossa on alhaalta päin nouseva demokraattinen hallinto. Tällöin katsotaan enemmän muotoa kuin sisältöä. Maakunnista puhutaan lähinnä kansatieteellisessä ja perinteiden vaalimisen tärkeyttä korostavassa puheessa.


Maaseudun uuden paikallisuuden periaatteet päätöksentekojärjestelmät

  • Alueperustaisuus.

  • Maaseudulla uuden paikallisuuden keskiössä on vahva ja osaava kylätoiminta.

  • Edustuksellisen ja suoran demokratian kohtaaminen.

  • Sekavien ja keskenään kilpailevien kehittämisorganisaatioiden kriittinen arvio. Keskushallintolähtöisten kehittämisohjelmien kriittinen arvio. Nykyisten asetelmien suuri selkeyttäminen. Ihannetilanne: kunta, kunnanosahallinta sekä monenlaiset seurat,yhdistykset ja yritykset, jotka yhdistävät voimansa kumppanuusyhteisöissä,

  • Valtiolta, kunnilta ja maakunnilta saatu toimivalta kunnanosahallinnalle ja kumppanuusyhteisöille. Toimivaltaa vastaavat resurssit. Kunnaosahallinnan ja kumpannusyhteisöjen johtamiseen osallistuvien valintamenettelyn selkeät menettelytavat. Valmistelevien ja täytäntöönpanevien virkamiesten yhtenäinen nimeämiskäytäntö.

  • Kunnanosahallinnan ja kumppanuusnuusyhteisöjen selkeä työnjako. Perusperiaatteena on, että kunnaosahallinta huolehtii lähipalvelujen organisoinnista ja kumppanuusyhteisöt paikallislähtöisestä uutta kokeilevasta kehittämisestä sekä“pienten töiden” sommittelemisesta isommiksi kokonaisuuksiksi. Lisäksi kumppanuusyhteisöillä on tärkeä rooli oman alueensa maankäytön suunnittelussa.

  • Kumppanuusyhteisöjen löytämien “hyvien käytäntöjen” vakiinnuttaminen.

  • Jatkuvuus.


ad