Steinerpedagogiikka

1. Steinerpedagogiikka Hanna, Jutta, Liisa, Linda ja Riikka

2. historia • Rudolf Steiner (1861-1925) • Ensimmäinen Steiner-koulu perustettiin tupakkatehtaan henkilöstön lapsille. • Koulusta muodostui 12-luokkainen yhtenäiskoulu • Steinerkoululiike levisi suhteellisen nopeasti Euroopassa, huom. Saksa • Toisen MS:n jälkeen levisi myös Euroopan ulkopuolelle, huom. Etelä-Afrikka • Suomeen vuonna 1955 • Nykyään Suomessa 26 koulua ja 44 päiväkotia, 3 hoitopedagogista erityissteinerkoulua.

3. Yleistä • Steinerpedagogiikkaa voidaan toteuttaa kansallisuuteen, uskontoon ja maailmankäsitykseen katsomatta • Yleismaailmallinen ja yleisinhimillinen luonne  leviää eri kulttuureihin

4. ihmiskuva • Taustalla kokonaiskuva ihmisen kehityksestä ja kasvusta • Neljä aluetta, jotka kehittyvät ihmisessä oman aikataulunsa ja lainalaisuuksiensa mukaisesti • Fyysinen taso • Elollinen taso • Tajunnallinen taso (ajattelu, tunne, tahto) • Itsetajunnallinentaso • Voidaan tarkastella fyysisenä, sielullisena ja henkisenä olentona

5. Periaatteet • Varhaiskasvatuksessa aistien kasvatus kokeilevan oppimisen ja kokemuksen kautta. • Varhaislapsuuden perustavanlaatuisena voimana rytmi ilmiönä ja laatuna. • Pieni lapsi on jäljittelijä  Aikuisen toimet esimerkkinä. • Lapsen ensimmäisten elinvuosien oppiminen ja kehitys ammentavat elämänvoimansa leikistä, ohjatuista luontokokemuksista ja käytännön toimista.

6. kasvatus • Tehtävänä kehittää sosiaalista tietoisuutta, itsetuntemusta sekä eettistä älykkyyttä kohti aktiivista maailmankansalaisuutta. • Sosiaalinen ja kulttuurinen tehtävä. • Innoittajana kasvavan lapsen havainnointi ja ymmärtäminen. • Kasvatuksessa ja opetuksessa huomioidaan lapsen ikä ja kehitys  yksilöllisyys. • Tarjoaa ravintoa. • Terveyden ja hyvinvoinnin mahdollistaja.

7. varhaiskasvatus • Rytmistä huolehtiminen • Aistien terveen kehityksen tukeminen • Lapsen jäljittelyntarpeeseen vastaaminen • Mielikuvituskyvyn vaaliminen • Vapaalle leikille tilan antaminen • Luonnonmukainen ravinto • Kasvattajan itsekasvatus

8. esiopetus • Terveen kehityksen ja kasvurauhan vaaliminen • Otetaan huomioon myös muun varhaiskasvatuksen tavoitteet ja sisällöt. • Kuningasvuosi • Jäljittely ei ole enää pääasiallinen oppimisen tapa  lapsi haluaa omasta tahdostaan kuunnella ja kykenee keskittymään.

9. Temperamenttien kasvatus • Luonteenomaiset reagointitavat voidaan jakaa neljään ryhmään: • Sangviininen • Melankolinen • Flegmaattinen • Koleerinen • Tarkoituksena ei ole kuitenkaan lokeroida ihmistä eikä aliarvioida yksilöllisyyttä. • Perusajatuksena kehittää ja hyödyntää vallitsevan temperamentin positiivisiämahdollisuuksia.

10. Metodit Ikäkausiopetus • Ihmiskäsitys, jonka mukaan ihmisen eri alueet kehittyvät eri vaiheissa • Opetusmenetelmät ja sisällöt muuttuvat eri ikäkausilla • 0-6/7 vuotta • 6/7 – 13/14 vuotta • 13/14 - 18/21 vuotta Mielikuvaopetus • Alaluokilla opetus mielikuvien kautta • Pohja luovalle, itsenäiselle ja käytännölliselle ajattelulle

11. Metodit Rytmillisyys • Sitä suurempi merkitys, mitä pienemmästä lapsesta on kyse • Lapsen yksilöllinen ja ikävaiheen mukainen kehitys, mutta myös kaikella tapahtumisella oma rytminsä • ”Kolmen päivän rytmi” • Vuodenkierto Vihkotyö Jakso-opetus Eurytmia

12. Kritiikki • Vähäinen valinnaisuus • Varustaako nykyaikaiseen elämään ja aikuisuuteen • Tietotasoa epäilty heikommaksi kuin muissa • Ikäkausiopettelu ( ei herkkyyskausia) • Oppimistahti ja oppimisvälineet

13. Lähteet • http://www.steinerkoulu.fi/index.php?page=etusivu luettu 14.2.2012 • Dahlström, M. (2000). Steinerkoulun keskeisiä piirteitä. I-print oy: Seinäjoki. • Lampi, A. (2011). Aistit avoimina ja sydän mukana. Perhepäivähoitajien käsityksiä lapsilähtöisestä kasvatuksesta. Mikkelin ammattikorkeakoulu: Mikkeli. • Wilenius, R. (1987). Steiner-pedagogiikan ihmiskuvasta. Painokopio ky: Helsinki. • Monisteet