1 / 31

Ää nielokuvan l ä pimurto

Ää nielokuvan l ä pimurto. 1926-1932. Varhaisvaiheita. Ajatus äänielokuvasta edelsi elokuvan keksimistä (Edison) W.K.L Dicksonin kokeellinen äänielokuva Edisonille 1894 tai 1895 Pariisin maailmannäyttely 1900: mm. Gaumontin Chronophone

Download Presentation

Ää nielokuvan l ä pimurto

An Image/Link below is provided (as is) to download presentation Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author. Content is provided to you AS IS for your information and personal use only. Download presentation by click this link. While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server. During download, if you can't get a presentation, the file might be deleted by the publisher.

E N D

Presentation Transcript


  1. Äänielokuvan läpimurto 1926-1932

  2. Varhaisvaiheita • Ajatus äänielokuvasta edelsi elokuvan keksimistä (Edison) • W.K.L Dicksonin kokeellinen äänielokuva Edisonille 1894 tai 1895 • Pariisin maailmannäyttely 1900: mm. Gaumontin Chronophone • Eugene Lauste kehitteli 1904 alkaen äänielokuvaa; n. 1910-11 jo kohtalaisen toimiva systeemi (äänen tallennus filmille) • Ongelma: vahvistaminen • Suomalaisen Eric Tigerstedtin äänielokuvapatentti ja esittely Saksassa 1914

  3. Lausten ääniprojektori ja -kamera (1911-1914)

  4. Käyttöönoton esteitä 1910-20-luvuilla • kaupalliset syyt: mykkäelokuva oli tuottoisaa sinällään – ei kannattanut investoida uuteen tekniikkaan • ”taiteelliset” syyt: mykkäelokuvan tekijät eivät halunneet luopua kehittämästään ilmaisusta; pelkäsivät ”filmatun teatterin” (puheen) paluuta • Ensimmäinen maailmansota hidasti kehitystä

  5. The Jazz Singer (1927) Äänen käyttöönotto USA:ssa

  6. Kaksi äänijärjestelmää Sound-on-film (filmiääni, optinen ääni): • ääni valoaalloiksi jotka valokuvattiin filmille • 1923: Lee De Forest esitteli nimelläPhonofilm • äänen ja kuvan synkronia; jos filmi katkesi, myös sama määräääntä pois (toisin kuin erilliselle levylle tallennetussa äänessä) Sound-on-disc (levyääni) • Elokuvan ääni erillisellääänilevyllä, joka synkronoidaan kuvan kanssa • 1925 : American Telephone&Telegraphin (AT&T) tytäryhtiöWestern Electric kehittämä systeemi

  7. Miksi Warner Brothers siirtyi ääneen? • Warner Brothers -yhtiöllä yhteistoimintaa AT&T:n kanssa 1920-luvun puolivälissä (radiotoiminta) - WB kiinnostui myös äänilaitteista • WB:n intressi: äänen avulla voitiin leikata kuluja • lyhyillä äänielokuvilla voitaisiin korvata elokuva-esityksiin liittyvät elävät musiikkinumerot • kustannussäästö: samaa materiaalia voitaisiin myydä myös muille • pitkät elokuvat oli tarkoitus esittää vanhaan tapaan

  8. Warner Brothers aloittaa äänikauden • WB:n valitsema systeemi sound-on-disc; nimeksi Vitaphone • Ensimmäinen julkinen esitys 6.8.1926 • 8 lyhytkuvaa, mm. elokuvatuottajien järjestön johtajan Will Haysin puhe ja ooppera-aaria • pääkuva Don Juan (ohj. Alan Crosland, pääos. John Barrymore); äänitettyä musiikkia, mutta ei dialogia  menestys

  9. Warnerin alkuvaiheen menestyksiä • The Jazz Singer (1927, ohj. Alan Crosland) • pääosassa Al Jolson • pääasiassa mykkäelokuva välitekstein (sekä nauhoitettu orkesterisäestys) • muutamassa kohtauksessa Al Jolson lauloi ja jopa puhui jonkin verran. • Lights of New York (1928, ohj. Bryan Foy) • ensimmäinen ”100% all-talkie”: kaikki dialogit äänellä, ei välitekstejä • The Singing Fool (1928, ohj. Lloyd Bacon) • Al Jolson pääosassa; ensi-illan liput 11$ / kpl • ”Sonny Boy”: ensimmäinen elokuvalaulu, joka myi yli miljoona levyä • tuotantokulut $200.000, tuotot $5.000.000 • myös kansainvälinen menestys

  10. The Jazz Singerin juliste

  11. Al Jolson

  12. Äänijärjestelmien kilpailu • Fox-yhtiö ottaa käyttöön sound-on-film -järjestelmä Movietonen 1927 • uutisfilmejä: ”Movietone News” • RCA (Radio Corporation of America) esittelee sound-on-film -järjestelmä Photophonen 1927 • AT&T esittelee oman sound-on-film -järjestelmänsä 1928 --> alan standardiksi • Vitaphone-tyyppiset sound-on-disc järjestelmät vielä käytössä n. vuoteen 1931 asti sound-on-film systeemien rinnalla

  13. Äänen leviäminen • monilla teattereilla ei ollut varaa äänilaitteistoihin, varsinkin kun lama iski samoihin aikoihin kun äänielokuvat tulivat • monet ensimmäiset äänielokuvat levitykseen sekä ääni- että mykkäversioina • kuitenkin n. v. 1932 puoliväliin mennessä siirtyminen äänielokuvaan oli USA:n elokuvateattereissa käytännöllisesti katsoen täysin toteutunut

  14. Varhainen äänielokuvan kuvasuhde 1.17:1 (1.2:1) -> kuvaa kavennettiin, jotta ääniraidalle jäisi tilaa (William Wellman, Public Enemy, USA 1931)

  15. Varhaisen äänitekniikan ongelmia • Mikrofonit omindirektionaalisia (”pallomikrofoneja”): tallettivat äänet joka suunnasta, ei vain puhetta • kamerat piti sijoittaa äänieristettyihin koppeihin • mikrofonin sijoitus rajoitti kuvattavaa toimintaa (roikkui yleensä yläpuolella, voitiin liikutella rajoitetusti) • mikrofonit eivät olleet herkkiä, joten näyttelijöiden tuli puhua selvästi • puheopetusta tarvittiin • hidastempoisuus; ei tavallisen puheen rytmiä

  16. Varhaisen äänitekniikan ongelmia • Ei miksausmahdollisuutta • kaikki äänet oli nauhoitettava samalla kertaa • jos musiikkia piti olla, se piti soittaa samalla kun kuvattiin • mikrofoneja saattoi olla useampiakin (1 keskustelijoille, pari orkesterille); kaikki kuitenkin nauhoitettiin samalla kertaa (ts. miksaus tallennettaessa)

  17. Varhaisen äänitekniikan ongelmia • Koppikameroiden rajoitukset • kamerakopeissa oli pyörät, mutta lähinnä siksi, että niitä voitiin siirtää kohtausten välillä. Kamera-ajoihin ne olivat kömpelöt; lisäksi kamera-ajoista tuli niin paljon ääntä, että niitä ei voinut käyttää • rajoitettu panorointi (uudelleenrajaus) oli mahdollista, koska kameraa voitiin liikuttaa kopin sisällä.

  18. Varhaisen äänitekniikan ongelmia • Mykkäelokuvan aikana kehitetystä kuvakerron-nasta ei haluttu luopua: yksi ratkaisu monikameratekniikka • 3-4 kameraa; yhdessä esim. normaaliobjektiivi otti kokokuvia, muissa teleobjektiiveilla otettiin puolikuvia • huulisynkronin takia kohtaus oli kuvattava eri kulmista samaan aikaan; olisi ollut mahdollista käyttää vain yhtä pitkää otosta, mutta omaksutusta jatkuvuusleikkaussysteemistä ei haluttu luopua (esittelyotokset, cut-ins, kuva-vastakuva) • kuvakulmat eivät täysin vastanneet mykän elokuvan kuvakulmia, koska kameroiden sijoittelu oli sen kannalta vaikeaa.

  19. Äänielokuva ja kielimuuri • Äänielokuva synnytti uuden ongelman: miten levittää puhuttuja elokuvia kielimuurien yli? • alussa riitti pelkkä äänen uutuus (ääni sinänsä oli attraktio) • musiikkinumerot eivät vaatineet kielitaitoa • äänielokuvan vakiintuessa kysymys puheen ymmärrettävyydestä nousi kuitenkin keskeiseksi

  20. Alkuvaiheen ongelmia Miksauksen vaikeudet • uuden äänen dubbaaminen vaikeaa ja kallista • kaikki musiikki tuli nauhoittaa samalla kuin dialogi • huulisynkronia vaikea saavuttaa Ratkaisuja: • tekstitys (ei kaikkien suosiossa) • juonitiivistelmät erillisissä ohjelmalehtisissä (hankala) • puheen korvaaminen väliteksteillä (ei enää äänielokuva) • selostaja (sama ongelma)

  21. Ensimmäinen ratkaisu: erikieliset versiot • 1929 monet tuottajat päätyivät tekemään samasta elokuvasta useita erikielisiä versioita • kielitaidosta riippuen samat tai eri näyttelijät • MGM perusti suuren monikielisen tuotanto-ohjelman • Paramount teki monikieliset elokuvansa Ranskassa (jopa 14 kieltä) • Ajatus: monikielisten tekeminen halpaa, koska voitiin käyttää samoja lavasteita, valoja, käsikirjoituksia, jne. • Ongelmia: • monien kielten markkina-alueet liian pienet • tuntemattomia näyttelijöitä ei haluttu korvaamaan suuria tähtiä

  22. Tilanteen vakiintuminen • 1931 mennessä miksausongelma ratkaistu: dubbaus mahdollistui • oli mahdollista säilyttää alkuperäinen musiikki ja äänitehosteet ja dubata sekaan vain dialogi • myös dubatun dialogin ”synkronointi” kehittyi • myös tekstitys alettiin hyväksyä aiempaa laajemmin • 1932 mennessä nämä kaksi keinoa vakiintuneet • äänen tulo kuitenkin lisäsi kansallisesti painottunutta elokuvatuotantoa (omankielinen puhe)

  23. Merkittäviä varhaisia äänielokuvia Euroopassa • Saksa: • Josef von Sternberg: Sininen enkeli (1930) • Fritz Lang: M (1931) • Ranska: • Jean Grémillon: La petite Lise (1930) • Jean Renoir: La Chienne (1931) • René Clair: À nous la libérté (1931) • Britannia • Alfred Hitchcock: Puhtauden lunnaat (Blackmail, 1929)

  24. Sininen enkeli

  25. M – kaupunki etsii murhaajaa

  26. La Chienne

  27. A nous la libérté

  28. Blackmail

  29. Analoginen ääni • Levyääni ("sound on disc"; käyttössä 1926-1930) • Optinen ääni ("sound on film"; 1920-luku) • Magneettiääni (1950-luku) • 1940-luvulta lähtien erilaisia monikanavaäänisysteemejä • Fantasound (Disney 1940) • Cinerama (1952) • Sensurround (1970-luku) • Dolby Stereo (1975 alkaen) • Aluksi musiikkipainotteisissa elokuvissa (Tommy, Nahsville), mutta yleistyi elokuvien Star Wars (1977) ja Kolmannen asteen yhteys (1978) jälkeen

  30. Digitaalinen ääni (1990-l alkaen) Dolby Digital • Dolby Digital on Dolby laboratorion kehittämä digitaalinen monikanavaäänisysteemi • 1992: Batman Returns • yleensä 5.1-kanavaista versiota (3 eteen, 2 taakse ja subwoofer). • Dolby Digitalin data sijaitsee filmin reikien väleissä, mistä se luetaan optisesti DTS (Digital Theatre Systems) • DTS on amerikkalaisen Digital Theatre Systemsin (alkujaan Universal Studioiden perustama yhtiö) kehittämä digitaalinen 5.1-kanavainen äänisysteemi. • 1993: Jurassic Park • DTS-ääni on esitetään teatterissa erillisiltä DTS-levyiltä, • Itse filmin laidassa optisten ääniraitojen ja kuvan välissä kulkee aikakoodiraita (muistuttaa morsekoodia), joka tahdistaa kuvan ja levyltä tulevan äänen • Varalla filmillä oleva optinen ääniraita (Dolby stereo)

  31. Digitaalinen ääni (1990-l alkaen) SDDS (Sony Dynamic Digital Sound) • Sonyn kehittämä digitaalinen elokuvien monikanavaäänisysteemi. • 1993: Last Action Hero • 5.1 tai 7.1 -kanavainen elokuvaäänentoisto. • SDDS-raidat ovat filmin molemmissa ulkoreunoissa rei’ityksen ulkopuolella. Toinen on toisen varmuuskopio ja ne on viivästetty hiukan toisistaan. • Vasta kun molempien luku epäonnistuu, kytketään Dolby Stereo valoääni päälle. THX • THX ei ole varsinainen äänijärjestelmä, vaan Lucasfilmin kehittämä elokuvateatterien äänistandardi • THX –sertifikaatti voidaan myöntää saleille, jotka vastaavat vaatimuksia (kaiuttimet, sijoittelu, istuimien sijoittelu, akustiikka, jne.)

More Related