Micheline Debora

1. PATA, SANDAALI JA VIRKATTU TELTTAYhteisöllinen installaatiosarja Turku 2011 kulttuuripääkaupunkiin • Seuraavassa kaksi esimerkkiä Kyangwalin pakolaisasutusalueelta. Haastattelut teki ja valokuvat otti toimittaja Anne Heinonen, joka vieraili Suomen Pakolaisavun aikuisten lukutaito-hankkeessaUgandassa.

2. Micheline Debora • Syntymävuosi:1973 • Perheenjäsenten lukumäärä on 10; Puoliso, 3 tytärtä, 2 poikaa ja lisäksi 3 orpoa jotka on otettu perheeseen asumaan. • Alkuperäinen kotimaa Kongon Demokraattinen tasavalta. Kotikaupunki Goma pohjoisessa Kivussa.

3. Pakolaisuuden historia: Pakolaisuuden syy: Sota Kongossa. Pakomatkan ajankohta: Joulukuu 2000 Matkan kulku: Kotoani pakenimme Kongon Rutshuruun, jossa olimme kuukauden piilossa koulurakennuksessa. Kun ympärillä ammutiin, piilouduimme minne vaan. Kanssamme oli kymmenen muutakin perhettä. Rutshurusta juoksimme Kisoruun niin että jalkamme paisuivat. Olimme siellä kolme kuukautta. Kisorosta kuljimme Kampalan Inter-Aidiin, jossa olimme kuukauden ennen kuin päädyimme Kyangwaliin. Kattila oli mukana koko matkan. Alkumatkasta mukana oli myös riisiä ja perunoita, joita koulurakennuksessa keitimme.

4. Tietoja kattilasta: Minkä ikäisenä aloit itse valmistaa ruokaa? Kuka opetti sinua ja missä asuit tuolloin? Aloitin äidin auttamisen Gomassa keittiössämme 7- vuotiaana, kun hän pyysi apua. Aluksi leikkelin tomaatteja ja sipuleita. Mistä sait tämän kattilan? Ostin kattilan, kun sain neljännen lapseni vuonna 1998, elokuussa. Päätin ostaa suuremman kun tuli lisää perheenjäseniä. Silloin minulla oli 18 kattilaa, eri kokoisia. Tämä oli isoin, vaikkei tosin kaupuan isoin. Kattila maksoi 3 USA:n dollaria. Mieheni antoi rahan, ja minä ostin. Kyangwalissa perheelleni annettiin kaksi uutta kattilaa, joten nyt minulla on neljä kattilaa.

5. Tietoja kattilasta Keitä oli syömässä? Syömässä oli koko perhe, niin kuin aina. Silloin meitä oli kuusi. Nuorimmaiseni ei tosin syönyt, hän oli silloin todella pieni. Viime vuonna tuli poltti kattilan pohjaan reiän, kun kattila oli liian vanha. Se alkoi vuotaa. Kattilaa on vuoden ajan käytetty roska-astiana ruuanlaitossa syntyvälle tuhkalle. Yksi tyttäristäni on myös käyttänyt sitä nurin käännettynä penkkinä, ja siksi se on ihan lytyssä. Tuo reunan kolhu syntyi, kun majan katolla säilytetty polkupyörä tippui sen päälle. Parasta mitä kattilassa on koskaan tehty, on peruna-liha- sekoitus, jota olen tehnyt täällä Kyangwalissa. Uutta kattilaa tullaan käyttämään vain kastikkeiden tekemiseen ja papuihin. Alamme kokata sillä heti, tänä iltana syömme uuden kattilan papuja.

7. Debide Bisimwa Sukupuoli: Mies Syntymävuosi:1986 Ei enää muita perheenjäseniä Alkuperäinen koti Kongon demokraattisessa tasavallassa, Bukavun kylässä Etelä-Kivussa

8. Pakolaisuuden historia Pakolaisuuden syy: Sota Kongossa. Äitini oli heimoltaan bayamulenge. Hänet tapettiin kun bayamulenget taistelivat hallitusta vastaan. Isä oli eri heimoa, hän pakeni Etelä-Afrikkaan, mutta palasi 2008 Kongoon, jolloin hänetkin tapettiin. Pakolaisuuden reitti 2004 heinäkuussa lähdimme kotoamme Bukavusta Gomaan, jossa olimme vuoteen 2005 asti. Lähdin Gomasta Kampalaan vuoden 2005 toukokuussa. 2007 saavuin tänne Kyangwaliin.

9. Kitara kaverina Soitin Gomassa kitaraa Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen ennallistetussa kirkossa. Kun minun piti paeta, kirkon ihmiset veivät minut rajalle pickupin sisällä. Kun jäin rajalle, sain papilta kitaran. Pappi kertoi että soitat tällä missä vaan niin jumala kuulee ja auttaa. Otin bussin Kampalaan. Kampalassa kävelin UNHCR:lle. Parin vuoden ajan asuin siellä, ja 9 ihmistä asui kanssani samassa kolmen huoneen asunnossa.

10. Missä ja milloin sait nämä kenkäsi? Sain hyvät pisteet koulusta, kun olin 13-vuotias. Äiti osti sen kunniaksi minulle kengät Bukavun torilta ja toi ne kotiin. Olin yllättynyt ja todella iloinen. Vaikka ne olivat liian suuret, aloin silti heti käyttää niitä. Tungin niihin kankaanpalasia jotta ne sopisivat paremmin. Olin niin innoissani. Minulla on nyt kolmet kengät: muoviset siniset, nämä ja kirkkolenkkarit. Jos sataa, käytän näitä äidin antamia kenkiä, sillä en halua liata punamustia kirkkolenkkareitani.

11. Kenkien vaiheita Reikä kengän pohjassa syntyi, kun olin kulkemassa Kongossa Virungon jalkapallostadionille nähdäkseni pelin vuonna 2004. Gomassa on paljon isoja tulivuoriperäisiä kiviä. Astuin sellaiseen, ja vasempaan kenkään tuli reikä. Se sattui todella paljon, mutta pääsimme silti katsomaan peliä. Bukawu Dawa voitti Kabashan. Vaikka nämä kengät ovat minulle rakkaat, haluan antaa ne Suomeen, sillä haluan kertoa tarinani. Tulen muistamaan nämä äidin antamat kengät niistä uusista, jotka minulle annatte.

12. Kenkien vaiheita Mikä on oudoin kenkiisi liittyvä tilanne? Kun saavuin Kampalaan, menin kirkkoon. Kaikilla oli hienot kengät ja siistit vaatteet, ja minulla oli aivan likaiset. Pelkäsin että ihmiset ajaisivat minut ulos. Eivät ajaneet. Mitkä olivat onnellisimmat askeleesi näissä kengissä? Opetin ugandalaisille ystävilleni kitaransoittoa, ja menimme opettelun jälkeen Garden City -ostoskeskukseen Kampalassa 2005. Sen lähellä oli taloja, jotka muistuttivat minua Kongosta.

13. Minne toivot näiden uusien kenkien sinut johdattavan? Minne tahansa minne haluan mennä. Kirkkoon nyt aluksi. Toivoisin myös että kengät voisivat viedä minut kouluun. Tahtoisin tilintarkastajaksi, lakimieheksi tai muusikoksi. Minulla on jo kolme musiikkikappaletta levylleni.