1 / 37

Gerontologisesta tutkimuksesta

Esityksen rakenne. Gerontologinen tutkimusIK-hanke -kokonaisuuden esittelyOman tutkimuksen esittely. Gerontologinen tutkimus. Katsaus gerontologiseen tutkimukseen ja teoriaan. Nuori vanhuus. Gerontologisella tutkimuksella suhteellisen lyhyt historiaSosiologiassa vanhuutta ksitelty vhnVanhen

royce
Download Presentation

Gerontologisesta tutkimuksesta

An Image/Link below is provided (as is) to download presentation Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author. Content is provided to you AS IS for your information and personal use only. Download presentation by click this link. While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server. During download, if you can't get a presentation, the file might be deleted by the publisher.

E N D

Presentation Transcript


    1. Gerontologisesta tutkimuksesta Kirsi Ollonqvist kirsi.ollonqvist@kela.fi Sosiologian kysymyksiä –luentosarja 15.4.2008

    2. Esityksen rakenne Gerontologinen tutkimus IKÄ-hanke -kokonaisuuden esittely Oman tutkimuksen esittely

    3. Gerontologinen tutkimus Katsaus gerontologiseen tutkimukseen ja teoriaan

    4. Nuori vanhuus Gerontologisella tutkimuksella suhteellisen lyhyt historia Sosiologiassa vanhuutta käsitelty vähän Vanheneminen biologinen prosessi, jolle yhteiskunta ja kulttuuri antavat merkityksiä Miten vanhenemisprosesseja kulttuurisesti ja sosiaalisesti säännellään Miten väestön ikärakenne vaikuttaa yhteiskunnan toimintaan

    5. Sosiaalinen vanheneminen tarkoittaa kaikkia yksilön ja yhteiskunnan välisessä vuorovaikutuksessa mikro- ja makrotasolla tapahtuvia muutoksia, jotka johtuvat vanhenemisesta tarkoittaa niiden muutosten ennustettavaa seuraantoa, jotka ilmenevät yksilön rooleissa ja statuksessa elämänkulun aikana on mielivaltainen määrittelyprosessi, jossa määritellään, mikä on sopivaa tai mitä odotetaan tietynikäisiltä ihmisiltä, riippumatta siitä, mihin he kussakin iässä kykenevät

    6. Aktiivisuusteoria Hyvään vanhenemiseen johtaa aktiivisuuden ylläpitäminen ja mahdollisten menetysten kompensoiminen jollakin aktiivisella tavalla Keskeiset käsitteet: aktiivisuus, tasapaino, sopeutuminen roolimenetyksiin ja elämään tyytyväisyys Havinghurst ja Albrecht 1953: Older people.

    7. Irtaantumisteoria Hyvään vanhenemiseen vie yksilön ja häntä ympäröivän sosiaalisen ympäristön, yhteiskunnan, molemminpuolinen irtaantuminen toisistaan. Cumming ja Henry 1961: Growing old. The process of disengagement. Kritisoitu paljon, ei saa tutkijoiden kannatusta Vaikutus yhtenä keskeisenä vanhenemiseen liittyvänä ajattelumallina on voimakas

    8. Jatkuvuusteoria Hyvä vanheneminen on seurausta ihmisen elämänkulkunsa aikana omaksumista toimintamalleista, päämääränasetteluista ja kyvystä sopeutua iän mukanaan mahdollisesti tuomiin muutoksiin. Keskeistä: päämäärien omaksuminen ja sopeutumiskyvyn ylläpitäminen Atchley 1989: The continuity theory of normal aging.

    9. Sosioemotionaalisen valinnan teoria Lähtökohta lähellä irtaantumisteoriaa: vanheneminen pitkälti irtaantumista Kun voimavarat vähenevät ja toimintakyky heikkenee, ihminen suuntaa toimintaansa ja vuorovaikutustaan sellaisiin kohteisiin, jotka ovat emotionaalisesti palkitsevia. Carstensen 1991: Selectivity theory: Social activity in life-span context

    10. Baltesin SOC –teoria Ikääntyneet voivat jatkaa tärkeänä pitämäänsä toimintaa kehittämällä kompensoivia toimintatapoja ja säästämällä energiaa ja resursseja jättämällä vähemmän arvostamiaan asioita tekemättä. Keskeiset käsitteet: Selection, Optimization, Compensation Baltes ja Baltes 1990: Psychological perspectives on successful aging: The model of selective optimization with compensation.

    11. Lawtonin ekologinen teoria Kun yksilön kyky suoriutua vähenee, hänestä tulee haavoittuvaisempi ympäristön asettamille vaatimuksille. Keskeistä: yksilön kompetenssi ja ympäristön paine Lawton ja Nahemow 1973: Ecology and the aging process.

    12. IKÄ-hanke Tutkimukseni taustaprojektin lyhyt kuvaus

    13. Väestön vanheneminen

    15. Ikäihmisten kuntoutuksen vaikuttavuustutkimus Kela Helsingin, Jyväskylän ja Turun yliopistot Kansanterveyslaitos Kuntaliitto 7 kuntoutuslaitosta 41 kuntaa

    17. IKÄ-hankkeen tavoite tutkia kuntoutuksen vaikuttavuutta (RCT) kartoittaa kuntoutuksen toteutumista (neljä osa-hanketta) arvioida kustannus-vaikuttavuutta (RCT)

    19. Valinta- ja poissulkukriteerit Valinta: Yli 65-vuotias. Kotona asuva. Toimintakyky on alentunut ja kotona selviytyminen heikentynyt. Eläkkeensaajien hoitotukipäätös tai täyttää eläkkeensaajien hoitotuen kriteerit. Poissulku: Sairaus, joka on kuntoutuseste tai estäisi selviytymisen kuntoutuksesta. Vakava, nopeasti etenevä sairaus. Vaikea dementia (MMSE < 18) tai vaikea muistihäiriö. Laitoskuntoutuksesta alle viisi vuotta.

    20. Ikääntyneiden kotona asuminen ja arki Omaan tutkimukseeni liittyviä kysymyksiä

    21. Kodin merkitys Vilkko (1998, 2001): ”kodin tuntu” Tutkimusten mukaan koti on tärkeä ja merkityksellinen paikka ikääntyville Kiintymys paikkaan (place attachment) muodostuu, kun siellä suoritettuun toimintaan liitetään erityinen merkitys Koti luo kontrollin tunnetta olemalla piilossa katseilta, sen turvallisen perustan ympärille muodostetaan identiteetti (place identity)

    22. 90-luvun poliittiset linjaukset Vanhuus sijoitettiin yksityiskotiin Hallitusohjelma: ”Vanhusväestön oikeus hyvään hoitoon turvataan. Vanhustenhuollon palveluja uudistetaan tavoitteena erityisesti kotihoidon vahvistaminen ja sitä tukevien palveluiden kehittäminen. Vanhustenhuollossa ja vanhusten palveluiden kehittämisessä keskeistä on ikääntyneiden toimintakyvyn, omatoimisuuden ja itsenäisen suoriutumisen vahvistaminen.” Suomessa tehtiin 1990-luvulla vanhuspoliittiset linjaukset, joiden mukaan vanhuus sijoitettiin yksityiskotiin. Näin kysymys kodista muokattiin dikotomiseksi koti-laitos vastakkainasettelulla. Rajauksella pyrittiin ennakoimaan suurten ikäluokkien hoivan tarvetta ja keventämään samalla raskasta laitoshoivan rakennetta. Sitä perusteltiin myös kodin ja tutun asuinympäristön merkityksellisyydellä (ks. esim. Vaarama 2001). Hyvinvointipolitiikan tavoitteena on tukea vanhusten täysipainoista ja laadukasta elämää sekä selviytymistä mahdollisimman pitkään omassa kodissaan (Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiat 2015: kohti sosiaalisesti kestävää ja taloudellisesti elinvoimaista yhteiskuntaa 2006 s.19) ja (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007b s.13). Ikääntymisen nähdään olevan ”parhaimmillaan 20–30 vuoden vaihe, josta vähintään puolet on useimmilla aktiivisen ikääntymisen aikaa ja loppuosassa korostuvat vanhuuden hoivan ja pitkäaikaishoidon tarpeet” (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007a s. 39). Ikääntymisen ensimmäisessä vaiheessa (65–79-vuotiaiden keskuudessa) toimintakyky ja edellytykset itsenäiseen elämään ovat yleensä tallella ja ikäihminen voi olla paitsi palvelujen käyttäjä myös resurssi. Kun toimintakyvyn rajoitteet lisääntyvät, voidaan raskaan hoivan tarvetta edelleen siirtää runsaalla ja kattavalla kotihoidolla sekä tukemalla omaishoitoa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007a s.40-42.) Toimintakyvyn vahvistaminen mainitaan myös Terveyden edistämisen politiikkaohjelmassa (Terveyden edistämisen politiikkaohjelma 2007). Samalla painopisteiksi määritellään myös ikäihmisten osallisuus, jota voidaan edistää esteettömyydellä. Politiikkaohjelman toteutumisen indikaattorina mainitaan kotona asuvien osuus iäkkäästä väestöstä, yli 75-vuotiaista. Palvelujen kehittämisen tueksi on laadittu Ikäihmisten palvelujen laatusuositus (Sosiaali- ja terveysministeriö 2008a), jonka tavoitteena on lisätä ikäihmisten terveyttä ja hyvinvointia sekä parantaa palvelujen laatua ja vaikuttavuutta (mt, s.9). Suosituksessa nähdään, että riittävä kotihoito ja tehostettu palvelutaloasuminen sekä uudentyyppisten hoivapalvelujen kehittäminen mahdollistavat pitkäaikaisen laitoshoidon osuuden vähentämisen (mt, s.29). Suomessa tehtiin 1990-luvulla vanhuspoliittiset linjaukset, joiden mukaan vanhuus sijoitettiin yksityiskotiin. Näin kysymys kodista muokattiin dikotomiseksi koti-laitos vastakkainasettelulla. Rajauksella pyrittiin ennakoimaan suurten ikäluokkien hoivan tarvetta ja keventämään samalla raskasta laitoshoivan rakennetta. Sitä perusteltiin myös kodin ja tutun asuinympäristön merkityksellisyydellä (ks. esim. Vaarama 2001). Hyvinvointipolitiikan tavoitteena on tukea vanhusten täysipainoista ja laadukasta elämää sekä selviytymistä mahdollisimman pitkään omassa kodissaan (Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiat 2015: kohti sosiaalisesti kestävää ja taloudellisesti elinvoimaista yhteiskuntaa 2006 s.19) ja (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007b s.13). Ikääntymisen nähdään olevan ”parhaimmillaan 20–30 vuoden vaihe, josta vähintään puolet on useimmilla aktiivisen ikääntymisen aikaa ja loppuosassa korostuvat vanhuuden hoivan ja pitkäaikaishoidon tarpeet” (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007a s. 39). Ikääntymisen ensimmäisessä vaiheessa (65–79-vuotiaiden keskuudessa) toimintakyky ja edellytykset itsenäiseen elämään ovat yleensä tallella ja ikäihminen voi olla paitsi palvelujen käyttäjä myös resurssi. Kun toimintakyvyn rajoitteet lisääntyvät, voidaan raskaan hoivan tarvetta edelleen siirtää runsaalla ja kattavalla kotihoidolla sekä tukemalla omaishoitoa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007a s.40-42.) Toimintakyvyn vahvistaminen mainitaan myös Terveyden edistämisen politiikkaohjelmassa (Terveyden edistämisen politiikkaohjelma 2007). Samalla painopisteiksi määritellään myös ikäihmisten osallisuus, jota voidaan edistää esteettömyydellä. Politiikkaohjelman toteutumisen indikaattorina mainitaan kotona asuvien osuus iäkkäästä väestöstä, yli 75-vuotiaista. Palvelujen kehittämisen tueksi on laadittu Ikäihmisten palvelujen laatusuositus (Sosiaali- ja terveysministeriö 2008a), jonka tavoitteena on lisätä ikäihmisten terveyttä ja hyvinvointia sekä parantaa palvelujen laatua ja vaikuttavuutta (mt, s.9). Suosituksessa nähdään, että riittävä kotihoito ja tehostettu palvelutaloasuminen sekä uudentyyppisten hoivapalvelujen kehittäminen mahdollistavat pitkäaikaisen laitoshoidon osuuden vähentämisen (mt, s.29).

    23. KASTE-ohjelma 2008-2011 2012 mennessä 75 v. täyttäneistä henkilöistä: 91–92 % asuu kotona itsenäisesti tai kattavan palvelutarpeen arvioinnin perusteella myönnettyjen tarkoituksenmukaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvin, 13–14 % saa säännöllistä kotihoitoa, 5-6 % saa omaishoidon tukea, 5-6 % on tehostetun palveluasumisen piirissä, 3 % on hoidossa vanhainkodeissa tai pitkäaikaisessa hoidossa terveyskeskusten vuodeosastoilla

    24. Aging in place Koska olemme muodostaneet syvän kiintymyksen paikkoihin, joissa olemme pitkään asuneet, meidän tulisi saada asua siellä myös vanhentuessamme eikä muuttaa vanhuksille suunniteltuihin asuntoihin Martin-Matthews (2007): suurin osa kotihoitoa koskevista teksteistä käsittelee ’kotia’ ikään kuin se olisi vain nelikirjaiminen korvike sanoille ’sairaala’ tai ’laitos’

    25. Tutkimuskysymykset Kuvata, millaisia merkityksiä ikääntyneet antavat kotona asumiselle Ymmärtää, miten ikääntyneet kokevat arjen kotona Ymmärtää, miten ikääntyneet kokivat kuntoutuksen tukevan arkea kotona

    26. Tutkimusaineisto Keskustelut, joita kävin 56 ikääntyneen kanssa heidän kodeissaan ja kuntoutuslaitoksissa 1600 sivua litteroitua tekstiä Kentällä ollessa tekemäni havainnot (ei varsinaista havainnointiaineistoa)

    27. Ikääntyneiden haastatteleminen Ihmisiä, joilla pitkä elämänhistoria Ihmisiä, jotka yksinäisiä Ihmisiä, joiden elämänkokemus erilainen Ihmisiä, jotka tottumattomia kertomaan ajatuksistaan Raihnaita ihmisiä Dementoituneita ihmisiä

    28. Lievitystä yksinäisyyteen H: Hän varmaan täälä käyny - tehny sen kotikäynnin - nii mitäs siitä, onks semmonen tarpeen? V: Ei se pahitteekskaan oo, ihan... ei se pahitteeks oo kyllä - sillon hän kävi niin tuota ja... siinä tarinoitii. H: No mitä hyötyy- V: Niinkun nyt esimerkiks siunkii kans (naurahtaa). H: Nii, joo. Mitä hyötyy siitä on et hän käy tääl kotona? V: No oli siit ainaki sellai, niin kato palijo tulee oltuu yksikseen, mie oon tarvinna kaverii. Et siekii voit tulla viel sit toistekkin. Mie eilen (---) nii lähettäis vaik tantsuihi (naurahtaa). (H37)

    29. Aineiston analysoiminen Aineistolähtöisyys Taustalla fenomenologinen psykologia Kuvaus Yksilökohtaisten merkitysten muodostuminen Merkityskokonaisuuksien muodostuminen

    30. Kotona asuminen ikääntyneiden kokemana Tuttuus Itsenäisyys Rauhallisuus Konkreettinen monumentti elämästä Olen vielä kunnossa Yksinäisyys Vaikeuksien kohtaaminen

    31. Tuttuus H: Sitte jos miettis semmosta, ett tota noin, miksi on mukavampi asua kotona, kun esimerkiks jossain vanhustentalossa? V: No minä sanon näin, että tähän niin on kottiunu. Täss on - se tuntuu niin kotikkaalta - ei, sillä en halua lähteä mihinkään - niin kauan kun pystyn. (Selma)

    32. Itsenäisyys V: (---) Ja kylä kaikkien… kannattaa pyrkiä asuun kotona niin kauan kun… vähänkin tulee toimeen, mun mielestäni. On täällä oma vapaus ja ei oo jokapaikassa - niitä kurkkijoita ja urkkijoita (naurahtaa) että kuinka sä olet ja elät näissä tiloissa. Täällä voi vähän vaikka - pitää riehua yllä ja kaikkea muuta - television pistää suurelle ja jos huonosti kuuleekin, nii… (Ilmari)

    33. Rauhallisuus H: Mikäs siinä on siinä tämänhetkisessä asunnossa niinku parempaa ku sitte vanhainkodissa? V: Oma vapaus ja rauha ja… mitäs kaikkea siinä on - hiljasuus. Mä tykkään hiljasesta, siä ei mikää häiritte. Siä on - mullon semmonen naapuri että, kun mä asun päätyhuoneessa, niin siinä toisen seinän takana on semmonen ihminen, joka mennee ennen kahdeksaa ehtoolla maata ja se on koko yön hiljaa (nauraa). Siä o niinku hautuumaalla sitte kun sinne mennee maate. (Rauha)

    34. Konkreettinen monumentti elämästä V: (---) ja ku minäki oon täsä kuule teheny nii, kuuskymmentävuonna tähän tultiin, tämä oli aivan semmonen olematon paikka, täsä oli kovasti työtä ja huolta ja, minä oon aina täsä ollu ja mä oon viihtyny. H: Nii just. Siinä on sitte se niinku se oma elämäntyö tavallaan missä niinku asuu ja on niin näkee sen, joo. V: Niin, näin on. (Senja)

    35. Olen vielä kunnossa V: (---) kyl mie oon katsont et tuota, ko mie käyn sitä ukkoo siel katsomas ja tuota… ei miun huolis kauvaa olla, ko mie oisin samallaine. Et se tarttus - niinku tauti puseroon. H: Nii, et kun saa apua, nii sitte ei kohta itte jaksakkaan? V: Ei ei kehtaa tehäkkää mittää eikä jaksa. Se viep - miust tuntuu - et se viep tuota… voivoi ko ne siel höpöttäät niit ommii asioita. Nii ko [mieskin] nii lausuu sit niitä runojaan iha vakituiseen. Kuuntelee sit niitä ja katsokoo tuota. Ja itse oot olevinaas vähä - eihä itsiään tunnusta nii huonoks nii kun sitä on. Katsot ko ne köpöttelööt ni ei se oo yhtää mukavaa. Eikä sitä itse huomaa et tuota mie oon ihan samanlainen. Miehä oon paljo paremp ko tuo - se tulloo sellanen ajatus. Et enhä mie vielä tuollane oo. (Vieno)

    36. Yksinäisyys V: (---) Tämmöstä se on että kun näin yksin jää niin ei siinä ole mitään - ei ketään tartte odottaa - joku voi tulla, mutta yllättäen ihan tulee sitte ja, ja se on kauheen mukavaa että joku tulee. (Lahja)

    37. Vaikeuksien kohtaaminen V: (---) Siis semmosia hätääntymisiä tulee ja ahdistavia tilanteita sitten YKSIN, jos on joku semmonen, mut muuten mä kyllä IHAN viihdyn yksin, mä tykkään asua yksin ja olis kiva, ku sais vielä olla jonkunkin aikaa, mut tota, etten mä ollenkaan tarkota, et mun tarttis. Mielelläni mä siellä olisin, mutta kuitenkin, että on semmosia turvattomia tunteita ja sitten kun tietää koko ajan, että SE HUONONEE, (Hilja)

    38. Kirjallisuutta Wahl, Tesch-Römer ja Hoff 2007: New dynamics in old age Wahl, Brenner, Mollenkopf, Rothenbacher ja Rott 2006: The many faces of health, competence and well-being in old age Tulle 2004: Old age and agency Bengtson ja Schaie 1999: Handbook of theories of aging Hockey ja James 1993: Growing up and growing old Unruh 1983: Invisible lives. The social worlds of the aged Heikkinen ja Rantanen 2008: Gerontologia Seppänen, Karisto ja Kröger 2007: Vanhuus ja sosiaalityö. Sosiaalityö avuttomuuden ja toimijuuden välissä Karisto 2005: Suuret ikäluokat Sankari ja Jyrkämä 2005: Lapsuudesta vanhuuteen. Iän sosiologiaa

More Related