1 / 58

Maailmankauppajärjestö WTO ja köyhät maat

Maailmankauppajärjestö WTO ja köyhät maat. LUENTO 2 Marikki Stocchetti 20.1.2010. Luentorunko. WTO:n tausta, perusperiaatteet ja toiminta Köyhät maat WTO:n jäseninä Keskeiset kauppasopimukset köyhien maiden kannalta - Tauko 15min -

michel
Download Presentation

Maailmankauppajärjestö WTO ja köyhät maat

An Image/Link below is provided (as is) to download presentation Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author. Content is provided to you AS IS for your information and personal use only. Download presentation by click this link. While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server. During download, if you can't get a presentation, the file might be deleted by the publisher.

E N D

Presentation Transcript


  1. Maailmankauppajärjestö WTO ja köyhät maat LUENTO 2 Marikki Stocchetti 20.1.2010

  2. Luentorunko • WTO:n tausta, perusperiaatteet ja toiminta • Köyhät maat WTO:n jäseninä • Keskeiset kauppasopimukset köyhien maiden kannalta - Tauko 15min - • WTO:n maataloussopimus ja sen vaikutukset köyhille maille • Yhteenveto: kysymyksiä & keskustelua

  3. Mikä on WTO? • Kansainvälinen organisaatio, joka hallinnoi, seuraa ja neuvottelee monenkeskisiä kaupan sääntöjä määritteleviä sopimuksia • Toimii kauppariitojen ratkaisijana • Tarjoaa ”teknistä tukea” köyhille maille • Sopimuksilla erityinen, sitova kv. oikeudellinen status • Päätavoitteena kaupan vapauttaminen ja kaupan esteiden vastavuoroinen poistaminen jäsenmaiden väliltä

  4. Ketkä muodostavat WTO:n? • 153 jäsenmaata, joista valtaosa ’kehitysmaita’ • Suurin osa kaikkein köyhimmistä maista myös mukana tai neuvottelee jäsenyydestä • 32/49 YK:n UNCTADin ns. ’vähiten kehittyneiksi’ eli ’LeastDeveloped Country’ -ryhmän maiksi listatuista • LDC-kriteereinä: alhainen kansantuote, (alle $900/per capita/y) heikot inhimilliset resurssit ja taloudellinen haavoittuvuus • Käytännössä valta EU-USA-Kanada-Japani -nelikolla eli ns. Quad-mailla • Nousevina toimijoina suuret ’kehitysmaat’ Brasilia, Kiina ja Intia • Kattaa jäsenmaidensa myötä 97% maailmankaupasta • Venäjä ei vielä mukana

  5. Miksi maailmankaupasta kiistellään? • Teoreettinen, poliittinen ja juridinen väittely: • Uusklassinen taloustiede ja sen haastajat • Kauppa poliittisena kysymyksenä: kuinka paljon ja millaista kauppapoliittista valtaa voidaan luovuttaa valtiolta/EU:lta monenkeskiselle järjestelmälle? • Neuvottelustrategiat, voimasuhteet jne. • Millaiset sitovat sopimukset edistävät parhaiten kaupallista yhteistyötä? • Kuinka sopimuksia tulkitaan? • Kilpailutilanne eritasoisten toimijoiden välillä • moninaiset vaikutukset maiden ’kehitykseen’ ja ’kehitysmahdollisuuksiin’ • Itsemääräämisoikeuteen • Mitä köyhempi maa, sitä suurempi riippuvuus maailmankaupasta • mutta mitä köyhempi maa, sitä pienemmät mahdollisuudet sillä on yksin vaikuttaa maailmankaupan sääntöihin

  6. Miksi maailmankaupasta kiistellään? • Ydin (kiista)kysymys: Onko kaupan avaaminen hyödyllinen asia ihmiskunnalle? • WTO:ssa hyöty otetaan annettuna: • ’yhteiset säännöt tuovat vakautta ja ennustettavuutta sekä rikkaissa että köyhissä maissa’ • ’Kansainväliset markkinat edistävät globaalia tehokkuutta, kannustavat kilpailukyvyn lisäämiseen ja positiiviseen muutokseen WTO jäsenmaissa’ • Väitteet kaupan vapauttamisen köyhyyden vähentämisvaikutuksista • Esim. Maailmanpankin ekonomistien perusteesi esim. David Dollar& AartKraayvs. Vastaväitteet • Rodrik, Stiglitzvs.Gill & Cox • vrt. rikkaiden maiden omat kehitysstrategiat ja vahva protektionismi

  7. Miksi maailmankaupasta kiistellään? • Kiista hyödyn jakautumisesta • Maiden välillä (rikkaat ja köyhät maat) • Maiden sisällä (eri sektorit, eri toimijat saman sektorin sisällä esim. pienviljelijät vs. suurtuottajat) • Ketkä neuvottelevat valtion/EU:n nimissä? • Kiista kaupasta ja kehityksestä • Onko kaupan avaaminen väline vai päämäärä sinänsä? • Kiista WTO:n kasvavasta roolista kansainvälisessä hallinnassa • WTO YK (esim. UNCTAD, FAO ja WIPO) • ”Kestävän kehityksen edistäminen”

  8. WTO:n taustaa • Perustettiin vuonna 1994 Uruguayn neuvottelukierroksen päätteeksi • toiminut vuodesta 1995 • Edeltäjä GATT (1947-), Tavarakaupan tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus (General Agreement on Tariffs and Trade), jonka perustalle WTO muodostettiin • Juuret 1947 ns. Bretton Woods Instituutioiden perheessä IMF:n ja Maailmanpankin tavoin. • Alun perin 23 jäsenmaata, joista 11 kehitysmaita • Esim. Intia, Pakistan, Kuuba • Huom! ’ITO-suunnitelma’ kaatui USA:n kongressin vastustukseen

  9. GATTin perintö WTO:ssa • GATT-sopimus muodostaan WTO:n lainsäädännön ytimen tavarakaupan osalta • Yksi-valtio-yksi-ääni –periaate • (vrt. Maailmanpankki dollari/ääni –periaate) • Yksimielisyysperiaate • Periaatteessa yksikin läsnä oleva jäsen voisi rikkoa yksimielisyyden, mutta käytännössä WTO:ssa ei koskaan äänestetä • Jäsenmaiden välisiä eroja ei korosteta: Muodollinen tasavertaisuus rikkaiden ja köyhien maiden, vahvojen ja heikkojen talouksien välillä • Esim. kehitysmaastatuksen määrittelee hakija itse jäsenyyttä hakiessa, oikeus ns. kehitysmaiden erityiskohteluun määritellään sopimuskohtaisesti • ’Vähiten kehittyneiden´eli ns. LDC-maiden status selvempi, • tietyt myönnytykset koskevat yhteisesti koko LDC-luokkaa

  10. WTO:n keskeisiä periaatteita • Syrjimättömyys-periaate ”Non-discrimination”(GATT I & III): Jäsenmaiden keskinäisen syrjinnän kieltämisen periaate • Koostuu kahdesta elementistä: • ”Suosituimmuusperiaate” tai suosituimmuuskohtelusta” • ”Kansallisen kohtelun periaatteesta” tai kohtelusta”

  11. Suosituimmuusperiaate/kohtelu • 1) ”MostFavouredNation”principle/treatment (MFN) Kaikkia WTO-jäsenmaita ja niiden tuotteita on kohdeltava yhdenmukaisesti. Yhden WTO:n jäsenen kanssa sovitut esim. tullialennukset on annettava automaattisesti kaikille jäsenmaille. Myös eri maista kotoisin olevia ”samoja” tuotteita on kohdeltava yhtäläisesti. • Eli markkinoille pääsyn periaatteiden on oltava kaikille samat • Poikkeuksena vapaakauppa-alueet ja tulliliitot, joiden jäsenet voivat sopia keskenään pidemmälle viedystä kaupan vapauttamisesta ja suosia toisiaan. • ’Vähiten kehittyneille LDC-maille’ voidaan antaa ryhmänä muita edullisempi poikkeuskohtelu • Tuotteen tuotantotapa ei markkinoille pääsyä määrittävien peruslaatuvaatimusten täyttymisen jälkeen vaikuta kohteluun (esim. työolot, ympäristörikkomukset)

  12. Kansallinenkohtelu • 2)”National Treatment”: Tavarakaupan tuontituotteita on kohdeltava vähintään yhtä hyvin kuin kotimaisia tuotteita niiden ”päästyä” jäsenmaan kansallisille markkinoille/EU:n yhteismarkkinoille • esim. sisäisen verotuksen suhteen.

  13. Muita keskeisiä toimintaperiaatteita • Vastavuoroisuus: Tuonnin esteitä lasketaan vastavuoroisin myönnytyksin, • joko monenkeskisesti kaikkien WTO-jäsenien välillä suosituimmuus-periaatteen mukaisesti • tai kahdenvälisesti, alueellisin vapaakauppasopimuksin perustuen • Läpinäkyvyys: jäsenmaiden kauppaoikeudellisen lainsäädäntöjen & käytäntöjen tulee olla ns. WTO-yhteensopivia, niistä on tiedotettava ja niitä on seurattava • WTO-huomauttaa • toiset WTO-jäsenmaat voivat haastaa

  14. Köyhimpien maiden asemaa määrittäviä periaatteita • GATT 1965 ’Mahdollistava lauseke’ ”EnablingClause”, • esim. orastavan teollisuuden suojalauseke • ei vastavuoroisia tullinalennuksia, ei altistamista kv. kilpailulle • tuontiakorvaavanteollistamistrategian (import substitution) mahdollistaminen • Myös rikkaiden maiden myöntämät tullinalennukset tietyille kehitysmaaryhmille mahdollisia • GATT 1979 ”Kehitysmaiden erityinen ja eriytetty kohtelu” (Special and DiffentiatedTreatement, S&D) • Yhteensä 155 erityisjärjestelyä sopimuskehikon sisällä, ei yksiselitteisiä perusperiaatteita • Suhtautuminen erityiskohteluun muuttui 1980-1990 -luvuilla vrt. ns. Washington Consensus • 2000-luvulla erityiskohtelun voimistuneet vaatimukset vs. alueelliset vapaakauppasopimukset ja S&D korvaaminen kauppa tukevalla kehitysavulla

  15. Köyhempien maiden erityisasema • Sisältää yleiselle tasolla enemmän liikkumavaraa: • Kauppapoliittista joustoa • Mahdollisuus jättäytyä hallinnollisia tai lainsäädännöllisiä reformeja vaativien sopimusten ulkopuolelle osassa sopimuksista • Mahdollisuuden nauttia rikkaiden maiden myöntämistä yleisistä tullietuusjärjestelmistä (GSP GeneralizedSystem of Preferences) • (esim. EU GSP tai EY/EU-AKT maat/markkinoille pääsy 2008 asti) • Valtion taloudellisen ohjauksen suurempi liikkumatila teoriassa: tukiaiset, tullisuojaus tai kaupan vapauttamisen pidemmät siirtymäajat • Teknistä ja taloudellista tukea: • Tuki kehitysmaiden osallistumiselle WTO:n toimintaan • Kaupankäyntikapasiteetin lisääminen kehitysyhteistyön kautta

  16. Miten köyhien maiden erityiskohtelua on perusteltu? • Köyhimpiä maita yhdistäviä tekijöitä (J. Stiglitzin 2005 mukaan): • Köyhyyden poistamistavoitteen ensisijaisuus, kauppa keinona tavoitteeseen pyrittäessä • Köyhien maiden poliittinen haavoittuvuus ja taloudellisen toiminnan rajoitteet: • Vähäinen inhimillinen pääoma ja tuotantokapasiteetti • Heikot instituutiot (hallinnolliset, poliittiset ja juridiset) • Infrastruktuurin puute (tiet, satamat, kuljetuskalusto) • Maantieteelliset rajoitteet (ympäristön tila, maaperän köyhtyminen, herkkyys luonnonkatastrofeille) • Eriytymätön ja kapeapohjainen teollisuuden tuotantorakenne ja kehittymättömät markkinat • Rajoittunut pääsy koulutukseen, terveydenhuoltoon ja muihin yht. palveluihin • Vähäisemmät tiedon ja informaatioteknologian hyödyntämismahdollisuudet

  17. Erityiskohtelusta huolimatta… • GATTinUruguyan kierroksella (1986-1994) rikkaiden ja köyhien maiden etujen yhteensovittaminen epäonnistui pahoin: • Markkinoille pääsyn ehdot eivät merkittävästi parantuneet köyhille maille niille tärkeillä sektoreilla (maatalous, tekstiilit ja vaatteet) • Esim. Näillä sektoreilla OECD:n tullit kehitysmaiden tuotteita kohtaan neljä kertaakorkeammat verrattuna OECD:n maiden sisältä tuleville tuotteille (J. Stiglitz 2005)

  18. Yhden neuvottelukokonaisuuden haaste • Single Undertaking eli yhden neuvottelukokonaisuuden–periaate kauppaneuvotteluissa GATTin Uruguayn kierrokselta (1986-1994) lähtien. • Tarkoittaa sitä, että koko neuvotteluagenda eri asia-alueineen hyväksytään kerralla, yhtä aluetta ei viedä eteenpäin yksin. • Keskeisimpiä neuvottelualueita ovat maatalous, teollisuus ja palvelut (sekä henkisen omaisuuden suoja), joissa kaikissa on saavutettava yksimielinen neuvottelutulos • Sektorikohtaiset sopimukset eivät tule voimaan yksitellen eli ’mitään ei ole sovittu ellei kaikesta ole sovittu’ -periaate

  19. ”Kehityskysymykset” keskeisten neuvottelualueiden sisällä • Maatalous: kehitysmailla eniten ”voitettavaa” EU:n ja USA:n protektionismi • Rikkaiden maiden suojatullien laskeminen, markkinoille pääsy • Polkumyyntiin johtavan tuetun ylituotannon lopettaminen • Teollisuus: kaikille tärkeä, EU ja USA ajavat avoimeksi, tekstiiliteollisuus keskeinen kehitysmaille • Palvelut: tärkeä kasvava sektori EU:lle ja USA:lle • Palveluissa paljon pelissä: • telekommunikaatio, pankkipalvelut ja liikenne & kuljetus, energia • vesihuolto, terveys ja koulutus • työvoiman liikkuvuus

  20. Köyhien maiden erityiskohtelun muutos • Uruguayin kierros muutti ratkaisevasti kehitysmaiden erityiskohtelun periaatetta: • Yhteiset säännöt ja velvoitteet sitovat myös kehitysmaita asteittain: • Pidemmät siirtymäajat täytäntöönpanossa • Mahdollinen tekninen tuki ja laajempi kaupankäyntikykyyn liittyvä (kehitys)apu jäsenmailta • Sopimusten ulkopuolelle jättäytyminen ei enää itsestään selvä vaihtoehto • Ei enää entisten siirtomaiden erityiskohtelua (Esim. EU-AKT –maat) • Yhden neuvottelukokonaisuuden luonteesta johtuen ”Kehityskysymysten” ratkaiseminen neuvottelujen mahdollinen sivutuote, ei kauppaneuvottelujen päätavoite. • ’Kauppaneuvottelujen lopputulosta ei määritä älyllinen johdonmukaisuus, vaan eri intressien suhteet toisiinsa’ (K. Wilska)

  21. GATT/WTO-agendan laajentuminen • 9 neuvottelukierrosta 1947-2010 • Viidellä ensimmäisellä kierroksella (1947-1962) neuvotteluagendalla vain teollisuustuotteiden tullikysymyksiä • 1963-67 ”Kennedyn kierrokselle” tulllikysymysten rinnalle polkumyynnin (anti-dumping) rajoitukset • 1973-1979 ”Tokion kierroksen” ensimmäinen laajentuminen • Tullien lisäleikkaukset, muut kaupan esteet esim. pääasiassa tuontikiintiöt ja –kiellot (non-tariffbarriersNTBs) neuvottelujen kohteeksi, • lisäksi erilliset puitesopimukset esim. tekstiili- ja vaateteollisuuden monikuitusopimus (MFA) 1974

  22. Kauppakysymysten laajentuminen • 1986-1994 Uruguayn kierros ”toinen laajentuminen”, GATTin tulli- ja NTBs-kysymysten rinnalle: • Maatalous (Agreement on Agriculture, AoA) • Tekstiilit ja vaatteet (Agreement on Textiles and Clothing, ATC) • Nelivaiheinen monikuitusopimuksen purku • Palvelut (General Agreement on Trade in Services, GATS), • Henkisen omaisuudensuoja (Trade relatedIntellectual Property Rights, TRIPs). • WTO:n perustaminen • Sopimuksesta organisaatioksi, jolla oma kauppariitojen ratkaisumekanismi(DisputeSettlementMechanism) • WTO:n perustamisen taustalla huomattavat maailmanpoliittiset muutokset • Kylmän sodan päättyminen ’länsimäisen demokratian ja markkinatalouden voittoon’ (?)

  23. WTO:n päätöksenteko • WTO:n korkein päättävä elin on ministerikokous, johon neuvottelukierrokset ”huipentuvat” tai josta ne alkavat. • Virallinen osuus, alueelliset ja temaattiset työryhmät • Kokoontui vuoteen 2005 asti joka toinen vuosi: • Singapore (1997)-uudet kauppakysymykset • Seattle (1999) –kansalaisyhteiskunnan vastustus • Doha (2001) – uusi Kehitysagenda ja -kierros • Cancún (2003) – kehitysmaiden vastustus/alueelliset neuvottelut • HongKong (2005) – kompromissit/Aid for Trade/alueelliset neuvottelut • Geneve mini ministerial (2008) – USA-Intia –kiista/alueelliset neuvottelut

  24. WTO:n organisaatiorakenne • Järjestön päämaja Genevessä • n. 630 jäseninen sihteeristö • WTO:n yleisneuvosto (General Council) • Tätä avustavat tavara- ja palvelukaupan neuvostot sekä teollis-ja tekijänoikeuksista vastaava TRIPS-neuvosto • Yleisneuvosto kokoontuu myös jäsenmaiden kauppapolitiikkaa seuraavana elimenä sekä kauppariitoja sovittelevana foorumina ennen varsinaisen riitojen ratkaisumekanismin käynnistämistä • Sektorikohtaiset työryhmät valmistelevat kauppa-agendaa ministerikokouksia varten • Kuvassa WTO:n johtaja Pascal Lamy (ex. EU kauppakomissaari 1999-2004)

  25. WTO:n päämajassa tapahtuu • Tehtävinä lisäksi: • Hallinnollinen ja tekninen tuki WTO:n toimielimille sekä eri maiden kauppavaltuuskunnille kauppaneuvotteluissa ja kauppasopimusten täytäntöönpanossa • Rajoitetusti erityistukea kehitysmaille, erityisesti kaikkein köyhimmille • Kauppapolitiikan seuranta ja tilastointi • Kauppaoikeudellista neuvontaa jäsenmaille WTO:n sopimusten tulkinnassa ja riitojen ratkaisussa • Jäsenyysneuvottelut uusien jäsenmaiden kanssa

  26. Köyhät maat WTO:n jäseninä • Jäsenmaiden muodollinen tasa-arvoisuus esim. WTO:n sihteeristön komiteoiden johdossa valtaosa virkamiehiä ’lähtöisin’ kehitysmaista • Köyhimmille maille todellinen ongelma valmistautuminen kauppaneuvotteluihin • Niiden voimavarat eivät riitä etenkään moneen yhtäaikaiseen neuvotteluun eri sektoreilla • Oman selkeän kauppa- ja kehitysstrategian puuttuminen • Donorien toiveet • WTO:n viikko-ohjelma sisältää keskimäärin 50-60 kokousta… • Lisätaakan muodostavat samanaikaiset alueelliset vapaakauppasopimusneuvottelut, (joista puhutaan myöhemmillä luennoilla)

  27. Köyhät maat WTO:n jäseninä • …Mitä monimutkaisemmaksi ja laajemmaksi WTO:n säännöstö muuttuu, sitä enemmän tarvitaan kokouksia ja tapaamisia sen hallinnoimiseksi ja ohjaamiseksi. • Rikkaiden maiden lähetystöt Genevessä kasvavat • Esim. USA:lla yli 250 kauppaneuvottelijaa pysyvästi paikalla • EU:lla vielä enemmän, tuki jäsenmaiden ministeriöiltä sekä erityisesti EU:n komissiolta, jonka toimivaltaan kauppapolitiikka kuuluu • Lisäksi teollisuuden, maatalouden ja palvelusektorin lobbarit aktiivisesti paikalla • Rikkailla mailla viralliset mekanismit lobbareiden kuulemiseksi

  28. Köyhät maat WTO:n jäseninä • Vertailukohtana esim. Bangladesh, jolla on yksi pysyvä edustaja Genevessä • Osalla kaikkein köyhimpiä maita/kehitysmaita ei ole varaa pitää yhtään pysyvää edustajaa WTO:ssa • ”Läsnäolovaje” kertautuu itse ministerikokousten valtuuskuntien kokoonpanoissa • Esim. Suomi edustautuu EU:n kautta, lisäksi oma valtuuskunta: ministeriöiden virallisen delegaation lisäksi eturyhmät: MTK, SAK, Elinkeinoelämän keskusliitto, teollisuuden työnantajat, KEPA (HongKong 2005).

  29. Seurauksena ”WTO:n demokratiavaje” • Kuinka käytännössä taata yksimielisyys-periaatteen toimivuus tällaisessa tilanteessa? Johtaa epävirallisiin käytäntöihin: • Rikkaat jäsenmaat kokoavat pieniä ”esineuvotteluryhmiä”, joiden päätöksiin köyhimmillä mailla on vielä vähemmän reagointiaikaa • USA:n, EU:n, Kanadan ja Japanin ns. Quad-maiden ravintolatapaamiset • Ns. Green Room –käytäntö Uruguayn kierroksella eli ”Vihreän kammarin” suljetut kokoukset, jonne WTO:n johtovaltiot kutsuvat valikoiden kolmansia osapuolia

  30. Seurauksena ”leirijako” WTO:n sisällä • USA:n, EU ja G10 neuvotteluryhmittymien lisäksi kehitysmaataustaisia kokoonpanoja: • G20-ryhmä =21 WTO jäsentä, ”suuria kehitysmaita” mm. Intia, Kiina, Brasilia, Etelä-Afrikka • Muodostettiin vuonna 2003 haastamaan USA:n ja EU protektionismia ns. Brasilian julistuksella • G33-ryhmä =42 WTO jäsentä • Kehitysmaiden erityiskohtelun vahvistaminen • AKT-maat = 56 Afrikan, Karibian ja Tyynen meren WTO jäsentä • EU:n kehitysyhteisyökumppanimaita (79), entisiä siirtomaita • Mukana myös G33 ja G20 ryhmissä, historiallisten erityisetuisuuksien säilyttäminen (taistelu tästä kuitenkin päättynyt erityisaseman menettämiseen) • G90-ryhmä =AKT-maat, Afrikan Unioni ja vähiten kehittyneet maat

  31. Leirijako WTO:n sisällä • Trooppisten tuotteiden tuottajat: lähinnä Latinalaisen Amerikan valtioita • Cairns Group:Maatalousviejävaltioita neljältä mantereelta • Sisältää maita OECD-maista vähiten kehittyneisiin maihin • Maatalousmarkkinoiden ”aito” vapauttaminen avainasia • Toivat maatalouden mukaan Uruguayn kierrokselle Euroopan vastustuksesta huolimatta • Argentiina, Australia, Bolivia, Indonesia, Malesia, Etelä-Afrikka jne. yht. 18 valtiota

  32. Köyhät maat ja kauppariidat WTO:ssa • Sopimus WTO:n riitojen ratkaisusta (DisputeSettlementUndestanding) • Tekee WTO:sta erityisen kv. Poliittisen/oikeudellisen toimijan • Laaja ja sitova rangaistusoikeus tapauksissa, joiden katsotaan olevan WTO:n sopimusten vastaisia • Yleensä kuitenkin noin puolet tapauksissa ratkaistaan sovittelemalla • Voi asetta ristikkäisiä sanktioita eli kohdistaa rangaistuksen sääntöjä rikkoneen maan mihin tahansa kaupan osaan • Esim. MFN-suosituimmuusstatuksen jäädyttäminen • Kiistan voittanut maa voi määrittää rangaistuksen kohteen

  33. Köyhät maat ja kauppariidat WTO:ssa • Mikä tahansa maa, joka todetaan rikkovan sopimuksia voi joutua rangaistavaksi • Riitojen ratkaisumekanismia koordinoi WTO:n yleisneuvosto • Asettaa riitojen ratkaisupaneelin • WTO:n oma lakiasiainosasto mukana sääntöjen tulkinnassa • vrt. ”tuomioistuimen puolueettomuus” • Sanktiot merkittäviä myös suurille WTO-maille, mutta niin on sanktioiden ”sietokykykin”

  34. Köyhät maat ja kauppariidat WTO:ssa • Esimerkiksi USA:n ja EU:n välinen hormonilihakiista 1996 - (2008) • WTO:n paneeli vaati EU:ta sallimaan kasvuhormoneilla ruokittujen nautojen lihan pääsyn EU:n sisämarkkinoille. • EU kieltäytyi ja WTO myönsi USA:lle oikeuden vaatia 116,8 miljoonan dollarin arvosta kauppasanktioita EU-tuotteille. • Sanktion kohteina mm. Roquefort-juusto, purukumi, vadelmahillo, kurkut, kodintekniikkaa ja moottoripyöriä • Kallista, muttei kaatavaa • EU:lla ässä hihassa: Direktiivi X

  35. Köyhät maat ja kauppariidat WTO:ssa • Köyhän maan asema riitaosapuolena aivan toinen • Periaatteessa esimerkiksi yhteen perushyödykkeeseen kohdistuvat sanktiot voivat kaataa koko maan • romuttaa viennin • tuhota pääelinkeinon harjoittamismahdollisuudet • Mahdolliset köyhyysvaikutukset läpi koko yhteiskunnan • Dohon kehityskierros on liian kuitenkin liian tärkeä, ei tosiasiallista uhkaa. • USA:n/Ecuadorin ja EU banaanisota 1997-2003 • USA haastoi EU:n entisille Karibian siirtomaille myöntämän suosituimmuusaseman laittomana • Peruste: käytäntö polkee Keski-Amerikan banaanintuottajien ja Keski-Amerikassa (Ecuador) banaaneja tuottavien yhdysvaltalaisten yhtiöiden oikeuksia, MFN-periaatteen ja ’mahdollistavan lausekkeen’ vastainen • Karibian maille osuus Euroopan banaanimarkkinoista elintärkeä, vientitulojen ja työpaikkojen pääasiallinen lähde • Kiista ratkaistiin USA ja EU keskinäisellä sopimuksella haastajan eduksi. • Vaikutti laajasti EU:n ja entisten siirtomaiden ns. AKT-maiden kauppasuhteisiin

  36. Kauppariidoissa huomioitavaa • Riitojenratkaisu elin on ollut pääosin EU:n ja USA pelikenttää • EU ja USA haastajana n. 50% nostetuista jutuista • Teollisuusmaat yht. n. 70% jutuissa • Ennakkotapaukset tärkeitä, vaikutus WTO:n normeihin • 56% 1995-2000 nostetuista kanteissa rikkaat maat haastavat suurempia ’kehitysmaita’, suuntaus kasvussa • Köyhien maiden ”kapasiteettivaje” näkyy myös tässä yhteydessä, vaikka juttuja riittäisikin • Prosessien kalleus, paljon hävittävää, vähän voitettavaa • Toisaalta laajat kauppapoliittiset merkitykset • Esim. Banaanisodan Ecuador voittajana/EU hävijänä • WTO-käräjöinnin suhde ympäristösopimuksiin

  37. Yleiskatsaus WTO:n tärkeimpiin sopimuksiin köyhien maiden kannalta • Uruguayn kierroksen perintönä yli 60 sopimuksen, sopimusliitteen ja päätöksen viidakko, joista neuvotellaan edelleen • WTO:n peruskehikko sisältää: • Sopimuksen WTO:n perustamisesta • Sopimukset kolmesta WTO:n keskeisimmästä alueesta: • GATT-sopimukset yht. 12 • GATTS-palvelukauppa • TRIPS-henkisen omaisuuden suoja (teollis- ja tekijänoikeudet) • Sopimukset riitojen ratkaisusta • Sopimukset kauppapolitiikan seuraamisesta • Lisäksi tärkeitä ns. uudet kauppakysymykset: investoinnit, julkiset hankinnat, kilpailupolitiikka ja kaupan edistäminen, joista tällä hetkellä neuvotellaan vain kaupan edistämisestä WTO-tasolla, muita aihealueita yritetään neuvotella alueellisissa sopimuksissa.

  38. WTO:n Maataloussopimus AoA • Maatalous kuumin kiistakysymys WTO-neuvotteluissa, Miksi se on niin tärkeä? • Useimpien rikkaiden ja köyhien maiden edut vastakkain • Maatalouskauppa ”vapaakauppaa” vahvasti lainausmerkeissä • rikkaiden maiden protektionismi on säilynyt ”vapauttamisesta” huolimatta • Maataloussopimus sääntelee kv. ruokakauppaa ja siten maiden harjoittamaa maatalous- ja ruokapolitiikkaa. • Ruokaturvakysymys

  39. WTO:n maataloussopimus AoA • Maatalouskaupan säännöt vaikuttavat miljardien ihmisten toimeentuloon • Maatalous on useimmissa köyhimmissä maissa pääasiallinen työllistäjä (70%), ravinnon- ja vientitulojen lähde • Kuitenkin suurin osa ruuasta kulutetaan edelleen maassa, jossa se tuotetaan • Esim. vehnästä alle viides osa menee vientiin, karkeimmista viljalajikkeista n. 10%, riisistä 6% • Soijapavuista kuitenkin jo 30% • Kahvi, tee, kaakao, puuvilla tärkeitä vientiartikkeleita • Ongelman kaksi puolta: • markkinoille pääsy kehitysmaiden vientituotteille ylituotanto ja dumppaus rikkaissa maissa, jotka täyttävät köyhimpien maiden markkinat • Rikkaiden maiden kilpailukyky ylivoimainen köyhimpiin maihin nähden maailmanmarkkinoilla ja eri markkina-alueilla

  40. Terveysnormeja koskeva sopimus, SPS(Agreement on Sanitary and PhytosanitaryStandards) • Liittyy oleellisesti maataloussopimukseen • Sääntelee ruuan turvallisuutta • Bakteerisisältöä, tuholaismyrkkyjä, tarvittavia tarkastuksia ja merkintöjä sekä eläinten ja kasvien terveyttä. • Määrittää rajat sille, miten turvallista ruokaa WTO-maat voivat vaatia, korvaa maiden itsensä asettamat rajat • Syrjäytti varovaisuus-periaatteen • ”On pidättäydyttävä esimerkiksi tieteellisesti epävarmojen tuotteiden kaupallisesta tuotannosta ja markkinoinnista” • CodexAlimentarious –instituutti määrittelee uudet, yleissitovat standardit, esim. ns. hormoniliha on turvallista • EU:lla lisävaatimukset (DG SANCO ’terveys ja kuluttajat’), • milloin kyse kuluttajien suojelemisesta, milloin suojataan vain markkinoita? • Ns. näkymättömiä kaupan esteitä • Laatuvaatimukset este köyhimpien maiden viennille • Esim. EU-pähkinöiden ja kuivattujen hedelmien standardit rajoittavat tuontia köyhimmistä maista

  41. Tekstiili- ja vaatesopimus (ATC) • Miksi tärkeä? • Vaate- ja tekstiiliteollisuus on monille köyhimmille maille tärkeä työllisyyden ja vientitulojen lähde • 20% köyhimpien maiden teollisuustuotteiden viennistä • Tavoitteena Monikuitusopimuksen tuontikiintiöiden purkaminen ja yhdenmukaistaminen muun tavarakaupan sääntöjen kanssa • Pääsy Kanadan, USA:n, EU:n ja Norjan markkinoille • Korkeat tullit, laskua vain 17% kuin teollisuustuontitulleja WTO:n laskenut n. 40% • Alkuperäsäännökset

  42. Palvelujen kaupan sopimus, GATS(General Agreement on Trade in Services) • Säätelee palvelujen kansainvälistä kauppaa • Maailmantalouden nopeimmin kasvava osa • Kattaa kaiken muun paitsi käsinkosketeltavien tavaroiden kaupan • Pankkitoiminnan, rahoituspalvelut, vakuutukset, matkailu, kuljetukset sekä perinteisesti julkisina palveluina pidetyn terveydenhuollon, koulutuksen ja vesihuollon. • Ylikansallisten yhtiöiden merkittävä rooli (1/3) • Vs. Kehitysmaiden valtio-säätely • Poistettavina esteinä mm. verotus, ympäristölainsäädäntö, julkinen ohjaus • ”Etenee” käytännössä jäsenmaiden omien ”vapauttamislistausten ja aikataulujen” mukaan. • Kysymys MFN- ja kansallisen kohtelun periaatteiden ulottamisesta palveluihin.

  43. Sopimus kauppaan liittyvistä henkisen omaisuuden suojasta (TRIPS) • Sopimus teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista Trade relatedintellectualpropertyrights (TRIPS) • TRIPS luo sitovat maailmanlaajuiset säännöt patenteille, tekijänoikeuksille ja tuotemerkeille. • Kuka omistaa tiedon? • Patentin kaksi puolta: innovaatiot/niiden suojaaminen versus kilpailun rajoittaminen • Eettiset kysymykset • Teollisuusmaiden yhtiöt omistavat 97% maailman patenteista ja 80% köyhissä maissa rekisteröidyistä patenteista • TRIPS uhkaa korvaavaa lääketuotantoa köyhimmissä maissa vaatimalla patenttisuojaa lääkkeille kaikissa maissa • Uhkaa lääkkeiden saatavuutta • Nostaa lääkkeiden hintoja • Nostaa terveydenhuollon menoja

  44. TRIPS • Lisäksi TRIPS soveltaa patentoituihin siemeniin ja kasveihin samoja säännöksiä kuin muihinkin patentteihin • Rajoittaa köyhimpien maiden viljelijöiden oikeuksia säästää (siemenviljaa), vaihtaa tai myydä siemeniä • Vaikutukset ruokaturvaan ja luonnon monimuotoisuuteen • Vastustus jatkuvaa eri suunnilta • 2001 Dohan kehityskierros ja TRIPS:n rajoittaminen

  45. Sopimus kauppaan liittyvistä investoinneista, TRIMS (Trade RelatedInvestmentMeasures) • Määrittelee ulkomaisten investoijien roolia kohdemaassa • Taustalla OECD:ssa 1998 hylätyt monenkeskiset MAI-investointisopimukset • Periaatteessa TRIMS estää maita vaatimasta ulkomaisilta sijoittajilta kotimaisten raaka-aineiden käyttöä tai komponentteja • Tuontirajoituksia ei sallita • Käytännössä kotimaisuusvaatimukset kuitenkin vielä mukana • TRIMS-sopimuksen eteneminen estettiin köyhien maiden taholta WTO:ssa • Siirtynyt kummittelemaan alueellisiin kauppasopimuksiin

  46. ********** Tauko 15 min**********

  47. WTO:n maataloussopimus AoA • Astui voimaan 1995 • Neuvottelujen kiistakapula siitä lähtien • Rakentuu kolmesta pääalueesta, ”pilarista”, joiden puitteissa maataloustuotteiden kv. kauppaa vastavuoroisesti vapautetaan, (vastavuoroisuus ei koske suoraan LDC-maita): • Kotimainen tuki (domesticsupport) • Markkinoille pääsy (marketaccess) • Vientituki (exportsupport)

  48. Kotimainen tuki • ”Kotimainen tuki” määrittelee sen, miten maataloussektoria voidaan tukea julkisin varoin kotimaassa ns. viljelijätuki. • Tuotantotuki, hintatuki ja suora viljelijöiden tulotuki • Kotimaisella tuella pitkä historia sekä EU:ssa että USA:ssa erityisesti toisen maailmansodan jälkeen: • Ruoka strategisena, omavaraisuuteen ja yhteiskunnalliseen vakauteen liittettynä resurssina • Tuen tarkoituksena varmistaa riittävä tuotanto, • parantaa viljelijöiden elinoloja ja elinkeinon harjoittamismahdollisuuksia, • nostaa työllisyyttä, • vakauttaa maatalousmarkkinat ja • taata kansalaisille sopuhintainen ruoka.

  49. Kotimainen tuki • Vuoden 1995 AoA jakoi kotimaisen tuen kolmeen eri ”laatikkoon” tukimuodon oletettujen markkinavaikutusten mukaan: • Oranssilaatikko: tukimuodot, jotka vaikuttavat suoraan tuotantoon ja vääristävät kauppa esim. tuotantotuki • Sininen laatikko: esim. suoratulotuki viljelijöille tuotannon rajoittamiseksi/tulotason turvaamiseksi • Vihreälaatikko: tukimuodot, jotka eivät lisää tuotantoa esim. ympäristöystävällisempien tuotantomuotojen tuki VÄHÄISESTI VÄÄRISTÄVÄT TUET (Blue Box) VÄÄRISTÄMÄTTÖ- MÄT TUET (Green Box) VÄÄRISTÄVÄT TUET (Amber Box)

  50. Kotimainen tuki • Perusongelma: ”oranssin laatikon” tukimuotoja vähennettävä, siniset tai vihreät sallitaan ilman vähennyspaineita, näitä tukija ei voinut myöskään riitauttaa WTO:ssa ennen vuotta 2003 • Ns. peaceclause • Kotimaisten maataloustukien kokonaisvolyymi rikkaissa maissa ei siis merkittävästi vähene. • Suorat tulotuet tasoittavat kuilua korkeiden tuotantokustannusten ja maailmanmarkkinahintojen välillä (Esim. EU:n viljatuotteet) • Teollisuusmaiden on vähennettävä oranssin laatikon tuotantoon sidottuja valtion tukia 20% 1995-2001 (vuosien 1986-1988 tuesta) • Kehitysmaiden vastaavasti 13% kymmenessä vuodessa, vähiten kehittyneiden maiden ei ollenkaan, eivät kuitenkaan saa lisätä tai ottaa käyttöön uusia tukimuotoja

More Related