Luterilaisuus kalvinismin ja arminiolaisuuden välissä

1. Luterilaisuus kalvinismin ja arminiolaisuuden välissä Uskovatko luterilaiset vapaaseen tahtoon? …nykyään

2. Aiheesta • Ei-luterilainen protestanttisuus voidaan käytännössä jakaa kahteen keskenään vastakkaiseen teologiseen perinteeseen: kalvinismiin ja arminiolaisuuteen. • Kalvinismilla tarkoitetaan Sveitsin uskonpuhdistuksen pohjalta syntynyttä teologista perinnettä, jossa keskeinen asema on Jean Calvinin (1509-1564) teologialla. • Arminiolaisuudella tarkoitetaan Jacob Arminiuksen (1560-1609) Alankomaissa käynnistämää protestiliikettä reformoitua teologiaa vastaan sekä tämän liikkeen teologisia perillisiä. • Merkittävin jako protestantismin sisällä ei kuitenkaan kulje kalvinismin ja arminiolaisuuden välillä vaan liberaali-teologian ja raamatullis-konservatiivisen teologian välillä. • Liberaaliprotestanttiset kysymykset kuitenkin sivuutetaan nyt ja tarkastellaan klassisen teologian mukaisia asioita.

3. Termeistä • Suomessa tunnetaan hyvin vähän muuta kuin luterilaista protestanttisuutta. Jopa monet akateemiset teologit saattavat olla tyystin tietämättömiä näistä asioista. • Termiä ”reformoitu” on käytetty virheellisesti puhuttaessa kaikesta, mikä ei ole luterilaista. • Reformoitu teologia = Kalvinismi • Reformoitu kirkko = Manner-Euroopan kalvinistiset kirkot • Suurin osa ei-luterilaisesta protestantismista on jotain aivan muuta kuin reformoitua, tyypillisesti arminiolaista. • Monet reformoidut kuitenkin osoittavat itse samanlaista terminologista ja asenteellista virheellisyyttä arminiolaisia kohtana kuin monet luterilaiset reformoituja kohtaan.

4. Kalvinistisia uskonsuuntia • Reformoidut • Presbyteerit • Kongregationalistit • Matalakirkolliset anglikaanit • Osa baptisteista (ns. partikulaaribaptismi)

5. Arminiolaisia uskonsuuntia • Metodistit • Holiness-liike • Helluntailaiset • Korkeakirkolliset anglikaanit • Osa baptisteista (ns. generaalibaptismi)

6. Olennaiset kysymykset • Vaikka protestantismia jakavat muun muassa sakramenttioppi, kirkko-oppi, pneumatologia ja eskatologia, keskeisintä teologisten linjojen hahmottamisen kannalta on kuitenkin pelastusoppi. • Protestanttista pelastusoppia ovat pitkään määrittäneet seuraavat viisi aihetta/kysymystä: • Millä tavoin uudestisyntymätön ihminen on syntiinlankeemuksen turmelema? • Miten armonvalinta toteutuu? • Kuinka laaja ja vaikuttava sovitus on? • Voiko ihminen vastustaa Jumalan armoa? • Onko pelastuksen menettäminen mahdollista?

7. Arminiolaisuus (Remonstranssi, 1610) Osittainen syntiturmelus Ehdollinen armonvalinta Yleismaailmallinen sovitus Vastustettavissa oleva armo Ehdollinen pyhien kestävyys Kalvinismi (Dortin kaanonit, 1619) Täydellinen syntiturmelus Ehdoton armonvalinta Rajoitettu sovitus Vastustamaton armo Ehdoton pyhien kestävyys Pelastusopin päälinjat

8. Entä luterilaisuus? • Näissä viidessä pelastusopillisessa peruskysymyksessä luterilaisuus horjuu. • Sekä varhaisessa että nykyisessä luterilaisuudessa näihin kysymyksiin on annettu keskenään ristiriitaisia vastauksia. • Tämä ristiriitaisuus näkyy myös luterilaisissa tunnustuskirjoissa. • Gradussani tutkin, mihin nykyluterilaisuus sijoittuu tällä kalvinismin ja arminiolaisuuden välisellä akselilla. • Arminiolaisen pelastusopin omaksuminen tietää myös vapaan tahdon omaksumista.

9. Ihmisen turmeltuneisuus • Tunnustuskirjat katsovat uskosta osattomien kykenevän hyvään ns. maallisissa asioissa, mutta ei hengellisissä. • Mutta jos kerran uudestisyntymätön ihminen kykenee elämään joidenkin käskyjen mukaan, mistä tämä kyky on peräisin? • Jos tämä on paratiisista jäänyttä luontaista hyvyyttä, päädytään pelagiolaisuuteen: syntiinlankeemus ei turmellut ihmistä. • Jos taas tämä on Jumalan edellä käyvän armon vaikutusta, päädytään arminiolaisuuteen: ihminen on vapaa valitsemaan.

10. Armonvalinnan ehdollisuus • Yksimielisyyden ohje opettaa ennaltamääräämistä pelastukseen mutta ei kadotukseen, mikä on ristiriitaista. • Jättämällä valitsematta joitakin ihmisiä pelastukseen, Jumala on hylännyt nämä synteihin ja kadotukseen, sillä kadotus on pelastuksen ainoa vaihtoehto. • Jos ketään ei ole valittu kadotukseen, miksi kukaan sinne silloin joutuu? Eikö Jumala haluakaan kaikkien ihmisten pelastuvan? (1. Tim. 2:4) Vai onko ihminen sittenkin vapaa valitsemaan? • Jos ihminen ei voi tehdä mitään vaikuttaakseen iankaikkiseen kohtaloonsa, pelastuminen on lottoarvontaa, Jumalan mielivallan alaista.

11. Sovituksen laajuus • Jos Kristus on kuollut kaikkien puolesta, miksi kaikki eivät pelastu? • Jos sovitus ei ole rajoitettu, miksi luterilaiset puhuvat predestinaatiosta? • Ortodoksian dogmatiikoissa tehdään ero objektiivisen ja subjektiivisen sovituksen välille: Kristus on kuollut kaikkien puolesta, mutta se hyödyttää vain niitä, jotka uskovat sen omalle kohdalleen. • Mutta jos tämä ero tehdään, mikä enää estää puhumasta vapaan tahdon valinnasta pelastuksen suhteen?

12. Armon vastustettavuus • Tunnustuskirjat opettavat, että ihminen voi vastustaa Jumalan armoa. • Mutta jos ihminen voi vastustaa Jumalan armoa, eikö hän silloin tee valinnan pelastuksensa suhteen? • Tai jos kaikki luonnostaan vastustavat armoa, miksi sitten kukaan pelastuu? Eikö armo tällöin ole sittenkin vastustamaton pelastettujen kohdalla? • Johann Arndt veti tästä johtopäätöksen, että ihminen kykenee vapaan tahdon valintaan Jumalan sanan tätä puhutellessa. (Kirja ”Totisesta kristillisyydestä”, 1605) • Herätyskristillinen pietismi lähestyy arminiolaisuutta.

13. Pyhien kestävyys • Jos luterilaiset opettavat predestinaatiota, miksi silloin opetetaan myös, että ihminen voi luopua uskosta ja menettää pelastuksen? • Eikö predestinaatio ollutkaan predestinaatio uskoon tulleen mutta uskostaan luopuneen kohdalla? • Jos ihminen voi luopua uskosta ja menettää pelastuksensa, eikö armonvalinta tällöin ollut nimenomaan ehdollinen ja koko partikulaarinen predestinaatio-oppi perustavalla tavalla väärä? • ”Pyhä Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina monet luopuvat uskosta ja alkavat seurata eksyttäviä henkiä ja pahojen henkien opetuksia.” (1. Tim. 4:1)

14. Nykyluterilaisuus? • Gradussani pyrin hahmottamaan, mitä nykyluterilaisuus ajattelee näistä asioista. • Erityisesti luterilais-metodistiset keskustelut ovat tässä avuksi, koska niissä luterilaisuus on dialogisuhteessa arminiolaiseen uskontraditioon. • Vaikka vanhurskauttamisoppi on ensisijainen dialogeissa, pelastusoppia käsitellään riittävästi. • Tulokseni osoittavat, että nykyluterilaisuus on pelastusopissaan merkittävästi lähempänä arminiolaisuutta kuin kalvinismia.

15. Oppikeskusteluista • Opillisia arvioita siitä, mihin nykyluterilaisuus sijoittuu kalvinismin ja arminiolaisuuden välisellä akselilla, on mahdollista tehdä aidosti vain vuorovaikutteista teologiaa tutkimalla. Siksi ekumeeniset keskustelut ovat keskeisiä. • Koska luterilaisilla ei ole nykyisin juurikaan ekumenisia keskusteluita kalvinististen kirkkojen kanssa, on järkevää katsoa dialogeja arminiolaisten uskonsuuntien kanssa. • Leuenbergin konkordia on poikkeus, mutta se ei ole kovin hyödyllinen, koska se perustuu liberaaliteologiaan eivätkä sen reformoidut osapuolet ole enää kalvinistisia. • Metodismi on keskeisin ja ekumeenisesti aktiivisin arminiolainen kirkkokunta, joten se tarjoa hyvän lähtökohdan analyysille.

16. Analysoitavat asiakirjat • Analysoitavina olivat seuraavat dialogit: • Luterilaisen maailmanliiton ja Maailman metodisti-neuvoston keskustelu ”Kirkko – armon yhteisö” • Maailman metodistineuvoston liittymisasiakirja luterilais-katoliseen julistukseen vanhurskauttamisopista • Yhdysvaltain Yhdistyneen metodistikirkon ja Amerikan evankelis-luterilaisen kirkon dialogi ”Confessing Our Faith Together” • Norjan luterilaisten ja metodistien dialogi ”Nådens fellesskap” • Suomen luterilaisten ja metodistien dialogi ”Kristuksesta osalliset”

17. Ihmisen turmeltuneisuus • Gradussani analysoitavista dialogeista yhdessä päädyttiin arminiolaiselle kannalle ihimisen turmeltuneisuuden suhteen (UMC and Joint Declaration) • Yhdessä päädyttiin kalvinistiselle kannalle (Nådens Fellesskap) • Lopuissa kolmessa dialogissa muodostettiin yhdistelmänäkemys kalvinismin ja arminiolaisuuden välille.

18. Armonvalinnan ehdollisuus • Tätä predestinaation kannalta olennaista kysymystä käsiteltiin yllättäen aika vähän metodistis-luterilaisissa dialogeissa. • Näkemykset on pääteltävä välillisesti. • Tähän otettiin suoraan kantaa vain Suomen keskusteluissa, joissa muodostettiin yhdistelmänäkemys kalvinismin ja arminiolaisuuden välille.

19. Sovituksen laajuus • Tässä kysymyksessä päädyttiin arminiolaiselle kannalle kaikissa dialogeissa. • Tosin siihen otettiin suoraan kantaa vain maailmanjärjestöjen keskusteluissa sekä Suomen luterilaisten ja metodistien dialogissa. • Kristus on kuollut aidosti kaikkien puolesta, ei vain valittujen, mutta se hyödyttää vain niitä, jotka uskovat sen omalle kohdalleen.

20. Armon vastustettavuus • Tätä kysymystä käsiteltiin kolmessa dialogissa (Amerikan, Norjan ja Suomen). • Amerikassa ja Suomessa päädyttiin arminiolaiselle kannalle. • Norjassa tähän kysymykseen annettiin ristiriitaisia vastauksia, joten ei ole mahdollista sanoa, mikä kanta siellä oikeastaan vallitsee. • Ennalta käyvän armon olemassaolo tunnustettiin Amerikassa ja Suomessa ja sitä kautta myös ihmisen tahdon aktiivisuus kääntymyksessä.

21. Pyhien kestävyys • Metodistis-luterilaiset dialogit asettuivat yksimielisesti torjumaan opin pyhien kestävyydestä, vaikka siihen ei suoraan puututtukaan kuin Suomen dialogissa ja WMC and Joint Declaration –asiakirjassa. • Pyhitystä koskevissa lausumissa tämä näkyi epäsuorasti myös muissa kolmessa dialogissa. • Tämä kertoo mielestäni pyhityksen korostamisesta eli siitä, että on ihmisen vallassa luopua uskosta tai vaihtoehtoisesti kilvoitella.

22. Viisi pelastusopin pääkohtaa metodistis-luterilaisissa dialogeissa • Syntiturmeluksen kohdalla muodostetaan tyypillisesti hybridinäkemys kalvinismin ja arminiolaisuuden välille. • Armonvalinnasta puhuttaessa predestinaatio ei esiinny terminä, ja vaikka suoraan ehdollisen armonvalinnan oppia ei muotoillakaan, se voidaan lukea epäsuorasti siitä, mitä muuten aiheesta sanotaan. • Yleismaailmallisen sovituksen kannalle asetutaan poikkeuksetta ja liitytään näin arminiolaiseen traditioon. • Armon vastustettavuudessa päädytään lähemmäs arminiolaisuutta kuin kalvinismia. Suomen metodistit ja luterilaiset: ”Usko on Jumalan teko mutta ihmisen valinta.” • Pyhien kestävyydessä päädytään arminiolaiselle kannalle: uskova voi aidosti menettää pelastuksensa.

24. Uskovatko luterilaiset vapaaseen tahtoon? • Metodistis-luterilaisten oppikeskustelujen valossa vastaus on varovainen ”kyllä”. • Ennalta käyvän armon olemassaolo tunnustetaan. • Ihmisen katsotaan pystyvän toimimaan yhteistyössä Jumalan armon kanssa jo ennen kääntymystä. • Armon vastustettavuus kytketään myös kääntymykseen, jolloin ihminen voi halutessaan lopettaa vastaanhangoittelun, tehdä valinnan. • Ihmisen tahto ei ole passiivinen kääntymyksessä. • Pyhien kestävyyden torjuminen puhuu myös vapaan tahdon puolesta kääntymyksen jälkeisessä ajassa. • Suomen metodistit ja luterilaiset: ”Uskon Jumalan teko, mutta ihmisen valinta.”

25. Entä herätyskristillisyys Suomessa? • Suomessa on perinteisesti ollut luterilaista ortodoksiaa ja pietismiä, joista jälkimmäisessä näkyy 1600- ja 1700-lukujen yleinen herätyskristillisyys. • Pietismissä on yleensä opetettu ortodoksiasta poikkeavalla tavalla tahdonvapaudesta, kasteesta ja eskatologiasta. • Ei-luterilainen protestanttinen vaikutus näkyy Suomessa vapaiden suuntien opetuksissa sekä 1900-luvun herätyksissä.

26. Entä herätyskristillisyys Suomessa? • Koska luterilaisuus ”seilaa” kalvinismin ja arminiolai-suuden välissä, riippuu julistajasta ja luterilaisuuden sisäisestä uskosuunnasta, kumpaa puolta painotetaan. • Reformoituun kristillisyyteen kallellaan olevat vetoavat mielellään Lutherin ”Sidottu ratkaisuvalta” -kirjaan. • Uudempaan herätyskristillisyyteen kallellaan olevat löytävät ortodoksian ja varsinkin pietismin ajoista tukea. • Yksimielisyyden ohje: ”[Kastetuilla] on nyt myös vapaa tahto eli, kuten Kristus sanoo, heidät on tehty uudestaan vapaiksi (Joh. 8:36). Niinpä he eivät ainoastaan kykene kuulemaan sanaa vaan myös suostumaan siihen - heikosti tosin - ja ottamaan sen vastaan.” (FC, SD, 2)

27. Entä herätyskristillisyys Suomessa? • Yhdysvaltojen suurten herätysten vaikutus näkyy mm. vanhoissa hartauskirjoissa, joissa on käännettynä esim. Finneyn, Moodeyn ja Torreyn opetuksia, jotka edustivat arminiolaista uskontraditiota. • Kuitenkaan perisynnin kieltäminen ja lasten alkuvanhurskauden opettaminen ei periydy arminiolaisuudesta vaan radikaalireformaatiosta ja pelagiolaisuudesta. • Evankeliset arminiolaiset (mm. John Wesley) katsovat edustavansa aitoa varhaiskristillistä esi-nikealaista uskoa sekä pelastusopissa että eskatologiassa. • Herätyskristillinen kalvinismi näkyy Suomessa mm. evankelista Kalevi Lehtisen ja sitä kautta Kansan Raamattuseuran opetuksessa.

28. Kääntymyksen teologia • Suomalaisia teologeja saattaa hämmentää se, että maailmalla kalvinistit ja arminiolaiset saattavat järjestää vastakkaisista pelastusopeistaan huolimatta ulkoisesti täsmälleen samanlaisia herätyskokouksia uskonratkaisuineen ja alttarikutsuineen. • Kuitenkin näiden eri uskonsuuntien teologinen tulkinta uskonratkaisulle (ns. kääntymyksen teologia) on eri. • Kalvinistit katsovat Jumalan laittaneen ihmisen tekemään ratkaisun ja näin toteuttaneen ehdottoman armonvalintansa tämän kohdalla. • Arminiolaiset taas katsovat Jumalan edellä käyvän armon kohdanneen ihmistä sananjulistuksessa, jonka jälkeen ihminen käytti Jumalan hänelle antamaa tahdonvapautta uskonratkaisun tehdessään.

29. Kääntymyksen teologia • Esimerkiksi piispa Eero Huovinen arvioidessaan Kalevi Lehtisen teologiaa kirjassaan ”Elävä dogma” ei näytä käsittävän lainkaan tätä eroa vaan syyttää Lehtistä epäjohdonmukaisuudesta. • Lehtinen edustaa kuitenkin täysin johdonmukaista yleisevankelikaalista neljän uskonkohdan kalvinismia, jossa tehdään ero Jumalan tason ja ihmisen tason välille. • Evankelikaalisen kalvinismin mukaan ihmisen kokemus voi hyvinkin olla, että hän valitsi Herran, mutta todellisuudessa Jumala on se, joka vaikutti ihmisessä ”tahtomisen ja tekemisen”. • Täten katsotaan, että säilytetään samaan aikaan sekä Apostolien tekojen ”ratkaisukristillisyys” että Roomalais-kirjeen ”kaksoispredestinaatio” -- oppi ja käytäntö.

30. Suomen tilanne • Täyskalvinismia edustaa Suomessa esim. Perinteinen baptistiseurakunta sekä jotkut yksittäiset ajattelijat. • Maltillista kalvinismia edustaa mm. evankelista Kalevi Lehtinen ja osa Kansan Raamattuseuraa. • Maltillista arminiolaisuutta edustaa esim. Raamattu puhuu -seurakunta sekä jotkut yksittäiset ajattelijat. • Täysarminiolaisuutta edustavat useimmat perinteiset vapaat suunnat, erityisesti Suomen metodistikirkko. • Helluntailiikkeellä ja Suomen baptistiyhdyskunnalla on kuitenkin vaikutteita myös radikaalireformaatiosta mm. perisynnin kieltämisen osalta. • Dispensationalismi näkyy erityisesti Leo Mellerin ajattelussa, mutta myös karismaattisessa liikkeessä. • TV7:llä opettava David Pawson on hyvä esimerkki tyypillisestä arminiolaisesta teologista.

31. Valtaako reformoitu teologia Suomen? • Vastaus on ”ei”, sillä Suomessa on hyvin vähän kalvinismia. • Reformoidun teologian vaikutus näkyy kuitenkin epäsuorasti joidenkin luterilaisten korostaessa (valikoiden) Lutherin opetuksen predestinäärisiä piirteitä. • Herätyskristillinen pietismi on korostanut tässä asiassa luterilaisuuden toista puolta ja siten lähestynyt arminiolaisuutta. • Mikään ei kuitenkaan estä myöskään predestinaatiosta kiinni pitäviä luterilaisia harrastamasta herätyskokouksia ja uskonratkaisukehotuksia, sillä evankelikaalisen kalvinismin esimerkki osoittaa, että nämä kaksi asiaa ovat ehyesti yhdistettävissä.

32. Välittäviä linjoja • Yhdysvalloissa protestanttinen kristillisyys oli vielä 1700-luvulla pääosin kalvinistista. • 2. ja 3. suuren herätyksen myötä on tapahtunut merkittävää siirtymistä kohti arminiolaista kristillisyyttä. • Tyypillinen herätyskristillinen kalvinismi on ns. neljän opinkohdan kalvinismia, jossa on luovuttu rajoitetun sovituksen opista (maltillinen kalvinismi). • Niissä uskonsuunnissa, jotka ovat olleet joskus kalvinis-tisia mutta siirtyneet arminiolaisuuteen, on yleensä säilytetty pyhien kestävyyden oppi (eternal security). Tämä on ns. neljän opinkohdan arminiolaisuutta. • 1900-luvun lopulla on tapahtunut jonkin verran paluuta kalvinismiin, ei kuitenkaan välttämättä kalvinistisen opin takia vaan on koettu tarvetta vahvemmalle teologialle.

33. Evankelikaalinen kristillisyys • Tunnustukselliset reformoidut ja luterilaiset kirkot (mm. Presbyterian Church in America) • Etelän baptismi ja sen myöhemmät seuraajat • Holiness-liike, vapaan tahdon baptismi ja herätys-kristillinen metodismi (mm. Church of the Nazarene) • Helluntailaisuus (mm. Assemblies of God) • Dispensationalismi ja fundamentalistiliike (mm. Bob Jones University) • Ekumeeninen karismaattinen liike • Tunnustuskuntiin sitoutumaton vapaa evankelikalismi (independent non-/post-denominational churches) • Mainline-kirkkojen sisäiset uudistus- ja herätysliikkeet

34. Dispensationalismi • Keskeisin tunnuspiirre on opetus erilaisista pelastusteistä eri aikakausille ja ihmisryhmille. Esim. juutalaisilla erilainen pelastustie kuin pakanoilla: menneet liitot yhä voimassa. (Kanta lieventynyt nykydispensationalismissa.) • Dispensationalismi pitää näkyvää Israelia maailman-historian ”kellona” ja seuraa aktiivisesti politiikkaa. • Eskatologia keskeistä, opettaa pre-tribulationistista pre-millenialismia. • Opettaa tyypillisesti seitsemän vuoden Antikristuksen hallinta-aikaa, ”vaivan aikaa”, ennen tuhatvuotista valtakuntaa. • Seurakunnan ylöstempaus tapahtuu dispensationalismin mukaan ennen vaivan aikaa (pre-tribulation).

35. Dispensationalismi • Jakaa maailmanhistorian tyypillisesti seitsemään armotalouskauteen, dispensaatioon: • Paratiisi, viattomuuden aika • Langennut maailma (”Abelin kirkko”) • Nooan liiton aika • Aabrahamin liiton aika • Siinai-vuoren liiton aika (ns. vanha liitto) • Uusi liitto, seurakunnan aika • Tuhatvuotinen valtakunta (”Tulkoon sinun valtakuntasi”)

37. Eskatologisia linjoja • Kalvinistit olleet perinteisesti postmillenialisteja. • Arminiolaisissa uskonsuunnissa esiintyy sekä varhaiskristillistä post-tribulationistista premillenialismia että dispensationalismia. • Katolinen kirkko on sitoutunut amillenialismiin. • Luterilainen ortodoksia seuraa katolista eskatologiaa. • Pietismi opettaa perinteistä post-tribulationistista premillenialismia.