Kiintolevyn osiointi

1. Kiintolevyn osiointi

2. Osiointi • Kiintolevyn osiointi tarkoittaa levyn jakamista osiin. • Uusi kiintolevy on aina osioitava eli sillä pitää olla vähintäin yksi osio. • Useita osioita käytetään: • Haluttaessa jaotella tiedostoja Esim. Ohjelmat ja datatiedostot eri osioilla • Asennettaessa samalle kiintolevylle useita käyttöjärjestelmiä. • Kiintolevy on niin suuri, että käyttöjärjestelmä ei pysty käsittelemään sitä yhtenä osiona.

3. Yleistä • Tarvittavien osioiden määrä ja koko ovat yleensä mielipidekysymyksiä. • Palvelimissa hyvä ratkaisu on asentaa käyttöjärjestelmä omalle osiolleen erikseen datatiedostoista. Tällöin käyttöjärjestelmäosio voidaan tyhjentää ja asentaa käyttöjärjestelmä uudestaan. Erillisellä osiolla olevat datatiedostot säilyvät ennallaan. • Jos osioita on hyvin useita, niiden hallinta voi olla vaikeaa.

4. Yleistä • Samalla osiolla voi periaatteessa olla useita käyttöjärjestelmiä, jos ne osaavat käyttää samaa tiedostojärjestelmää. • Osiolla voi olla vain yksi tiedostojärjestelmä. Tiedostojärjestelmiä ovat mm. Fat, vfat, fat32 ja ntfs. • Osioiden poistaminen ja uudelleen luonti yleensä tuhoaa osion sisältämät tiedostot.

5. Osioinnin tekeminen • Osiointi voidaan tehdä käyttöjärjestelmän asennusohjelmalla. • Yleensä kannattaa aluksi tehdä vain käyttöjärjestelmän osio ja tehdä muut osiot käyttöjärjestelmän asennuksen jälkeen. • Käyttöjärjestelmän mukana tulevalla ohjelmalla voidaan tehdä kiintolevylle lisäosioita. DiskManager/Levyn hallinta Windows:ssa. • Osiointia varten on olemassa omia ohjelmia kuten Partition Magic. Näillä voi myös muuttaa olemassa olevien osioiden kokoa tuhoamatta tiedostoja.

6. Osiotyypit • Kiintolevy voidaan jakaa 1-4 perusosioon. • Perusosiot voivat olla primary tai extended-tyyppisiä. • Ensimmäinen osio on yleensä oltava primary-tyyppinen. • Vain yksi osio voi olla extended-tyyppinen.

7. Osiotyypit • Extended osio jaetaan edelleen yhteen tai useampaan loogiseen osioon. • Extended-osiota ei käytetä suoraan vaan käytetään sen sisältämiä loogisia osioita. • Loogiset osiot toimivat ohjelmien kannalta samalla tavalla kuin primary-tyyppiset osiot.

8. Osioiden määrä • Loogisten osioiden määrällä ei ole periaatteessa yläraja, joten kiintolevyllä voi olla miten monta osiota tahansa. • Windows:ssa osioiden määrää rajoittaa levyasematunnusten määrä. Jos tunnuksia ei käytetään muualla esim. Verkkolevyasemina, käytössä on 26 tunnusta. • Linuxissa voi olla 63 osiota jokaisella kiintolevyllä.

9. Kiintolevy extended-osio D: C: G: F: E: Primary-osio Primary-osio Loogiset osiot Esimerkkejä • Kuvassa on kiintolevy jaettu viiteen osioon, joista kolme on loogisia. • Yhtä hyvin primary-osioita voisi olla yksi ja loogisia neljä. • Yleensä ensimmäinen osio on oltava primary-tyyppinen.

10. Osioiden tunnukset • Kaikille Windows:n käyttämille osioille annetaan kirjaintunnukset. • Tunnukset annetaan automaattisesti alkaen tunnuksesta C:. Tunnukset annetaan järjestyksessä ensin kaikille primary-osioille ja sen jälkeen loogisille osioille. • Tunnuksia on käytössä kirjaimet C-Z. A ja B on varattu levykeasemille. WindowsXP osaa käyttää osioille myös tunnuksia A ja B. • Samoja tunnuksia käytetään myös verkkoasemille. • Tunnusten määrä rajoittaa osioiden määrän.

11. Osioiden tunnukset • Huomaa, että tunnukset voivat muuttua, jos lisäät koneeseen toisen kiintolevyn. Jos koneessa on alunperin yksi kiintolevy, jossa on primary ja looginen osio, osiolla on tunnukset C: ja D:. Kun lisätään toinen kiintolevy, jolla on primary-osio, tälle osiolla annetaan tunnus D: ja alkuperäisen loogisen osion tunnus muuttuu E:ksi. • Linux käyttää osioille numeroita. Primaariosioiden numerot ovat 1-4 ja loogisten 5-63. Numerointi on selkeämpi kuin Windows:n tunnukset. Yksittäisen osion numero ei muutu lisättäessä tai poistettaessa osioita.