Har213 KIRJALLISUUTTA 7.10.2002

1. Har213 KIRJALLISUUTTA 7.10.2002 Purhonen, P. et al. (toim.) 1973. Arkeologin kenttätyöt. Atkinson, R.J.C. 1953. Field Archaeology. Barker, B. 1993. Techniques in Archaeological Excavation. (3rd. ed.) Connah, G. (ed.) 1983. Australian Field Archaeology. A Guide to Techniques. Hester, T.N., Shafer, H.J. & Feder, K.L. 1997. Field Methods in Archaeology. (7th. ed.) Joukowsky, M. 1980. A Complete Manual of Field Archaeology. Kenyon, K. 1961. Beginning in Archaeology. Scollar, I., Tabbagh, A., Hesse, A. & Herzog, I. (eds.) 1990. Remote Sensing in Archaeology. Spence, C. (ed.) 1990. Archaeological Site Manual. (2nd. ed.) Takala, H. 1998.Arkeologian maastotöiden perusteet. Wheeler, M. 1964. Archaeology From The Earth.

2. Har213Ryhmätyö7.10.20023 ryhmää: • Vastatkaa ryhmissä Räisälän opetuskaivaukseen liittyviin kysymyksiin • millä perusteella kaivauspaikka valittiin • kuvaile kaivausalueen perustamiseen liittyviä töitä • kuvaile kaivaustekniikkaa • kuvaile löytöjen dokumentointia • millaisia karttoja alueelta piirrettiin • millaista kuvallista dokumentointia kaivauksella harjoitettiin • millaisia löytöjä saatiin talteen • mitä jälkitöitä tehtiin jo kentällä • mitä kohteelle tapahtuu tulevaisuudessa

3. Har213 LÖYTÖJEN JÄRJESTÄMINEN JA PUHDISTAMINEN 7.10.2002 • mitä tarvitaan? • löytötarjottimia • löytölaatikoita eli terapialaatikoita, erikokoisia ja muotoisia • pikkulaatikoiden muovikansia • pienikokoisille löydöille, esim. palaneelle luulle, pieniä minigrip-pusseja • hapettamatonta silkkipaperia (ruskeaa, valkaisematonta) • päätylappuja (johon merkitään kaivauksen nimi, kaivauksenjohtaja, vuosi, päänumero KM, tarjottimella olevat alanumerot, laatikon numero) • arkistokelpoinen musta tussi • kuulakärkikynä • klemmareita (löytötarjottimen päätylapun kiinnittämiseen) • löytölappuja (johon merkitään kaivauksen nimi, kaivauksenjohtaja, vuosi, kaivausalue, x, y, z, kerros, [feature]) • pari pesuvatia • hammasharjoja (pehmeitä) • pensseleitä • käsipyyhkeitä • pinsetit • jne.…

4. Har213 LÖYTÖJEN PUHDISTUS 7.10.2002 • keramiikka • kivikautinen yleensä kuivaharjataan; myös palojen sivut harjattava tarkasti • ei saa harjata liikaa (pinta alkaa kiiltää) • rautakauden ja hist. ajan keramiikka usein pestään; löytyvät yleensä savimaasta, kuivaharjauksella ei mitään vaikutusta • jos saviastianpalassa on säilynyt karstaa, sitä ei puhdisteta (karstan C14-kiihdytinajoittaminen) • kvartsi- ja kivilajilöydöt • pestään pehmeällä harjalla • meripihka • suoraan konservointiin ilman toimenpiteitä minigrip-pussissa • jos löytynyt kosteana, pidettävä löytymisen jälkeenkin kosteana • puulöydöt, tuohi jne. • konservointi jo kentällä, kuivuu ja hajoaa hyvin nopeasti, PEG • purupihka • kuivaharjaus • luu • kuivaharjataan kevyesti • rautakauden ja hist. ajan saven kuorruttamat luut voi myös pestä, jos löydön kunto sen sallii • esihist. lasi • suoraan konservointiin • metallit • esihist. esineet tai niiden osat suoraan konservointiin minigrip-pussissa • jos löytöolosuhteet kosteat, säilytettävä tarkoin kosteus pussissa; ympäröivää maata voi ottaa hieman mukaan

5. Har213LUETTELOINTIJÄRJESTYS10.10.2002 • KIVIKAUSI: • meripihka • keramiikka • a) reunapalat, b) pohjapalat, c) koristellut kylkipalat, d) koristelemattomat kylkipalat • kivi a) pii, b) kivilajit, c) kvartsi, d) kvartsiitti • esineet • ytimet • säleet • iskokset • raaka-ainekappaleet • luut • a) palamaton, b) palanut • purupihka • hiili • METALLIKAUDET • metalliesineet • metalliarvo • esinearvo (aseet, työkalut, astiat, korut) • lasi • keramiikka • savitiiviste • palanut savi ja tiili • kiviesineet • palamaton luu • palanut luu • puu • tekstiili • nahka • jyvät • hiili

6. mitä piirretään Har213 löytöluetteloon?24.10.2002 • kaikki kokonaiset esineet • kokonaiset saviastiat • saviastioiden reunapalat, pohjapalat, kädensijat • koristellut saviastianpalat (jos koristelu selkeästi näkyvissä) • kokonaiset kiviesineet • kiviesineiden teelmät tai katkelmat • kokonaiset metalliesineet • metalliesineiden katkelmat • osin sulaneet metalliesineet • kokonaiset lasiesineet • rikkoutuneet lasiesineet (ei sirpaleita) • osin sulaneet lasiesineet • luuesineet tai niiden katkelmat • mielenkiintoiset luut, esim. kallonosat • muut erikoiset löydöt

7. Har213 Suomesta 7.11.2002 löytyneitä rahoja • parikymmentä roomalaista kupari- ja hopeakolikkoa • neljä myöhäisroomalaista kultarahaa (solidus) Etelä-Pohjanmaalta • arabialaisia dirhemeitä • saksalaisia ja anglosaksisia hopearahoja • pohjoismaisia, anglosaksisten hopearahojen jäljitelmiä • myös kotimaisia korujäljitelmiä • brakteaatteja (keskiaikaisia saksalaisia yksipuolisella leimalla varustettuja hopearahoja) • aurtua – aurtuoita 1300-l. (Ørtug, esihistoriallinen pohjoismaalainen painoyksikkö, 1 aurtua = 8 penninkiä) • klippinkejä 1500 – 1600-l. (neliskulmaisia ruotsalalaisia kulta-, hopea- ja kuparirahoja) • plooturahoja 1600-l. (kuningatar Kristiinan aikaisia) • taalereita 1530-l.  (saksalaisen esimerkin mukaan valmistettuja ruotsalaisia hopearahoja – riikintaaleri) • ropoja, fyrkkoja (sanat käytössä 1500-luvun alusta hopearahasta, 1523 ¼ äyristä) • ruplia, kopeekkoja (vaihtoaika sekavaa)

8. Har213 ERITYISLÖYDÖT7.11.2002 • NUMISMATIIKKA • lat. nummus – raha • TEKSTIILIT • PIIRTOKIRJOITUKSET eli inskriptiot • tutkimusalana epigrafiikka • paleografia käsialojen ja tekstityyppien tutkimusta • PAPYRUKSET • tieteenalana papyrologia • GEMMIT • jalokivien valmistus • kaiverretut tai hiotut kivet • sinetit • täysi- tai puolijalokivestä valmistetut korut • MOSAIIKIT, FRESKOT • FIGUURIT, VEISTOKSET

9. Har213 AJOITUSNÄYTTEET11.11.2002 • relatiivinen ajoitus perustuu kahden eri tekijän väliseen aikaeroon suhteessa toisiinsa • perustuu typologioihin • ei koskaan tarkka • absoluuttinen ajoitus taas mahdollistaa ajoittamisen kalenterivuosina • perustuu kemiallisten näytteiden analysointiin erilaisin menetelmin • suhteellisen tarkka, jos erilaiset häiriötekijät saatu suljettua pois • arkeologinen ajoittaminen varmimmillaan, jos em. kahta metodia käytetään rinnakkain  kaivauskerrosten suhteellinen järjestys kyetään varmistamaan absoluuttisilla ajoituksilla

10. Har213 ABSOLUUTTISIA AJOITUSMENETELMIÄ 11.11.2002 • Lustosavi ja järvisedimentit • ensimmäinen geokronologinen ajoitusmenetelmä • Dendrokronologia • käytetään kahdella tavalla: 1. radiohiiliajoitusten kalibrointiin ja korjaamiseen 2. itsenäisenä absoluuttisena ajoitusmenetelmänä • Radiohiiliajoitus (C14-menetelmä) • konventionaalinen ajoitusmenetelmä • AMS-ajoitusmenetelmä • tulokset kalibroitava

11. Har213 C14-näytteenoton ongelmia 11.11.2002 • kontaminaatio ennen näytteenottoa • tapahtunut eri syistä jo maaperässä esim. pohjaveden vaikutuksesta – orgaanisen aineksen huuhtoutuminen • kontaminaatio näytteenoton yhteydessä tai sen jälkeen • puhtaaseen mingrip-pussiin (ei sisään paperi- tai pahvilappuja) • näytteenotto puhtain käsin – puuvillahanskat • pussi parasta säilyttää pimeässä – estetään fotosynteesin jatkuminen • näytteenottokonteksti • kaivaja ei täysin ymmärtänyt kyseisen kontekstin formaatioprosesseja • oltava varma näytteen arkeologisesta kontekstista – mitä ollaan ajoittamassa • kontekstin ajoittaminen • oletetaan, että näyte ajoittaa automaattisesti kyseisen kontekstin • ajoittaa itse asiassa esim. ajankohdan, jolloin puu on kaadettu • ”puuhiilen ongelma” • varmempia esim. karsta saviastiasta, hiiltyneet siemenet jne.

12. Har213 Muita absoluuttisia ajoitusmenetelmiä 11.11.2002 • Kalium-Argon –menetelmä • vulkaanisten kivien ajoittaminen; jopa 1000 milj. vuotta BP • Uraanisarja-ajoitus • käyttökelpoinen 500 000 – 50 000 BP • Fissiojälkimenetelmä (fys. halkeamisjälki) • kivet ja mineraalit, obsidiaani ja muut vulkaaniset lasit, tietyt meteoriitit, lasi, keramiikka • Thermoluminesenssi (TL) • mahdollista ajoittaa materiaaleja, joiden elektronivarastot on tyhjentyneet ennen hautautumistaan – altistuneet kovalle lämpötilalle • Optinen ajoittaminen • Elektroninvetoresonanssiajoitus (ESR)

13. YMPÄRISTÖN MUUTOKSIA Har213 SELVITTÄVIÄ MENETELMIÄ 11.11.2002 • MIKROBOTAANISET JÄÄNTEET (mikrofossiilianalyysit) • Siitepölyanalyysi • käyttökelpoinen arkeologisten ongelmien selvittämisessä • mahdollista selvittää kasvillisuuden muutoksia eri aikoina • turvesuot ja järvien pohjasedimentit parhaita näytteenottopaikkoja • Fytoliitit • löytyy usein liesistä tai hiiltyneestä maasta, saviastioiden sisäpinnoilta jne. • voidaan saada tietoa siitä, mitä kasveja ihmiset käyttäneet • Piileväanalyysi • levätyypiä esiintyy vesistöjen pohjissa; näytteet pohjasedimenteistä • vesistöjen vaiheiden selvittäminen • MAKROBOTAANISET JÄÄNTEET (makrofossiilianalyysi) • siemenet ja hedelmät • muut kasvinosat • puun jäännökset

14. Har213 KARTAN TEKSTIOSA 14.11. • otsikko • kaivauspaikan nimi 0,5 mm kynällä isoilla kirjaimilla • kaivauksenjohtajan nimi ja vuosiluku 0,5 mm tekstaten • karttatiedot • karttatyyppi 0,35 mm kynällä tekstaten • mittakaava -II- • kaivausalueen nimi -II- • taso -II- • piirtäjä -II- • mittajana 0,25 mm • pohjoisnuoli 0,25 mm (ei profiilikarttaan!) • selite • laatikot 0,25 mm • skrafeeraukset 0,25 tai 0,18 • tekstit 0,25 tai 0,35 tekstaten

15. Har213 KARTTAPIIRROS14.11.2002 • koordinaatisto • numerot ja kohdistusviivat 0,35 kaivausalueen ulkopuolelle • ei rasteja kaivausalueen sisäpuolelle • kaivausalueen rajat • paalut reunoihin tai yhtenäinen viiva 0,35; jos kaivausalue niin suuri, että jaettu kartoituksessa osiin, esim. kahdelle eri kalvolle, raja merkitään katkoviivalla – kaivausalueen todelliset rajat merkitään yhtenäisellä viivalla • vaaitusluvut • 0,25 tai 0,18 (usein vapaalla kädellä) • kivet, kannot • 0,25 • maalajit • rajat, täyttö (skrafeeraus), symbolit 0,25 tai 0,18

16. Har213 KAIVAUSKERTOMUKSESSA TARVITTAVAT KARTAT ½ 14.11.2002 • peruskarttaote • peruskarttalehden numero • kartan muut tiedot • kaivauspaikka merkitään kartalle selkeästi • yleiskartta • tärkeä • kaivausalue ja tarpeeksi laaja katsaus ympäröivästä alueesta • kiinteät tunnistettavat kohteet: tiet, rakennukset, vesistöjen rannat, sähkölinjat jne. • kiinteät muinaisjäännökset • kaivausalueiden rajat, koekuopat, kairaukset, kiintopisteet (eri vuosina tutkitut alueet erotetaan toisistaan esim. erilaisin skrafeerauksin) • korkeuskäyrät • piirretään yleensä 1:500 • muinaisjäännösalueen laajuutta kuvaava kartta • suositellaan nykyään • kohteen suojelun kannalta tärkeä • esim. yleiskartan päälle asetettava karttakalvo, johon merkitty muinaisjäännösalueen laajuus (havaitut rajat tai arvio jatkumisesta) skrafeerauksin • samassa mittakaavassa yleiskartan kanssa – yhteensopivuus • pinta- ja pohjavaaituskartta • pinta- ja pohjaluvut samalle kartalle – selvyys kaivetun kerroksen paksuudesta • yleensä hieman pienemmässä mittakaavassa kuin tasokartat, 1:50 tai 1:100; kunhan luvut mahtuvat oikeille kohdilleen

17. Har213 KAIVAUSKERTOMUKSESSA TARVITTAVAT KARTAT 2/2 14.11.2002 • tasokartat • yleensä 1:25 tai 1:20; 1:50 joutuu jo aikatavalla pelkistämään ilmiöitä • horisontaalistratigrafiset kuvat ilmiöistä • vaaitusluvut oikeille kohdille • kivien pinta- ja pohjavaaitusluvut • eri maalajien ja muiden ilmiöiden rajat – skrafeeraukset, symbolit • tasossa olevia löytöjä voi myös piirtää tai merkitä kartalle • profiilikartat • 1:25 tai 1:20, tarkat 1:10 • vertikaalistratigrafiset kuvat • ei pohjoisnuolta; profiilin suunta ilmoitettava • maalajit ja ilmiöiden rajat merkitään yhtenäisillä viivoilla • samat skrafeeraukset ja symbolit kuin tasokartoissa • korkeusmitta-asteikot molempiin reunoihin (m mpy) • yksityiskohtakartat • 1:10, (1:2, 1:1) • mielenkiintoiset ilmiöt, joiden piirtäminen pienemmissä mittakaavoissa hankalaa • esim. löydöt in situ, rakenteet, löydöt, joiden nosto tai säilyminen epävarmaa jne. • löytökartat, levintäkartat, rakennekartat jne. • koneella piirrettyjen karttojen avulla helppo muodostaa erilaisia yhdistelmäkarttoja • mietittävä informatiivisuutta • otettava huomioon arkiston vaatima mustavalkoisuus • analyysikartat • merkitään eri näytteidenottopaikat

18. 138Har213KITEE KOLKONSUO25.11.2002Sanna Suominen 2002 Kuva 3. Kaivausalue 3, taso 6. Lounaasta. (f. 118276) Kuva 4. Kaivausalue 3, taso 7. Lounaasta. (f. 118277) Foto: Sanna Suominen 2002

19. Har213 DIOJEN25.11.2002 KEHYSTÄMINEN • kehyksen harmaa puoli asetetaan alapuolelle, leima alas päin • leikattu filmiruutu lasille oikein päin, kiinnitetään kehyksen hammastuksiin • kehyksen valkoinen puoli napsautetaan päälle • ei sormenjälkiä filmiin tai kehyksen lasiin – pinsetit, puuvillakäsineet • pölyt ja roskat pois puhaltimella • kuvia esitettäessä dia asetetaan projektorin kampaan ylösalaisin ja väärinpäin – harmaa leima ylöspäin ja kohti valkokangasta

20. Har213 DIAN TEKSTIT25.11.2002 KITEE KOLKONSUO d. 45863 Sanna Suominen 2002 Kaivausalue 3. Taso 6. Lounaasta. Foto: Sanna Suominen

21. KAIVAUSKERTOMUKSEEN Har213 TARVITTAVAT KUVAT 25.11.2002 1. yleiskuva kaivausalueesta yleiskuva tai panoraama panoraama hyvä valinta – ympäröivää maisemaa mukana 2. kaivausalue paalutettuna ennen kaivauksen aloittamista 3. tasokuvat jokainen kaivaustaso puhdistettuna ennen piirtämistä 4. profiilikuvat 5. yksityiskohtakuvat löydöt in situ featuret 6. yleiskuva kaivausalueesta täytettynä käy ilmi, millaiseksi paikka jäänyt kaivauksen päätyttyä Lisäksi: työkuvia kuva kaivausryhmästä esinekuvia mielenkiintoisista löydöistä jälkityövaiheessa, puhdistuksen ja konservoinnin jälkeen

22. VALOKUVA-AINEISTON LIITTÄMINEN Har213 KAIVAUSKERTOMUKSEEN 25.11.20021.kuvataulut • pinnakkaisista (pintavedoksista) valitaan kaivauskertomukseen kelpaavat otokset ja teetetään niistä paperikuvat • mustavalkokuville varataan arkistonumerot levyluettelosta museoviraston topografisesta arkistosta • jokaiselle kuvalle oma numero; epäonnistuneet karsitaan joukosta (esim. f. 118647) • valitut mustavalkokuvat liimataan (arkistokelpoinen liima) vaalealle pahville (A4 kartonki) • kuvien valkeat reunat leikataan pois • panoraamakuvat kootaan ja liimataan pahveille • kuvia voi sijoittaa kuvatauluihin pysty- tai vaakasuunnassa • kuvataulut laaditaan ja sommitellaan loogisessa järjestyksessä • kaivausalueittain, tasoittain, pinnasta pohjaan jne. • 2 – 4 kuvaa/taulu riippuen tekstistä ja kuvien koosta • liimataan huolellisesti joka kulmasta ja annetaan kuivua miel. painon alla, jotta pysyvät varmasti • tekstit printterillä tai käsin kartanpiirtotussilla ja shabluunalla • kartonki ei sovi kaikkiin printtereihin! • jokaisen kuvataulun yläreunaan kaivauspaikka, kaivauksenjohtaja ja vuosi • jokaisen kuvan alle kuvateksti • kuvan numero (oma juokseva numerointi), kuvan aihe, kuvaussuunta ja esim. sulkuihin negatiivinumero (museoviraston levyluettelosta otettu numero esim. f. 118297) • jos kaikki kyseisen kuvataulun kuvat ottanut sama henkilö, voi alareunaan lisätä pienellä kuvaajan nimen • jos useita kuvaajia, hyvä mainita kyseisen kuvaajan nimi kunkin kuvan kuvatekstissä • panoraamakuvat kootaan kuvataululle ehjiksi kokonaisuuksiksi (muodostavat yhdessä yhden kuvan) • kuvatekstin loppuun negatiivinumerot esim. f. 118291 – 118295 • kaivauskertomuksen valmistuttua kuvatauluihin lisätään sivunumerot • yleensä pakko lisätä aivan lopuksi käsin • valmiit kuvataulut liitetään kaivauskertomuksen loppuun

23. VALOKUVA-AINEISTON LIITTÄMINEN Har213 KAIVAUSKERTOMUKSEEN 25.11.20022. mustavalkonegatiivit • sijoitetaan ruskeisiin silkkipaperikuoriin • yksi negaliuska/kuori • negoja ei saa mielellään leikellä pienempiin osiin, vaikka kaikkia kuvia ei olisikaan käytetty kertomukseen • yksi ehjä negaliuska/pussi • negaliuskoille jokaisen kertomuksessa käytetyn kuvaruudun alle kirjoitetaan 0,25 mm kartanpiirtotussilla negatiivinumero • (esim. f. 118291) • silkkipaperikuoren läppäosaan tekstit 0,25 mm kartanpiirtotussilla • kaivauspaikka, kaivauksenjohtaja+vuosi, negojen numerot ja kuvatekstit, kuvaajan nimi • negakuoret pinotaan järjestyksessä, kiinnitetään klemmarilla tai kuminauhalla pinkaksi ja toimitetaan kaivauskertomuksen ohessa arkistoon

24. VALOKUVA-AINEISTON LIITTÄMINEN Har213 KAIVAUSKERTOMUKSEEN 25.11.20023. väridiapositiivit • valituille dioille varataan arkistonumerot diapositiiviluettelosta museoviraston topografisesta arkistosta • jokaiselle dialle oma numero (esim. d. 45863) • valitut kehystetään ja järjestetään muovilaatikoihin • DIOJEN KEHYSTÄMINEN kts. erillinen kalvo • diojen tekstit printataan tai kirjoitetaan käsin valkoiselle tarra-arkille • dian yläreunaan dian numero (oikea yläkulma), kaivauksen nimi, kaivauksenjohtaja ja vuosiluku • dian alareunaan kuvateksti ja kuvaajan nimi+vuosi • diat järjestetään muovilaatikoihin ja toimitetaan kaivauskertomuksen ohessa arkistoon

25. Kaivauskertomuksen kirjoittamisessa Har213 käytetään apuna 2.12.2002 • sopivaa tekstinkäsittelyohjelmaa • kartta-aineistoa (mm. perus- ja maastokarttoja, GT- ja maaperäkarttoja, jne.) • koordinaattilevyä • kohteen arkistotietoja • kenttämuistiinpanoja • puhtaaksipiirrettyjä karttoja (A4-kokoiset sisällytetään kertomuksen väliin, suuremmat pienennetään: muistettava mittakaavan muuttaminen ja alkuperäiset toimitetaan arkistonhoitajalle) • kuvatauluja (mustavalkonegatiivit toimitetaan arkistoon silkkipaperipusseissa asianmukaisesti arkistoituina) • diapositiiveja (toimitetaan järjestettynä esim. kirkkaissa muovilaatikoissa arkistoon) • kirjallisuutta

26. Har213 KAIVAUSKERTOMUKSEN DISPOSITIO ELI JÄSENTELY2.12.2002 • Tiivistelmä Arkeologia Suomessa -kirjaa varten (ei sivunumeroa) • Ote peruskartasta (ei sivunumeroa - voidaan myös sijoittaa karttojen alkuun) • Sisällys (ei sivunumeroa) • Arkistotiedot • Johdanto • Sijainti ja topografia • Kaivauspaikan tutkimushistoria • Kaivauksen toteutus, kaivaustekniikka ja dokumentointi • Kaivaushavainnot ja rakenteet • Löydöt • Analyysit • Yhteenveto  • Mustavalkonegatiiviluettelo • Diapositiiviluettelo • Näyteluettelo • Karttaluettelo • Kartat • Valokuvataulut • Liitteet (esim. toisten kirjoittamia analyysiraportteja)

27. Arkistotiedoissa ilmoitetaan kaikki kohteeseen liittyvät tiedot Har213 tiivistetyssä muodossa 2.12.2002 • kohteen täydellinen nimi • kaivaustyyppi, esim. kivikautisen asuinpaikan kaivaus • kaivauksenjohtaja ja vuosiluku • kohteen kiinteistörekisteritiedot (kunta, kylä, alue, tila/tontti, maanomistajien nimet ja osoitteet) • maastokartan numero, painovuosi ja kohteen koordinaatit • kaivauksen ajankohta, henkilökunta, rahoittaja ja kaivettu ala • löytöjen KM -numerot ja diariointipäivämäärä • mustavalkonegatiivien numerot • diapositiivien numerot • aiemmat tutkimukset ja löydöt • muuta esim. C14-ajoitustulokset

28. Har213 Johdanto 2.12.2002 • kaivauksen syy, lähtökohdat ja tavoitteet • ajankohta • ketkä toteuttivat tutkimuksen (kaivauksenjohtaja, piirtäjät, tutkimusavustajat, kaivajat) • tutkitun alueen laajuus • rahoittaja • yhteistyötahot • paikka, aika, tekijän/tekijöiden allekirjoitukset

29. Har213 Sijainti ja topografia2.12.2002 • tutkimusalueen sijainti esim. etäisyys keskustasta, kirkolta tiettyyn ilmansuuntaan • topografia • suhde vesistöihin • maa- ja kallioperä • kasvillisuus • luonnontila/rakennettu ympäristö • alkuperäisen ympäristön hahmottelu • korkeus merenpinnasta • koordinaatit

30. Har213 Muutokset 2.12.2002 koordinaateissa • 1.1.2003 siirrytään kartastokoordinaattijärjestelmän (KKJ) peruskoordinaateista yhtenäiskoordinaatteihin (YKJ) • perus- ja maastokarttojen punainen ruudukko • liittyy muinaisjäännösrekisterin muutoksiin • GPS-paikannus helpottuu • yhteiskäyttöisyys erilaisten paikkatietojärjestelmien kanssa • alkuvaiheessa tulisi vielä ilmoittaa, kumpaa järjestelmää käytetään (KKJ vai YKJ)

31. kaivauspaikan tutkimushistoria • aiemmat tutkimukset ja löydöt alueelta • (viittauksia mahd. historiallisiin lähteisiin) • kaivauksen toteutus, kaivaustekniikka ja dokumentointi • kaivauksen sijoittaminen maastoon, peruslinjat, koordinaatisto, kiintopisteet • kaivausalueet, koeojat, koekuopat • turpeen poisto, miten tapahtunut • kaivettujen kerrosten paksuus • dokumentointi ja siinä apuna käytetyt laitteet • kaivaushavainnot ja rakenteet • maalajit - likamaat (kulttuurikerros) • stratigrafinen kuvaus alueelta - horisontaali- ja vertikaalianalyysi • likamaaläikkien ja -kuoppien sijoittuminen • havaittujen rakenteiden ominaispiirteet ja sijoittuminen • kulttuuri- ja löytökerrosten paksuus • löydöt • kannattaa käyttää apuna erilaisia taulukoita ja diagrammeja • tilastolliset analyysit ja niiden esittämistä helpottavat kuvat käyttökelpoisia • tekstiosassa kuvaillaan ja selitetään em. diagrammeja • analyysit • selitetään esim. luuanalyysin ja ajoitusnäytteiden tuloksia • yhteenveto • yhteenveto edellisistä kappaleista • omat tulkinnat Har213 2.12.2002

32. INVENTOINTIRAPORTIN Har213 RAKENNE 2.12.2002 • kansilehti • sisällysluettelo • tiivistelmä • johdanto • tutkimusalueen luonne • hakemistot • kohdekuvaukset • luettelot • kuvataulut • liitteet

33. Kannattaa perehtyä inventointijulkaisuun Arkeologinen inventointi. Opas inventoinnin suunnitteluun ja toteuttamiseen. Toim. Päivi Maaranen, Museovirasto ja Tuija Kirkinen, Helsingin yliopisto. Museovirasto. Helsinki 2000. Liite 2. s. 236 - 245. Pirjo Uino: Inventoinnin raportointi ja muinaisjäännösrekisteri - alustava ohjeisto Har213 2.12.2002

34. Har213 Kohdenumero 2.12.2002 kolmiosainen numerosarja: • kuntanumero (000) • valtakunnallinen kuntanumero • välitunnus (00) • 01 = kiinteä muinaisjäännös • 04 = irtolöytöpaikka • 09 = tarkastettu kohde, jossa ei ole todettu muinaisjäännöstä, esim. luonnonmuodostuma tai mahd. sellainen • 00 = väliaikainen tunnus, ns. tentatiiviryhmä - kohteen luokittelu toistaiseksi avoin • kohdetunnus (0000) • juokseva numero kunnassa alkaen numerosta 0001

35. Har213 Kiinteän 2.12.2002 muinaisjäännöksen rauhoitusluokka 1 = valtakunnallisesti merkittävä, säilyminen turvattava kaikissa olosuhteissa 2 = kohteen arvon selvittäminen edellyttää tarkempia tutkimuksia 3 = tuhoutunut ja/tai loppuun saakka tutkittu, ei enää rauhoitettu