1 / 20

ISOYAKE

ISOYAKE. eli Suurten ruskolevien laajamittainen katoaminen FM Niko Nappu 2005. Laminaria sp. 4-16 kg / m2 1200 – 1900 g C / m2 / vuosi. Aleutit. Norja. Nova Scotia. 64 (26). 11-18 (5). California. 10-12 (4). Laminariales levät lajia (sukua).

garson
Download Presentation

ISOYAKE

An Image/Link below is provided (as is) to download presentation Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author. Content is provided to you AS IS for your information and personal use only. Download presentation by click this link. While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server. During download, if you can't get a presentation, the file might be deleted by the publisher.

E N D

Presentation Transcript

  1. ISOYAKE eli Suurten ruskolevien laajamittainen katoaminen FM Niko Nappu 2005

  2. Laminaria sp. • 4-16 kg / m2 • 1200 – 1900 g C / m2 / vuosi

  3. Aleutit Norja Nova Scotia 64 (26) 11-18 (5) California 10-12 (4) Laminariales levät lajia (sukua)

  4. Läntinen Pohjois-AtlanttiNova Scotia • Ensimmäiset havainnot 1968 (St. Margaret lahti) • Vesikirput ja muut tuholaiset syynä (Nimetön lähde (1887) Millerin 1985 mukaan). • Vihreän merisiilin (Strongylocentrotus droebachiensis) räjähdysmäinen lisääntyminen hyvin dokumentoitu. • 1973 S. droebachiensis dominoi St. Margaretin lahdella n. 60 % siitä alueesta, joka oli aikaisemmin ollut Laminaria metsien peitossa, luku noussut 90 %:iin vuoteen 1978 mennessä (Breen ja Mann 1976, Chapman 1981). • Levät katosivat aluksi pieninä laikkuina, kunnes eläimet alkoivat vyöryä rintamina (> 15 kg / m2 WW).

  5. 1979 kuusi erillään olevaa paljaaksi syötyä aluetta (Wharton ja Mann 1981). • 1977 havaittiin ensimmäiset nuoret sporofyytit • eivät kestäneet laidunnuspainetta (250 g / M2 WW). • Eläinten kokeellinen hävittäminen palautti kelpit. • rekolonisaatio mahdotonta > 150 g / m2 WW. • Vapautuminen hummerin (Homarus americanus) saalistuspaineesta (Mann ja Breen 1972)? • Hummeri avainasemassa 1972-1985 (Miller 1985). • Hummeri ei juurikaan syö lajia S. droebachiensis (Elner ja Cambell 1987).

  6. Tutkimuksen kehitys, ja tutkijoiden ehdottama kovien sublitoraalipohjien ekosysteemien toimintamalli Nova Scotiassa vuosina 1970-75; Observation (havainnointi), inference (päättely), mix (havainnointi+päättely) (Elner ja Vadas 1990).

  7. Tutkimuksen kehitys, ja tutkijoiden ehdottama kovien sublitoraalipohjien ekosysteemien toimintamalli Nova Scotiassa vuosina 1975-78; Observation (havainnointi), inference (päättely), mix (havainnointi+päättely) (Elner ja Vadas 1990).

  8. Tutkimuksen kehitys, ja tutkijoiden ehdottama kovien sublitoraalipohjien ekosysteemien toimintamalli Nova Scotiassa vuosina 1978-83; Observation (havainnointi), inference (päättely), mix (havainnointi+päättely) (Elner ja Vadas 1990).

  9. Tutkimuksen kehitys, ja tutkijoiden ehdottama kovien sublitoraalipohjien ekosysteemien toimintamalli Nova Scotiassa vuosina 1984-; Observation (havainnointi), inference (päättely), mix (havainnointi+päättely) (Elner ja Vadas 1990).

  10. 1980-83 laajamittaiset merisiilien massakuolemat, syynä alkueläininfektio. • Kelppimetsien nopea palautuminen (biomassa * 6). • Syklisyys luonteenomaista? (Miller 1985, Scheibling 1986). • Mistä kaikki saa alkunsa? Echinus esculentus Ophiocomina nigra

  11. Alaska • Merisaukko (Enhydra lutris) metsästettiin sukupuuttoon 1700-1800 –luvuilla (>100 000 yks.). • 1900-luvun alussa vain 12 pop. Ja 1000 yks. Kuriileilta Kaliforniaan. • Saarilta, joilta merisaukko puuttui puuttuivat myös kelpit (esim. Estes ja Palmisano, Estes ja Duggins 1995). Kartta pohjoisesta Tyynestämerestä (Estes ja Duggins 1995).

  12. Aleuteilla ja Kaakkois-Alaskassa ekosysteemit joko tiheitä kelppimetsiä, joissa vähän herbivoreja, tai merisiilien (S. polyacanthus) paljaaksi syömiä alueita. • Vaihettumisaika näiden ääripäiden välillä lyhyt. Aleutit; tiheydet (yks. / 0,25 m2), biomassa (g / 0,25 m2) Kaakkois-Alaska; tiheydet (yks. / 0,25 m2), biomassa (g / 0,25 m2)

  13. Merisaukon rooli merisiilien avainsaalistajana on pienentynyt, tai mahdollisesti kokonaan loppunut (Estes ym. 1998). • Stellerin merileijonan (Eumetobias jubata), kirjohylkeen (Phoca vitulina) ja kalakantojen romahdus 1970 –luvulta. • Miekkavalaat (Orcinus orca) vaihtaneet ruokavaliota. Muutokset merisaukkojen yleisyydessä ajan suhteen useilla Aleuttien saarilla. Paksut nuolet ilmaisevat vahvaa vaikutusta trofiatasolta toiselle, ohuet nuolet heikkoa (Estes ym. 1998).

  14. Norja • Kelppimetsien häviäminen alkoi luultavasti vuonna 1974 • S. droebachiensis pääsyyllinen • Sivertsen (1997) kartoitti koko Norjan rannikon 1981-1992 • Paljaaksi syödyt alueet pääosin Pohjois-Norjassa • Rekolonisaatiota tapahtunut etelässä, pohjoisessa paljaat alueet säilyneet paikoin jopa 23 vuotta • Merisiiliä infektoi sukkulamato Echinomermella matsi

  15. Nuoriin kelppeihin kohdistuva laidunnus tärkeässä roolissa. • Kelppimetsän ja paljaaksi syödyn alueen vaihettumisvyöhykkeessä myös runsaasti punaista merisiiliä (Echinus esculentus). • Paljaaksi syödyillä alueilla siileillä alentunut kasvunopeus, korkeampi ikä, sukukypsyys saavutetaan myöh., pienemmät gonadit. • Sukkulamatoinfektio alentaa gonadien kasvunopeutta, ei kuitenkaan suoraa yhteyttä kelppien rekolonisaatioon.

  16. Yhtäkkinen populaation kasvu ylilaidunnus kituuttaminen populaation vähittäinen taantuminen (jopa 23 vuotta) kelppien palautuminen. • Merisiilin strategiana ehkä lisääntyminen satunnaisten lisääntymispulssien (= onnistunut lisääntymistapahtuma) turvin. • Kituuttaminen vailla ruokaa lyö lopulta leville • pitkä ikä, aikuisten matala kuolleisuus, alhainen vuosittainen lisääntymistehokkuus kenties sopeumia alhaiseen ja vaihtelevaan nuorten yksilöiden selviytymiseen. Bet-hedging life history

  17. Yhteenveto • Merisiilipopulaatioiden runsastumisen seurauksena kelppimetsät ovat vähentyneet ja jopa kadonneet monilta alueilta. • Paljaaksi syödyt alueet (Isoyake, barren ground, barren) ovat matalatuottoisia ja eliöyhteisöiltään köyhempiä kuin kelppimetsät. • Ilmiö havaittu monelta maantieteelliseltä alueelta (30-40 v.). • Vapautuminen saalistuspaineesta vai onnistuneet lisääntymispulssit? • Monella Isoyake –alueella syklisyyttä • Tutkittu enimmäkseen makroskooppisia elikierron vaiheita.

  18. Muut alueet • Kalifornia • Japani • Chuchinmeri • Barentsinmeri • Etelä-Afrikka • Chile ja Argentiina • Uusi-Seelanti ja Australia • Sub antarktiset saaret • Huippuvuoret

More Related