Tieteenteoriat historiassa

1. Tieteenteoriat historiassa Dos. Rauno Huttunen Yliassistentti, kasvatustieteen laitos, Joensuun yliopisto

2. Tieteen alku on antiikin viisauden rakastajissa eli filosofeissa Ensimmäinen filosofi Thales (624-574 e.k.r) halusi ymmärtää maailmaa järjen (logos) eikä myytin (mythos) avulla. Järjen avulla hän päätyi pitämään maailman alkuperusteena (arkhe) vettä. Thalen myötä länsimäinen ajattelu siirtyi mythoksesta logokseen ja epistemeen.

3. Platon (427-347 e.k.r.) Maailma jakautuu tosiolevaiseen stabiiliin ideoiden maailmaan ja varjomaiseen materiaalisten yksityisolioiden muuttuvaiseen maailmaan. Näkyvästä maailmasta saamme havaintotietoa, mutta se on vain doksaa eli luuloa. Tietoa eli epistemeä saamme vain muuttumattomista ideoista koulutetun järjen avulla.

4. Aristoteles (348-322 e.k.r.) Pelasti konkreettiset ilmiöt. Materiaalista maail- maa kannattaakin tutkia. Ideat ovat lajimuotoja, jotka voidaan päätellä induktiivisesti havain- noimalla yksityisolioita. Selitti ilmiöitä päämää- rästä eli teloksesta käsin; teleologinen selit- täminen. Esim. siemenen telos on tulla kasviksi, ihmisen telos on eudaimonia eli onnellisuus, putovan kiven telos on päätyä tasapainopis- teeseensä etc.

5. Päätelmät, joissa on vai yksi premissi: premissi: Kaikki kissat ovat karvaisia olioita. johtopäätös: Jotkut karvaiset oliot ovat kissoja. Päätelmät, joissa on kaksi premissiä: premissi I: Kaikki ihmiset ovat kuolevaisia. premissi II: Sokrates on ihminen. johtopäätös: Sokrates on kuolevainen. Ylätermi: kuolevaisia Välitermi: ihminen Alatermi: Sokrates

6. Kausaaliselittäminen korvaa uudella ajalla teleologisen selittämisen Bacon, Kopernikus ja Galileo laittavat alulle matemaattis-kokeellisen menetelmän ja deterministisen maailman kuvan. Matematiikka on avain luonnon selittämiseen. Päämääriä ei tarvita. Jumala ja ideat ajetaan pois luonnontieteestä. Alkaa kehittymään sekulaari ja rationalisoitunut länsimainen maailmankuva, jossa erkaantuvat luontokuva, ihmiskuva ja yhteiskuntakuva.

7. realismi kontra nominalismi Realismi: yleiskäsitteet ovat olemassa itsenäisesti Nominalismi: Yleiskäsitteet ovat vain nimiä (nomen). Vain yksi yksityisoliot ovat olemassa reaalisesti.

8. Petrus Abelardus (1079-1142) • Yleiskäsitteet ovat ennen olioita – universalia ante rem. • Yleiskäsitteet ovat olioissa – universalia in re. • Yleiskäsitteet ovat olioiden jälkeen kuvina meidän mielessä – universalia post rem.

9. Wilhelm Okkamilainen (1300-1349) Yleiskäsitteet ovat olemassa vain ihmisen tajunnassa. Jos niiden oletetaan olevan olemassa itsenäisesti, niistä tehdään yksityisolioita. Jos taas oletetaan, että ne eivät ole itsenäisesti, vaan ne abstrahoidaan järjen avulla yksityisolioista, niin silloin ne eivät ole olemassa yleisenä. Tieteen olemassaolosta ei seuraa yleiskäsitteiden olemassaolo

10. Empirismi ja Rationalismi Empirismi: tieto a posteriori eli tieto tulee kokemuksesta John Locke; mieli on tabula rasa eli tyhjä taulu, johon kokemus piirtää merkkinsä Berkeley: saamme kokemuksemme suoraan Jumalan mielestä Rationalismi: Tieto a priori eli tietoa on ennen kokemusta Descartes, Spinoza, Leibniz

11. Immanuel Kant • Tiedolla on kaksi lähdettä eli sekä kokemus ja tietoisuuden että havainnon rakenteet • Oliot sinänsä versus ilmiöt: me emme saa tietoa olioista sinänsä vaan siitä, miten oliot sinänsä ilmenevät meille eli vaikuttavat aisteihimme • Aistimellisuutemme muoto vaikuttaa siihen, millä tavoin oliot ilmenevät meille • Kaikki oliot sinänsä eivät ilmene meille mitenkään ja ilmenevätkin näyttävät vain osan itsestään

12. Immanuel Kant • Voimme havaita oliosta sinänsä vain sellaisia ilmiöitä, jotka aistimellisuutemme muoto sallii. Aika ja avaruus ovat aistimellisuutemme muotoja eivätkä olion sinänsä ominaisuuksia. • Kokemus syntyy, kun kognitiiviset kykymme (käsitteet) käsittelevät aistimellisuuden antamaa kaaottista dataa.

13. Immanuel Kant • Kokemus eroaa aistihavainnosta siinä, että dataa on käsitelty sellaisilla ymmärryksen käsitteillä jotka liittyvät relaation (syy, subs- tanssi, yhteys), määrään (ykseys, moneus, kaikkeus), laatuun (reaalisuus, negaatio ja limitaatio) ja modaliteettiin (mahdollisuus, olemassaolo ja välttämättömyys). Esimerkiksi lause ”Sade on tänään mahdollinen” on kokemus lause, johon on liitetty eräs modaliteetin käsite. Tämä käsite on olemassa meidän kognitiivisena kykynä jäsentää aistimellista data.

14. Immanuel Kant • Aistimellisuuden muoto ja mielen kyvyt ovat niin sanotu transsendentaalisen egon ominaisuuksia eli ihmisen ominaisuuksia ajasta ja paikasta riippumatta. Kant oli siis kaikkien konstruktivistien äiti, mutta hän ei ollut mikään sosiokonstruktivisti. • Nykyisen sosiokonstruktivismin mukaan tietty osa aistimellisuutemme muodosta on syntyperäistä, mutta suurempi osa on opittu ja kulttuurillista.

15. Immanuel Kant • Tieto ilmaistaan arvostelmissa kuten ”Kaikki kappaleet ovat ulottuvaisia”. Niissä on subjekti (kappaleet), kopula (on) ja predikaatti (ulottuvaisia). • Arvostelmat voivat lisätä tietämystämme eli olla synteettisiä tai ne eivät lisää tietämystämme eli ovat analyyttisia. Em. Arvostelma on analyyttinen, koska siinä vain analysoidaan kappaleen käsitettä, jonka käsitteeseen kuuluu ulottuvaisuus eli predikaatti kuuluu subjektin käsitteeseen.

16. Immanuel Kant • Arvostelmat voivat olla sitten a priori eli ei-kokemuksillisia tai a posteriori eli kokemukseen perustuvia. Kaikki kokemukseen perustuvat lauseet ovat synteettisiä eli tietämystämme lisääviä. Esimerkki arvostelma ”Kaikki kappaleet ovat ulottuvaisi” on analyyttinen arvostelma a priori. Tämä avostelman voimme muodostaa ilman aistimellista dataa pelkästään analysoimalla kappaleen käsitettä. ”Kolmion kulmien summa on 180 astetta” on niin ikään analyyttinen arvostelma a priori.

17. Immanuel Kant • Mitä ovat sitten synteettiset lauseet a priori: Lukekaa Kantilta suomennettu teos PROLEGOMENA eli johdatus mihin tahansa metafysiikkaan, joka vastaisuudessa voi käydä tieteestä. Sellaiset lauseet ovat sitä varsinaista tiedettä Kantin mielestä. • Kant ei ollut deterministi, vaan oletti tahdon vapauden • Kant ylitti empirismin ja rationalismin kiista • Suhteessa realismi-nominalismi –kiistaan Kant oli indifferentti. Koska meillä ei ole tietoa olioista sinänsä, tätä ongelmaa eiu voida ratkaista

18. August Comte (1798-1857) Positivistinen ajattelu on ihmiskunnan ja yksilökehityksen korkein vaihe: • Teologinen vaihe • Metafyysinen vaihe • Positiivinen vaihe

19. August Comte (1798-1857) Positiivisessa vaiheessa metafysiikan tilalle tulevat kokemuksen avulla saadut havainnot ja niistä induktiivisesti päätellyt lainalaisuudet. Realismi-nominalismi –kiistan suhteen Comte oli indifferentti. John Stuart Mill sovelsi empirismiä ja kausaaliselittämistä yhteiskuntaan ja ihmiseen.

20. Ernst Mach – positivismin II vaihe Tieteessä ei saa olla mitään muita elementtejä kuin ne, jotka ovat aistimuksista saatuja. Kaikki tieteellisest väitteet täytyy olla empiirisesti verifioitavissa. Ongelmaksi muodostui matematiikka, sillä teoria sisältää matemaattisia elementtejä, joita ei voi palauttaa aistimuksiin.

21. uuspositivismi - Hans Reichenbachin Berliinin piiri ja Moritz Schlickin Wienin piiri • mielekkyyskriteeri: teoreettisia lauseita voidaan pitää mielekkäinä, jos ne voidaan palauttaa havaintolaiseiksi – empiirisesti tyhjät matemaattiset termit sallittiin. Kaikki muu puhe on mieltävailla olevaa metafysiikkaa • Ludwig Wittegenstein toimi ”taustapiruna”

22. Wienin piirin nominalismi Jotta esimerkiksi yleislause ”Kaikki ihmiset ovat filosofeja”, olisi mielekäs se täytyisi palauttaa elementaarilauseiksi (atomilauseiksi, protokollalauseiksi) tyyliin ”Hannu Heikkinen on filosofi”, ”Leena Kakkori on filosofia” etc. Tämä on teorian empiirinen kuvaus. Verifikointi on näiden empiiristen lauseiden todellisuuteen vertaamista. Kaikki lauseet joille ei voida esittää empiiristä kuvausta ovat kognitiivisesti merkityksettömiä

23. Thomas Kuhn • Kaikki havainnot ovat teoriapitoisia • Empiiristä tutkimusta tehdään aina jonkun paradigman näkökulmasta • Viime kädessä ei ole rationaalista tapaa siirtyä paradigmasta toiseen • Tieto kumuloituu eli kasvaa vain paradigman sisällä • Paradigma määrittää totuuden

24. Karl Popper • Yleiskäsitteet ovat reaalisia -> tieteellinen realismi • Vain ajatus totuudesta korrespondenssi mielessä mahdollistaa puheen virheistä ja rationaalisesta kritiikistä • Tiede ei kehity paradigmasta toiseen vaan se lähestyy totuutta tekemällä hyviä arvauksia (konjektuureja), joita yritetään kumota; kumoamattomat, mutta kumoutumisehdon sisältävät teoriat edustavat totuutta

25. Karl Popper Demarkaatio tieteen ja kvasitieteen välillä: Falsifikaatioehto = mitä havaintoja täytyy tulla, jotta teoria kumoutuu Uskonto, psykoanalyysi ja marxilainen kansantaloustiede ovat kvasitiedettä, koska ne eivät kumoudu minkäänlaisista havainnoista – entä matematiikka?

26. TIETEELLINEN REALISMI Totuus on vastaavuutta. Totuus on korrespondenssisuhde mielteen (kognition) ja asiantilan välillä. Myös yleinen tieteellinen teoria voi olla tosi. Tosia eivät ole vain verifioitavissa olevat empiiriset lauseet. Totuus on pätevyyden eli validiteetin kriteeri.

27. KONSTRUKTIVISMI Totuus on konstruktiota • onnistunutta käytäntöä pragmatismi • yhteisymmärrystä konsensusteoria • yhteensopivuutta koherenssiteoria • ymmärrystä avaavaa hermeneuttinen totuuskäsitys • vallan tuottamaa vallan genealogia; kriittiset teoriat

28. MONEN SORTTISTA REALISMIA Heikko realismi: On olemassa mielestä riippumaton todellisuus. Arkirealismi: Yleisimmät maalaisjärjellä havaittavat asiat ovat olemassa objektiivisesti. Maailma koostuu kaikenlaisista keskikokoisista asioista, joilla on tila ja aika ulottuvuus sekä primaarisia ja sekundäärisiä ominaisuuksia. Arkirealismin kannalta sellaisten tieteellisten teorioiden puhumat ei-havaittavat asiat kuten elektronit, säikeet, mustat aukot, pimeät massat ym. eivät ole reaalisia.

29. TIETEELLINEN REALISMI Luonnontieteellisten teorioiden puhumat ei-havaittavat asiat ovat todella olemassa. Monet ilmaukset tieteellisessä teoriassa, jotka viittaavat ei-havaittaviin asioihin, on otettava kirjaimellisesti. Luonnontieteel- linen teoria antaa kuvauksia ei-havaittavista kohteista, jotka ovat todella olemassa ”siellä”. Tieteellinen realismi vaatii luonnontieteellisestä (ja miltä tahansa muulta teorialta), että tieteen tulisi rakentaa korrespondenssimielessä tosia kuvauksia. On olemassa mielestä riippumaton maailma out there, niin kuin todet luonnontieteelliset teoriat sen esittävät.

30. Minimaalinen, radikaali ja välimuoto Tieteellisen realismin vähimmäisvaatimus on, että oletetaan, että ainakin useat tieteen puhumat teoreettiset ei-havaittavat asiat ovat reaalisesti olemassa. Tieteellisen realismin radikaalin version mukaan vain arkirealismi on korvattava tiukalla tieteellisellä realismilla niin, että vain tosissa tieteellisissä teorioissa asetettu ei-havaittava maailma on olemassa. Arkitietomme objekteja ei itse asiassa olisi olemassa, vaan ainoastaan tieteen postuloima maailma on reaalinen. Välimuotona on kanta, jonka mukaan arkitietoisuuden havaitsemat asiat ovat reaalisesti olemassa, mutta eivät sellaisena kuin arkirealismi ne havaitsee.

31. Hilary Putnam Metafyysinen realismi: • maailma koostuu mielestä riippumattomien objektien muuttumattomasta todellisuudesta • on olemassa yksi tosi ja täydellinen kuvaus siitä, mitä maailma on - totuus sisältää vastaavuussuhteen väitteiden ja ulkoisten asioiden välillä Sisäinen realismi: - kysymys ”mistä objekteista maailma koostuu?” on mielekäs vain jos kysymys jatkuu ”what objects does world consist of… within a theory of description” - on olemassa enemmän kuin yksi tosi teoria tai kuvaus maailmasta - totuus on pikemminkin jonkinlainen idealisoitu hyväksyttävyys kuin korrespondenssi

32. Antirealismi tai tieteellinen konstruktivismi Tieteelliset teoriat eivät ole kuvia todellisuudesta, vaan ne ovat konstruktiota instrumentteja, maailmanhahmottamisen tapoja tai valtaa. Yleinen ei ole olemassa reaalisesti out there: Thomas Kuhn, Richard Rorty, Bas van Fraassen, Robert Brandom, Kenneth Gergen, Nelson Goodman, Michel Foucault, Jean-Francois Lyotard