Latinaa sukututkijoille II 30.9.2010

1. Latinaa sukututkijoille II30.9.2010 Jens Nilsson

2. Latinan sijamuodot • Vaikka suomi ja latina kuuluvat aivan eli kieliperheisiin, niissä on vissejä yhtäläisyyksiä, jotka tekevät kielen logiikan suomalaiselle helpoksi ymmärtää: • Verbit taipuvat persoonissa (minä, sinä…) ja tapaluokissa (lienen, lienet…) • Substantiivit taipuvat sijamuodoissa (Suomessa 15, latinassa 6). • Substantiiveilla on latinassa viisi taivutusryhmää (deklinaatiota); suomessa vastaava luku on jopa yli 80.

3. Nominatiivi • Perusmuoto, lauseen tekijä eli subjekti • Mies syö omenan

4. Akkusatiivi • Tekemisen kohde, lauseessa tekemisen kohde eli objekti • Mies syö omenan

5. Genetiivi • Ilmaisee omistajan: Mies syö poliisin omenan • Ilmaisee osaa kokonaisuudesta: Ihmisten paljous • Ilmaisee lähtökohtaa tai kohdetta: Tupakannälkä (ts. nälkä, joka kohdistuu tupakkaan, ei tupakan kokema nälkä); Paasilinnan teos (ts. Paasilinnan kirjoittama, ei omistama, kirja) • Ilmaisee ominaisuutta tai arvoa: parin euron parkkimaksu

6. Datiivi • Ilmaisee, kenelle jotakin annetaan: • Mies antaa poliisille omenan. • Ilmaisee, kenen hyväksi, kenen näkökulmasta tai kenen puolesta jotakin tehdään: • Luen sinulle sanomalehden

7. Ablatiivi • Latinan monikäyttöisin sijamuoto • Ilmaisee muun muassa välikappaletta: kuorin omenan veitsellä. • Ilmaisee suhdetta: hän on nimeltään Keijo • Ilmaisee passiivilauseissa tekijää agentin a(b) yhteydessa (vrt. engl. ’by’, ruots. ’av’, saks. ’von’). Muistumia vanhassa kirjasuomessa: ylöspandu Thomas Ragwaldin pojalda.

8. Vokatiivi • Vain maskuliinisukuisilla sanoilla • Vain yhdellä deklinaatiolla (II) • Käytetään puhuttelussa, kun puhuteltavan erisnimi päättyy –us. • Terve, Markku! • Oi, Juhani!

9. Sijamuotojen muodostus • Hyödyllisintä tutustua sijamuotoihin yhdessä erisnimien kanssa. Erisnimet taipuvat kolmessa deklinaatiossa • I: naisten nimet (päättyvät –a) ja miesten nimet (päättyvät –as) • II: miesten nimet (päättyvät –(i)us) • III: Miesten nimet, useita päätteitä

10. I deklinaatio, naisten nimet, päättyvät aina –a

11. I deklinaatio, miesten nimet, päättyvät –as.

12. II deklinaatio: miesten etunimet, päättyvät valtaosin -us

13. II deklinaatio, miesten sukunimet, päättyvät yleensä -ius

14. II deklinaatio: miesten etunimet, jotka päättyvät -er

15. II deklinaatio, miesten sukunimet, jotka päättyvät -ander

16. III deklinaatio: taivutusmalli Samuel (ja muut heprealaisperäiset –el –päätteiset nimet)

17. III deklinaatio, taivutusmalli Johannes

18. III deklinaatio, taivutusmalli Sveno

19. III deklinaatio: partisiippivartaloiset nimet (-nt-)

20. Miesten sukunimet • Päättyvät yleensä –ius • Esim. Lithovius • Toinen tavallinen pääte –ander • Kreikan sanasta ἀνήρ (aneer) = mies • Esim. Falander • Sukunimet ovat kuin adjektiivimääreitä etunimelle: ne taipuvat aina samassa suvussa, luvussa ja sijamuodossa kuin etunimikin: • Esim. MarcumKettunium (akkusatiivi)

21. Naisten sukunimet • Miesten sukunimet vastaavalla feminiinipäätteellä: • Margaretha Cajana(< Cajanus) • CatharinaLithovia (< Lithovius) • Christina Falandra(< Falander) • Molemmat nimet taipuvat aina keskenään samassa sijamuodossa: • ChristinaeFalandrae (genetiivi tai datiivi) • MargarethamCajanam (akkusatiivi)

22. Miesten nimiä –ās –päätteellä • Andreās = Antti • Thōmās = Tuomas • Matthiās = Matti • Ēsaiās = Esa • Jōnās = Joonas • Jeremiās = Jeremias • Zachariās = Sakari • Tobiās = Topias • Ēliās = Elias • Lūcās = Luukas

23. Miesten nimiä –us -päätteellä • Ericus = Erkki • Stephanus = Tahvo • Eschillus = Esko • Henricus = Heikki • Isacus = Iisakki • Jacobus = Jaakko • Josephus = Juuso • Carolus = Kalle • Gustavus = Kusti • Christianus = Risto • Magnus = Maunu • Marcus = Markku • Martinus = Martti • Nicolaus = Niilo • Canutus = Nuutti • Ola(v)us = Olli • Paulus = Paavo • Petrus = Pekka • Benedictus = Pentti • Bartholdus = Pertti • Philippus = Vilppu • Sigfridus = Sipi

24. Miesten nimiä –ius -päätteellä • Antōnius = Anton • Geōrgius = Yrjö • Grēgorius = Reko • Laurentius = Lauri

25. Miesten nimiä –er -päätteellä • Alexander = Santeri, genetiivi: Alexandrī • Sylvester = Silvo, genetiivi: Sylvestrī

26. Miesten nimiä –el -päätteellä • Joēl = Joel • Samuēl = Samuli • Gabriēl = Kaapo • Michaēl = Mikko • Daniēl = Taneli • Israēl = Israel • Raphaēl = Rafael • Hezechiēl = Hesekiel

27. Miesten nimiä –ō(n) -päätteellä • Suenō, gen. Suenōnis = Sven • Salomō(n), gen. Salomōnis = Salomon • Sīmōn, gen. Sīmōnis = Simo • Tychō, gen. Tychōnis = Tyko • Thūrō, gen. Thūrōnis = Thure

28. Taipumattomat nimet • Monet Vanhan Testamentin nimet, esim: • Hiob • David • Aron • Voidaan toisinaan taivuttaa III deklinaation mukaan: David, Davidem, Davidis… • Muuntaa II deklinaatioon: Aronus, Aronum… • Olla taivuttamatta ollenkaan

29. Patronyymi • Keskeinen osa papin nimeä • Isän etunimi genetiivimuodossa (kuviteltava määrittävän sanaa ”filius”, ”poika”) • JōhannēsJōhannisGezelius = Johannes JohanneksenpoikaGezelius • GabriēlMartīnīPeitzius = Gabriel MartinuksenpoikaPeitzius • Myös naisilla: CatharinaLaurentii (filia) Lithovia, Katariina LarsintytärLithovia • Usein pelkkänä kirjaimena: Gabriel M. Peitzius

30. ”etnonyymi” • Ilmaisee kotikaupungin • Johdetaan kaupungin nimestä päättellä – ensis • Esim. Aboa = Turku, Aboensis = turkulainen • Uloa = Oulu, Uloensis = oululainen • Myös vapaata muodostusta: • Raumoensis • Halickoensis

32. Maat: Suomi • Fennia / Finnia / Finlandia = Suomi • Finlandensis = suomalainen (adjektiivi) • Fennicus / Fennica = suomalainen (adjektiivi) • Finnonicus / Finnonica = suomalainen (adjektiivi) • Finnō = suomalainen (henkilöstä, taipuu kuten erisnimi Svenō) • Fennī (monikko): Roomalaisen historioitsija Tacituksen nimitys pohjoiselle kansalle (tarkoitti ilmeisesti saamelaisia)

33. Suomen historialliset maakunnat • Fennia = Suomi = Varsinais-Suomi • Tavastia = Häme • Satacundia (Satagundia) = Satakunta • Ostrobothnia (Bothnia) = Pohjanmaa • Lappōnia = Lappi • Carēlia = Karjala • Savōnia (Savolaxia) = Savo • Nylandia = Uusimaa • Qvēnia (Quaenia) = Kainuu

34. Adjektiiveja muodostetaan maakuntien nimistä hyvin vapaasti eri päätteillä • Carelus, Carelicus, Careliensis • Tavastus, Tavasticus, Tavastiensis • Ostrobothnicus, Ostrobothniensis • Lyhyitä muotoja käytetään yleensä itsenäisinä (Tavastī = hämäläiset), muita adjektiiveina, jotka tarvitsevat pääsanan (scholaUloensis = Oulun triviaalikoulu) • Koska vakiintunutta käytäntöä ei ole, kaikki muodot ovat periaatteessa mahdollisia, kunhan ne noudattelevat olemassa olevia latinalaisia johdoksia: • Savōnēs = savolaiset

35. Paikkoja ja paikkakuntia • Aboa = Turku • Arctopolis = Pori • Arxnova = Uusi linna = Olavinlinna • Brahea = Lieksa • Neostadium = Nystad = Uusikaupunki • Serdopolis = Sortavala • Tornea = Tornio • Uloa = Oulu • Vallisgratia = Armon laakso = Nådendal = Naantali • http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_alueiden_latinankielisist%C3%A4_nimist%C3%A4

36. Maat: Ruotsi • Svēcia / Svētia = Ruotsi • Svēcicus / Svēcica = ruotsalainen • Holmia = Tukholma • Upsalia = Upsala • Arosia = Västerås • Vexionia = Växsjö • Lincopia = Linköping • Calmaria, Lundia, Gothoburgum, Stregnesia… • Sviōnēs = Tacituksen nimitys eräälle pohjoiselle kansalle, vastannee svealaisia

37. Maat:muut • Russia / Ruthēnia = Venäjä • Russī / Ruthēnī = Venäläiset • Muscovia = Moskova • Muscovīta = moskovalainen • Muscovītae = moskovalaiset (’moskoviitit’) • Petropolis = Pietarin kaupunki • Petropolitanus = pietarilainen • Estōnia / Aestōnia = Viro • Revālia = Tallinna, Rääveli • Dorpatum = Tartto • Livōnēs = Liiviläiset ≈ virolaiset • Aesthī = Tacituksen nimitys eräälle pohjoiselle kansalle • Ingria = Inkerinmaa

38. Lokatiivi • Kaupunkien nimillä, jotka päättyvät –a (kuten Aboa ja suurin osa meikäläisten kaupunkien nimistä), on erityinen sijamuoto, jonka merkitys on ”kaupungissa” ja joka saa päätteen –ae (Aboae = Turussa).