Metropolialueet toimintaympäristöinä ja hallintotasoina –selvitys Jenni Airaksinen

1. Metropolialueet toimintaympäristöinä ja hallintotasoina –selvitys Jenni Airaksinen HT, Yliopistonlehtori

2. Kyseessä kaksivaiheinen selvitys • Ensimmäisessä vaiheessa kuvattiin 11 metropolialueen hallintamallia: Wien, Pariisi, Dublin, Barcelona, Stuttgart, Lontoo, Montreal, Toronto, Kööpenhamina, Oslo and Tukholma • Mitkä ovat metropolihallinnan julkilausutut tavoitteet? • Minkälaisia alustoja tai rakenteita metropolialueiden haasteisiin vastaamiseksi on luotu? • Mitä asioita käsitellään ja päätetään metropolin tasolla? • Toisessa vaiheessa mukana: Dublin, Stuttgart, Montreal ja Oslo • Metropolirakenteiden alueellinen kattavuus, • Eri hallintotasojen väliset suhteet • Demokratia ja legitimiteetti • Rahoitus

3. Eurooppalainen paikallishallinto • Onko olemassa eurooppalaista paikallishallinnon mallia? Entä eurooppalaista alueellista itsehallintoa? • Suuri valikoima erilaisia ratkaisuja • Eri määrä hallinnontasoja • Erilaiset vastuut ja velvollisuudet • On kaupunkeja, jotka ovat paikallishallinnon orgaaneja, aluehallinnon orgaaneja ja osavaltioita. Niiden sisällä voi olla osavaltioita, ja erilaisia alueita. • Useimmin eurooppalaisia kaupunkeja yhdistävät kuitenkin se, että niillä on jonkinlainen itsehallinto ja pyrkimys rationaaliseen hallinnon järjestämiseen

4. Metropolihallinta • Haasteet läntisissä maissa hyvin samankaltaisia • Rönsyily • Segregaatio • Kasvun ja kestävyyden haasteet • Keskuskaupungin ja ympäristökuntien välinen suhde • Tavoitteena luoda alustoja vuorovaikutukselle • Ratkaisut kuitenkin hyvin erilaisia • saman hallintokulttuuriperimän, jopa saman maan sisällä eri alueita hallinnoidaan hyvin erilaisin mallein

5. Määritelmät vaihtelevat, rajat häilyviä ja erilaisia Kun käytetään termiä metropolialue, ei koskaan voi tietää mitä tarkoitetaan Määritelmällisesti metropolialueet ovat kasvamassa Kaupunkialueista jopa kansainvälisiin harvoihin urbaanihkoihin kudelmiin Vain muutama alue on määritelty selkeästi Jos alueen määritelmä on selkeä, alueen hallintarakenteet eivät kuitenkaan välttämättä kata koko aluetta. Yhteistä kaikille tutkituille alueille

6. Erikoisuuksia Vahva pormestari – Lontoo Voimakas vaaleilla valittu rakenne – Stuttgart Laaja kirjo erilaisia ohjelmia ja alustoja strategisen ketteryyden nimissä, valtionohjaus voimakasta – Dublin Monia määritelmiä alueesta, erilaiset verkostoratkaisut – Pariisi ja Wien Määritelmällisesti kasvava alue –Toronto Kuntaliitokset ja niiden purkaminen – Montreal Monimutkainen, poliittisesti hajanainen ja ristiriitaherkkä alue – Barcelona Metropolialueen merkityksen väheneminen suhteessa valtioon ja muihin alueisiin – Kööpenhamina Aluepolitiikka, kaksi kehää ja allianssi – Oslo Metropolialueen hallinta perinteisin rakennelmin - Tukholma

7. Vienna metropolitan area: kapunki ja samalla osavaltio

8. The metropolitan region of Vienna: kolme osavaltiota

9. Vienna-Bratislava-metropolitan area

10. CENTROPE-area

11. Pariisin metropolialueen asukasluku on… 5,2 miljoonaa = Pariisi + 76 kuntaa 9,6 miljoonaa = Pariisi + 395 kuntaa = Pariisia ympäröivä urbaani alue 11,4 miljoonaa = Hallintoalue Île-de-France, ja sen kaikki 1281 kuntaa Tai 11,8 miljoonaa = 1584 kuntaa. Seitsemän Île-de-France kahdeksasta alueesta ja osittain kuusi aluetta muilta hallintoalueilta

12. Kaksi monikeskuksista metropolialuetta?

13. Neljä mallia pelkistettyinä • Oslo: Neuvottelukunta-ajattelu ja löyhät yhteistyöverkostot • Joustava ja verkostomainen • Vähän valtaa • Dublin: Ohjelma- ja strategiaohjaus • Voimakas valtionohjaus • Montreal: Kuntien yhdistäminen • Vaikeita, eivät ratkaise suuren metropolialueen ongelmia • Kaikkien tehtävien siirtäminen tappaa erilaisuuden ja tuo kankeutta – ja megaorganisaatioita • Stuttgart: Metropolivaltuusto • Uusi hallinnon taso • Ei yksinään ratkaise esimerkiksi segregaatio-ongelmaa

14. Keskeisiä periaatteita • Proaktiivinen kehittäminen • Nykyisestä passiivisuudesta ja reaktiivisuudesta tulevaisuuden rakentamiseen • Oikeat hallinnan keinot ja tasot suhteessa tavoitteisiin • Paikallisyhteisöjen autonomia • Asukkaiden itsehallinto • Ihmisten kyky vaikuttaa asioihin jotka ovat luonteeltaan eri tavoin paikallisia, erilaiset foorumit suhteessa liikkumiseen ja lähipalveluun • Korostaa paikkaan sidottua vaikuttamista sektoriperusteisen sijaan

15. Helsingin metropolialueen haasteet • Rönsyily • Segregaatio • Kuntien väliset jännitteet • Keskuskaupungin ja ympäristökuntien välinen suhde • Sirpalebyrokratia • Transaktiokustannukset?

16. Sovellettavuus Ohjelmat eivät ole tarpeeksi sitovia suomalaisessa kontekstissa Pelkästään verkostorakenteella ja kuntien yhtäpitävillä päätöksillä ei päästä tarpeeksi laajoihin ratkaisuihin Laajat kuntaliitokset eivät ratkaise metropolialueen ongelmia ja synnyttävät megaorganisaatioita Vaihtoehdoksi jää eräiden kunnan tehtävien siirtäminen metropolin edustukselliselle hallintaelimelle, metropolivaltuustolle

17. Työnjako metropolissa • Metropolitaso: maankäyttö, asuminen, liikenne sekä elinkeino- ja innovaatiopolitiikka. • Kunnallinen taso: loput tehtävät + esim. kaavoituksen yksityiskohdat metropolin asettamien raamien puitteissa • Suurissa kunnissa paikallisen kansalaisosallistumisen tukeminen, jopa kuntarajoista riippumatta. • Uudelleenskaalausta kahteen suuntaan • Lisää kansanvaltaista päätöksentekoa • Laajemmalla tasolla ohjelmaohjaus, sitäkin laajemmalla tasolla hallintaverkostot, jotka hahmottelevat maankäytön ja liikenteen suuntauksia koko Etelä-Suomessa

18. Metropolivaltuuston edut + Kansan valitsema, ei (pelkästään) kuntien edunvalvonta-apparaatti → mahdollisuus tehdä päätöksiä laajemman alueen nimissä + Metropolipolitiikalle paikka + Metropolipolitiikan kasvottuminen muutenkin kuin valtakunnan poliitikkojen kautta + Enemmistöpäätösten uhka kannustaa todellisten ratkaisujen etsimiseen neuvotteluin + Selkeän, jopa raskaan rakenteen hyviä puolia ovat vakaus, jatkuvuus ja läpinäkyvyys + Muodostaa legitiimin alustan eri instituutioiden väliselle jatkuvalle vuorovaikutukselle

19. Metropolivaltuuston haitat • Edustuksellinen rakenne ei takaa ketteryyttä eikä luovuutta • Mutta, ei ole luovaa rakennetta. • Uusi hallintataso • Mutta, uuden hallintatason välttäminen aiheuttaa paljon neuvotteluja ja suuret transaktiokustannukset • Tasapäistäminen • Konsensuskehittäminen • Alueen kuntien itsehallinnollisen aseman muutos • ei välttämättä tarkoita asukkaiden itsehallinnon vähentymistä

20. MetropolihallintaNeljä mallia ja niiden sovellettavuus Suomessa • Raportti tehty Tampereen yliopiston Yhdyskuntatieteiden laitoksella • Yliopistonlehtori Jenni Airaksisen johtama tutkimusryhmä • Tutkija Helena Tolkki • Professori Arto Haveri • Tutkijapaneeli: • Professori Markku Sotarauta, • Professori Jorma Mäntynen • Yliopistonlehtori Ari-Veikko Anttiroiko • Yliassistentti Helena Leino • Strategiapäällikkö Santtu von Bruun