Kauppa ja kehitys

1. Kauppa ja kehitys Luento 8 3.3. 2010 Marikki Stocchetti

2. Luentorunko: Miten kauppapolitiikka tukee kehitystä? • Yleinen tullietuusjärjestelmä: • GSP, GSP+ ja ’Kaikkea paitsi aseita’ (Everything but Arms, EBA). • Alueelliset vapaakauppasopimukset • EU-AKT talouskumppanuussopimukset (Economic Partnership Agreements, EPAs) - keskustelua- • Seuraavalla kerralla 17.3. klo 16:15 – n.19.30 • Luento-osuus (JL) • Pienryhmätyöskentelyä • Yhteenveto ja kurssipalaute

3. Kertausta WTO periaatteista • Suosituimmuuskohtelu eli Most Favoured Nation (MFN) –periaate • WTO-jäsenmaita ja niiden tuotteita on kohdeltavaa yhdenmukaisesti, yhden jäsenen kanssa sovitut tullinalennukset ja muut ’etuudet’ on annettava automaattisesti kaikille jäsenmaille. • Tavarakaupan osalta WTO-jäsenmaat pitävät kiinni ns. sidotuista tulleista, joita ei saa ylittää. • Tullit ovat yleensä arvotulleja (ad valorem) ja ne lasketaan prosenttimääränä tullausarvosta. Tullausarvo perustuu yleensä tavarasta maksettavaan hintaan. • Maataloustuotteet tullikeskiarvo n. 45% • Teollisuustuotteet tullikeskiarvo n. 4%

4. Kertausta WTO-periaatteista Sallitut poikkeukset: • 1) Kehitysmaat ja UNCTADin listan ns. vähiten kehittyneet maat erillisinä ryhminä • Oikeuttaa samankaltaisiin tullietuuksiin rikkaiden teollisuusmaiden markkinoilla • 2) tulliliitot ja vapaakauppasopimukset (FTAs), joiden jäsenet voivat ”suosia” toisiaan enemmän kuin muita WTO-jäseniä. • WTO: Dohon monenkeskisen kierroksen jumitettua poikkeuksista uhkaa tulla sääntö • FTA-sopimusten määrä kasvanut jatkuvasti 1990-alusta • WTO:n listaamia jo voimassaolevia tai vuoden 2010 aikana mahdollisesti voimaanastuvia vapaakauppasopimuksia n. 400 (esim. EU/EFTA, NAFTA, Mercosur, Asean jne.)

5. Yleinen tullietuusjärjestelmä GSP • GSP-järjestelmä tuli voimaan UNCTADin aloitteesta 1971- (Generalized System of Preferences) • Tarkoituksena antaa yksipuolisilla päätöksillä köyhien maiden, erityisesti köyhimpien, (nykyisin LDC-maiden) vientituotteille teollistuneiden maiden tuotteita suurempia tullietuuksia, jotta ne pystyisivät kilpailemaan paremmin. • Lisätä vientituloja, tukea teollistumista ja talouskasvua • Muodostavat nykyisinkin sallitun poikkeuksen GATT-/WTO-säännöille ns. mahdollistavan lausekkeen (ns. ”Enabling Clause”) alla, edut on kuitenkin ulotettava joko kaikille kehitysmaille tai kaikille vähiten kehittyneille maille.

6. Yleinen tullietuusjärjestelmä GSP • Nykyisin on voimassa 13 eri GSP järjestelmää tietyn teollistuneen maan ja köyhimpien GSP-edunsaajamaiden välillä, myös EU:lla oma kolmitasoinen järjestelmänsä. • Huom! • ”Yleinen” ei kuitenkaan kata automaattisesti kaikkia tuotteita tai maita. • Alkuperäsäännöt ja laatustandartit mutkistavat tullietuuksien hyödyntämistä. • GSP on yksipuolinen, itsenäinen kauppajärjestely, jota esim. EU voi yksipuolisesti myös muuttaa • - ei sopimusturvaa • + ei myöskään vastavuoroisuuden vaatimusta

7. EU:n etuusjärjestelmän kolme tasoa: • 1) GSP(EC Generalized Scheme of Tariff Prefences 2009-2011) • yleinen etuusjärjestelmä 176 ’kehitysmaan’ ja ’kehittyvän alueen’ kanssa • Takaa joko täysin tullittoman kohtelun tai tullinalennuksia, yht. 6400 tariffilinjaa (ml. GSP+ 100 tariffilinjaa) • virallisena tavoitteena köyhyyden poistaminen, kestävä kehitys ja hyvä hallinto (good governance) • Kasvattamalla vientituloja osallistumalla kv. kauppaan • Näitä tuloja oletetaan käytettävän köyhyyden vähentämis- ja kestävän kehityksen strategioiden toteuttamiseen eri toimijoiden kautta (ml. valtio, yksityinen sektori jne) • 2) GSP+ • 3) LDC-maille suunnattu ’Kaikkea paitsi aseita’ EBA-aloite

8. GSP+ • Yleisen GSP järjestelmän lisäksi EU:lla on ollut käytössä vuodesta 2006 lähtien GSP+ -järjestelmä • GSP+ antaa lisätullialennuksia maille, jotka ovat ratifioineet ja toteuttavat keskeisimpiä: • Monenkeskisiä ympäristösopimuksia (Multilateral Environmental Agreements MEAs) sekä • Hyvän hallinnon (ns. Good Governance) –sopimuksia • Ml. esim. ihmisoikeudet, naisten syrjinnän ja lapsityövoiman käytön kieltäminen, korruption vastainen sopimus • Yhteensä 27 sopimusta • Suunnattu erityisesti keskituloisille kehitysmaille • Esim. Etelä- ja Keski-Amerikan maita • Esim. Moldova, Georgia ja Sri Lanka

9. GSP ja GSP+ • EU arvioi tullietuusjärjestelmän hyödyksi koko edunsaajaryhmälle (ennen talouskriisiä): • Merkittävä vientitulojen lisäys tullinalennusten johdosta Yht. €57 miljardia euroa vuonna 2007 (vrt. EU:n kehitysavun määrä), • GSP-tuonnit ’Vähiten kehittyneistä maista’ 35% ja GSP+ maista kasvaneet 15% • Huom! Ei kerro näiden maiden markkinaosuuksien kasvusta vaan maaryhmäkohtaisen viennin lisäyksestä

10. ’Kaikkea paitsi aseita’ EBA • GSP-järjestelmän laajimmat hyödyt UNCTADIN listan ’Vähiten kehittyneelle’ LDC-maalle: • vuoden EU 2009 listauksessa 50 maata • (muista LDC-kriteerit/talouskriisin vaikutus näkyy lumäärässä) • Erona GSP:hen ja GSP+:aan: • Tulliton ja kiintiötön pääsy LDC-maiden tuotteille EU:n markkinoille • Kattaa 7200 tariffilinjaa eli GSP:hen ja GSP+:aan verrattuna kattaa laajemman hyödykkeiden joukon (olettaen, että ko. hyödykkeitä myös tuotetaan vientiin)

11. ’Kaikkea paitsi aseita’ EBA • EBA-aloite ei kuitenkaan ulottunut heti historiallisesti ”sensitiivisiksi” luokiteltuihin, EU:n yhteisen maatalouspolitiikan piiriin kuuluviin hyödykkeisiin, kuten • Banaanit (siirtymäaika 2002-2006) sekä riisi ja sokeri (-10/2009) • Ongelmana pitkät siirtymäajat ja hintatakuun puuttuminen • Yksipuolinen aloite EU:lta, ei siis sopimus LDC-maiden kanssa • Mahdollistaa yksipuolisen etujen lakkauttamisen • Sekä etujen ”tarkastamisen”, mikäli tuonti LDC-maista kasvaisi yllättäen (25%) • Mikäli EBA-maa siirtyy pois LDC-kategoriasta, myös EBA-edut lakkaavat, tilalle normaali GSP tai GSP+ tai mahdollinen vapaakauppasopimusjäsenyys • EBA: Kannustin Dohan kierrokselle osallistumiselle?

12. ’Kaikkea paitsi aseita’ EBA: ratkaisemattomia kysymyksiä • LDC-maiden välisen kilpailun lisääntyminen, • Entisten Euroopan siirtomaihin (Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maihin ns. AKT-maihin) kuuluvien LDC-maiden aseman suhteellinen heikentyminen, toisaalta AKT-maiden ryhmän mureneminen • Alkuperäsäännökset ja laatuvaatimukset yhä rajoitteina • Pelko EBA-väärinkäytöksistä, tuotteiden kierrättämisestä LDC-maiden kautta EU:n markkinoille • Kilpailun lisääntymisen kautta hinnat laskevat, toisaalta tuotantoa ei juurikaan voida enää nykyisten resurssien valossa lisätä. • Kuka hyötyy? LDC-tuottajat, välittäjät vai EU-kuluttajat? • LDC-maiden sarkastinen (epävirallinen) vastaehdotus EU:lle: • Voitaisiinko Kaikkea paitsi aseita –aloitetta tulkita myös niin, että EU itse lopettaisi ase- ja ammusviennin köyhiin maihin?

13. Yleisestä tullietuusjärjestelmästä huomioitavaa • WTO sopimusten myötä yleisen tullitason madaltuminen ja kaupan vapautuminen on murentanut tullietuusjärjestelmän merkitystä maatalous- ja teollisuustuotteiden osalta • (Puhutaan ns. preferenssieroosiosta) • Myös vapaakauppasopimuksilla sama vaikutus • Toisaalta tullietuusjärjestelmä ei myöskään velvoita köyhimpiä maita mihinkään • ei siis vastavuoroisten etuuksien vaatimusta, kuten WTO:ssa yleensä tai vapakauppasopimuksissa erityisesti

14. Yleisestä tullietuusjärjestelmästä huomioitavaa • Maat voivat ’kehitystasonsa’ muuttuessa liikkua listalta listalle joko ylös tai alas GSP ja GSP+ luokkien välillä tai ’valmistua’ järjestelmästä ulos (2009-). • ’Graduation’ (etuisuudet laskevat EU-markkinamenestyksen noustessa) • ’De-graduation’ (etuisuudet kasvavat EU-markkinamenestyksen laskiessa) • Perusteena yksittäisen maan ’näytöt’ EU markkinoilla, lasketaan kolmen vuoden keskiarvo, jota verrataan hyödykekohtaisesti sovittuun raja-arvoon. EU arvioi.

15. Yleisestä tullietuusjärjestelmästä huomioitavaa • GSP etuudet voidaan myös jäädyttää poliittisista syistä: • Valko-Venäjä, Myammar/Burma, Sri Lanka • Periaatteessa myös LDC-maat ’valmistuvat’, jos ne eivät enää täytä UNCTADin vähiten kehittyneiden maiden kriteerejä • Tällöin vaihtoehtona GSP tai GSP+ (mikäli ko. sopimukset ovat ratifioitu) tai mahdollinen vapaakauppasopimusjäsenyys • HUOM! Vapaakauppasopimusosapuolena vastavuoroisuuden vaatimus koskee myös LDC-maata!!!

16. EU:n kauppapolitiikka • Kertauksena vielä: • EU:n vanhin, yhteisö-tason politiikka, jossa komissiolla aloiteoikeus • EU:n talousunionin ydinaluetta • EU ’WTO-uskollinen toimija’, aktiivinen vapaakauppasopimusten muotoilija, myös kauppasuhteet kaikkien ’kehitysmaihin’ hoituvat komission kaupan pääosaston DG Kaupan kautta • Pääpiirteet ja tavoitteet edellisen komission kaudelta summattu Global Europe: Competing in the World –strategiaan (2006) • Yleinen tullietuusjärjestelmä eri tasoineen on osa kauppapolitiikkaa, kuten köyhimpien maiden kanssa solmitut vapaakauppasopimukset

17. EU-AKT EPA-Talouskumppanuussopimusten taustaa • Afrikan, Karibian ja Tyynenmerenmaiden ja Euroopan yhteisön/EU:n Lomén sopimukset 1975-2000 • Lomén sopimuksia edelsi ensimmäinen ’kauppa ja kehityssopimus’ Yaoundén sopimukset (1963-1975) • Yaoundén sopimusta ns. Rooman sopimukseen sisällytetty ns. vapaakauppasopimus muotoinen liitännäissopimus syntyvän Euroopan yhteisön ja 18 itsenäistyvän Länsi-Afrikan valtion välillä • Tausta yhtä vanha kuin Euroopan yhteisö itse, juuret vahvasti siirtomaa-ajassa (mistä tänä päivänä ei Euroopassa enää puhuta, AKT-maissa kylläkin…)

18. Lomén sopimus • Taustalla Iso-Britannian liittyminen Euroopan yhteisöön 1973, toi mukanaan Brittiläisen kansainyhteisön maat yhteisön ulkosuhteisiin • 1973-Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden (46 maata tässä vaiheessa) ryhmän yhteiset intressit ja organisoituminen • Sopimus kattoi kehitysyhteistyön (ml. oma kehitysrahasto EKR), kauppaetuudet (ml. erityiset hyödykepöytäkirjat) sekä myöhemmin myös poliittisen yhteistyön • Lomén sopimuksen periaatteena: • Tasa-arvoinen kumppanuus eurooppalaisten ja AKT-valtioiden välillä erityisesti kv. talousjärjestelmän oikeudenmukaistamiseksi • Ei-vastavuoroisuus kauppasuhteissa • Eurooppalaisia tuontituotteita kohdeltava samalla tavalla kuin muiden teollisuusmaiden tuotteita, tullisuoja ja tuonninkorvaaminen mahdollisia • AKT-maille laajimmat kauppaetuudet ml. Takuu hinnat ja kiintiöt sekä matalimmat tullit EY-markkinoilla • Silloinen uudistusmielinen DG Kehitys sopimuksen toteuttajana

19. Lomén sopimuksen erityispiirteitä • Vienninvakauttamismekanismit • STABEX- maatalouden vientitulojen vakautusjärjestelmä EC takasi minimi vientitulon tärkeimmille vientituotteille ja kompensoi, mikäli tulot jäivät rajan alapuolelle alhaisten maailmanmarkkinahintojen tai tuotantovajeen takia. • Käsitti laajimmillaan 44 keskeisintä hyödykettä • Lama ja maailmanmarkkinahintojen lasku vei STABEXin ylittämään budjettinsa • SYSMIN- Stabexia vastaava vienninvakauttamismekanismi kaivossektorilla • Kritiikki: mekanismit palkitsivat epäonnistumisesta • Keskittyminen perushyödykkeisiin, ei tuotannon laajentumista teolliseen tuotantoon • Varat menivät valtioille, jotka eivät käyttäneet sitä tehokkaasti tuotannon/tuottajien tukemiseen

20. EU-AKT -maiden yhteistyösuhteen muuttuminen • Taustalla suuret poliittiset muutokset 1980- • Kehitysmaiden velkaongelma • Rakennesopeutusohjelmat: avun taloudellinen ja poliittinen ehdollisuus myös EY:n politiikkaan • Euroopan Unionin perustaminen ja Maastrichtin sopimus 1993 • Kehitysmaiden asteittainen integroiminen maailmantalouteen kehitysyhteistyön tavoitteeksi • EU:n laajeneminen Itään ja Pohjoiseen: ”uudet painopistealueet kehitysmaasuhteissa, kaikkien LDC-maiden tukeminen” sekä varojen kohdentaminen tuleviin jäsenmaihin. • GATTin Uruguayn kierros ja WTO:n perustaminen • Samalla AKT-maiden viennin osuus EY/EU:n markkinoilla laski 8 prosentista alle 3 prosenttiin, toisaalta AKT-maiden viennistä n. 70% suuntautui/uu yhä EU:n. • ”Yksipuoliset kauppaetuuden eivät ole toimineet toivotulla tavalla”

21. EU:n kauppapolitiikan muutos suhteessa ’kehitysmaihin’ • 1971 - 2007 AKT- maiden kauppaetuisuudet muodostivat ns. preferenssihierarkian huipun, jossa entiset siirtomaat (AKT-maat) saivat muita kehitysmaita paremman kohtelun • Lomén sopimusten etuudet aina paremmat kuin yleisen GSP-järjestelmän, mikä johti ristiriitaan GATT sopimuksen, WTO:n ja laajemman kehityspolitiikan ja ei-AKT –’kehitysmaiden’ kanssa. • Köyhien maiden suosituimmuuskohtelu on ulotettava joko kaikille kehitysmaille tai kaikille vähiten kehittyneille maille, jotta se olisi WTO:n sääntöjen mukainen • Historialliset suhteet eivät voi olla vuoden 2008 alusta ”paremman kohtelun” perustana. EU-AKT- kauppaeduilla WTO:n poikkeuslupa (ns. waiver), viimeisin 2000-2007. • Vapaakauppasopimuksien sisällä erityiskohtelu kuitenkin mahdollista, mutta WTO:n lain (GATT XXIV) mukaisesti täytyy ensisijaisesti pyrkiä mahdollisimman kattavaan kaupan vastavuoroiseen vapauttamiseen (”substantially all trade”).

22. EU-AKT Talouskumppanuussopimukset EPAt • EPAt ovat juridisesti osa Lomén sopimusten seuraajasopimuksen ns. Cotonoun EU-AKT kehitysyhteistyösopimusta (2000-2020) yht. 77 ’kehitysmaata’. • Sen kaupallista yhteistyön tavoitteena oli WTO-yhteensopivien talouskumppanuussopimusten solmiminen vuoden 2007 loppuun mennessä. • Edut on ulotettava joko kaikille kehitysmaille tai kaikille LDC-maille AKT-jäsenyydestä riippumatta tai ne on muokattava osaksi alueellisia vastavuoroisia vapaakauppajärjestelyjä. • Muodostuvat kahdesta elementistä: • EU:n ja kuuden AKT-maaryhmän välisistä vapaakauppasopimuksesta, joita komission kauppaosasto DG Trade pääasiassa neuvottelee yhteistyössä muiden pääosastojen (DG AGRO, SANCO etc.) • Neljä Saharan Eteläisen Afrikan ryhmää, Karibia ja Tyynenvaltameren maat omina ryhminään. Perustuu osin olemassa oleviin alueellisiin järjestelyihin, osin rikkoo niitä. • Sekä varsinaisen sopimusneuvottelun ulkopuolisesta lisäavusta AKT-maiden kaupankäynnin tukemiseen Euroopan kehitysrahastosta (ns. EKR 10) sekä esim. Aid for Trade –aloitteen kautta, jota komission kehitysosasto DG Development myöntää/koordinoi

23. EPOjen viralliset tavoitteet • Taloudellisen kasvun ja tuotannon lisääminen sekä kehittäminen kestävän kehityksen & köyhyyden poistamistavoitteen saavuttamiseksi • Cotonoun sopimuksen ja EU:n kehityspoliittisten sitoumusten mukaisesti • Alueellisen integraation syventäminen • AKT-maiden asteittainen integroiminen maailmantalouteen ja WTO-yhteensopivuus • Alueellisen integraation kautta

24. EPAt ja WTO • Miksi oli painetta solmia talouskumppanuussopimuksia? • Ilman WTO-yhteensopivuutta on jatkuvana riskinä joutua haastetuksi WTO:n kauppatuomioistuimeen (muista EU-Ecuador/USA banaanikiistat) • Sanktioiden pelko • Paine EU:n komission taholta: Vaihtoehtona EPA-sopimus tai putoaminen yleisen GSP-järjestelmän piiriin, mikä merkitsisi tietyille tuotteille sektorikohtaisesti kestämättömiä tullikorotuksia • AKT-ryhmään kuuluvat LDC-maat ”turvassa” Kaikkia paitsi aseita –aloitteen (EBA) piirissä, eniten menetettävää keskituloisilla AKT-mailla. • Epoissa kaupan vapauttaminen etenee laajemmin ja syvemmin kuin WTO:ssa EU:n agendan mukaisesti: • Maatalouden ja teollisuustuotteiden rinnalle palvelut • Sekä Cancúnissa torpatut Singaporen uudet kauppakysymykset: investoinnit, julkiset hankinnat sekä kilpailupolitiikka + kaupan edistäminen (jälkimmäinen ei kiistakysymys)

25. EPA sopimukset vapaakauppasopimuksina • Ollakseen WTO-yhteensopivia vapaakauppasopimuksia EPOjen tulisi tähdätä nopeampaan ja kattavampaan kaupanvapauttamiseen ’substantially all trade’, vastavuoroisesti kehitykseltään eritasoisten sopimusosapuolten välillä. Tätä ei kuitenkaan ole WTO lainsäädännössä tarkkaan määritelty. • EU:n yleinen tulkinta (normi) vapaakauppasopimuksissa min. 90% on kaikesta kaupasta • EU:n tulkinta Epoista (normi): 80% kaikesta kaupasta, tullivapaat EU markkinat AKT-maiden tuotteille, jokainen AKT-maa ryhmä vapauttaa 80% EU-tuonnille, 20% kaupasta voidaan jättää vapauttamatta ja suojata edelleen tullein. • Lisäksi ns. em. laaja kauppa-agenda + kehitysapu/Kauppa-apu Aid for Trade

26. EPA-sopimukset vapaakauppasopimuksina • EPOjen tavoitteena kaupan vastavuoroinen vapauttaminen siten, että kaikkien AKT-maiden tuotteet pääsevät pääosin rajoituksitta EU-markkinoille (riisi ja sokeri siirtymäajalla) • Hyväksytty EU:n ministerineuvoston kokouksessa 20.12.2007 • AKT-maat poistavat puolestaan tuontitullit keskimäärin n. 80% EU:sta tulevilta tavarakaupan tuotteilta ”asteittain”, • osa poistetaan heti sopimuksen voimaantultua 2008, suurin osa 15 sisällä eli vuoteen 2023 mennessä • lasketaan maa/tulliliittokohtaisesti kokonaistuonnin arvosta/tariffinimikkeistä • n. 20% maan tuotannosta voidaan suojata tullein: edellyttää ATK-mailta ”kehitysstrategista” sensitiivisten sektoreiden määrittelyä maakohtaisesti ja alueellisesti. SEKÄ YKSIMIELISYYTTÄ TÄSTÄ!!! • Yleisesti suojaus on pyritty kohdentamaan maatalouden perushyödykkeisiin, maatalouden jalosteisiin ja orastavan teollisuuden tuotteisiin

27. Epoihin liittyviä ongelmia: tulkinnat ns. kehitysulottuvuudesta • Sopimusosapuolten jyrkästi eriävät näkemykset siitä, miten kauppasuhteet tulisi järjestää kehitystä tukevasti: • EU Komission näkemys: • Laajat, alueelliset vapaakauppasopimukset, joihin sisältyy vastavuoroiset, mutta ”asteittaiset” tullietuisuudet kattaen lähes kaiken osapuolien välisen kaupan WTO-sääntöjen mukaisesti (”substantially all trade”) • ml. ensisijaisesti maatalous- ja teollisuustuotteiden kauppa • sekä lisäksi palvelut investoinnit, julkiset hankinnat, kilpailupolitiikka ja kaupan edistäminen, jotta EPAt aidosti palvelisivat ’kehitystä’ • AKT-maiden on reformoitava ja muututtava rohkeasti, jotta ne pärjäisivät kv. kilpailussa. • Lisäkehitysapu kaupankäynnin tukemiseksi.

28. Epoihin liittyviä ongelmia: tulkinnat kehitysulottuvuudesta • AKT-maiden näkemys: • WTO-yhteensopivuuteen tulee pyrkiä, mutta siten, että AKT-maiden kokonaisuus, alueellinen yhtenäisyys, eriytetyt (kehitys)tarpeet sekä lisäkehitysapu olisivat neuvotteluissa ensisijalla. • Kaupan vapauttamisen tulisi edetä aidosti asteittain suhteessa ko. sektorin kehitystasoon ja kilpailukykyyn. • Lisäkustannukset tulisi kattaa lisäkehitysavulla. • Kattava sensitiivisten sektoreiden tullisuoja sekä mahdollisuus käyttää joustavia suojamekanismeja (ml. tuonnin rajoituksia, tullien nostoa) tilanteen sitä vaatiessa. • Suppea, vain tavarakauppaa koskeva neuvotteluagenda. • Poikkeuksena Karibian alue: halusivat mukaan palvelut ja investoinnit

29. EPA-neuvottelut • Neuvottelut alkoivat vuonna 2002 ja niiden oli määrä johtaa Cotonoun hengessä EPA-sopimuksiin vuoden 2007 loppuun mennessä. Kuitenkin: • Cotonoun sopimuksessa tavoitteena ollut yleinen EU-AKT sopimuskehys jäi ilman virallista hyväksyntää • Alkuperäisen suunnitelman mukaiset alueelliset EU-AKT vapaakauppasopimukset EU:n ja kuuden eri alueellisen ryhmän välillä jäivät toteutumatta muiden kuin Karibian neuvotteluryhmän osalta määräaikaan mennessä. • Kaikkiaan 38 AKT maata 77:stä ovat allekirjoittaneet joko väliaikaisen, vain maatalouden ja teollisuustuotteiden tavarakaupan tuotteiden markkinoille pääsyä koskevan tai varsinaisen alueellisen EPA sopimuksen.

30. EPA-neuvottelut • Väliaikaiset EPAt ovat eräänlaisia ”paniikkiratkaisuja”, joilla turvataan etuisuuksien jatkuminen sopimalla tavarakaupan vapauttamisesta sekä siitä että täysimääräinen, kattava EPA-sopimus sovitaan vuoden 2008 aikana tai mahdollisimman pian. • Tilanne ei kuitenkaan ole olennaisesti muuttunut 2008-3/2010 • Fidzi ja Haiti mukaan 2009 • EPOjen ulkopuolelle jää osa LDC-maita ”kaikkea paitsi aseita” –aloitteen piiriin, osa kuitenkin mukana EPOissa vapaaehtoisesti • Osa LDC-maista on EPOjen vaikutuspiirissä tulliliitto jäsenyyden vuoksi, vaikkei olisikaan itse EPA-kumppanuusmaa • Tilanne kriittinen Eteläisen Afrikan alueella

31. EU-AKT ryhmäjako ja sopimustilanne • Keski-Afrikka (CEMAC): • Väliaikainen EPA Cameronin kanssa, ei alueellista sopimusta, LDC-mailla EBA-sopimus. Gabon ja Kongon tasavalta ilman sopimusta • Länsi-Afrikka (ECOWAS): • Ei alueellista sopimusta, väliaikaiset EPAt Norsunluurannikon ja Ghanan kanssa, tiukkaa vääntöä lopullisesta EPA-sopimuksesta. Nigeria haki GSP+ järjestelyä, ei saanut. LDC-mailla EBA. • Itäinen ja Eteläinen Afrikka (COMESA, EAC): • Väliaikainen, erillinen EPA Itä-Afrikan yhteisön maiden kanssa, muilla COMESA mailla yhteinen väliaikainen puitesopimus, mutta maakohtaiset markkinoiden vapauttamisaikailut EU:n kanssa. Sambia EBA:n piiriin. • Eteläinen Afrikka (SADC): • Kaksi (erillistä) väliaikaista EPAa, Etelä-Afrikka ulkopuolella (EU & E-A TDCA –sopimus voimassa) • Tyynenvaltameren valtiot: • väliaikainen EPA Fidzin ja Papua Uuden Guinean kanssa, muut valtiot ilman sopimusta • Karibia (CARIFORUM): EU-Cariforum EPA vapaakauppasopimus

32. Ketkä ovat mukana Epoissa? • AKT-maat: edustautuvat Lomén/Cotonoun sopimuksen määrittämissä yhteistyöelimissä • Neuvotteluosapuolina: • AKT-ministeritason neuvottelijoina valtionvarain-, ulkomaankauppa- ja ulkosuhteiden ministereitä, usein mukana myös WTO:n kauppaneuvottelijoina • EU: Kauppakomissaari Peter Mandelson johti neuvotteluja EU-jäsenmaiden myöntämällä mandaatilla, Catherine Ashton jatkoi joustavammalla otteella, nykyinen komissaari Karel De Gucht viimeistelee (?) Kehityskomissaari Louis Michel tuki, komission kauppaosaston (DG Trade) EPA-yksikkö hoitaa. EU:n neuvosto (siis jäsenmaat) ja Parlamentti(t) hyväksyy sopimukset. Lissabonin sopimuksella Euroopan Parlamentilllä suurempi rooli kuin ennen. • Kansalaisjärjestöillä sekä EU:ssa että AKT maissa aktiivinen, kriittinen rooli Cotonoun sopimuksen mukaisesti. • Kampanjat EPA-sopimusten estämiseksi • Tutkimuslaitokset kriittisiä • Tosiasiassa valta komissiolla, jota jäsenmaat haluttomia haastamaan johtuen muista kauppakysymyksistä (lievää kritiikkiä ns. EPOjen ystävät -ryhmältä)

33. EPA-sopimusten ’haasteita’ • Kilpailuasetelma EU-AKT maiden tuotteiden/tuottajien kesken vapaakaupan piiriin kuuluvilla sektoreilla (n. reilu 80%) • Puutteelliset suojamekanismit maatalouden suojaamiseksi • Siirtymäkustannukset ja epävarmuus niiden rahoittamisesta kehitysyhteistyövaroin • Erityisesti tullitulojen menetysten vaikutukset valtion budjettiin • Tullitulojen merkitys julkisen sektorin toimivuudelle • Koulutus, terveydenhoito ja infrastruktuuri-investoinnit • Merkitys kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville kansalaisille: naisille ja lapsille (vrt. YK:n vuosituhattavoitteet)

34. EPA-sopimusten ’haasteita’ • Alueellinen (dis)integraatio • AKT-maiden 77-maan muodostaman kokonaisuuden hajoaminen • EPOja edeltäneet ”aidot” alueelliset integraatioprosessit ovat paikoittain hajautuneet eri EPA-sopimusryhmien alle (CARIFORUM poikkeus) • Vaikeuksia sopia yhteisistä suojatulleista ja sensitiivisistä sektoreista • LDC-maiden altistuminen kilpailulle joko osana varsinaista sopimusta tai tulliliittoa • AKT-maiden, erityisesti Afrikan maiden, haluttomuus olla mukana ”pakotetuissa järjestelyssä” • Omistajuuskysymys?

35. Suuria kysymyksiä kaupan ja kehityksen suhteesta • EPAT ennakkotapauksia ensimmäisistä laajamittaisista vapaakauppahankkeista rikkaiden ja köyhien maiden välillä • EU:n haluton joustoihin kehitystarpeiden suhteen, ei näe WTO-sääntömuutoksia (GATT XXIV) tarpeellisina • Missä menee raja EU-intressien ja kehitystavoitteiden välillä, kuka ja miten se määritellään? • Demokratiakysymys: kuka määrittelee kauppapoliittiset ratkaisut osana kehityspoliittista strategiaa köyhien maiden osalta? • Kuka kantaa vastuun sopimuksen mahdollisista negatiivisista seurauksista köyhille maille, entä miten sopimuksen mahdolliset positiiviset vaikutukset hyödynnetään köyhyyttä vähentävästi? • Poliittinen kysymys: onko vapaakauppa oikea keino kehitystavoitteiden saavuttamiseksi ja jos on niin millaisin ehdoin? • Entä toteutuvatko ehdot WTO-Dohan neuvotteluissa tai alueellisissa vapaakauppasopimuksissa nykyisen tutkimus- ja empiirisen tiedon valossa?

36. Hyödyllisiä linkkejä • Tulleista ja tullitasoista: • http://www.ers.usda.gov/Briefing/WTO/tariffs.htm • http://www.ers.usda.gov/db/Wto/WTOTariff_database/ Kauppapolitiikan kritiikkiä suomeksi • http://www.kepa.fi/palvelut/julkaisut/raportit/pdf/kauppapolitiikan_globaalit_kipupisteet Tilastoja EU:n kehitysavusta (ml. Kauppa) • http://euatlas.bbj.it/ GSP EU viralliset: http://ec.europa.eu/trade/wider-agenda/development/generalised-system-of-preferences/

37. COM [Commission of the European Communities DG External Trade] (2006) Global Europe Competing in the World – A Contribution to the EU’s Growth and Jobs Strategy. [http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2006/october/tradoc_130376.pdf] • European Commission DG Trade: EU in the WTO (http://ec.europa.eu/trade/issues/newround/index_en.htm) • EU Bilateral Trade Agreements http://ec.europa.eu/trade/issues/bilateral/index_en.htm

38. Suositeltavaa lukemistoa EPA-sopimukset • Ngangjoh-Hodu, Yenkong & Matambalya, Francis (eds.) (2010) Trade Relations Between the EU and Africa: Development, Challenges and Options Beyond the Cotonou Agreement. Routledge Studies in Development Economics. Routledge, London and New York. • Bilal Sanoussi & Rampa, Francesco 2006, Alternative (to) EPAs Possible Scenarios for the Future ACP Trade Relations with the EU, Policy Management Report 11, ECDPM, Maastrich. • Borrmann, Axel & Busse Mathias 2007, “The Institutional Challenge of the ACP/EU Economic Partnership Agreements”, Development Policy Review Vol. 25 no. 4, pp. 403-416.

39. Marike Meyn (2008) Economic Partnership Agreements: A “Historic Step” Towards a “Partnership of Equals”? Development Policy Review 26(5): 515-528 • Louse Curran, Lars Nilsson & Douglas Brew (2008) The Economic Partnership Agreements: Rational, Misperceptions and Non-Trade Aspects. Development Policy Review 26(5): 529-553. • Goodison, Paul (2007), ‘EU Trade Policy & the Future of Africa’s Trade Relationship with the EU’, Review of African Political Economy, Vol. 34, No.112, pp. 247-266. • Young, Alistair R. (2007) ‘Trade Politics Ain’t What It Used to Be: The European Union in the Doha Round.’ Journal of Common Market Studies 45(4), pp. 789-811.

40. http://www.acp-eu-trade.org/index.php?loc=epa/ • http://www.ecdpm.org/Web_ECDPM/Web/Content/Content.nsf/vwPrint/3AD185E113769484C1257444002D7CBE?Opendocument • http://www.fes.de/cotonou/DocumentsEN/ThematicFocus/trade_finance_economy/ContentiousIssues_inthe_InterimEPAs.pdf