1 / 24

Kulttuurien välinen viestintä

Kulttuurien välinen viestintä. Kulttuurien välinen viestintä eli miten selvitä monikulttuurisessa työelämässä ja globaalitaloudessa

raine
Download Presentation

Kulttuurien välinen viestintä

An Image/Link below is provided (as is) to download presentation Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author. Content is provided to you AS IS for your information and personal use only. Download presentation by click this link. While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server. During download, if you can't get a presentation, the file might be deleted by the publisher.

E N D

Presentation Transcript


  1. Kulttuurien välinen viestintä • Kulttuurien välinen viestintä eli miten selvitä monikulttuurisessa työelämässä ja globaalitaloudessa • Projekti ei etene - Aikataulu pettää, tuotteen tai palvelun laatu kärsii ja yhteistyökumppanit vain marisevat tai vain hymyilevät? Jokainen tiimin jäsen vetää eri suuntaan samaan aikaan ja eri aikaan samaan suuntaan? Yhteistä säveltä ei löydy, kommunikaatio ei pelaa, kukaan ei tottele tai ota vastuuta? Oma-aloitteisuutta ei löydy tai käskyjä satelee niin, ettei pysty enää keskittymään? Pystytkö vaikuttamaan projektin etenemiseen vai oletko menettänyt mielenkiintosi edes yrittää sitä? • Huonoja päiviä ja hetkiä on kaikilla ja joskus projektit eivät ihan oikeasti etene ”oikeasta syystä”, mutta usein, varsinkin toimittaessa kansainvälisessä/monikulttuurisessa työyhteisössä, kyseessä on viestinnän ongelma sekä yhteisen työtavan ja pelisääntöjen puuttuminen. Hyvä uutinen on, ettei näitä ongelmia tarvitse ottaa ikuisena olotilana, vaan niitä voidaan ratkaista ja hallita ymmärtämällä kulttuurien erilaisuuksia ja yhtäläisyyksiä sekä kehittämällä tapaa tehdä yhdessä töitä.

  2. Kulttuurien eroista ja yhtäläisyyksistä • Suomalaisessa työelämässä on totuttu, että työ menee yksityisasioiden edelle ja että työaikoja ja aikatauluja noudatetaan. Työskenneltäessä eri maista tulevien ihmisten kanssa saatetaan huomata, että jollekin sukulaisen sairastuminen on este työpaikalle saapumiselle - jopa sillä uhalla, että aikataulu pettäisi ja työt seisoisi. Kyseessä on kulttuurien ja arvomaailmojen erilaisuus… • Selitys yksilöiden käytökselle löytyy yleensä heidän lapsena oppimasta ja sisäistämästä kulttuurista ja maailmankatsomuksesta. Kulttuuritausta ohjaakin yksilöiden käyttäytymistä ja vaikuttaa myös yksilöiden väliseen kanssakäymiseen ja viestintään. Kulttuuritaustasta puhuttaessa tulee huomata, että mikään kulttuuri ei ole täysin yhtenäinen, vaan sen sisällä on alueellisia eroja ja eri perustein muodostuneita alakulttuureja. Saman kansan eri sukupuolien ja sukupolvien edustajien käytänteet ja tavat hahmottaa maailmaa saattavat vaihdella suuresti. Ero maaseudun ja kaupunkien elämäntavassa saattaa olla valtava. Yksilöllisiä eroja luovat myös ihmisen koulutustausta, varallisuus, sosiaalinen asema, vakaumus sekä persoonalliset luonteenpiirteet. Toisaalta länsimaistuminen, medioiden kehittyminen ja ihmisten liikkuvuuden lisääntyminen ovat aiheuttaneet suuria muutoksia moniin kulttuureihin, mikä on johtanut uusien tapojen ja ajatusten omaksumiseen sekä eri maiden kulttuurien samankaltaistumiseen, varsinkin kaupungeissa. • Ihmisten erilaista tapaa ajatella ja tulkita asioita selitetään usein maailmankatsomuksella. Kulttuurille ominaisella maailmankatsomuksella tarkoitetaan kulttuurin arvoja ja normeja sekä sen jäsenten suhtautumista filosofisiin kysymyksiin, kuten mm. uskontoon, maailmankaikkeuteen, elämän tarkoitukseen ja ihmisten välisiin suhteisiin. Uskonnolla on merkittävä asema maailmankatsomuksen muokkaajana, ja se muodostaa yhteisön yleisen arvopohjan yhdessä poliittisen ja taloudellisen järjestelmän kanssa. Uskonto vaikuttaa myös niiden ihmisten elämään, jotka eivät harjoita sitä aktiivisesti, sillä se rytmittää kalenteria määrittelemällä ajanlaskun, vapaapäiviä ja juhlia. Se ohjaa ihmisten toimintaa yhteisössä ja säätelee mm. ruokakulttuuria, pukeutumista, sukupuolirooleja ja soveliasta käyttäytymistä, esimerkiksi suuri osa käsityksistä oikeasta ja väärästä, sallitusta ja kielletystä on johdettavissa uskonnosta. • Eri maiden kulttuurien vertailussa havaittuja eroja ja yhtäläisyyksiä on pyritty selittämään erilaisten teorioiden avulla. Kulttuureita on mm. jaoteltu janoilla niiden yksilöllisyys – yhteisöllisyys -asteen sekä aikakäsityksen ja valtaetäisyyden perusteella. Näillä janoilla kukin kulttuuri voi sijoittua mihin tahansa kohtaan ääripäiden välillä. Tämä sijoittuminen ei ole pysyvää, vaan kulttuurillinen asennoituminen yhteisöön, aikaan tai valtaan voi muuttua ajassa ja historiallisten tapahtumien seurauksena. Joka yhteisön sisältä löytyy myös eri tavoin niihin suhtautuvia yksilöitä.

  3. Yksilöllisyys ja yhteisöllisyys eri kulttuureissa • Individuaalisissa eli yksilöllisyyttä korostavissa kulttuureissa ihmisen identiteetti perustuu häneen itseensä ja hänen oletetaan tekevän omat päätöksensä ja kantavan vastuun teoistaan ja valinnoistaan. Suurin osa maapallon ihmisistä elää kuitenkin kollektiivisessa eli yhteisöllisessä kulttuurissa, jossa tärkeintä on kuuluminen johonkin ryhmään. Näissä kulttuureissa elävät ovat sisäistäneet yhteisön identiteetin niin, etteivät he tee eroa henkilökohtaisen ja yhteisönsä identiteetin ja tavoitteiden välillä. Ryhmään kuuluminen onkin lähes kaiken toiminnan lähtökohta. Jokainen kuuluu johonkin tai muutamaan ryhmään, jolle hän on vastuussa teoistaan. Suhteet muihin ryhmiin ovat muodolliset, joskus jopa vihamieliset. Yhteisö myös velvoittaa jokaista jäsentään toimimaan yhteisön hyväksi sekä noudattamaan sen hänelle määräämiä sääntöjä ja rooleja. Mikäli yhteisön jäsen rikkoo niitä, hänet voidaan erottaa yhteisöstä, mikä on monessa kulttuurissa sekä sosiaalinen että taloudellinen katastrofi. Pahimmillaan yhteisön sääntöjä rikkonut henkilö voi ajautua itsemurhaan pelastaakseen yhteisön kunnian tai hänet voidaan tappaa. • Yhteisöllisissä kulttuureissa ihmissuhteet merkitsevät enemmän kuin suoritukset ja tehtävät. Yksilökulttuureissa työsuhde perustuu yleensä työntekijän henkilökohtaisiin kykyihin ja motiiveihin. Yhteisöllisissä kulttuureissa on yrityksen edun mukaista suosia työnantajan tai työntekijän sukulaisia tai muuta lähiryhmään kuuluvaa henkilöä, sillä voidaan pitää itsestään selvänä sitä, että tällainen henkilö sitoutuu toimimaan ryhmän etujen mukaisesti. Yksilön merkitys siis kasvaa, kun hän edustaa ryhmäänsä. Hyvästä työstä yritykset palkitsevat koko ryhmää eikä yksittäisiä työntekijöitä.

  4. Aikakäsitys • Käsitys ajasta on usein yksi kulttuurienvälisessä kanssakäymisessä ongelmia aiheuttava tekijä. Kulttuurit voidaan jakaa aikakäsityksen perusteella kahteen: yksiaikaisiin ja moniaikaisiin kulttuureihin. Työelämässä ihmisten aikakäsitys tulee esille mm. täsmällisyydessä, aikataulujen pitävyydessä, suunnitelmallisuudessa tai siinä, mitä pidetään olennaisena ja epäolennaisena. Erilainen aikakäsitys imenee mm. tapaamisten ja kokousten järjestelyissä. Moniaikaisesta kulttuurista tulevat henkilöt eivät välttämättä valmistaudu tapaamisiin ja kokouksiin pitkällä tähtäyksellä, vaan kutsut, esityslista ja muu aineisto voidaan tehdä juuri ennen tilaisuutta. • Oman kulttuurin aikakäsitystä pidetään yleensä parempana ja tehokkaampana kuin toista aikakäsitystä. Moniaikaisen kulttuurin näkökulmasta yksiaikaisuus vaikuttaa joustamattomalta ja epäinhimilliseltä sekä hitaalta ja tehottomalta, koska koko aika menee yhden asian tekemiseen. Yksiaikaisesta kulttuurista tulevat saattavat pitää ”moniaikaisia” haihattelijoina ja keskittymiskyvyttöminä, koska he tekevät useita asioita yhtä aikaa. Moniaikaisesta kulttuurista tuleva saattaa myös palvella samaan aikaan useampaa kuin yhtä asiakasta, mikä yksiaikaisen kulttuurin asiakkaasta voi tuntua epäkohteliaalta.

  5. Valtaetäisyys • Kulttuurit eroavat toisistaan myös siinä, miten niissä suhtaudutaan yksilöiden väliseen eriarvoisuuteen. Tätä erilaista suhtautumistapaa on kuvattu valtaetäisyysjanalla, jonka toisessa päässä on pieni ja toisessa suuri valtaetäisyys. Valtaetäisyys näkyy kulttuureissa päättäjien ja kansalaisten, johtajien ja alaisten sekä perheissä miesten ja naisten sekä vanhempien ja lasten välisissä suhteissa. Se näkyy vallankäytössä, vallanjaossa ja suhteessa auktoriteetteihin. • Suuren valtaetäisyyden maissa yhteiskunnan eriarvoisuus on hyväksyttävää. Maailmassa uskotaan vallitsevan ihmisten eriarvoisuuden suhteen järjestys, jossa jokaisen pitää tietää oma paikkansa ja toimia asemansa edellyttämällä tavalla. Vallanjako on perustotuus, jota ei tule kyseenalaistaa. Valtaa sopii käyttää ja näyttää. Isä on perheen auktoriteetti, ja perheissä vallitsee tiukka roolijako miehen ja naisen välillä. Lapset opetetaan tottelemaan ja kunnioittamaan vanhempiaan. Isän tavoin opettaja koulussa tai esimies työpaikalla on auktoriteetti, jota kunnioitetaan ja totellaan ja jonka kuuluu tehdä suuret päätökset. Suuri valtaetäisyys aiheuttaa yleensä jäykän ja monimutkaisen hierarkian, joka voi hidastuttaa päätöksentekoa organisaatioissa. Kontaktit ovat yleensä muodollisia ja kohteliaisuus on arvossaan. Maissa, joissa valtaetäisyys on pieni, kaikilla on periaatteessa samat oikeudet ja etuudet. Pienen valtaetäisyyden maiden arvoina ovat demokratia ja tasa-arvo. Selviä auktoriteetteja ei ole, ja kasvatus kouluissa ja kodeissa on selvästi vapaampaa kuin suuren valtaetäisyyden maissa. • Suuret valta-aseman erot voivat rajoittaa vuorovaikutusta, sillä valtaa pitävien ja sitä vailla olevien välistä suhdetta säätelevät erilaiset säännöt ja normit. Toimittaessa suuren valtaetäisyyden kulttuureissa onkin tärkeää muistaa, että yhteydenotot, neuvottelut ja puhuttelu menevät hierarkkisesti ja muodollisesti oikein. Suuren valtaetäisyyden kulttuurista tuleva työntekijä voi odottaa johtajaltaan tämän auktoriteetin mukaista itsevaltaista ja holhoavaa käytöstä, kuten esimerkiksi selvää käskynantoa ja työnteon tarkkaa ohjausta. Tämä ei välttämältä ole demokraattisempaan johtamistyyliin tottuneelle helppoa.

  6. Kulttuurien välistä viestintää • Yksilöiden välisen kanssakäymisen onnistumiseen vaikuttaa se, kuinka hyvin he ymmärtävät toistensa viestejä. Se, miten ihmiset havaitsevat ja tulkitsevat viestejä on suurelta osin opittua ja kulttuurisidonnaista. Erot viestinnässä voivat johtua tietylle kulttuurille ominaisesta käyttäytymisestä, alakulttuurin vaikutuksesta ja henkilökohtaisesta taustasta. Ensimmäinen ja tärkein askel hyvään viestintään lähtee kuitenkin itsestä; omien kulttuuristen asenteiden ja ennakkoluulojen tiedostamisesta, sillä nämä vaikuttavat osaltaan siihen, mitä viestistä havaitaan ja miten se tulkitaan. • Kulttuurien välisessä viestinnässä tulisi olla myös tietoinen viestintään vaikuttavista tekijöistä ja kommunikaatioeroista, koska juuri niiden pohjalta monet väärinkäsitykset ja ristiriidat syntyvät. Monissa kulttuureissa vallitsee tarkkoja sääntöjä siitä, miten ihmissuhteita luodaan ja miten niitä pidetään yllä. Vuorovaikutus ja kommunikointi ovat muodollisia, ja niihin liittyy monenlaisia sääntöjä ja käyttäytymiskuvioita. Samoja sääntöjä ei sovelleta kuitenkaan kaikkiin ihmissuhteisiin, vaan ne vaihtelevat osapuolten sukupuolen, iän ja aseman mukaan. Toisissa kulttuureissa ihmisten kanssakäyminen on vapaampaa ja avoimempaa. Vuorovaikutus- ja kommunikointitavoilla on yhteys kulttuurin yhteisöllisyys-yksilöllisyys -suuntautuneisuuteen, aikakäsitykseen ja kulttuurissa vallitsevaan valtaetäisyyteen. • Kulttuurien välisiä eroja viestinnässä on mm. • Puhujan ja kuuntelijan rooleissa ja ”roolien vaihdossa” (päälle puhuminen, keskeyttäminen) • Viestintätyyleissä • Sanojen merkityksessä, esimerkiksi ”sisko” tai ”60-luku” eivät tarkoita kaikkialla samaa asia • Puheenaiheissa ja niiden esittämisjärjestyksissä • Siinä, miltä jokin viesti kuulostaa (mm. puhenopeus, äänen korkeus ja voimakkuus, sanojen painotukset ja tauotukset) • Ei-kielellisessä viestinnässä, johon kuuluvat mm. tilankäyttö, ilmeet ja eleet

  7. Eri kulttuureille ja ryhmille ominaisia kielellisen viestinnän tyylejä on luokiteltu vastakohtapareittain, kuten suora/epäsuora, runsassanainen/ytimekäs sekä henkilökeskeinen/asiakeskeinen. Eri viestintätyyliä käyttävien puhujien kesken saattaa syntyä väärinkäsityksiä: Epäsuoraan viestintään tottunut voi tulkita puheen suoruuden töykeydeksi tai epäkohteliaisuudeksi. Toisaalta suorasta viestintäkulttuurista tulevan voi olla lähes mahdoton tulkita oikein epäsuoraa viestiä, jossa sanoma voi olla kätkettynä hienovaraisiin vihjeisiin. • Länsimaisissa suoran ilmaisun kulttuureissa kommunikaatiolla pyritään yleensä johonkin päämäärään, kun taas esimerkiksi aasialaisissa kulttuureissa kommunikaatio koetaan päättymättömänä prosessina, jonka tuloksella ei ole yhtä suurta merkitystä kuin itse prosessilla. Kommunikaatio onkin harmoniaan pyrkivässä Kaukoidässä kehittynyt hienostuneeksi viestintätavaksi, jossa arkaluontoiseksi koettuja asioita, erimielisyyttä tai torjumista viestitetään epäsuorin viittauksin. Viestinnässä pyritään välttämään toisen loukkaamista tai kiusalliseen asemaan saattamista viimeiseen asti, sillä ”kasvojen menettäminen” koetaan yleensä hyvin raskaasti, jopa häpeänä koko perheelle ja suvulle. Onkin syytä noudattaa tiettyä varovaisuutta, kun kritisoi työtä tai antaa palautetta aasialaiselle työntekijälle. • Kulttuurilla on omat pelisääntönsä siitä, miten puhujan ja kuulijan vuorot vaihtuvat ja miten kuulija osoittaa olevansa mukana keskustelussa. Hiljaisuuden merkitys ja arvostus vaihtelee kulttuureittain. Toisissa kulttuureissa hiljaisuutta arvostetaan ja sillä on positiivista merkitystä. Niissä kulttuureissa, joissa jatkuva tekeminen ja toiminta ovat arvossaan, hiljaisuus voidaan tulkita suruksi, kritiikiksi, ylimielisyydeksi tai hämmennykseksi. Hiljaisuudella voidaan osoittaa joissain kulttuureissa myös valta- ja arvosuhteita, esimerkiksi eräissä aasialaisissa kulttuureissa vanhemmat ja arvoasteikolla korkeammat odottavat nuorempien ja alaisten osoittavan kunnioitusta mm. vaikenemalla vanhempien läsnä ollessa. Suomalainen tapa ”kuunnella hiljaa” ilman aistittavaa reagointia voi viestittää ”En kuuntele sinua, koska puheesi ei kiinnosta minua”. • Jokaisessa kulttuurissa on kiellettyjä puheenaiheita, joista ei sovi puhua, mutta ne vaihtelevat kulttuureittain. Yleensä kielletyt aiheet liittyvät seksuaalisuuteen, varallisuuteen, palkkaan, maan politiikkaan tai arkaluontoisiin historian vaiheisiin. Soveliaan puheenaiheen valintaan vaikuttavat aina myös tilaisuuden laatu ja keskusteluun osallistujien väliset suhteet, kuten ikä, valtasuhteet ja sukupuoli. Myös small talk -rupattelu eroaa kulttuureittain sekä aiheittain että tilanteittain.

  8. Eräiden tutkimusten mukaan vuorovaikutustilanteessa noin 80 prosenttia viestinnästä on sanatonta viestintää. Sanattomaan viestintään kuuluvat mm. • aika: suhtautuminen aikaan ja sen käyttöön • tila: sen käyttö ja ihmisten välinen etäisyys • koskettaminen: kuka voi koskettaa ketä, miten ja millaisissa olosuhteissa • ruumiin kieli: eleet, ilmeet, asennot, liikkeet • katse: silmän liikkeet ja katsekontakti • fyysinen olemus: pukeutuminen, kampaus ym. ulkonäköön vaikuttavat asiat. • Ei-kielellinen viestintä eroaa kulttuureittain samoin kuin myös se, kuinka suuren painon ihmiset sille antavat. Suoran ilmaisun kulttuureissa, joihin kuuluvat mm. skandinaaviset maat, kielellisellä viestinnällä on suuri merkitys ja puheella pyritään tarkoittamaan suurin piirtein sitä, mitä sanotaan. Suurin osa Aasian kulttuureista kuuluu epäsuoran ilmaisun kulttuureihin, joissa vain osa esitettävästä asiasta ilmaistaan sanallisesti. Suuri osa viestistä on tulkittava ympäristöstä, henkilön käyttäytymisestä ja muista sanattomaan viestintään liittyvistä seikoista. • Keskustelijoiden välisen etäisyyden, kosketuksien ja katsekontaktien perusteella kulttuureja on luokiteltu läheisen ja etäisen kontaktin kulttuureihin. Pääsääntöisesti yksilöllisissä kulttuureissa yksilön tilavaatimukset ovat suurempia ja etäisyys keskustelijoiden välillä pidempi kuin yhteisöllisissä kulttuureissa. Ihmisten läheisyys ja kosketukset voivat aiheuttaa väärinkäsityksiä. Pienempään reviiriin tottunut henkilö voi tulkita keskustelijoiden välisen pitkän etäisyyden kylmyydeksi ja ylimielisyydeksi, kun taas suureen tilaan tottunut voi kokea hyvinkin tungettelevaksi tai jopa hyökkääväksi, jos toinen ihminen tulee liian lähelle. Tilankäytön säännöt vaihtelevat tietyn kulttuurinkin sisällä tilaisuuden ja vuorovaikutuksessa olevien henkilöiden sukupuolen, iän ja tuttavuusasteen mukaan. • Erittäin merkityksellinen asia viestinnässä on katsekontakti, jota säätelevät kulttuuriset säännöt soveliaan katseen pituudesta sekä siitä kenen sopii katsella ja ketä. Koska katsekin tulkitaan oman kulttuurin säännöstön mukaan, liiallinen tai liian vähäinen katsekontakti voi aiheuttaa väärintulkintoja eli se voidaan kokea esimerkiksi aggressiivisuudeksi, epärehellisyydeksi, epäkunnioitukseksi tai flirttailuksi. • Ilo, suru ja muut perustunteet ovat yleismaailmallisia samoin kuin ilmeet niiden ilmaisijana. Hymy tulkitaan yleensä positiiviseksi, liikutaanpa missä päin maailmaa tahansa. Ilmeiden käytössä tunnetilan ilmaisijana on kuitenkin kulttuurien välisiä eroja siinä, voiko tunteita näyttää ja miten voimakkaasti niitä voidaan ilmaista. Esimerkiksi suuressa osassa aasialaisia kulttuureja, jossa viestinnän eräs pyrkimys on harmonian säilyttäminen, negatiivisten tunteiden ilmaiseminen ei ole soveliasta. • Suuri osa eleistä ja asennoista on tiedostamattomia, mutta on olemassa myös eleitä, joilla on kulttuurisidonnainen merkityksensä. Esimerkiksi OK-käsimerkki voi olla positiivinen ele tai sitten viestittää homoseksuaalisuutta tai ”olet nolla”. Pään nyökyttely tarkoittaa yleensä myöntymistä, mutta pään lyhyt nakkaaminen taaksepäin merkitsee joissain kulttuureissa kieltoa. Sen perusteella, kuinka paljon eleitä ja ilmeitä käytetään, kulttuureita on jaettu ilmaisullisiin kulttuureihin, joihin kuuluvat mm. Etelä-Eurooppa ja Latinalainen Amerikka sekä visuaalisesti rauhallisiin kulttuureihin, joihin kuuluvat Pohjoismaat, Keski-Eurooppa ja Kaukoidän maat. • Sanattomaan viestintään kuuluvat myös ihmisen ulkonäkö ja varsinkin pukeutuminen. Monissa kulttuureissa pukeutumista ohjaa uskonnollisten sääntöjen lisäksi kulttuuriperinne. Pukeutumissääntöihin kannattaa tutustua, jottei lähettäisi vääriä viestejä alueen asukkaille. Varsinkin asun paljastavuus on tärkeä huomioida, sillä kaikkialla ei ole edes sallittua kulkea paljastavassa asussa, puhumattakaan viestistä, jonka esimerkiksi minihame ja avonainen paita lähettävät paikallisesta perinteestä tulkittuna.

  9. Miten selvitä kansainvälistyvästä työelämästä? • Kulttuurien ja uskontojen tuntemuksesta on korvaamatonta apua erilaisten ihmisten ymmärtämisessä, sillä tieto niistä auttaa ymmärtämään toisen ihmisen näkökantoja eri viestintätilanteissa. Kulttuurien välisessä kanssakäymisessä on kuitenkin yhtä tärkeää tuntea oma kulttuurinsa, sillä jokainen ihminen havaitsee ja tulkitsee asioita siitä käsin. • Suuri osa eleistä ja ilmeistä ovat tiedostamattomia ja tunteiden näkyviä ilmenemismuotoja, siksi niiden hallinta tietoisesti on erittäin vaikeaa. Kuten kaikki tietävät - Teennäinen hymy näkyy irvistyksenä. Hyvä tulkitsija pystyy näkemään käsien asennosta esimerkiksi vastarinnan, vaikka viestijän suu puhuisi toista. Myös valehtelija paljastuu käytöksellään. Omalla sisäisellä asenteella onkin siis suuri merkitys viestinnässä. • Hyväksi kulttuurien väliseksi viestijäksi voi oppia, mutta rehti ja avoin yhteistyö lähtee omasta asennoitumisesta, toisen kunnioituksesta ja aidosta halusta vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön. Tulee siis uskaltaa ottaa askel kohti vierasta ja tutustua erilaisiin ihmisiin ja vieraisiin kulttuureihin suvaitsevin ja avoimin mielin – niin voi löytää työstäkin koko maailman ja viedä projektin uusiin ulottuvuuksiin!

  10. KULTTUURIEN VÄLINEN VIESTINTÄ Eli miten selvitä monikulttuurisessa työelämässä ja globaalitaloudessa

  11. VIESTINTÄ Viestintä tilanne Viestin lähettäminen Tulkinta Kulttuuritausta, henk.koht.tausta asenteet, stereotypiat kyky viestiä ja tulkita Viesti -sanat + sanaton Kulttuuritausta, henk.koht.tausta asenteet, stereotypiat kyky viestiä ja tulkita Palaute

  12. Kulttuurien eroista ja yhtäläisyyksistä • Yksilöllinen -yhteisöllinen • Aikakäsitys • Valtaetäisyys • Ulkoinen – sisäinen kontrolli (ts. ”moraalinvartija – omatunto”) • maskuliinisuus-feminiinisyys (ts. kovat - pehmeät arvot) • epävarmuuden välttäminen

  13. AIKAKÄSITYS VALTAETÄISYYS - Suuri ~ Pieni - vallanjako, vallankäyttö ja suhde auktoriteetteihin - näkyy mm. hierarkiassa, ihmisten välisessä kommunikaatiossa, päätöksen teossa, käskynannossa, ”tottelevaisuudessa”

  14. VIESTIJÄ / TULKITSIJA • Kotimaa ja sen kulttuuri ja uskonto • Maaseutu - kaupunki • Henkilökohtainen tausta • sukupuoli ja ikä • koulutus, sos.asema, ammatti • kielitaito • persoonallisuus • Arvot ja asenteet • Toisen maan ja kulttuurin tuntemus • Kyky viestiä ja tulkita • Suhde toisiinsa (hierarkkinen asema, tuttuus…)

  15. SOLMUKOHDAT • Kielellinen viestintä: • kielitaito • Viestintätapa (muodollinen - epämuodollinen, suora - epäsuora) • tabut, kielletyt puheenaiheet • Tieto - ”yleissivistys”, erilaiset käsitykset • Kulttuuriset arvot ja säännöt • Sukupuoli - roolit ja ”tasa-arvo” • Käsitys oikeasta ja väärästä • Käytänteet: esim. ruokailu (ruoka-aineet, paasto) ja pukeutuminen • Aikakäsitys • ”Myöhästely” • Aikataulun ja suunnitelman mukaan eteneminen • Valtakäsityksestä johtuvat erot • Oman tavan tai ajatusmallin pitäminen ”ainoana oikeana”

  16. VIESTINTÄKulttuurien välisiä eroja: • Viestintätyyli • Suora - epäsuora • Ytimekäs - runsassanainen • Asiakeskeinen - henkilökeskeinen • Epämuodollinen - muodollinen • Hiljaisuus - ”jatkuva puhe” • Puheenaiheissa ja niiden esittämisjärjestyksessä - Small talk, Tabut… • Siinä miltä viesti kuulostaa (mm. puheennopeus, äänen korkeus ja voimakkuus, sanojen painotukset ja tauotus) • Sanojen merkityksissä (esim. perhe, 50-luku, ”Talvisodan henki”) • Sanaton viestintä(mm. tilankäyttö, ilmeet ja eleet) • Aika (käsitys) • Valta – Miten sitä näytetään ja käytetään?

  17. SANATON VIESTINTÄ -NOIN 80 % KOKO VIESTINNÄSTÄ • AIKA:Suhtautuminen aikaan ja sen käyttöön • TILA: Sen käyttö ja ihmisten välinen etäisyys • KOSKETUS:Kuka voi koskettaa ja ketä, miten ja millaisissa olosuhteissa • RUUMIINKIELI:Eleet, ilmeet, asennot, liikkeet • KATSE:Silmän liikkeet ja katsekontaktit • FYYSINEN OLEMUS: Pukeutuminen, kampaus ym. ulkonäköön liittyvät seikat

  18. Erilaisuus voimavaraksi • Monimuotoisuuden hallinta on liikejohdollinen oppisuunta, jonka mukaan monimuotoisuuden hallinnan avulla voidaan parantaa sekä työpaikan ilmapiiriä ja yksilöiden työkykyä että kasvattaa yrityksen taloudellista tulosta ja kilpailukykyä. • Monimuotoisuusideologiassa erilaisuudella ymmärretään ihmisten erilaisia taustoja ja elämäntilanteita mm. sukupuoli, ikä, etnisyys, uskonto, terveys, koulutustausta ja niin edelleen - Siis jokainen on erityinen • Miksi monimuotoisuuden hallinta on tärkeää? • Erilaisten työtapojen ja työkulttuurien yhteensovittaminen • Jokaisen työpanos ja taidot maksimaalisesti hyödyttämään yritystä/projektia (kielitaito, tekniset innovaatiot, kontaktit jne.) • Erilaisuuden hyödyntäminen tuote/projektisuunnittelussa ja asiakaspalvelussa – Henkilökunta ”edustaa” asiakaskuntaa (Ikea, Arla) • Työssä viihtyminen vaikuttaa ilmapiiriin ja ylläpitää yksilöiden työkykyä • Riskit hallitsemattomuudesta: • Työyhteisön toimimattomuus pienentää työn tuottavuutta ja huonontaa työpaikan ilmapiiriä • Väärin ymmärretyt ohjeet ja sääntöjen tuntemattomuus lisäävät tapaturma- ja onnettomuusriskiä sekä alttiutta saada työperäisiä sairauksia • Syrjintä ja työpaikkakiusaaminen ovat laittomia, ja riski ihmisen henkiselle (ja fyysiselle) terveydelle • Yhteiset pelisäännöt (Samat velvollisuudet ja oikeudet): Työyhteisö määrittelee omat rajansa ja sääntönsä - Monimuotoisuuden huomioiminen ei tarkoita säännöttömyyttä eikä perusteettomia erivapauksia.

  19. Yhteiset pelisäännöt Mitä jokaisen työntekijän tulisi tietää yritys X:stä ja siellä työskentelystä ? Työajat Parityöskentely Työasut, -varusteet Kulkeminen alueella ja paikat Paperi suorituksista Työturvallisuus Toiminta hätätilanteessa: kokoontumispaikka / poistumistiet Työn tekeminen - oma-aloitteisuus (älä odota käskyjä) - Työn edellytykset (käryt, valot, työsähkö, telineet) Mitä saa ja ei saa tehdä työaikana - puhuminen kännykkään, rukoilu jne. Työtapastandardit Rauhallisuus ja huolellisuus -määrä ei korvaa laatua Toisten töiden kunnioittaminen Vastuu omasta työstä Kysyminen Päihteet nollatoleranssi, rangaistuskäytäntö Rikkeet, varastaminen, ulosteet Yhteiset tilat ja niiden kunnioittaminen Yleisjärjestys omien jälkien siivous torstaisin klo 7- Omien työkalujen käyttö Ei työpaikkarakkauksia eikä työpaikkahäirintää

  20. Ulkomaalainen työntekijänä • Erilaiset työtavat ja käsitykset työstä • Aikakäsitys: Täsmällisyys sekä systemaattisuus ja eteneminen etukäteissuunnitelman mukaan • Johtajan /projektin vetäjän rooli (Valta) • Odotukset oma-aloitteellisuudesta, ristiriita demokraattisen johtamistavan ja matalan hierarkian kanssa: • Tottelemaan oppinut ei tee työtä käskyttä? • Ulkoisessa kontrollissa kasvaneella ei ole sisäistä kontrollia ? • Johtajalle ei voi sanoa negatiivisia asioita – kyllä tarkoittaakin ei – Miten varmistaa ymmärtäminen?

  21. Ulkomaalainen liikekumppanina • Huomioi kulttuuritausta- soveliaat tavat eroavat maittain ja kulttuureittain, jopa yrityksittäin ja yksilöittäin: • Protokolla: • Yhteyden otto (Välikäsien kautta ja/tai oikealle hierarkiatasolle) • Esittäytyminen/Esittely • Puhuttelu ja tittelien käyttäminen • Kokouksen / neuvottelun kulku • Edustaminen ja seremoniat • Pöytätavat (ruokalajit ja alkoholi) sekä pöytäjärjestys • Kohteliaisuus (Small talk, anteeksi pyytäminen ja kiittäminen) • Liikelahjat • Viestintätyyli, puheenaiheet ja sanaton viestintä • Viestintätyylin merkitys – epäsuorat viestit voivat olla sinun lähettämiäsi tai sinulle lähetettyjä • Puhe:Puhujien järjestys, ”kuullun vahvistaminen”, keskeyttäminen • Tabut (yleensä sukupuolisuus/seksuaalisuus, maiden/kansojen ”kipeät historian vaiheet” ja politiikka, perheasiat, ”saastaiset asiat”, palkka) • Viestijöiden etäisyys • Katsekontakti ja koskettelu • Tunteiden ilmaisu • ”Kasvojen säilyttämisen” merkitys • Iän ja sukupuolen merkitys

  22. Kulttuuritietoisuus • Tietoisuus omista kulttuurisista asenteista, perinteistä, ihanteista ja normeista sekä näihin liittyvistä käsityksistä, jotka koskevat yksilöä, lähiyhteisöä ja sosiaalisia organisaatioita. Ymmärrys em. asioiden vaikutuksesta omaan käyttäytymiseen • Omien stereotyyppisten käsitysten ja ennakkoluulojen tunnistaminen ja niiden välttäminen • Erilaisten kulttuurien kunnioittaminen ja arvostaminen - muiden kulttuurien näkeminen yhtä arvokkaina • Tiedonhankina muista kulttuureista - tieto eri etnisten ryhmien historiasta, kulttuurisista arvoista, normeista ja elämäntavoista - ymmärrys millaiselle kulttuurille yksilön käyttäytyminen ja ajattelu perustuu • Taito kulttuurien väliseen viestintään ja tietoisuus kulttuurien välisistä kommunikaatioeroista - sekä verbaalisen että ei-verbaalisen viestin lähettämisessä ja vastaanottamisessa - kulttuurisesti sopivat puheenaiheet

  23. KULTTUURIEN VÄLISTÄ VIESTINTÄÄ... • Toisen kunnioitus ja halu vuorovaikutukseen johtavat yleensä onnistumiseen • Hymy - ilmeet ja eleet • Itsensä tiedostaminen - Oma tausta ja asenteet • Tieto kulttuureista ja kulttuurien viestinnällisistä eroista • Taito lähettää ja tulkita viestejä • Muista, että on monia tapoja päästä samaan lopputulokseen

More Related