Donald Davidson ja tulkinnan suopeus

1. Donald Davidson (1917 – 2003) oli yhdysvaltalainenfilosofi ja emeritusprofessori Berkeleyn yliopistossaKaliforniassa. Hänen työnsä on ollut hyvin merkittävää lähes kaikilla filosofian aloilla 1960-luvulta alkaen, mutta erityinen vaikutus sillä on ollut mielen-filosofian ja kielifilosofian alueilla. Davidson julkaisi enimmäkseen lyhyehköjä esseitä, mutta hänen kirjoituksissa on nähtävissä yhte- näisen teorian piirteitä. Hänen teoriansa keskeisin väite on, että ei ole olemassa tiukkoja deterministisiä lakeja, joiden pohjalta voitai-siin mentaalisia tapahtumia ennustaa ja selittää. Davidson erottaa ns. propositionaalisen (“väitteellisen”) asenteen (henkilö uskoo, että p; toivoo, että p; pelkää, että p jne.) fyysikaalisista tapahtu-mista ja tiloista. Davidsonin ajatteluun vaikutti voimakkaasti hänen opettajansa W.V.O. Quine, joka vastusti ankarasti Wienin piirin uuspositivismia. Lähteet: Wikipedia, Internet Encyclopedia of Philosophy ja Raatikainen: Ihmistieteet ja filosofia Donald Davidson ja tulkinnan suopeus

2. Donald Davidson ja tulkinnan suopeus Hyvä suomenkielinen lähde Davidsonin filosofiasta on Lauri Seppäsen kirja Kieltä ei ole - uuspragmatistista kielifilosofiaa: Richard Rorty ja Donald Davidson http://www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi/ekirjat/index.jsp?&book=951-44-5919-9.ellibs.com/login?

3. Donald Davidson ja tulkinnan suopeus Davidson lähtee siitä, että toiminnan ymmärtämi-nen edellyttää tutkimuskohteen tarkastelemista rationaalisena toimijana. Vieraita kulttuureja on tutkittava siten, että oletetaan toimijoiden usko-musten olevan loogisesti ristiriidattomia. Sekä Quine että Davidson kieltävät ns. ei-loogisten kulttuurien olemassaolon. Jos esitys vieraan kulttuurin käytänteistä, johtaa oletukseen toimijoiden ristiriitaisista uskomuksista, esityksessä on todennäköisesti mennyt jotain pieleen.

4. Otetaan esimerkkikuvaus ristiriitaisesta vieraan-kulttuurin uskomuksesta: Kulttuuriantropologiassa on esitetty väite, että tietyt Australian alkuasukkaat olisivat tietämät-tömiä raskauden todellisesta syystä. Raskauden syylle tässä kulttuurissa on esitetty lapsen omai-sia uskomuksia (esim. seisoo liian lähellä tiettyjä kaloja). Tulkinnan suopeuden vaatimus (principle of charity) edellyttää, että väitettä muo-kataan esim. niin, että tällaiset uskomukset tulkitaan symbolisesti olettaen toimijoiden käytännössä tietävän seksin ja raskauden yhteyden. Donald Davidson ja tulkinnan suopeus

5. Davidson olettaa, että kulttuurista riippumatta eri ihmisten uskomukset ovat samassa tilanteessa paljolti samoja. Siksi vieraan kulttuurin tuntemat-toman kielen merkitysten selvittäminen ei ole mahdoton tehtävä. Davidson väittää, että jos tul-kittavia ei pidetä rationaalisina olentoina, tulkit-tavilla ei ole lainkaan uskomuksia, toiveita tai mentaalisia tiloja ylipäätään. Meidän on oletet-tava, että toisten ihmisten mentaaliset tilat ovat olemuksellisesti rationaalisia. Tätä oletusta hän kutsuu SUOPEUDEN PERIAATTEEKSI. Donald Davidson ja tulkinnan suopeus

6. Suopeuden periaatetta on pidetty argumenttina metodologisen dualismin puolesta. Sen mukaan ihmistieteet eroavat metodologiansa puolesta perustavanlaatuisesti luonnontieteistä. Luonnon-tieteellissä selityksissä ei nojata suopeuden peri-aatteeseen. Esim. elektroneja ei pidetä ratio-naalisina olentoina, vaikka jotkut fyysikot ovatkin metaforisesti puhuneet alkeishiukkasten ”tahdon vapaudesta”, koska niiden tarkkaa osumiskohtaa ei voida ennustaa. Donald Davidson ja tulkinnan suopeus

7. Raatikaisen mukaan olisi kolmenlaista suopeutta, joita Davidson ei erota toisistaan: • Tulkittavien uskomukset ovat tosia tulkitsijan näkökulmasta. • Tulkittavien uskomukset ovat rationaalisia suhteessa heidän toisiin uskomuksiin. • Tulkittavien toiminta on rationaalista suhteessa heidän uskomuksiinsa ja toiveisiinsa • Lisäksi Raatikainen ihmettelee, missä määrin tulkinnan suopeus sallii irrationaalisuutta. Minkä rajan jälkeen ei enää voida puhua uskomuksista. Donald Davidson ja tulkinnan suopeus

8. Raatikainen suosii Hendersonin selitettävyyden periaatetta, koska se sallii metodologisen monismin. Metodologisen monismin mukaan vieraan kulttuurin tutkimus on luonnontieteen kaltaista tutkimusta. Viimekädessä on pyrittävä tieteellisiin kausaaliselityksiin ja tulkinnan suopeuden periaatteeseen turvaudutaan vain tulkinnan ensimmäisessä vaiheessa. Hendersonin selittävyyden periaate on vaihtoehtoinen malli Davidsonin suopeuden periaatteelle. David Hendersonin selitettävyyden periaate

9. Hendersonin mukaan tulkinta etenee kahdessa vaiheessa nojautuen erilaisiin periaatteisiin: • Tulkinnan ensimmäinen vaihe tuottaa alustavan tulkinnan, jossa suopeuden periaate on välttämätön. Tulkitsijan on alkuvaiheessa oletettava, että tulkittavien uskomukset ovat tosia ja ristiriidattomia. • 2) Tulkinnan toisessa vaiheessa esitetään korjattu tulkinta ja suopeuden tarve vähenee. Tavoitteena on tässä vaiheessa selittää uskomukset tavalla, joka on yhdenmukaista luonnontieteiden kanssa (esim. psykologiset selitykset). Uskomusten ei tarvitse olla tosia, jos ne pystytään selittämään. David Hendersonin selitettävyyden periaate

10. Raatikainen antaa esimerkin, miten selitettävyyden pe-riaatetta voisi soveltaa. Esimerkkinä toimii kulttuuri-antropologi Malinowskin tulkinta melanesialaisesta magiasta. Magian ei tarvitse olla totta, mutta se on vastaus primitiivisen teknologian rajoituksiin erityisesti kalastuksen alkeellisuuteen. Magia antaa epävarmas-sa tilanteessa hallinnan tunteen. Maagiset uskomuk-set siis täyttävät psykologista tarvetta, mutta ne eivät ole tosia. Näin näitä uskomuksia ei pidä yrittääkään selittää davidsonilaisella suopeuden periaatteella, vaan on pyrittävä löytämään tieteellinen selitys. David Hendersonin selitettävyyden periaate

11. Me olemme Immanuel Kantin mukaan sekä rationaalisia olentoja että kausaalilakien alaisia. Me olemme sekä vapauden valtakunnan jäseniä, jossa itse päätämme rationaalisesti teoistamme. Me olemme myös välttämättömyyden valtakunnan jäseniä, jossa toimintaamme määrittävät monet kausaalilait. Miten ihnmistieteiden pitäisi tutkia ihmistä näiden molempien valtakuntien jäseninä? Johtaako kantilainen metodo-loginen dualismi loogiseen ristiriitaan? Milloin ihmistä on tutkittava laadullisesti rationaalisena ja ymmärtävänä olentona. Milloin häntä on taas tutkittava irrationaalisena tai arationaalisena kausaalilakien vietävissä olevana kohteena. Rauno Huttusen painava kommentti