1 / 41

Maatiaisrotujen suojelu ja yhteiskunta El inten arvot , ymp rist nsuojelu ja yhteiskunta Helsingin yliopisto 12.12.2

lynde
Download Presentation

Maatiaisrotujen suojelu ja yhteiskunta El inten arvot , ymp rist nsuojelu ja yhteiskunta Helsingin yliopisto 12.12.2

An Image/Link below is provided (as is) to download presentation Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author. Content is provided to you AS IS for your information and personal use only. Download presentation by click this link. While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server. During download, if you can't get a presentation, the file might be deleted by the publisher.

E N D

Presentation Transcript


    1. Maatiaisrotujen suojelu ja yhteiskunta Eläinten arvot , ympäristönsuojelu ja yhteiskunta Helsingin yliopisto 12.12.2007 katriina.soini@mtt.fi

    2. Esityksen rakenne 1. Mitä maatiaisrodut ovat? 2. Miksi maatiaisroduista on tullut uhanalaisia? 3. Mikä on maatiaisten nykytilanne kansainvälisesti ja Suomessa? 4. Miksi maatiaisrotuja pitäisi säilyttää ja miten maatiaisrotujen ’arvoja’ voidaan tutkia? 5. Kaksi esimerkkiä Case 1. Suomalaisten maatiaisrotujen ’uusi tulevaisuus’ Case 2. Jakutiankarjan säilyttäminen Venäjän yhteiskunnallisen muutoksen keskellä 6. Yhteenveto ja loppukeskustelu

    3. 1. Mitä maatiaisrodut ovat? Rodun käsite kehittyi Länsi-Euroopassa 1700 –lvulla Kiinnostus eläinten eroihin ja ominaisuuksien parantamiseen Eronteko jalostamattomien “maatiaisten” ja “jalostuseläinten” välillä Rotu - käsitteen vaikeaselkoisuus Sosiaaliset ja ekologiset näkökohdat käyttötarkoitus geneettinen samankaltaisuus kasvattajien näkemykset rotuominaisuuksista levinneisyysalue Rotuominaisuudet muuttuvat Geneettinen monimuotoisuus: rotujen sisäiset erot rotujen väliset erot

    4. Maatiaisrotu ”Maatiaisrotu on syntynyt luonnollisen kehityksen tuloksena, vaikka ihminen onkin saattanut ohjata naaraan tai uroksen valintaa. Rodun täytyy olla esiintynyt riittävän pitkän aikaa tietyllä alueella niin, että eläin on ehtinyt sopeutua ympäristöönsä. Tämä ympäristö muodostuu seuraavista tekijöistä: ilmasto, maaperä, maisemarakenne, kotieläinten sairaudet, hoito- ja ruokintatavat sekä kasvattajan näkemykset siitä, mitä eläimen pitäisi tuottaa.” (Hallander 1989, 30)

    5. Käsitteitä ’Luonnonrotu’ ja ’kulttuurirotu’ Low input – output, high input – output Maatiaisrotu, alkuperäisrotu, kotoperäinen rotu Local breed, indigenous breed, native breed Kotieläin (domestic animal) vs. tuotantoeläin (livestock) Kotieläingeenivarat in situ – elävät yksilöt Ex situ in vivo ex situ – alkiot, siemenneste

    6. Maatiaisrotujen ominaisuuksia Muodostuneet pitkän ajan kuluessa ihmistoiminnan ja paikallisen luonnon yhteisvaikutuksesta (Hallander 1989) Ominaisuuksia (verrattuna kaupallisiin, jalostettuihin rotuihin): Vaatimattomuus ravinnon ja hoidon suhteen Kestävyys (kylmyys, kuivuus) ja terveys (resistanssi monille eläintaudeille) Pienikokoisuus Vähätuottoisuus Hyvät hedelmällisyys- ja emo-ominaisuudet (esim. suomenlammas) Hyvät laiduntamisominaisuudet (naudat, lammas) Vankkarakenteisuus, sitkeys Tuotteiden erityisominaisuudet: esim. maidon korkeampi rasva- ja valkuaisainepitoisuus, maidon juustoutumisomiaisuudet Rajattu maantieteellinen levinneisyys (paikalliset, alueelliset rodut) Erot muihin saman lajin valtarotuihin vaihtelevat eläinlajeittain ja roduittain

    7. 2. Maatiaisrodut osana kotieläintuotannon historiaa Kotieläinten kesyttäminen alkoi n. 12 000 vuotta sitten Maatiaisrotujen historia osa kotieläinten historiaa: vanhinta tuotantokulttuuria Kotieläinten erilaiset funktiot Elintarvikkeiden tuotanto, Muut tuotteet (lanta, nahka, sarvet, villa) Palvelujen tuotanto (veto ja työeläin, kuljetus, liikenne, hoiva) Vakuutus, säästö, sijoitus Rituaalit Lemmikkieläin

    8. Maatiaisrotuisten eläinten syrjäytyminen Yhteiskunnallinen kehitys (vrt. kehittyneet ja kehitysmaat) kaupungistuminen, maaltapako ja perinteisten, maatiaisrotuja ylläpitävien paikalliskulttuurien häviäminen sosiaalinen eriytyminen (omavaraistaloudesta vaihdantatalouteen) väkiluvun kasvu; kotieläinperäisten elintarvikkeiden kulutuksen kasvu (-> 30% ravinnontuotannosta) muutokset arvoissa ja arvostuksissa (kotimainen paikallinen vs. vierasperäinen ja ulkomainen) luonnonmullistukset ja ympäristömuutos, sosiaaliset mullistukset, sodat, konfliktit ja nälänhätä

    9. Maatalouden pääomavaltaistuminen: Talonpojasta tuottajaksi; omavaraistaloudesta produktivistiseen maatalouteen Eläinjalostuksen ja tutkimuksen kehittyminen Keinosiemennyksen ja eläinlääkäripalvelujen kehittyminen Neuvonnan ja valistuksen kehittyminen Kansainvälinen eläinkauppa Maataloustuotannon sääntely (kansallinen ja kansainvälinen) Maatalouden kehitys

    10. Kansainvälisesti 1900 –luvulla arviolta 618 (16% kaikista) rotua kuollut sukupuuttoon Jäljellä noin 3200 rotua, 15% arvioitu harvinaisiksi 32 % uhanalaisiksi Erot eri maanosien välillä suuria Läntisissä maissa rotueroosio suurinta Periferisillä alueilla rotujen määrä suurin 3. Eläingeenivarojen nykytilanne

    12. Kansainvälisiä sopimuksia ja toimijoita UN 1972: Conference on Environment, Stockholm UNESCO 1972: Convention of Cultural and Natural Heritage FAO, 1980 Global Technical Consultation on Genetic Resources, Rome 1980 EAAP 1980: Working group for the AnGr (EFABIS – European Farm animal biodiversity information system) FAO 1985: Global Strategy for the Management of Farm Animal Resources FAO 1992: Special Action Program for the Global Management of Farm Animal Genetic Resources National and Regional Focal Points Domestic Animal Diversity Information System (DAD-IS) UN 1992, Conference on the Environment and Development Agenda 21 Convention on Biodiversity FAO 1998: Country Report on the State of the World’s AnGr UNESCO 2001: Convention of cultural diversity NGOs: SAVE (Europe), NGH – Nordisk Genbank Husdjur (Pohjoismaiden ministerineuvoston alainen) Rare Breed International (RBI)

    13. Jalostusyhdistyksien monet roolit maatiaisrotujen vähenemisessä ja rotujen elvyttämisessä MTT:n tutkijat: 1970 –luvulta lähtien: Tutkimustyö + osallistuminen kv. ja pohjoismaiseen yhteistyöhön Valtion keinosiemennystoimikunta 1975: geenipankit FABA (Suomen kotieläinjalostusosuuskunta) 1981: Geenivarojen säilytystyön käynnistyminen Pelson ja 1984 Sukevan vankiloissa MMM 1984: Eläingeenivaratyöryhmä Maatalouden ympäristötukiohjelma 1995 lähtien: tuki alkuperäisroduille MMM 2004: Eläingeenivaraohjelma Yhdistykset: Maatiainen ry, Suomen Alkuperäiskarjayhdistys ry, Finnsheep ry. ja Maatiaislammas ry. Kansallisia ohjelmia ja toimijoita

    14. 3. Miksi maatiaisrotuja tulee säilyttää? Yleisimmät argumentit (esim. Mendelssohn 2003): Tulevaisuuden eläinjalostuksen tarpeet Kotieläinlajien geneettisen monimuotoisuuden kaventuminen uhka tulevaisuuden kotieläintuotannolle Ympäristö- ja maisemasyyt (maiseman ja ekosysteemitason biodiversiteetin edistäminen) Kulttuurisen diversiteetin säilyttäminen (rodut kulttuurisen monimuotoisuuden säilyttäjinä) Olemassaoloarvo/itseisarvo

    15. Rotujen ’arvon’ määrittäminen Tavoitteena on ollut rotujen arvoja tutkimalla ja vertailemalla perustella rotujen säilyttämistä ja etsiä kustannustehokkaimpia keinoja maatiaisrotujen suojelemiseksi Erilaisia lähestymistapoja rotujen arvojen ja merkitysten tutkimiseksi ja määrittämiseksi Rodun geneettinen suojeluarvo (Kantanen 2007) Taloudellinen kokonaisarvo (Drucker 2005): Kulttuurinen arvo (Gandini ja Villa 2003): Sustainable livelihood (Anderson 2003) Kestävä kehitys (Soini 2007)

    16. Alkuperäisrodulla on huomattava geneettinen suojeluarvo, jos sen sukupuutto kaventaa lajin geneettistä vaihtelua, johon rotu kuuluu. Geneettisen suojeluarvon määrittämiseen on kehitetty useita tilastomatemaattisia menetelmiä Tulokset rotujen suojeluarvosta voivat vaihdella sen mukaan, arvioidaanko geneettisiä eroja vai rodun geneettistä monimuotoisuutta Geneettinen suojeluarvo

    17. Rotujen taloudellinen arvo

    18. Rodun taloudellinen arvo Menetelmät (Drucker 2005) Säilytysohjelmien kustannusten arviointiin (maksuhalukkuustutkimukset) Taloudellinen tärkeyden arviointiin Jalostusohjelmien suunnitteluun Haasteita: Arvo tulevaisuudessa? Aineistojen saatavuus (hankalaa ja kallista)

    19. Rotujen kulttuurinen arvo Historiallinen arvo muinaismuisto maataloustuotannon kehitys maisema ruokakulttuuri kansanperinne (tavat, tarinat, taide, uskonto) käsityökulttuuri esittävä taide, runous, kirjallisuus Paikallisen perinteen vaalijana maiseman ylläpito ruokakulttuurin ylläpito kansanperinteen ylläpito käsityöperinteen ylläpito

    21. Maatiaisrodut ja kestävä kehitys Rotuihin liittyvän tuotantokulttuurin vaaliminen voi edistää geneettisen perimän suojelua, ihmisen hyvinvointia ja elintarvikehuollon jatkuvuutta Rotujen suojelu voi edistää paikallisten kulttuurien säilymistä sekä taloudellista ja sosiaalista hyvinvointia Säilyttämistoimenpiteiden räätälöinti paikallisiin olosuhteisiin sopiviksi ja paikallisten toimijoiden sitouttaminen säilyttämistoimenpiteisiin Maaseudun kokonaisvaltainen kehitys Kts. Moniste.

    22. Case 1. Maatiaisrotujen säilyttäminen Suomessa

    23. Maatiaisrodut Suomessa Nykytilanne Maatiaisrotujen määrä romahti maatalouden modernisaatiokehityksen myötä Suojeluun havahduttiin 1970 –luvulla Populaatiot edelleen pieniä Tutkimusta, geenipankkitoimintaa, yksittäisiä kasvattajia, suojeluohjelmia 2000- luku: Säilyttämisestä maatiaisrotuisten eläimiin perustuvan yrittäjyyden ja palveluiden kehittämiseen Lajien (suomenhevonen ja kyyttö) ja rotujen (vrt. ISK, LSK ja PSK) väliset erot

    25. Kansalaisten käsitykset maatiaisista (Lilja 2007) Tiedot maatiaisroduista vähäisiä. Omakohtaisten vanhojen muistojen kotieläimet ja geneettisesti arvokkaat rodut vaikeasti yhdistettävissä. Luottamus kaikenlaiseen kehitykseen ja sen mukanaan tuomaan parempaan elämään. Tiedot maatiaisista ovat arvioivia ja vertailevia. Tiedonvälityksen antama informaatio mennyt huonosti perille. Maatiaistietokin on kasaantuvaa. Maatiaiset ovat geneettisesti arvokkaita, taloudellisesti arvottomia, sosio-kulttuurisesti museoinnin arvoisia

    26. Kasvattajatypologia Lilja 2007 Kasvattajien luokittelu Weberin sosiaalisen toiminnan typologian mukaan Päämäärärationaaliset: suuret karjat, selkeät tavoitteet Arvorationaaliset: harrastajakasvattajat ja ei-viljelijät (muutama maatiainen muun karjan joukossa) Traditionaaliset Affektiivset kasvattajat eivät ole homogeeninen joukko kasvattajatyyppien päämäärät poikkeavat selvästi toistaan karjan koolla voidaan ainakin osittain selittää typpiin kuulumista tai kuulumattomuutta maatiaisten kasvattaminen merkitsee toimeentuloa ja / tai elämäntapaa päämäärien ristiriitaisuus on haaste suunniteltaessa keinoja edesauttaa maatiaisrotuisten tuotantoeläintensäilymistä yhteiskunnan tukitoimet; viljelijät, ei-viljelijät, harrastajat

    27. Kasvattajan näkemyksiä Takamaa & Soini 2007

    31. Alkuperäisrotujen hyödyntämisen ulottuvuudet

    32. Case 2. Jakutiankarjan säilyminen Nykytilanne Noin 1000 eläintä jäljellä kolmessa kylässä Itä-Siperiassa Venäjän hajoaminen: karjasta valtiontiloilla noin 20% ja kotitalouksissa 80 % Laki karjan suojelusta vuonna 2001 Tuki eläimille ja maidolle Karjaa siirretty myös muihin kyliin säilytystarkoituksessa Geenipankkitoiminta, sonnien kierrätys + tutkimus (geneettinen ja yhteiskuntatieteellinen)

    33. Jakutiankarja Nykytilanne Noin 1000 eläintä jäljellä kolmessa kylässä Itä-Siperiassa Venäjän hajoaminen: karjasta valtiontiloilla noin 20% ja kotitalouksissa 80 % Laki karjan suojelusta vuonna 2001 Tuki eläimille ja maidolle Karjaa siirretty myös muihin kyliin säilytystarkoituksessa Geenipankkitoiminta, sonnien kierrätys + tutkimus (geneettinen ja yhteiskuntatieteellinen)

    34. Taloudellinen merkitys Paikallinen taso: omavaraistalous, paikallisen ruokahuollon perusta eläinten arvottaminen perustuu ensisijaisesti tuotannollisiin ominaisuuksiin ja kykyyn tulla toimeen vaativissa ja vaatimattomissa tuotanto-olosuhteissa säästöt (esim. lasten koulutus) ja vakuutus tulevaisuudelle taloudellinen tuki tuotannolle -> karjankasvatuksen suosio Tasavallan taso: tasavallan karjatalouden kehittäminen risteytysten avulla (maatiaisrotujen tuotteistaminen)

    35. Sosiaalinen merkitys Paikallinen taso Fyysinen ja henkinen hyvinvointi (ravinto, sosiaalinen turvallisuus) Eläimiin liittyvä yhteistyö ja vuorovaikutus (-> sosiaalinen koheesio ja pääoma) Sosiaalinen työ (erityisesti valtiontilat) Sosiaalinen monimuotoisuus, yhteisön joustavuus Sosiaalisten erojen välinen tasaaminen? Tasavallan taso Sosio-ekonominen kehitys ja karjan suojelu liittyvät yhteen

    36. Kulttuurinen merkitys Paikallinen taso Paikallisen tiedon säilyminen ja uusiutuminen Ruoka- ja rakentamiskulttuurin jatkuvuus Paikallisen ja kansallisen identiteetin ylläpitäjä ja vahvistaminen Suojelutoiminnan vaikutus Antaa strategisen neuvottelumahdollisuuden Karjatalous- vs. poro- ja hevostalouskulttuuri Kulttuurin dynaamisuus -> halu kehittyä Tasavallan taso jakutiankarjan historiallinen merkitys; kulttuurin välineellinen merkitys

    37. Ekologinen merkitys Jakutiankarjan geneettinen ainutlaatuisuus nousi esiin ensisijaisesti taloudellisen diskurssin kautta Luonto- ja ympäristökäsitysten erilaisuus läntiseen kulttuuriin nähden Ruoantuotantojärjestelmän paikallisuus, suljettu kierto Karja ja ympäristökuormitus Lannan käsittely Eläinten hyvinvointiin liittyvät kysymykset Hygienia ja terveys

    38. Jakutiankarjan tulevaisuudennäkymiä Lainsäädännön ja tukijärjestelmien kehitys Kylien modernisaatio (esim. energiantuotanto, elintarvikkeiden tuotanto ja kuluttaminen) Väestökehitys Venäjän poliittinen kehitys Ilmastonmuutoksen mahdolliset vaikutukset paikalliseen ekosysteemiin ja talouteen Yksittäisten ihmisten vaikutukset suojelun kehittymiseen? Paikallisten ihmisten osallistaminen suojelutoimenpiteiden toteuttamiseen ja karjatalouden kehittämiseen!

    39. 6. Yhteenveto ja loppukeskustelu Läntiset maatalousmaat Maatiaisrodut suojeluobjekteja: maatiaisrodut marginaalissa, suojelueläinten status (ei kaikilla) Tietoisuus maatiaisrotujen monista arvoista lisääntynyt Suojelu kytkettävissä yhteiskunnan nouseviin trendeihin maatalous- ja maaseutupoliittisiin linjauksiin (vaihtoehto tehotuotannolle) haasteena hyväksyttävän suojelun toteutuminen Kehitysmaat Maatiaisrodut vielä tärkeä osa paikallista elintarvikehuoltoa ja paikalliskulttuuria; Tietoisuus rotujen merkityksestä toistaiseksi melko vähäistä Suojelu kytkettävissä paikallisen maatalouden kestävään kehitykseen haasteena yhteiskuntien ’hallitun modernisaation’ toteutuminen

    40. maatiaisrodut ympäristömuutosten kohteena (jalostus) Missä määrin maatiaisten jalostus on hyväksyttävää? maatiaisrodut ympäristöongelmien ratkaisijoina (laidunnus) maatiaisrodut ympäristönsuojelun kohteena (geneettisen diversiteetin säilyttäminen) maatiaiset esimerkkejä myönteisestä ympäristönsuojelusta BD:n suojelu yhdistyy kulttuuriympäristön ja perinteiden suojeluun Rotujen ’harmittomuus’ Suojelukysymys noussut esiin pitkälti kotieläinjalostajien toimesta yksilöiden vai kokonaisuuksien suojelu Tuleeko suojella myös perinteisiä tuotantotapoja ja –olosuhteita, kokonaisia karjatalouskulttuureja? Maatiaisrodut ja ympäristönsuojelu

    41. Eettisiä kysymyksiä Maatiaisroduilla kuten kaikilla eläimillä moraalinen arvo Ihmiskunnan velvollisuus huolehtia kesyttämistään luontokappaleista Alkuperäisväestöjen velvollisuudet (luonnonvaroista huolehtiminen) ja oikeudet (kehittyminen vs. ’museoiminen’) Alkuperäisyyskysymykset: rodun paikallinen luonne ja sen säilyttäminen? ’Kestävät’ säilyttämistavat (tuotanto vs. muut käyttötarkoitukset) Rotuominaisuuksien muuttuminen uusien käyttötarkoitusten myötä Rotujen tuotteistamisen eettisyys: mitä arvoja tuotteistetaan ja millä keinoin? Väestönkasvu, huoltovarmuus ja rotujen jalostaminen

    42. Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta Anderson, S. 2003. Animal genetic resources and sustainable livelihoods. Ecological Economics 45: 331-339. Buller, H. & Morris, C. 2003. Farm animal welfare: a new repertoire of nature-society relations or modernism re-embedded. Sociologia Ruralis, 43: 3, 216-237. Diamond, J. 2002. Evolution, consequences and future of plant and animal domestication. Nature 418: 700-707. Drucker, A. & Scarpa, R. 2003. Valuing Animal Genetic Resources. Ecological Economics 45: 340-352. Drucker, A., Gomez, V. and Anderson, S. 2001. The Economic Valuation of Farm Animal Genetic Resources: A Survey of Available Methods. Ecological Economics 36 (1): 1-18. Drucker, A., Smale, M. & Zambrano, P. 2005. Valuation and Sustainable Management of Crop and Livestock Biodiversity: A review of applied Economics Literature. International Food Policy Research Institute, the International Plant Genetic Resources and International Livestock Research Institute FAO 2007. People and Animals. Traditional Livestock keepers: Guardians of Domestic Animal Diversity. FARome. Oldenbroek, K. (ed.) 2007. Utilisastion and conservation of farm animal genetic resources. Wageningen Academic Publishers. 195-212. Granberg, L., Partanen, U., Soini, K. 2006. Social transitioin in the eys of Yakutian cattle. World Sustainable Development Outlook 2006. Global and Local Resources in Achieving Sustainable Developmnet. Inderscience Enterprises Ltd. pp. 134-157. Hallander, H. 1989. Svenska Lantraser. Bokförlaget Blå Ankan. Hoffman, I. & Scherf, B. 2005. Management of farm animal genetic diversity: opportunities and challenges. In: Animal Production and animal science worldwide. WAAP book of the year 2005. A. Rosati, A. Tewolde and C. Mosconi (eds.), Wageninge Academic Publishers. 221-246. Karja, M. & Lilja, T. 2007. Maatiaiseläinten säilyttämisen taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset lähtökohdat. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Jokioinen. Saatavissa Internetistä: www.mtt.fi Köhler – Rollefson, I. 1997. Indigenous practices of animal genetic resource management and their relevance for the conservation of domestic animal diversity in developing countires. Journal of Animal Breeding and Genetics 114: 231-238. Mendelsohn, R. 2003. The challenge of conserving indigenous domesticated animals. Ecological Economics 45: 501-510. Myllylä, L. 1991. Suomenkarja – maan alkuperäinen karjarotu. Suomenkarjan jalostussäätiö, Helsinki. Olson, R., C.A. Francis & S. Kaffka (eds.) 1995. Exploring the role of diversity in sustainable agriculture. ASA, Madison USA. 5-34. Rege, J. & Gibson, J. 2003. Animal genetic resources and economic development: issues in relation to economic valuation. Ecological Economics 45: 319-330. Roosen, J., Fadlaoui, A. & Bertaglia, M. 2005. Economic evalutation for conservatioin of farm animal genetic resources. Joural of Animal Breeding and Genetics 122: 217-228. Ruane, J. 2000. A Framework for Prioritizing Domestic Animal Breeds for Conservation Purposes at the National Level: a Norwegian Case Study. Conservation Biology 14, 5: 1385 – 1393. Scherf, B. (ed.) 2005. World watch list for domestic animal diversity. Third edition. Rome, FAO. Steinheim, G., Nordheim, L.A., Weladji, R.B., Gordon, I.J., Ådnø, T. &Holand, Ø. 2005. Differences in choice of diet between sheep breeds grazingmountain pastures in Norway. Acta Agriculturae Scand Section A 55:16-20. Verrier, E., Tixier-Boichard, M., Bernigaud, R. & Naves, M. 2006. Conservatioin and value of local livestock breeds: usefulness of niche products and/or adaptation to specific environments. FAO, Animal genetic resources information. Available in the internet: http://www.fao.org. Yarwood, R. & Evans, N. 2000. The politicization of livestock: Rare breeds and countryside conservation. Sociologia ruralis 40 (2): 228-248.

More Related