Tsunamit ja maanjäristykset

1. Tsunamit ja maanjäristykset Viktor jokiniemi 3a

2. Tsunamin synty • Voi syntyä syvän meren alueella sattuvasta maanjäristyksestä, rajusta tulivuoren purkauksesta, maanvyörymästä tai asteroidin pudotessa mereen. • Syntyvät yleisimmin laattarajojen subduktiovyöhykkeillä, joissa maan kuoren muodostavat litosfäärilaatat työntyvät toistensa alle. • Tsunami eroaa tavallisesta aallosta siten, että tsunamissa meren vesimassa liikkuu koko syvyydeltään toisin kuin aallossa.

3. Tsunamin rantautuminen • Lähestyessään rannikkoa edellä kulkevat aallot hidastuvat ja takana tulevat vesimassat yhdistyvät edellä kulkeviin nostaen aallon korkeuden jopa 30 metrin korkeudelle. • Vaikka tsunamin nopeus hidastuu rannan lähellä, on sen nopeus kuitenkin kymmeniä kilometrejä tunnissa.

4. varoitusjärjestelmät • Perustuu alueella tapahtuvien suurten maanjäristysten havaitsemiseen ja paikantamiseen sekä niiden mahdollisesti aiheuttamien tsunamien synnyn varmentamiseen merenpinnan tasovaihteluita tarkkailemalle. • Varoitusjärjestelmät pystyvät yleensä ennustamaan tsunamin saapumisajan melko tarkasti, mutta niiden koon, ja vastaavasti sisämaahan ulottuvuuden, arvioiminen on huomattavasti vaikeampaa.

5. Maanjäristysten synty • Kallioperään varastoitunut jännitys ylittää jossakin pisteessä kiviaineksen lujuuden. Tällöin maanjäristyslähdettä eli fokusta ympäröivä kallioperä repeää ja kallioperän osaset siirtyvät toistensa suhteen. • Valtaosa maanjäristyksistä sattuu laattareunoilla, mannerlaattojen välisillä alueilla.

6. Maanjäristysaallot • Primääri- eli pitkittäisaallot kulkevat nopeimmin ja saapuvat ensimmäisinä havaintopaikalle. Aallot kulkevat myös Maan nestemäisen ytimen läpi aina maapallon vastakkaiselle puolelle asti. • Sekundaariaallot ovat poikittaista aaltoliikettä, joka ei voi edetä nesteessä eikä siten läpäise Maan ydintä. Ne kulkevat P-aaltoja lähes puolet hitaammin. • Pinta-aallot kulkevat maanpintaa pitkin ja aiheuttavat suurimmat tuhot.