Näkemyksiä ammattiliittojen roolista köyhyyden vähentäjänä

1. Näkemyksiä ammattiliittojen roolista köyhyyden vähentäjänä Ilpo Airio, VTT, erikoistutkija Kela, Tutkimusosasto

2. Ammattiliittojen tavoitteet • Ammattiliittojen ensisijainen tavoite on ajaa jäsentensä etuja • Tavoitteessa on onnistuttu hyvin: • Työssä käyvien köyhyys Suomessa vähäistä ja köyhyyden taustalla ovat pikemminkin työelämän epävarmuudet kuin ”nälkäpalkat” • Myös ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen taso kohtuullisen hyvä • Toissijainen tavoite on parantaa yleistä hyvinvointia • Jos/kun köyhyyden olemassaolo on vääryys, niin kaikkien moraalinen velvollisuus on taistella vääryyttä vastaan • Ammattiliittojenkin panosta tarvitaan

3. Ammattiliitot muuttuvat yhteiskunnan mukana • ”Perinteisesti” sidosryhmät ovat olleet selkeästi luokiteltuja: • Työnantajat: omistajat, pääoma jne. • Työntekijät: työväki • (Valtiolla ollut toisaalta sovittelijan ja toisaalta järjestyksen ylläpitäjän rooli) • Työväki ja köyhä kansa olivat hyvin päällekkäiset ryhmät  Ammattiliittojen pääasiallinen tavoite ajaa omien jäseniensä etuja nivoutui yhteen yleisen hyvinvoinnin parantamisen kanssa

4. Ammattiliitot muuttuvat yhteiskunnan mukana • Nykyään sidosryhmäajattelu hämärtynyt: • Työväki ja köyhä kansa eri ryhmiä • Ammattiliittojen vuorovaikutus tapahtuu enemmän organisaatiotasolla  työntekijöiden tärkeäksi sidosryhmäksi ovat tulleet työnantajat ja päinvastoin • Valtion rooli enemmän reunaehtojen asettaja • Verotus, subventoi sosiaali- ja terveyspalveluja (esim. työterveydenhuolto), työeläkevakuuttaminen jne.

5. Seuraukset • Ammattiliittojen toimintaa ohjaa entistä enemmän organisaatioiden välinen vuorovaikutus kuin perinteinen luokka-ajattelu • Ammattiliittojen painoarvo valtakunnallisena toimijana on kasvanut • Verrattuna vaikkapa kirkkoon, SPR:ään ym. • Vallan mukana on tullut toiminnan ohjenuoraksi Työnantajien arvoja? • Talouskasvu, kilpailukyky, työnteon kannustimet… • Ensisijainen tavoite (omien jäsenten etu) on ristiriidassa toissijaisen tavoitteen (väestön yleinen hyvinvointi) kanssa  ei sekä-että –kysymys vaan joko-tai –kysymys

6. Ammattiliittojen rooli köyhyyden vähentäjänä? • SATA-komitea • Ansioturvan ja perusturvan välisen suhteen sementoiminen • Toisaalta miksi perusturvan kehittämisestä päättävät esim. EK ja Veronmaksajat mutta eivät esim. työttömien yhdistykset, kirkon diakoniatyö, asunnottomat jne.? • Köyhyyden syyt? • Ansioturvan puolustamisen taustalla epäilys siitä, että perusturvan tason kohottaminen (= nostamalla sen tasoa lähemmäs ansioturvaa) olisi Pekka Kuusen sanoin ahkerien ja tunnollisten laillistettua ryöstöä laiskanpulskeiden hyväksi? • Markus Jäntti: ⅔ vuosien 1995-2004 tulonjaon eriarvoisuuden kasvusta johtuu lainsäädännön muutoksista  yhteiskunnan rakenteissakin on korjattavaa

7. Loppupohdinta • Työ on edelleen parasta sosiaaliturvaa  tästä voidaan kiittää paljon ammattiliittoja • Onko pelkoa, että työssä käyvä keskiluokka nousee kapinaan, jos ay-liike kannattaisi perusturvan parantamista ilman vaatimuksia nostaa samalla ansioturvaa? • Tutkimukset kansalaisten mielipiteistä antavat selvän kuvan siitä, että hyvinvointivaltiolla on laajaa kannatusta • Myös perusturvan liian alhaisesta tasosta ei juuri löydy erimielisyyttä • Toisaalta suomalainen hyvinvointivaltio on perustunut universaaleihin etuihin (esim. lapsilisä) ja keskiluokan tarpeita huomioiviin palveluihin (esim. lasten päivähoito) • AY-liikkeellä pitäisi olla ”oma lehmä ojassa” köyhyyden vähentämisessä • jokaisella palkansaajalla on riski joutua työttömäksi ja huonoimmassa tapauksessa tipahtaa ansioturvalta perusturvalle • Perusturvan varassa eläville työn tekemisestä on tehty kannattamatonta • Loppujen lopuksi köyhyys – oli vikaa sitten yksilössä tai rakenteissa – ei hyödytä ketään